Lue keskustelun säännöt.
Parannuin masennuksesta, läheiset eivät tue
05.07.2014 |
Olin masentunut monia vuosia, lohtusöin, vetäännyin, itsetunto nollassa. En koskaan sanonut vastaan.
Nyt olen parantunut ja saanut minuuteni takaisin, mutta yllättäen läheiseni, etenkin ystäväni, eivät tästä pidä. He eivät pysty suhtautumaan uuteen, itsevarmempaan, hoikkaan minään, joka uskaltaa sanoa mitä tahtoo. (Tuki masennusaikoinani oli myös hyvin vähäistä.)
Onko tämä kuinka yleistä? Itse aion etsiä uudet ystävät.
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote] Tsori, mutta ei kuulosta vieläkään kovin terveen ihmisen tekstiltä. Vainoharhainen -sana tulee ensin mieleeni tekstistä, niin ilmeisesti myös muillekin.
[/quote]
Tuo ei edes ole minun (ap) kommentti. Joten hiukan valoja päälle siellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote]
Millä tavoin ihmiset loukkasivat sinua masennusaikanasi?
Kamalaa luettavaa kun itse on aina niin vilpittömästi iloinen ystävien onnesta, ja tietty sitten taas murheissaan heidän vastoinkäymisistä.
[/quote]
No mulla oli pahoja vastoinkäymisiä, itkin, olin ahdistunut jne. Jopa päin naamaa saatettiin heittää loukkauksia kysymätty minulta mitä minulle oikeasti kuuluu. Nainen on naiselle susi on klisee, joka tuli todeksi silloin kun olin syvässä mudassa. Työpaikallakin saatettiin loukata niin pahasti, että menin vessaan itkemään, pesin kyyneleet ja yritin kestää sanomatta koskaan vastaan koska en yksinkertaisesti uskaltanut, luulin että minä ansaitsen itse kaikki loukkaukset. Sisälleni on jäänyt katkeruus niitä kohtaan, jotka kohtelivat minua kuin paskaläjää.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:24"]Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[/quote]
Onneksi et ole minun *ystäväni*
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:24"]Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[/quote]
Onneksi et ole minun *ystäväni*
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote] Tsori, mutta ei kuulosta vieläkään kovin terveen ihmisen tekstiltä. Vainoharhainen -sana tulee ensin mieleeni tekstistä, niin ilmeisesti myös muillekin.
[/quote]
Mulla tulee mieleen susta, että sinä olet kohdellut muita huonosti ja nyt hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote]
Millä tavoin ihmiset loukkasivat sinua masennusaikanasi?
Kamalaa luettavaa kun itse on aina niin vilpittömästi iloinen ystävien onnesta, ja tietty sitten taas murheissaan heidän vastoinkäymisistä.
[/quote]
No mulla oli pahoja vastoinkäymisiä, itkin, olin ahdistunut jne. Jopa päin naamaa saatettiin heittää loukkauksia kysymätty minulta mitä minulle oikeasti kuuluu. Nainen on naiselle susi on klisee, joka tuli todeksi silloin kun olin syvässä mudassa. Työpaikallakin saatettiin loukata niin pahasti, että menin vessaan itkemään, pesin kyyneleet ja yritin kestää sanomatta koskaan vastaan koska en yksinkertaisesti uskaltanut, luulin että minä ansaitsen itse kaikki loukkaukset. Sisälleni on jäänyt katkeruus niitä kohtaan, jotka kohtelivat minua kuin paskaläjää.
[/quote]
Kuulostaa kamalalle. Itsellä myös huonoja kokemuksia työyhteisöstä, mutta ystäviltä olisin odottanut enemmän.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:24"]
Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[/quote]
Pelottavalle? Minä?
