Miehen lapsi 10v nimittää minua ämmäksi, lu tkaksi ja nartuksi, mies ei puutu kunnolla ja välillä vaan naureskelee "On se meidän Aada vaan varhaiskypsä"

Provohan tää on, mutta jos isä ei sa tuonikäistä lastaan käyttäytymään paremmin, niin yhteiselo ei jatkuisi. Muuttaisin pois ja antaisin tuollaisen miehen jatkaa elämäänsä ihan vapaasti ihanan lapsensa kanssa. Lapsi ehkä saisi mitä halusi, mutta se ei olisi enää minun murheeni.

Sopisin lapsen kanssa, että jos mä olen narttu mietitään sulle joku yhtä kiva lempinimi myös. Ja käytetään sitten niitä nimiä, kun lapset kaverit tulee leikkimään tytön luokse. 

Ootko esimerkiksi avannut suutasi? Mulla oli myös epäkunnioittava "lapsipuoli". Mulla ei ollut hänen vanhempiensa kanssa mitään tekemistä. Kun muutettiin yhteen (vuokrattiin yhdessä uusi asunto) lapsi oli 11 ja erosta kulunut 8 vuotta, yhdessä oltiin oltu miehen kanssa silloin 3 vuotta. Lapsi vittuili mulle aivan huolella ja haukkui just ämmäksi ja toivoi, että sais mut pelkällä haukkumisella lähtemään.

Homma loppui, kun totesin, että mun silmille ei yks esiteini hypi. En huutanut, mutta kerroin että hän ei mua saa häädettyä olemalla kamala pentu, koska minä olen aikuinen ja muhun ei toimi lapselliset loukkausyritykset ja papukaijana isommilta lapsilta opitut sanat. Kerroin myös, että hän voi haukkua mua niin paljon kuin haluaa, mutta mua ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa hänen mielipiteensä minusta ja että hän on mulle täysin yhdentekevä ihminen. Hän on mieheni lapsi ja minä olen avovaimo, en hänen äitinsä tai millään tavalla kasvatusvelvollinen tai edes kiinnostunut hänestä ja hänen tunteistaan. Ei se kauaa jaksanut enää jatkaa, kun ei saanut musta mitään reaktiota irti. Nykytilanne (lapsi jo 14) on, että lapsi yrittää aina olla jopa mukava, koska on huomannut, että ihan oikeasti isällä on yhä hänelle aikaa ja minä en tullut vaan perustamaan uutta perhettä ja sysäämään häntä syrjään vaan edelleen se isä on läheinen ja osallistuva. Välillä huomaa, että haluaisi sanoa mulle jotain, kun ollaan kahdestaan kotona, mutta ei taida osata, koska niin pitkään oltiin siinä kauhun tasapainossa, jossa ei riidelty, mutta ei kommunikoit juuri muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään pidä kestää? 

Itse varmaan yrittäisin keskustella asiasta ja viettää lapsen kanssa enemmän aikaa. Tekisin selväksi sen, etten ole viemässä hänen isäänsä pois enkä ole uusi äiti jne. Tekisin myös erittäin selväksi sen, ettei tuollainen nimittely ole soveliasta enkä sitä ala kuuntelemaan. Lapsi voi poistua pöydästä jos ei osaa käyttäytyä.

Ihmettelen kyllä mistä 10-vuotias on oppinut tuollaisia sanoja .... Ettei vaan isältään? :)

Tai äidiltään. On äitejä jotka nimittelevät exänsä uutta puolisoa lapsille tuolla tavalla. Esim. minun äitini puhui hyvin häijysti isäni uudesta vaimosta, vaikka tämä oli hyvin herttainen ihminen eikä hänellä ollut mitään tekemistä vanhempieni eron kanssa.

Olisi ihan tarpeeksi paha että miehellä on lapsi, jos se on vielä noin huonosti kasvatettu ja isä noin urpo, niin ei kiitos.

Älä keskustele enää tuommoisen kanssa sanaakaan. Käytä äijää pakollisissa tilanteissa sananvälittäjänä. Käske äijän laittaa sikiönsä kuriin tai lähdet. Tai jätä heti  koko sakki.

Vierailija kirjoitti:

Provohan tää on, mutta jos isä ei sa tuonikäistä lastaan käyttäytymään paremmin, niin yhteiselo ei jatkuisi. Muuttaisin pois ja antaisin tuollaisen miehen jatkaa elämäänsä ihan vapaasti ihanan lapsensa kanssa. Lapsi ehkä saisi mitä halusi, mutta se ei olisi enää minun murheeni.

Tämä. Penskat nyt tunnekuohuissaan päästelee mitä sylki suuhun tuo, mutta ei kenenkään aikuisen pidä tuollaista kielenkäyttöä hyväksyä, varsinkaan omasta puolisostaan. Eikä kyllä kestään muustakaan. Vaikka oma äitini kuinka isäni uutta vaimoa haukkui, ei tullut kuuloonkaan, että meillä lapsilla olisi isämme luona ollessamme ollut oikeutta sellaista kieltä käyttää.