Löysitkö sen oikean vai tyydyitkö pastellinsävyiseen mieheen?

Minulla on pastellisävyinen mies, ja kaikista kurjinta, ettei sekään taida minusta enää juuri välittää. Hän on periaatteessa kaikkea, mitä toivon, ja koen, että vaikeaa löytää sopivampaakaan. Kun en edes ole koskaan tavannut ketään muuta, kenen kaltaisen kanssa haluaisin olla. Kai sitä jotenkin pitäisi selvittää itselleen, että yksinkin on ihan hyvä.

En ole koskaan ollut rakastunut. Olen miehen kanssa josta pidän, mutta koskaan en ole ollut rakastunut. Olen hänen kanssaan koska en usko löytäväni miestä johon hullaantuisin. En usko siihen, että kaikille on olemassa joku oikea.

En ole lukenut niin omituista kirjaa koskaan kuin mitä mun elämäni on.

Pastellinsävyinen?

Löysin ehdottomasti sen oikean. Kuvittelin aluksi vielä, ettei hän huolisi minua lainkaan, tavallista suomalaista pulliaista. Mutta tämä jumalaisen kaunis ja ihana nainen halusikin juuri minut. Vietimme juuri 12v hääpäivää ja olen vaimooni edelleen palavasti rakastunut.

Löysin sen oikean, tosin silloin olin vielä naimisissa pastellinsävyisen luuseri miehen kanssa, jolla ei todellakaan tuon uuden miehen tapaamisen jälkeen ollut pienintäkään mahdollisuutta kanssani. Ei missään suhteessa. Ei arjessa, ei keskusteluissa, ei seksissä...  ja tein sen hänelle selväksi (joka oli virhe hänen itsetunnon tietäen).

Petin, kyllä, mutta näitä pastellinsävyisiä avioliittoja on Suomessa niin paljon... mä en tosiaankaan halunnut tuhlata elämääni sellaiseen! Tein oikeastaan muutamassa viikossa päätöksen, että pastellinsävyinen mies lähtee ulos mun elämästä.

Jätin ja siirryin uuden miehen elämään. Nyt takana jo 7 vuotta elämää, josta en olisi ikinä uskaltanut edes haaveilla!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 17:44"]Löysin sen oikean, tosin silloin olin vielä naimisissa pastellinsävyisen luuseri miehen kanssa, jolla ei todellakaan tuon uuden miehen tapaamisen jälkeen ollut pienintäkään mahdollisuutta kanssani. Ei missään suhteessa. Ei arjessa, ei keskusteluissa, ei seksissä...  ja tein sen hänelle selväksi (joka oli virhe hänen itsetunnon tietäen).

Petin, kyllä, mutta näitä pastellinsävyisiä avioliittoja on Suomessa niin paljon... mä en tosiaankaan halunnut tuhlata elämääni sellaiseen! Tein oikeastaan muutamassa viikossa päätöksen, että pastellinsävyinen mies lähtee ulos mun elämästä.

Jätin ja siirryin uuden miehen elämään. Nyt takana jo 7 vuotta elämää, josta en olisi ikinä uskaltanut edes haaveilla!

[/quote]

Mulla vastaava tarina, tosin olin jo eronnut siitä pastellista luuserista..

Mun käy sääliksi niitä pastellinsävyisiä miehiä, kun nehän on oikeasti ihania ihmisiä ja ansaitsisivat jonkun sellaisen, joka niitä oikeasti rakastaa. Mutta kun tää mun on niin haalee, et hyvä ku hangesta erottaa, että sen elämän rakkaus on varmaan ujo piimä. En vaan kestä kun se toljottaa mua niin rakastavasti ja minä vaan haaveilen "tosirakkaudesta", vaikka samalla mietin, että maalaanko seinät vai tapetoinko. Oon ite ihan pelkuriluuserinössö. 

Mitä pastellinsävyiseltä mieheltä puuttuu?   

Minä löysin sen oikean 3 vuotta sitten! :) toivotan kovasti tsemppiä teille jotka olette "pastellisuhteessa".

Enpä ole koskaan ollut rakastunut. Miesystäviä ja panokavereita on tietysti ollut, mutta muuten olen pysytellyt (ja pysyn) sinkkuna.

Ei tulisi mieleenkään aloittaa jotain vakavaa suhdetta pastellisävyiseen (ellei sitten se suhde olisi sitä pastellinsävyä molemmille (eli jonkinlainen sopimussuhde), tosin vaikea nähdä, mitä siitä sitten irti saisi), se olisi toisen elämän varastamista, jotenkin alentuvaa ja ei siten osu oikein mun elämänarvojen pirtaan.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:19"]

Mitä pastellinsävyiseltä mieheltä puuttuu?   

[/quote]

Ei siltä mieheltä mitään puutu, vaan minulta. Se tunne nimittäin. Ap.

