Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella ihmisen kanssa, joka on ammatiltaan siivooja?
03.07.2021 |
Vai tuntisitko liian suurta häpeää hänen ammatistaan?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi, kerran tapailin yhtä pari kertaa. Elintason suhteen meillä ei ollut käytännössä eroa. Oma palkkani oli vain jotain 1,50€ parempi. Pidin tuosta naisesta ja ei meillä ollut älykkyydenkään suhteen eroa. Taiteellisesti nainen oli paljon lahjakkaampi. Hän oli vain sattuman oikusta päätynyt siivoojaksi kuten itse omiin töihini. Siitä ei tullut mitään muista syistä.
Minulle on tärkeää, että ihminen ei valitse uraansa sattuman oikusta vaan pyrkii tekemään työtä johon hänellä on intohimo. Toki ymmärrän jos väliaikaisesti ihminen joutuu tekemään työtä, josta ei nauti elättääkseen itsensä, mutta kyllä minä haluan sellaisen kumppanin, joka myös yrittää aktiivisesti tehdä niistä unelmistaan totta, eikä jumita loppuelämäänsä työssä, johon on vain jotenkin ajautunut, mutta jota kohtaan ei ole minkäänlaista intohimoa.
Taidat olla kovin nuori. Nuoret kuvittelevat vielä mahdollisuuksia olevan rajattomasti kun vain vaivautuu ojentamaan kätensä.
Unohdetaan nyt yliopisto. Kaikilla ei ole avuja siihen. Lopetetaan iän ikuinen jauhanta siitä ja katsotaan niitä jotka eivät ole käynet yliopistoa eli yli puolet kansasta.
Suurimmalla osalla ei ole mitään intohimoa työhönsä. Useimmiten työkin on se minkä sattui saamaan. Unelmien toteutuminenkin on usein pitkälti onnesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi, kerran tapailin yhtä pari kertaa. Elintason suhteen meillä ei ollut käytännössä eroa. Oma palkkani oli vain jotain 1,50€ parempi. Pidin tuosta naisesta ja ei meillä ollut älykkyydenkään suhteen eroa. Taiteellisesti nainen oli paljon lahjakkaampi. Hän oli vain sattuman oikusta päätynyt siivoojaksi kuten itse omiin töihini. Siitä ei tullut mitään muista syistä.
Minulle on tärkeää, että ihminen ei valitse uraansa sattuman oikusta vaan pyrkii tekemään työtä johon hänellä on intohimo. Toki ymmärrän jos väliaikaisesti ihminen joutuu tekemään työtä, josta ei nauti elättääkseen itsensä, mutta kyllä minä haluan sellaisen kumppanin, joka myös yrittää aktiivisesti tehdä niistä unelmistaan totta, eikä jumita loppuelämäänsä työssä, johon on vain jotenkin ajautunut, mutta jota kohtaan ei ole minkäänlaista intohimoa.
Taidat olla kovin nuori. Nuoret kuvittelevat vielä mahdollisuuksia olevan rajattomasti kun vain vaivautuu ojentamaan kätensä.
Unohdetaan nyt yliopisto. Kaikilla ei ole avuja siihen. Lopetetaan iän ikuinen jauhanta siitä ja katsotaan niitä jotka eivät ole käynet yliopistoa eli yli puolet kansasta.
Suurimmalla osalla ei ole mitään intohimoa työhönsä. Useimmiten työkin on se minkä sattui saamaan. Unelmien toteutuminenkin on usein pitkälti onnesta kiinni.
Tämä. Nuorilla on idealismi jolla ei ole pohjaa todellisuuden kanssa. Sitten kun kupla puhkeaa, on kaksi vaihtoehtoa. Joko katkeroituu tai muuttuu realistiksi. Jälkimmäinen on todella paljon vaikeampaa mutta antaa paremmat valmiudet elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi, kerran tapailin yhtä pari kertaa. Elintason suhteen meillä ei ollut käytännössä eroa. Oma palkkani oli vain jotain 1,50€ parempi. Pidin tuosta naisesta ja ei meillä ollut älykkyydenkään suhteen eroa. Taiteellisesti nainen oli paljon lahjakkaampi. Hän oli vain sattuman oikusta päätynyt siivoojaksi kuten itse omiin töihini. Siitä ei tullut mitään muista syistä.
