Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huomaan etten "elä" vaikka olen hengissä. Elän kuin kuplassa.
03.07.2021 |
Havahduin siihen jälleen istuessani bussissa, katsellessa maisemia, ihmisiä, ravintoloita, kuunnellessani naurua ja lapsia.
Yritin päästä mielessäni elämän makuun. Keskittyä ja miettiä elämää ja tätä hetkeä.
En vain pääse kiinni. Olen mutta en ole kuitenkaan elämässä mukana vaan sivustaseuraajana.
Olen yksin ja se on ihan ok, juuri nyt en kaipaa uusia ihmissuhteita kun monenlaisia haavoja tässä vasta parantelen ja terapiaan pääsen sitten tämän vuoden aikana toivottavasti.
On outo olo vain, irrallinen ja haikea. Kuin olisi unohtanut miten elämää eletään, värit puuttuvat tai en vain halua eläytyä, varon jotain.
Olen silti ihan normaalin oloinen tietenkin, sosiaalinen työelämässä ja hoidan asiani parhaani mukaan. Tuntuu kuitenkin usein kuin ei kuuluisi joukkoon. On jotenkin ulkopuolella vaikka tiedän, että minäkin voisin olla onnellinen. En ole huonompi tai parempi kuin kukaan muukaan.
Ei vain pääse kiinni tai ei näe jotain. Kai sitä on tullut jollain tavalla sokeaksi jossain määrin, en tiedä.
Olisi ihana nauttia aidosti mutta pelkään jotain, olen kai lukossa ja toivoisin vielä vapautuvani tuntemaan elämää kuten vaikka lapsuudessa, aikuisten ajatuksin tietenkin. Tiedä onko se mahdollista mutta tiedän, että toivoa on.
Olen päästänyt irti kontrollista parhaani mukaan, alkoholista jne. Nuo vain kasvattavat egoani ja saavat voimaan pahoin.
Pyrin tiedostamaan asioita.
On kuitenkin selvitettävää itsensä kanssa, ehkä joskus vielä ymmärrän jotain mikä nyt ei avaudu. Kaipaisi jo jotain vilpitöntä hyvää.
Joku varmaan ymmärtää.
-Alkoholistien aikuinen lapsi
Kommentit (40)
Law of Attraction meiningit toteutukseen. Fiilaa että elät kuin viimeistä päivää.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkanut rukoilemaankin. Tarvitsen hengellisyyttä elämääni. Koen vain ettei enää ilman jotain korkeampaa voimaa jaksa. Ap
Mäkin katselen kun muut elää. Itse seuraan sivusta.
Tuntuu ettei oikeata elämää ole ollut aikoihin.
En tiedä osaanko enää " elää ".
Tuolla yhdellä älykköjen palstalla oltiin sitä mieltä, että vain huippu fiksuilla on korkea tietoisuuden taso ja alemmat ihmiset ovat vähän kuin vihanneksia ja olla möllöttävät vain.
No mutta jos se hengellisyys on sun juttu niin mites olis joku yhteisö? Esimerkiksi seurakunnalta löytyy? Lähde käymään tänä kesänä suviseuroilla, aivan varmasti saat seuraa! Iloja ja värejä sinunkin elämääsi, olet arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesi oli hyvä. Kosketti mua monella tavalla. Uskon että löydät sen mitä kaipaat. Tekojahan se vaatii ja uskallusta. Voimia siihen.
Voisit kokeilla laittaa Googleen dissosiaatiohäiriö ja katsoa sopiiko omalle kohdalle. Kovasti tsemppiä ja toivottavasti pääset pian terapiaan! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut rukoilemaankin. Tarvitsen hengellisyyttä elämääni. Koen vain ettei enää ilman jotain korkeampaa voimaa jaksa. Ap
Oikea paikka etsiä apua 👍 minua auttoi Jumala. On ollut prosessi mutta kyllä kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla yhdellä älykköjen palstalla oltiin sitä mieltä, että vain huippu fiksuilla on korkea tietoisuuden taso ja alemmat ihmiset ovat vähän kuin vihanneksia ja olla möllöttävät vain.