Mua tavallaan lohduttaa kuulla että pastellisuhde voi muuttua. Itsellä takana kahden vuoden järjetön rakkaus joka kaatui omaan mahdottomuutensa, ja nyt olen tavannut muuten kaikinpuolin täydellisen miehen jonka kanssa viihdyn mutta intohimo puuttuu.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:22"]

Mua tavallaan lohduttaa kuulla että pastellisuhde voi muuttua. Itsellä takana kahden vuoden järjetön rakkaus joka kaatui omaan mahdottomuutensa, ja nyt olen tavannut muuten kaikinpuolin täydellisen miehen jonka kanssa viihdyn mutta intohimo puuttuu.

[/quote]

Kyllä se voi muuttua. Itselläni myös se intohimosuhde oli lopulta jälkikäteen ajateltuna ihan järjetöntä pään hakkaamista seinään, lopulta kaikki oli niin mahdotonta ja vaikeaa. Oli vain ne ekstääsin hetken ja se pakonomainen himo toista kohtaan. Ei sellainen ole pidemmänpäälle tervettä. Suhteessa pitää olla vuorovaikutusta, aitoa luottamusta, kunnioitusta, yhteishenkeä. 

Minun ja pastellimieheni suhde "roihahti" parissa kuukaudessa "ihan ok"-meiningistä toimivaksi hyväksi ja seksuaaliseksikin suhteeksi, joten älä vain vuosia odota intohimoa. Muutama kuukausi/puoli vuotta ehkä. Kyllä siinä ajassa ne kipinät löytyy, jos on löytyäkseen.

Pastellisuhde, josta luulin aluksi sen olevan värikäs ja kirkas. Pettymys olikin suuri, kun tajusin värien haalistuvan haalistumistaan, päätyivät harmaan eri sävyihin. Itse minä virheeni tein, itse uskottelin, että kyse on kirkkaista väreistä. Ei ollut. Ei alunperinkään. Nyt olen neljä vuotta tallustellut itseni kanssa. Olen päättänyt, että enää en kuvittele kirkkaita värejä. Ne on, jos on. Mutta itse en lähde niitä maalailemaan. Pastellikin olisi minulle kelvannut.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:57"]

Olen tavannut 2-3 sitä oikeaa, mutta kenenkään kanssa ei eri syistä tullut mitään. Olen sit tyytynyt riittävän hyvään puolisoon. Miehelle tässä ei ole mitään ihmeellistä. En tunne kuin muutaman miehen jotka on unelmanaisensa kanssa naimisissa...

[/quote] Mitä tarkoittaa tuo että miehelle tässä ei ole mitään ihmeellistä?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:57"]

Olen tavannut 2-3 sitä oikeaa, mutta kenenkään kanssa ei eri syistä tullut mitään. Olen sit tyytynyt riittävän hyvään puolisoon. Miehelle tässä ei ole mitään ihmeellistä. En tunne kuin muutaman miehen jotka on unelmanaisensa kanssa naimisissa...

[/quote] Mitä tarkoittaa tuo että miehelle tässä ei ole mitään ihmeellistä?

[/quote]

Että tosi harva mies pääsee sänkyyn tai naimisiin lähellekään unelmiensa naisen kanssa.

Miesten mielipiteitä kun kaivattiin niin tässä omani. Olen elänyt pitkään parissa melko haaleassa, mutta järkevässä suhteessa. Siis peräjälkeen en samanaikaisesti. Toivoin että kun on järkevä ja säntillinen niin haalea tykästyminen muuttuu toista arvostavaksi rakkaudeksi. Ei muuttunut.

Nyt elelen yksin ja mietin ihan vakavissani, etten olisi enää mukava ja ystävällinen se kun ei ole parantanut oikein mitään. Ehkä voisin olla hetken hedonisti ja keskittyä vain itseeni. Tokko tulokset paljon sen huonompia olisivat, olenhan nyt käytännössä katsoen hukannut vuosia koittaessani rakentaa rakkautta. Itse en ainakaan ole osannut.

Löysin miehen, johon rakastuin ja jossa on myös paljon huonoja puolia, mutta sen tiedän varmaksi että hän ei ole "pastellinsävyinen".

Luulen kyllä tietäväni, mitä ap tarkoittaa, sillä useammalla kaverillani on sellainen mielestäni hieman nössykkä mies, jotka on jo ulkonäöltään kovin värittömiä. Nämä miehet eivät osaa sanoa ei vaimoilleen, eivät pomolleen tai kellekään muullekaan. He eivät uskalla sanoa suoraan mielipiteitään, ja ovat muutenkin hieman rajoittuneen oloisia. Vaimot pukevat heidät, kertovat mitä he saavat harrastaa ja mitä eivät, ja  myös suhtautuvat heihin kuin olisivat jotenkin huonompia kuin nämä vaimot itse.

Itse näen asian niin, että myös näissä vaimoissa on vikaa. Toiset naiset eivät voisi elää yhdessä kenenkään muun kuin tällaisen "pastellinsävyisen" miehen kanssa, koska toisenlainen mies (jolla sitä särmää) ei kestäisi sitä kontrollointia ja tarvetta päättää asiasta kuin asiasta. Muunlaiset miehet eivät sopisi sisustukseen.