Meidän piti lähteä kahdestaan mökille ja mies kutsui vieraita

Vierailija kirjoitti:

Kahdestaan oleminen liittyy ensi-ihastukseen, sen jälkeen tarvitaan jo kavereita viihdykkeeksi, että jaksaa vuorokauden samaa ihmistä.

Höpö höpö! Me ollaan oltu yhdessä 12v ja siitä naimisissa 10v. Mökillä ollaan aina kaksin kun vaan on mahdollista 😅

Vierailija kirjoitti:

Kahdestaan oleminen liittyy ensi-ihastukseen, sen jälkeen tarvitaan jo kavereita viihdykkeeksi, että jaksaa vuorokauden samaa ihmistä.

Sinulla ei taida olla kovin pitkäikäisiä suhteita?

T. Naimisissa 22 v. ja hyvin viihdytään viikkotolkulla erämaassa ihan kahdestaan

Taitaa teillä olla pian lopputekstien aika, tai kuten täällä on tapana sanoa; jätä se s...

No, mutta kannattaa ehkä kuitenkin jutskata siitä, miksei voi olla vain kahdestaan - joku syy siihenkin täytyy olla, eikä se välttämättä kaikkia osapuolia miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Kahdestaan oleminen liittyy ensi-ihastukseen, sen jälkeen tarvitaan jo kavereita viihdykkeeksi, että jaksaa vuorokauden samaa ihmistä.

Mitä ihmettä, voi miten hirveä suhde tuollainen! Ollaan oltu n.20 v yhdessä ja ei todellakaan kaivata muita meidän yhteisiin mökki- tai muihinkaan reissuihin. Ollaan toistemme parasta seuraa. Älkää ihmiset jääkö suhteisiin, joissa tarvitsette muita ihmisiä jaksaaksenne kumppaninne seuraa, johan on hullua.

Ja joo, ap, minäkin olisin käärmeissäni. Pälli teko äijältä. Jos mun mieheni sopisi tuollaista, epäilisin saaneen ison kolhun päähän, jonka myötä kajahtanut täysin.

Mun mies mulkaisi pahasti kun ehdotin vieraita juhannukseksi. Kuulemma riittää kun oli jouluna ja pääsiäisenä.

Minun mies tekee ihan samaa. Tai tekisi, jos saisi vielä tilaisuuden.

Mökille pitää saada kaverit mukaan, ulkomaille pitää saada kaverit mukaan.

Olen hänelle aiheesta puhunut ja valittanut ja mäkättänyt lopulta, mutta yhä edelleen, aina kun sanon, että voitais vuokrata mökki / lähteä viikonloppureissuun, se on tyyliin heti näpyttelemässä, että "oota, kysyn Teemulta lähteekö se kans."

Siis se, että asutaan yhdessä, tekee minusta itsestäänselvyyden. Ei tarvitse panostaa mihinkään "kun me nähdään koko ajan" ja kavereita näkee niin harvoin. Vaikka asutaan yhdessä, saattaa mennä kaksi viikkoa, ettei nähdä toisiamme kuin nukkumassa, koska vapaapäivät voi olla eri aikaan. Jos meillä sattuu olemaan samat vapaapäivät, toisen se riekkuu omilla menoillaan ja toisena voin ehkä saada pari tuntia yhteistä aikaa. Sitten, jos lomalla olisi tilaisuus olla kahden ja hoitaa tätä parisuhteen irvikuvaa, se raahaa kaverit mukaan.

Olen nyt sanonut, että menköön kavereidensa kanssa keskenään mökille, minä teen sillä välin muuta sellaisten ihmisten kanssa, joita kiinnostaa viettää aikaa minun kanssani.

Onneksi en ole näkemässä sitä ilmettä, kun se tulee takaisin sieltä mökiltä ja huomaa, että itsestäänselvyys ja sen hankkimat tavarat ovat hävinneet asunnosta. En usko, että harmittaa muu kuin automaattinen siivous-, ruoka-, ja pyykinpesupalvelun häviäminen. Huijatkoon jonkun toisen piiakseen, tämä idiootti otti jo opikseen.

Ehkä se haaveilee kimppakivasta, kun on kuulemma muotia?

Sorry, en voinut vastustaa kiusausta... ;)

T. Rolli

Vierailija kirjoitti:

Kahdestaan oleminen liittyy ensi-ihastukseen, sen jälkeen tarvitaan jo kavereita viihdykkeeksi, että jaksaa vuorokauden samaa ihmistä.

En tajua ihmisiä, jotka tarvitsevat koko ajan jotain viihdytystä muiden ihmisten toimesta. Tosi rasittavaa. Minä olen introvertti naimisissa ekstrovertin kanssa ja mulla on ihan tarpeeksi ja välillä liikaakin ohjelmaa omassa puolisossa. Siihen vielä passattavat vieraat päälle, juu ei. Olis ihan mun painajainen tuo viidet yövieraat kahden viikon sisällä!

Vierailija kirjoitti:

Minun mies tekee ihan samaa. Tai tekisi, jos saisi vielä tilaisuuden.

Mökille pitää saada kaverit mukaan, ulkomaille pitää saada kaverit mukaan.

Olen hänelle aiheesta puhunut ja valittanut ja mäkättänyt lopulta, mutta yhä edelleen, aina kun sanon, että voitais vuokrata mökki / lähteä viikonloppureissuun, se on tyyliin heti näpyttelemässä, että "oota, kysyn Teemulta lähteekö se kans."