Mitä käytännössä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti se elämisen fiilis tulee ainakin mulle kokemuksista (esim. konsertit jotka nyt ovat jääneet, nähtävyydet maailmalla) ja valitettavasti (heh) myös ihmisistä (kavereista, ystävistä, tutuista, ihmissuhdekumppaneista).
Olen asunut ulkomailla ja matkustellut paljon; täällä Suomessa havahdun joskus samanlaiseen fiilikseen. Mitään ”uutta” näkemistä ei enää ole, niin ns. eläminen on töissä käyntiä loopilla että voi maksaa asunnon ja auton ja ruoan. Välissä jotain liikuntaa ja ruokkiksessa käynti ja telkkua. Siinäpä se, vuodesta toiseen 😀
Itelle tulee tai on tullut elämisen fiilistä just eniten ulkomailla. Johtuu osittain toki uudesta, mutta myös siitä että ”elämää” on ”enemmän” ympärillä, samoin kuin virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvailla itseänikin samoin, olen vain jotenkin olemassa ja teen ne välttämättömät asiani päivittäin jotta voin jatkaa olemassaoloani, mutten varsinaisesti nauti mistään tai edes näytä haluavan mitään. Olen kuin zombi. Deittailuyritelmässä olin jotain pientä heräämistä havaitsevinani, mutta sekin sitten kaatui suurimmaksi osaksi siihen että olin vain niin liian lukossa enkä saanut itsestäni mitään inhimillistä esille, toinen tuskastui juuri siihen kun en näytä tunteitani eikä minua kiinnosta mikään, olen vain.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla yhdellä älykköjen palstalla oltiin sitä mieltä, että vain huippu fiksuilla on korkea tietoisuuden taso ja alemmat ihmiset ovat vähän kuin vihanneksia ja olla möllöttävät vain.
Kerro lisää? Ja mikä palsta, laita linkki?
Voisko olla depersonalisaatio/derealisaatio? Dissosiointia joka tapauksessa? Mulla on ja kuulostaa tutulta
Vierailija kirjoitti:
Tuolla yhdellä älykköjen palstalla oltiin sitä mieltä, että vain huippu fiksuilla on korkea tietoisuuden taso ja alemmat ihmiset ovat vähän kuin vihanneksia ja olla möllöttävät vain.
Eipä nuo nyt kauhean paljon itseäni älykkäämmiltä vaikuta jotka tuolla onnessaan viilettävät menemään ja elävät elämäänsä täysillä.
Minulla on vähän samaa. Tuntuu, että kaikki on jo nähty. Olin viikonlopun toisella paikkakunnalla reissussa ja sielläkin oli sellainen "plääh, taas tätä samaa" olo. Suomalainen luonto on kaunista ja viihdyn järven rannalla, mutta en saa siitä mitään fiiliksiä enää irti. Sama homma museoissa ja arkkitehtuurissa. Kauniita puutaloja ja vanhoja esineitä, mutta nähty nekin. Kahvit terassilla. Ihan jees, mutta eipä siinäkään enää mitään ihmeellistä ole. Olenko masentunut vai mikä minulla on?
Olen myös yrittänyt lukea kirjoja ja nekin tökkii. Joko tuttu juonikuvio tai alkaa vaan ärsyttämään keksitty mukasyvällinen tarina. Luojan kiitos tietokirjallisuus kiinnostaa edes jollain tavalla. Ja musiikki. Ilman musiikkia en jaksaisi. Se saa minussa vielä jotain tunteita aikaan.
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos se hengellisyys on sun juttu niin mites olis joku yhteisö? Esimerkiksi seurakunnalta löytyy? Lähde käymään tänä kesänä suviseuroilla, aivan varmasti saat seuraa! Iloja ja värejä sinunkin elämääsi, olet arvokas.
Kannattaa käydä monessa hengellisessä tapahtumassa tutustumassa.
Esim englannin kielinen messu on ihana.
Alue: Aihe vapaa
Up