Miten olette nimenneet lapsenne? Onko jokin tietty kaava (luontonimet, sama kirjain) vai valitsitteko vain jonkun kivan nimen?
Meillä on esikoisella lyhyt luontonimi tyyliä Helmi ja nuorimmaisella pidempi kansainvälinen nimi tyyliä Patricia, siskoni möläytti ristiäisissä että "eihän noi sovi yhtään yhteen!" . Ei niiden tarvitsekaan sopia, siskokulta.
Kommentit (30)
Toisaalta ainakin minä olen kokenut, että vanhempani eivät erityisesti rakasta minua, koska oma nimeni on tyyliä Aune ja siskoni nimi tyyliä Charlotta. Miksi siskolla on aidosti kauniimpi nimi kuin minulla?
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ainakin minä olen kokenut, että vanhempani eivät erityisesti rakasta minua, koska oma nimeni on tyyliä Aune ja siskoni nimi tyyliä Charlotta. Miksi siskolla on aidosti kauniimpi nimi kuin minulla?
No ehkä ne sun vanhempien mielestä on molemmilla kauniit nimet vaikka on erilaisia.
En nimeä lapsia kuin jotain koira pentueita. Jokaisella on ihan oma kiva nimi ja toisena nimenä joku vanha suvussa kulkeva nimi. Kaikilla eri kirjain etunimessä. Ei luontonimiä. Ei tarvitse sopia yhteen.
Lastemme nimissä on samanlainen kaksoiskeskikonsonantti, tyyliin Mikko ja Pekka, tai Lalli ja Milla.
Minulla on vain yksi lapsi, jolla on lyhyt pehmeä kansainvälinen nimi. Jos olisimme saaneet toisen, olisimme varmaan jatkaneet kaavaa, mutta kuitenkin niin, että nimet ovat selkeästi erilaiset.
Itselläni on siskojeni kanssa niin samanlainen nimi, että kaikki sekoittavat meidät edelleen näin aikuisenakin. Se on ärsyttävää.
Mahdollisimman neutraalit etunimet ja sellaiset, joita on ollut isovanhemmilla. Etunimi ei saa mjn mielestä määrittää lasta mihinkään suuntaan. Meillä on Aino, Heikki ja Eero.
Kummallakin suvusta yksi nimi, yksi syntymäaikaan liittyvä ja yksi nimi jolla on tarina. Eli samalla teemalla mennään, vaikka ulkopuoliset sitä eivät voikaan arvata nimistä.
Vähän ohiksena, mutta miksi tuoreille vanhemmille pitää mölöytellä kaikkea lapsen nimestä? Todella rasittava tapa joillain. Ihan kuin kenelläkään olisi oikeutta arvostella, vaikka vanhemmat antaisi minkä nimen. Sitä on kuitenkin todennäköisesti mietitty kuukausia ja päädytty sitten vanhempien mielestä parhaimpaan nimeen.
Kaikki lapset ovat saaneet isiensä toiset nimet kutsumanimekseen
Lasten nimet ovat kompromissi ja pitkän väännön tulos. Isällä oli eri mielipiteet kuin minulla. Esikoisen toiseksi nimeksi sain antaa oman lemppari nimeni, joten isä päätti kuopuksen toisen nimen.
Meillä molemmilla on tuiki tavalliset ja tylsät nimet, joten lapsille haluttiin hieman harvinaisemmat.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman neutraalit etunimet ja sellaiset, joita on ollut isovanhemmilla. Etunimi ei saa mjn mielestä määrittää lasta mihinkään suuntaan. Meillä on Aino, Heikki ja Eero.
Kaikki nimet määrittävät johonkin suuntaan. Nuo mainitsemasi esim. sellaiseen "me emme halua lapsiemme olevan yhtään erikoisia, vaan täysin tusinatavaraa" -kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ainakin minä olen kokenut, että vanhempani eivät erityisesti rakasta minua, koska oma nimeni on tyyliä Aune ja siskoni nimi tyyliä Charlotta. Miksi siskolla on aidosti kauniimpi nimi kuin minulla?
No ehkä ne sun vanhempien mielestä on molemmilla kauniit nimet vaikka on erilaisia.
No ei ole, minä olin vahinko, sisko ei.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohiksena, mutta miksi tuoreille vanhemmille pitää mölöytellä kaikkea lapsen nimestä? Todella rasittava tapa joillain. Ihan kuin kenelläkään olisi oikeutta arvostella, vaikka vanhemmat antaisi minkä nimen. Sitä on kuitenkin todennäköisesti mietitty kuukausia ja päädytty sitten vanhempien mielestä parhaimpaan nimeen.
En koskaan kommentoi lapsen nimeä enkä sitä käytä. Käytän termiä lapsi ja erottelen lapset tyyliin vanhin lapsi, nuorin lapsi jne. Jostain syystä vanhemmat ei tästä pidä, vaan inttävät, että lapsen nimi on Eliel. Minulle se ja sama, lapsi on lapsi eikä mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman neutraalit etunimet ja sellaiset, joita on ollut isovanhemmilla. Etunimi ei saa mjn mielestä määrittää lasta mihinkään suuntaan. Meillä on Aino, Heikki ja Eero.
Minä halusin lapsille nimet, jotka ovat selvästi suomalaisia, sopivat suomalaiseen sukunimeemme, ei muotinimiä vaan joka ikäluokassa esiintyvät ja sellaiset, mitä ei tarvitse selittää tai tavata. Teidän nimet menisivät näihin kriteereihin. Meillä on Antti, Ilkka, Kaisa ja Elina
Eipä sillä kai ole väliä, sopiiko sisarusten nimet yhteen, mutta sillä on väliä, tuleeko etu- ja sukunimestä järkevä yhdistelmä. Miettikää vanhemmat tarkkaan.
Meillä on erikoinen ulkolainen sukunimi, mutta etunimeksi sain ruman, suomenkielisen, vanhahtavan nimen. Nimeni oli siis tyyliin Ritva Reichardt. Vaihdoin sitten etunimen aikuisena sellaiseksi, että se on samaa maata sukunimen kanssa. Nimeni oli vähän kuin käänteisversio siitä, että lapselle annettaisiin nimeksi jotakin tyyliin Christine Lötjönen...
Esikoiseni on Senja ja sain kuulla eräältä kaverilta,kun julistin nimen facebookissa "ai tommoinen mummonimi", hyvä etten hormonihuuruissa pahoittanut mieltäni.
Nuorempi lapseni taas on Nooa, ihme ettei kukaan kuittallut ukko Nooasta! Mutta joo, aika erilaisethan nuo ovat vaan eipä se maailmaa kaada.
No sain esikoiseni just 18 täyttäneenä ja nimimaku oli vähän erillainen silloin XD Kolme muuta lastani sain vasta lähempänä kolmeakymmentä mun nykyisen miehen kanssa. Ja nimet on siis:
Joanna
Aino
Hilma
Väinö
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset ovat saaneet isiensä toiset nimet kutsumanimekseen
Että sellaista siellä.
En mä ainakaan halua, että mun lapset on jotain sarjaa.