Minulle on tärkeää, että ihminen ei valitse uraansa sattuman oikusta vaan pyrkii tekemään työtä johon hänellä on intohimo. Toki ymmärrän jos väliaikaisesti ihminen joutuu tekemään työtä, josta ei nauti elättääkseen itsensä, mutta kyllä minä haluan sellaisen kumppanin, joka myös yrittää aktiivisesti tehdä niistä unelmistaan totta, eikä jumita loppuelämäänsä työssä, johon on vain jotenkin ajautunut, mutta jota kohtaan ei ole minkäänlaista intohimoa.
Taidat olla kovin nuori. Nuoret kuvittelevat vielä mahdollisuuksia olevan rajattomasti kun vain vaivautuu ojentamaan kätensä.
Unohdetaan nyt yliopisto. Kaikilla ei ole avuja siihen. Lopetetaan iän ikuinen jauhanta siitä ja katsotaan niitä jotka eivät ole käynet yliopistoa eli yli puolet kansasta.
Suurimmalla osalla ei ole mitään intohimoa työhönsä. Useimmiten työkin on se minkä sattui saamaan. Unelmien toteutuminenkin on usein pitkälti onnesta kiinni.
Olen nelikymppinen ja olen itsekin tehnyt nuoruudessani duuneja joihin olen vain ajautunut, mutta joista en nauttinut. Jossain vaiheessa päätin, että en vaan anna elämän tapahtua minulle vaan päätin ottaa kontrollin omasta elämästäni ja tehdä kaikkeni, jotta saavutan ammatin ja elämän, josta myös nautin ja niin myös tein. Kyllä ihmisen täytyy oppia ottamaan vastuu omista valinnoistaan, eikä vain voivotella, että tällaista se elämä on.
En pystyisi. En nyt vain näe että minulla olisi kovinkaan paljon yhteistä ihmisen kanssa joka on valinnut urakseen toisten sotkujen siivoamisen pienellä palkalla. Ja se on sitten täysin eri asia jos vaikka kesätöinä on tehnyt hommia tai tekee kunnes löytää "parempaa". Ja lisäksi minä haluan sen keskiluokkaisen elämän omakotitaloineen, kesämökköineen ja farmarivolvoineen. Ei se se onnistu jos toinen kituuttaa pienipalkkaisena.
Ja tämähän ei sitten edelleenkään tarkoita, että halveksisin siivoojia tai heidän työtään. Tärkeää työtä tekevät ei vaan sovi minun suunnitelmiin ja käsittääksen ihminen saa yhä valita sen kenen kanssa hän seurustelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi, kerran tapailin yhtä pari kertaa. Elintason suhteen meillä ei ollut käytännössä eroa. Oma palkkani oli vain jotain 1,50€ parempi. Pidin tuosta naisesta ja ei meillä ollut älykkyydenkään suhteen eroa. Taiteellisesti nainen oli paljon lahjakkaampi. Hän oli vain sattuman oikusta päätynyt siivoojaksi kuten itse omiin töihini. Siitä ei tullut mitään muista syistä.
Minulle on tärkeää, että ihminen ei valitse uraansa sattuman oikusta vaan pyrkii tekemään työtä johon hänellä on intohimo. Toki ymmärrän jos väliaikaisesti ihminen joutuu tekemään työtä, josta ei nauti elättääkseen itsensä, mutta kyllä minä haluan sellaisen kumppanin, joka myös yrittää aktiivisesti tehdä niistä unelmistaan totta, eikä jumita loppuelämäänsä työssä, johon on vain jotenkin ajautunut, mutta jota kohtaan ei ole minkäänlaista intohimoa.
Taidat olla kovin nuori. Nuoret kuvittelevat vielä mahdollisuuksia olevan rajattomasti kun vain vaivautuu ojentamaan kätensä.