Siis se, että asutaan yhdessä, tekee minusta itsestäänselvyyden. Ei tarvitse panostaa mihinkään "kun me nähdään koko ajan" ja kavereita näkee niin harvoin. Vaikka asutaan yhdessä, saattaa mennä kaksi viikkoa, ettei nähdä toisiamme kuin nukkumassa, koska vapaapäivät voi olla eri aikaan. Jos meillä sattuu olemaan samat vapaapäivät, toisen se riekkuu omilla menoillaan ja toisena voin ehkä saada pari tuntia yhteistä aikaa. Sitten, jos lomalla olisi tilaisuus olla kahden ja hoitaa tätä parisuhteen irvikuvaa, se raahaa kaverit mukaan.

Olen nyt sanonut, että menköön kavereidensa kanssa keskenään mökille, minä teen sillä välin muuta sellaisten ihmisten kanssa, joita kiinnostaa viettää aikaa minun kanssani.

Onneksi en ole näkemässä sitä ilmettä, kun se tulee takaisin sieltä mökiltä ja huomaa, että itsestäänselvyys ja sen hankkimat tavarat ovat hävinneet asunnosta. En usko, että harmittaa muu kuin automaattinen siivous-, ruoka-, ja pyykinpesupalvelun häviäminen. Huijatkoon jonkun toisen piiakseen, tämä idiootti otti jo opikseen.

Loistavaa. Ansaitset rinnallesi miehen, joka viihtyy nimenomaan sinun kanssasi, etkä mitään keskenkasvuista teinipoikaa, jonka maailmannapa on kaverit. Aplodit ja hatunnosto sinulle ja oikein hyvää kesää!

Näitä on nähty.. Meidän tuttava perheessä vaimo on se, joka ei lähde miehen kanssa mökkeilemään kaksistaan (vaikka oon itse tarjoutunut ottaan heidän muksut) ja tiedän että sais muitakin hoitajiksi. Yleensä viikonloppuna heillä aina vaimon sisaruksia käymässä tai ovat kyläilemässä viikonlopun. Sitte valittaa ku ukko väsynyt ja kaikkea jäkä jäkää..

Ei kuulu alkuhuumaan vaan kaksin olo, meillä takana 10v, siitä 8v naimisissa ja viikonlopuksi lähdetään nyt kaksin lomalle, vielä pääsee ennen ku vauva syntyy.. 6 vuosi nyt kun käyty kaksin lomalla vähintään viikonloppu.

Alkuun oli mies nihkeä ku ehottelin, sitten suivaannuin ja varasin hänelle synttärilahjaksi viikonloppu loman kaksin, sen jälkeen on kyseölyt jo että joko loma varattu.😁

Joten ap, suuttuisin minäkin. Ilmota miehelles että menköön kavereineen jos tärkeämpiä, sinä et lähde piiaksi.

Ei tuosta tule mitään.

En edes kiukuttelisi, vaan yksiselitteisesti vaatisin miestä perumaan vierailut.

Ei tuo toimi.

Faith kirjoitti:

En edes kiukuttelisi, vaan yksiselitteisesti vaatisin miestä perumaan vierailut.

Eiköhän asia ratkennut suuntaan tai toiseen jo tuolloin kahdeksan vuotta sitten.

Oliko  mies ollenkaan tietoinen siitä, että sinulla oli tarkoitus viettää siellä teidän kahdenkeskistä aikaa? Jos oli, millä sanoilla hän perusteli kavereitten kutsumista?

Kerro toki vielä, että  sinä vietit mökkilomasi naama norsuv----lla, kun jouduit passaamaan miehen kaljottelevia kavereita etkä älynnyt sanoa miehelle itselleen mitään.

Tämä tapahtui 8 vuotta sitten ja olisi mielenkiintoista tietää, miten siinä on vuosien mittaan käynyt. Sitähän tämän aloituksen nostaja varmaan ajatteli.

Miesten nyt on helppo kutsua yövieraita, koska niistä ei aiheudu miehille mitään ylimääräistä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta tule mitään.

Miksi sinä tulit kertomaan tämän vasta nyt etkä 8 vuotta sitten?

Minä jättäisin menemättä. Mies hoitaa vieraansa ihan itse, jos keskustelematta kutsuu vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Noh, ette sit oo ajatellut, et niitä äijiä ei vaan kiinnosta olla siellä just SUN kanssa kahdestaan... Tympeetähän siellä on olla jonkun pihtaavan tiukkapipon kanssa - todellakin kavereita mukaan, jos et satu olemaan 'kympin nainen, jonka kanssa just tavattu ja himottaa koko ajan'.

Usein mietin, mikä saa ihmisen olemaan näin pahantuulinen, negatiivinen, syyllistävä, ikävä ja "tietäväinen", vaikkei lopulta tiedä yhtään mitään taustoista tai mistään. Niin on kiukkua täynnä, että piti oikeen isolla kirjoittaa sana "sun", ettei vaan jää epäselväksi, ketä tarkoitetaan. Kannattas ihan omaa käytöstä miettiä.

Meillä on ollut viime aikoina aika raskasta. On ollut kiirettä, väsymystä ja tullut riitaa asiasta ja ilmankin. Seksi on jäänyt vähiin ja se yleensä hiertää meillä kumpaakin. Oltiin puhuttu siitä että tällaista ei voi jatkaa, mutta kumpikin jatkoi. Sitten päätin, että on oikeasti tehtävä jotain eikä vain odotettava että tilanne muuttuu. Pyysin miestä varaamaan yhden tietyn illan treffi-illaksi. Se sovittiin. Edellisenä iltana miehen äiti soitti ja pyysi syömään. Treffi-ilta meni niin, että mies oli perheensä kanssa syömässä ja minä ystäväni kanssa elokuvissa ja syömässä. 

Meillä on oikeasti pahoja ongelmia kommunikaation kanssa. Ja muutenkin.