[/quote] Jep, sinä. Kostonhimoinen, vainoharhainen, ei aito, sellaista mieleeni tuli. Ehkä vähän vahvoja sanoja, mutta en keksinyt lievempiäkään. Oletko empaattinen? Välitätkö muista ihmisistä ollenkaan vaan ovatko kaikki vain sinulle uhkia, ihmisiä, jotka yrittävät laittaa kapuloita rattaisiisi ja olla onnesi edessä? Miten suhtaudut muihin ihmisiin yleensäkin? Et ehkä osaa tähän itse vastata, koska ajattelet suhtautuvasi kaikkiin muihin "normaalisti". Uskon, että ystäviesi kertomana tämä tarinasi olisi täysin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavoin parannuit? Kerro muille masentuneille. Kiinnostaa tietää miten tälläinen ihme parantuminen tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:24"]
Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[/quote]
Pelottavalle? Minä?
[/quote] Jep, sinä. Kostonhimoinen, vainoharhainen, ei aito, sellaista mieleeni tuli. Ehkä vähän vahvoja sanoja, mutta en keksinyt lievempiäkään. Oletko empaattinen? Välitätkö muista ihmisistä ollenkaan vaan ovatko kaikki vain sinulle uhkia, ihmisiä, jotka yrittävät laittaa kapuloita rattaisiisi ja olla onnesi edessä? Miten suhtaudut muihin ihmisiin yleensäkin? Et ehkä osaa tähän itse vastata, koska ajattelet suhtautuvasi kaikkiin muihin "normaalisti". Uskon, että ystäviesi kertomana tämä tarinasi olisi täysin erilainen.
[/quote]
Minä vähän luulen, että sinulla tässä on mt-ongelma. Ikävä kyllä aikoja on näin kesäisin vaikea saada. Onnea matkaan!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:24"]Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[/quote]
Onneksi et ole minun *ystäväni*
[/quote] Kiitos, minulla on ystäviä ilman sinuakin.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:38"]
Millä tavoin parannuit? Kerro muille masentuneille. Kiinnostaa tietää miten tälläinen ihme parantuminen tapahtuu.
[/quote]
Ei ole kyseessä ihmeparantuminen. Söin mielialalääkkeitä ja kohdalle osui todella ihana terapeutti. Pitkällinen prosessi, mutta toimi. :) Lääke ei juuri auttanut, mutta se terapeutille puhuminen kyllä. Solmut aukesivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:24"]
Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[/quote]
Pelottavalle? Minä?
[/quote] Jep, sinä. Kostonhimoinen, vainoharhainen, ei aito, sellaista mieleeni tuli. Ehkä vähän vahvoja sanoja, mutta en keksinyt lievempiäkään. Oletko empaattinen? Välitätkö muista ihmisistä ollenkaan vaan ovatko kaikki vain sinulle uhkia, ihmisiä, jotka yrittävät laittaa kapuloita rattaisiisi ja olla onnesi edessä? Miten suhtaudut muihin ihmisiin yleensäkin? Et ehkä osaa tähän itse vastata, koska ajattelet suhtautuvasi kaikkiin muihin "normaalisti". Uskon, että ystäviesi kertomana tämä tarinasi olisi täysin erilainen.
[/quote]
Oletko sinä kuullut koskaan sanaa projektio?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:15"]
Vähän sama juttu. Tai oikeastaan läheiset ovat suhtautuneet aina asiallisesti, mutta kyllä vaikeudet ja niistä selviäminen erotti jyvät akanoista. Tiedän nyt ketkä oikeasti olivat puolellani. Kaikista eniten ärsyttää ne jotka nykyisin välttelevät minua, eivätkä pysty katsomaan silmiin, koska tietävät loukanneensa minua ja heitä hävettää nyt. Oikeastaa ihan sama. Minä olen niin monessa liemessä keitetty ja siltikin nyt myös ulkoisesti hyvässä kunnossa, että oikeastaan vain hävettää niiden puolesta jotka puhuivat minusta pahaa.
[/quote] Tsori, mutta ei kuulosta vieläkään kovin terveen ihmisen tekstiltä. Vainoharhainen -sana tulee ensin mieleeni tekstistä, niin ilmeisesti myös muillekin.
[/quote]
Mulla tulee mieleen susta, että sinä olet kohdellut muita huonosti ja nyt hävettää.