Unohdetaan nyt yliopisto. Kaikilla ei ole avuja siihen. Lopetetaan iän ikuinen jauhanta siitä ja katsotaan niitä jotka eivät ole käynet yliopistoa eli yli puolet kansasta.
Suurimmalla osalla ei ole mitään intohimoa työhönsä. Useimmiten työkin on se minkä sattui saamaan. Unelmien toteutuminenkin on usein pitkälti onnesta kiinni.
Mitä tämä nyt tähän kuuluu? Jos ihmisellä ei ole avuja yliopistoon tai tekee työtä vain koska on siihen ajautunut niin siinäpähän tehköön. Ei se kuitenkaan väärin ole jos joku, luultavasti korkeakoulutettu asiantuntijatöitä tekevä hyväpalkkainen, ei halua heidän kanssa seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi, kerran tapailin yhtä pari kertaa. Elintason suhteen meillä ei ollut käytännössä eroa. Oma palkkani oli vain jotain 1,50€ parempi. Pidin tuosta naisesta ja ei meillä ollut älykkyydenkään suhteen eroa. Taiteellisesti nainen oli paljon lahjakkaampi. Hän oli vain sattuman oikusta päätynyt siivoojaksi kuten itse omiin töihini. Siitä ei tullut mitään muista syistä.
Minulle on tärkeää, että ihminen ei valitse uraansa sattuman oikusta vaan pyrkii tekemään työtä johon hänellä on intohimo. Toki ymmärrän jos väliaikaisesti ihminen joutuu tekemään työtä, josta ei nauti elättääkseen itsensä, mutta kyllä minä haluan sellaisen kumppanin, joka myös yrittää aktiivisesti tehdä niistä unelmistaan totta, eikä jumita loppuelämäänsä työssä, johon on vain jotenkin ajautunut, mutta jota kohtaan ei ole minkäänlaista intohimoa.
Taidat olla kovin nuori. Nuoret kuvittelevat vielä mahdollisuuksia olevan rajattomasti kun vain vaivautuu ojentamaan kätensä.
Unohdetaan nyt yliopisto. Kaikilla ei ole avuja siihen. Lopetetaan iän ikuinen jauhanta siitä ja katsotaan niitä jotka eivät ole käynet yliopistoa eli yli puolet kansasta.
Suurimmalla osalla ei ole mitään intohimoa työhönsä. Useimmiten työkin on se minkä sattui saamaan. Unelmien toteutuminenkin on usein pitkälti onnesta kiinni.
Ne, jotka tavoittelevat unelmiaan ja tekevät töitä unelmiensa eteen ovat myös niitä, joiden unelmat toteutuvat. Ne, jotka uskovat, että unelmien toteutuminen on vain onnesta kiinni usein saavat tyytyä sitten pelkästään niihin unelmiin.
Teen siivoustyötä eli oon siivooja. Tämä on pieni paikkakunta eikä täällä ole valita asti töitä. Otin siivoustyön vastaan koska en halua jouten olla sossun/kelan tuilla. Ja on mieskin mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut kaikki muijathan on siivoojii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi. En nyt vain näe että minulla olisi kovinkaan paljon yhteistä ihmisen kanssa joka on valinnut urakseen toisten sotkujen siivoamisen pienellä palkalla. Ja se on sitten täysin eri asia jos vaikka kesätöinä on tehnyt hommia tai tekee kunnes löytää "parempaa". Ja lisäksi minä haluan sen keskiluokkaisen elämän omakotitaloineen, kesämökköineen ja farmarivolvoineen. Ei se se onnistu jos toinen kituuttaa pienipalkkaisena.
Ja tämähän ei sitten edelleenkään tarkoita, että halveksisin siivoojia tai heidän työtään. Tärkeää työtä tekevät ei vaan sovi minun suunnitelmiin ja käsittääksen ihminen saa yhä valita sen kenen kanssa hän seurustelee.
Kumoan kyllä tämän väitteen. Et todellisuudessa ole tietoinen yhtään toisen varallisuudesta. Minä itse olen laitoshuoltaja ja olen säästänyt elämäni aikana niin paljon että me asumme omakotitalossa ja minulla olisi varaa ostaa uusi farkku. Pidän itsestäni myös hyvää huolta ja harrastan kaikenlaista. Siinä olet oikeassa että voi olla erilaiset elämänkatsomukset sun muut ja aina on varaa valita oman puolisonsa.
