Lue keskustelun säännöt.
Parannuin masennuksesta, läheiset eivät tue
05.07.2014 |
Olin masentunut monia vuosia, lohtusöin, vetäännyin, itsetunto nollassa. En koskaan sanonut vastaan.
Nyt olen parantunut ja saanut minuuteni takaisin, mutta yllättäen läheiseni, etenkin ystäväni, eivät tästä pidä. He eivät pysty suhtautumaan uuteen, itsevarmempaan, hoikkaan minään, joka uskaltaa sanoa mitä tahtoo. (Tuki masennusaikoinani oli myös hyvin vähäistä.)
Onko tämä kuinka yleistä? Itse aion etsiä uudet ystävät.
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:07"]
Onx nyt sit maaninen vaihe?
[/quote]
En ole bipolaarinen. Olen todella parantunut, mutta osaa läheisistä harmittaa, kun kynnysmatto ei enää siedä mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen itse tietää, jos on päässyt masennuksesta.
J-P
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
Hei! Onnea paljon, että olet selvinyt masennuksesta! :-) Todella hienoa, että olet saanut asiat järjestykseen. Suosittelen oman kokemuksen pohjalta, että jätät negatiiviset ihmiset taaksesi ja suuntaat kohti positiivisia kokemuksia! Kyllä, se tarkoittaa sitä, että tulet olemaan vähän aikaa yksin, mutta jonkun ajan päästä huomaat, että ympärilläsi on ihania kannustavia ihmisiä, joiden läsnäolosta saat voimaa. Tein itse vastaavan muutoksen elämässäni pari vuotta sitten ja vaikka päätös oli vaikea ja alku kankeaa (tunsin oloni yksinäiseksi), en luovuttanut ja nyt en todellakaan kaipaa vanhoja ystäviä takaisin. Jos he ottavat minuun itse yhteyttä olen heille ystävällinen, mutta pidän heidät kuitenkin tietyllä etäisyydellä, etteivät he imaise minua takaisin negatiivisuuteen. Lykkyä tykö! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:14"]
Masennus tekee itsekeskeiseksi.
[/quote]
En ole masentunut enää. Kaverit ei vaan hyväksy sitä, että entinen heittopussi onkin äkkiä nainen, joka tietää mitä tahtoo. Niin ne roolity vaihtuu.
Ja kaverien tuki masennusaikana oli olematonta.
Mulla läheiset vähättelee koko masennusta. "Ei kai sun siel terapiassa tarvi käydä?" "Et kai sä niitä lääkkeitä enää tarvi?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ole mitään oikeita ystäviä, jos käyttäytyvät noin. Kannattaa vaan hyvillä mielin etsiä parempaa seuraa.
Niin, ja onnea parantumisesta ap :)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:16"]
Hei! Onnea paljon, että olet selvinyt masennuksesta! :-) Todella hienoa, että olet saanut asiat järjestykseen. Suosittelen oman kokemuksen pohjalta, että jätät negatiiviset ihmiset taaksesi ja suuntaat kohti positiivisia kokemuksia! Kyllä, se tarkoittaa sitä, että tulet olemaan vähän aikaa yksin, mutta jonkun ajan päästä huomaat, että ympärilläsi on ihania kannustavia ihmisiä, joiden läsnäolosta saat voimaa. Tein itse vastaavan muutoksen elämässäni pari vuotta sitten ja vaikka päätös oli vaikea ja alku kankeaa (tunsin oloni yksinäiseksi), en luovuttanut ja nyt en todellakaan kaipaa vanhoja ystäviä takaisin. Jos he ottavat minuun itse yhteyttä olen heille ystävällinen, mutta pidän heidät kuitenkin tietyllä etäisyydellä, etteivät he imaise minua takaisin negatiivisuuteen. Lykkyä tykö! :-)
[/quote]
Kiitos! Juuri tätä ajattelin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulet vain parantuneesi. Lääkkeet naamaan ja leveä hymy.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote]
Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote]
Millä tavoin ihmiset loukkasivat sinua masennusaikanasi?
Kamalaa luettavaa kun itse on aina niin vilpittömästi iloinen ystävien onnesta, ja tietty sitten taas murheissaan heidän vastoinkäymisistä.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:20"]
Luulet vain parantuneesi. Lääkkeet naamaan ja leveä hymy.
[/quote]
Pitemmän aikaa olen ollut ilman lääkkeitä. Hymy on leveä kyllä :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli vähän samantapainen ketju laihduttaneesta, jonka muutosta "kaverit" eivät hyväksyneet. Ehkä kateudesta tai omaa saamattomuuttaan, kun eivät enää voineet enää pitää toista itseään huonompana.
Ehkä ne ovat tottuneet pitämään sinua reppanana, eivätkä kestä, että nykyään olet niiden kanssa tasavertaisemmassa asemassa. Ikävä sanoa näin, mutta jätä ne siat. Onnea tulevaisuuteesi!
Mulla sama homma ap. Mun läheiset ei tukenu missään vaiheessa juuri mitenkään. Ystävistä iso osa jäi kun paranin ja muutuin. Nyt sitten vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset jne. Yrittävät kilpaa ottaa itselleen kunniaa minusta ja elämästäni. Vituttaa. Sanomatta selvää lienee että en ole tekemisissä kuin kaikkein pakollisimmat asiat.
Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote]
Millä tavoin ihmiset loukkasivat sinua masennusaikanasi?
Kamalaa luettavaa kun itse on aina niin vilpittömästi iloinen ystävien onnesta, ja tietty sitten taas murheissaan heidän vastoinkäymisistä.
[/quote]
Kaverit eivät koskaan tuntuneet ottaneen masennustani vakavasti, vaikka kerroin siitä heille, ja se toistui, ja sain siihen lääkitystä. Suhtautuminen oli ihmeellisen vähättelevä, ja ikään kuin minua syytettäisiin siitä masennuksesta. Oikeasti tuntui siltä, että ainoa ystävä oli tk-lääkäri, joka minut sitten myös paransi.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:24"]
Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[/quote]
Pelottavalle? Minä?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote] Tsori, mutta ei kuulosta vieläkään kovin terveen ihmisen tekstiltä. Vainoharhainen -sana tulee ensin mieleeni tekstistä, niin ilmeisesti myös muillekin.
Onx nyt sit maaninen vaihe?