[/quote] Tietäisitpä vain. :) Aina vaan mutu -olo ei osu kohdalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:41"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:24"]Kuulostat aika pelottavalle ihmiselle... Kuinka kauan olit masentunut? Oliko sinulla ystäviä ennen masennusta vai ovatko ystäväsi masennuskauden aikana tulleita? Ja onko ystäväsi ystäviä koskaan olleetkaan, tai oletko sinä ollut heille ystävä? Epäilen. Elämässäni on ollut vaikeuksia, mutta ystävät ovat pysyneet. Olen ollut heille aito itseni ja niin myös he minulle. Yksikään ystävä ei ole minua jättänyt, enkö minä heitä. Miettisin siis vielä vähän omaa toimintaa ennenkuin lyttäät muut.
[/quote]
Onneksi et ole minun *ystäväni*
[/quote] Kiitos, minulla on ystäviä ilman sinuakin.
[/quote]
Ystäviäsi käy sääliksi.
Nosto
Tuli tämä ketju vastaan, kun googlasin onko muilla samoja kokemuksia. Paranin masennuksesta ja syömishäiriöstä, ja "ystävät" ei vaan kestä sitä. En olekaan enää kynnysmatto, joka sanoo kaikkeen joo. Äkkiä olen tasavertainen, hoikka ja terve. En taida enää tyydyttää kaverien tarpeita - siis ei ole sellaista, johon voisi omaa pahaa oloa verrata, ja todeta, että meikällä menee ok.
Ja tosiaan, tukea oli vaikeina vuosina todella vähän. Kuvittelen nyt vaan, paljonko puhuttiin selän takana paskaa.
Minulla oli aikanaan vähän samankaltainen tilanne. Olen vähän päätellyt niin, että ne joilla on itsellään jokin ongelma, eivät tahdo että toinen rupeaisi parantuaan omistaan, koska ihminen tarvitsee niissä omissa ongelmissaan niitä toisia joihin saa itseään verrata että tuollahan on asiat yhtä huonosti/huonommin kuin minulla itselläni. Vaikka kyllähän se helvetin kipeää teki silti, kun et voi luottaa toisiin ihmisiin.
Kaikki muut suhtautuneet ihan hyvin, mutta yksi "kaveri" lakkasi pitämästä yhteyttä. Vissiin otti päähän, kun en enää olekaan häntä ns huonompi masentunut ja työtön, vaan opiskelen yliopistossa nykyään ja masennuksestakin olen selvinnyt. No, elämä on nykyään ihanaa, voin hyvin ja koen, että tulen vastaisuudessa selviämää vastoinkäymisistä paremmin, niin ei jaksa noin urpot tyypit kiinnostaa.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:38"]
Millä tavoin parannuit? Kerro muille masentuneille. Kiinnostaa tietää miten tälläinen ihme parantuminen tapahtuu.
[/quote]
No tee vittu töitä sen eteen ja hae apua. Ei se ilmaiseksi tule, eikä myöskään täällä urputtamalla.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:17"]
Mulla läheiset vähättelee koko masennusta. "Ei kai sun siel terapiassa tarvi käydä?" "Et kai sä niitä lääkkeitä enää tarvi?"
[/quote]
mun läheisten mielestä masennus ei ole oikea sairaus vaan sellanen alakuloinen mielentila joka paranee lenkkeilemällä :0
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:22"]
Täällä oli vähän samantapainen ketju laihduttaneesta, jonka muutosta "kaverit" eivät hyväksyneet. Ehkä kateudesta tai omaa saamattomuuttaan, kun eivät enää voineet enää pitää toista itseään huonompana.
Ehkä ne ovat tottuneet pitämään sinua reppanana, eivätkä kestä, että nykyään olet niiden kanssa tasavertaisemmassa asemassa. Ikävä sanoa näin, mutta jätä ne siat. Onnea tulevaisuuteesi!
[/quote]
Näin minä sen itsekin näen. Surullista kyllä. Mutta onneksi on ihaniakin ihmisiä. <3