Siivooja tekee arvokasta työtä. Kaikki eivät vain jaksa niin älyvapaata ja fyysisesti raskasta puurtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siivooja tekee arvokasta työtä. Kaikki eivät vain jaksa niin älyvapaata ja fyysisesti raskasta puurtamista.
Onhan se älyvapaata mutta sopiva homma minulle. En tykkäisi yhtään jostain toimistohommasta jossa joutuisi istumaan tietokoneen ääressä päivät pitkät.
Siis HÄH?? Mikä vika siivoojissa on?
Jos kukaan ei siivois nii olis kyl aika kurjaa.
Ja siivoojissakin on esim. yrittäjiä jotka voi olla vaikka kuinka varakkaita.
Ei pidä muutenkaan arvostella ihmisiä työn/varallisuuden mukaan vaan ihan ihmisinä.
Entäs jos rakastut ensi silmäyksellä johonkuhun tulisesti ja saat vasta myöhemmin tietää ammatin? Sittenkö et "rakasta" enää?? Tosi outo ja pinnallinen mielipide. Eikä ammatti myöskään tyhmistä ketään. Tiedän erään melkein valmiin filosofian maisterin joka päättikin alkaa siivoojaksi että olisi enemmän aikaa itselle🤓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttävä provopalsta kun eihän täällä ole muuta kuin provoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi. En nyt vain näe että minulla olisi kovinkaan paljon yhteistä ihmisen kanssa joka on valinnut urakseen toisten sotkujen siivoamisen pienellä palkalla. Ja se on sitten täysin eri asia jos vaikka kesätöinä on tehnyt hommia tai tekee kunnes löytää "parempaa". Ja lisäksi minä haluan sen keskiluokkaisen elämän omakotitaloineen, kesämökköineen ja farmarivolvoineen. Ei se se onnistu jos toinen kituuttaa pienipalkkaisena.
Ja tämähän ei sitten edelleenkään tarkoita, että halveksisin siivoojia tai heidän työtään. Tärkeää työtä tekevät ei vaan sovi minun suunnitelmiin ja käsittääksen ihminen saa yhä valita sen kenen kanssa hän seurustelee.
Kumoan kyllä tämän väitteen. Et todellisuudessa ole tietoinen yhtään toisen varallisuudesta. Minä itse olen laitoshuoltaja ja olen säästänyt elämäni aikana niin paljon että me asumme omakotitalossa ja minulla olisi varaa ostaa uusi farkku. Pidän itsestäni myös hyvää huolta ja harrastan kaikenlaista. Siinä olet oikeassa että voi olla erilaiset elämänkatsomukset sun muut ja aina on varaa valita oman puolisonsa.
Täällä toinen, se toiselta ammatiltaan pätkäakateeminen. Me ollaan 42 ja 43, ja saatu puusepän kanssa talous siihen malliin, ettei tarvita enää kokopäivätöitä. Siivoan puolet vuodesta reissurahan vuoksi ja toisen puolen pidän omaa lomaa. Missä muussa työssä voi ilmoittaa koska on käytettävissä?
Ei tarvitse olla tyhmä tai tuhlari siellä mopinvarressakaan. ;)
Itselleni tärkeintä on se, että on tyytyväinen työhönsä ja elämäntilanteeseensa. Ja se, että jos ei ole tyytyväinen, niin tekee jotakin sen eteen, että asiat muuttuisivat. Ammatilla ei niin väliä.
Itsekin olen toistaiseksi vain haahuillut työstä toiseen löytämättä oikein mitään, mistä oikeasti pitäisin, joten eipä ole varaa ketään tuomita ammatin perusteella. Nyt tosin olen lähdössä kouluttautumaan uudelleen, ja toivon mukaan löydän sitten niitä oikeasti mieluisia hommia.
Niin mutta miksi nuori nätti nainen ei saisi tehdä noita töitä?