Löysitkö sen oikean vai tyydyitkö pastellinsävyiseen mieheen?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 18:49"]

Miesten mielipiteitä kun kaivattiin niin tässä omani. Olen elänyt pitkään parissa melko haaleassa, mutta järkevässä suhteessa. Siis peräjälkeen en samanaikaisesti. Toivoin että kun on järkevä ja säntillinen niin haalea tykästyminen muuttuu toista arvostavaksi rakkaudeksi. Ei muuttunut.

Nyt elelen yksin ja mietin ihan vakavissani, etten olisi enää mukava ja ystävällinen se kun ei ole parantanut oikein mitään. Ehkä voisin olla hetken hedonisti ja keskittyä vain itseeni. Tokko tulokset paljon sen huonompia olisivat, olenhan nyt käytännössä katsoen hukannut vuosia koittaessani rakentaa rakkautta. Itse en ainakaan ole osannut.

[/quote] "Järkevä ja säntillinen"? Kirjoituksesi huokuu onnettomuutta ja hukattua elämää. Oliko rakkautta edes aluksi?

Mä en ihan oikeasti ymmärrä tätä "pastellinsävyistä" ongelmaa.

Itse olen elämässäni törmännyt vain pelimiehiin, pettäjiin, ns. pahoihin poikiiin joiden kanssa on kyllä intohimoa mutta vastapainoksi sitten myös ihan hirveää tuskaa. Siis pelkkää vuoristorataa koko parisuhde.

Mä oisin enemmän kuin onnellinen, jos löytäisin hyvän ja kunnollisen miehen eikä mun tekis yhtään tiukkaa rakastua sellaiseen.

Mä en ymmärrä, mitä te olette vailla jotka haukutte suhdettanne pastellisuhteeksi (alan muuten tämän ketjun myös inhoamaan koko pastelli-sanaa)? Sitä vuoristorataako? Sekö sitten on hienoa, kun saa itkeä silmät päästään miehen takia? Kun saa valvoa yöt yksin ja miettiä missä ja kenen kanssa se ihana intohimon kohde tällä kertaa mahtaa taas mennä?

Enemmän kuin mitään muuta mä haluaisin "tylsän ja tasaisen" parisuhteen kunnollisen ja kiltin miehen kanssa. Mutta ilmeisesti ne kaikki kunnolliset miehet on jo parisuhteessa naisten kanssa, jotka eivät arvosta sitä mitä heillä on.

Todellakin olen (vielä) naimisissa pastellisävyisen miehen kanssa. Tai nykyään se on jo harmaa ja haalistunut. Yhdessä oltu 18 vuotta, mutta avioero on tulossa. Olen meinaan rakastunut värikkääseen mieheen, joka tietää, miten naista käsitellään ja joka saa minut elämään. Naimisiin en enää koskaan mene enkä muuta enää yhdenkään miehen kanssa yhteen. Ja olen sanonut tämän myös värikkäälle "rakastajalleni".

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 16:28"]Uskon mieheni olevan minulle Se oikea.

Sinkku aikana istuin katkerana parvekkeella viinilasi kädessä, yleensäkin tunsin usein että Se oikeani katselee myös taivasta parvekkeella juuri nyt ja ajattelee minua, ( En kuitenkaan tuntenut niin läheskään aina) mutta tällä kertaa mietin, että näkisimpä edes hänen silmät. Näin kuin näinkin ajatuksissani vaalean ruskeat silmät. Kerran ajoin kaverin kanssa moottoritiellä ja yhtäkkiä valtasi vahva tunne siitä, että edessä olevassa autossa on Se ihminen kenen kanssa minun kuuluu olla. Meinasin lähteä seuraamaan, mutta kiire töihin sai järjen toimimaan.

Unohdin nämä asiat ja tapasin ihanan sinisilmäisen miehen. Tunsin, että tässä minun kuuluu olla, hänen kanssaan. Hän kertoi joskus istuneensa iltoja parvekkeella, Se vei kuulemma yksinäisyyttä.

Tunsin hänet jo oikeakseni, mutta erään kerran oksennustaudissa hän istui viereeni ja sanoi jotakin. En kuullut, koska katsoin silmiä jotka olin nähnyt ennenkin, siinä valossa ne silmät näytti täsmälleen samoilta kuin aikoinaan ne jotka ajatuksissani näin parvekkeella istuessa. Tämä vahvisti tunteitani, mutta hurjinta oli, että suurinpirtein samoihin aikoihin kun meinasin lähteä ajamaan sen erään auton perään oli mieheni ollut kaverinsa kyydissä menossa autokaupoille. Ja yleensä hän ei edes liikkunut siellä päin.

Ehkä olen hölmö romantikko ja kaikki tämä vaan outoa sattumaa, mutta mun on edelleen hyvä olla hänen kanssaan. Edelleen tunnen hänet elämäni rakkaudeksi ja olen onnellinen. Vaikka kaikki olis vaan hölmöä sattumaa ja hullua mielikuvitusta, niin näin on hyvä. Olisin varmasti mieheni kanssa ilman näitä sattumiakin.

Uskoin muuten viellä teininä, että saan orgasmin ainoastaan sen oikean kanssa. N. 30 seksikumppania, kaikkien kanssa useampia seksikertoja, mutta ennen tätä nykyistä ei orgasmeja. Hänen kanssaan saan helposti ja lähes aina..

[/quote]

Ihana tarina.

Itse löysin mieheni jo teininä, mutta se, että tavattiin ja juuri sinä iltana ja sinä hetkenä (kun olin päättänyt unohtaa monivuotisen ihastukseni), on jännä juttu. Nyt 12 vuotta myöhemmin, olemme edelleen onnellisia yhdessä. Sattumaa vai kohtalo? Ei kai sen ole väliä. Olen kiitollinen, että hän tuli elämääni.

Löysin sen oikean, elämäni miehen! En voisi muuhun tyytyä.

Nykyisestä miehestäni puuttuu kaikenlaista ja ne jutut mitkä koen hänessä puutteiksi viehättää toisissa miehissä. En ole kuitenkaan ajatellut vaihtaakkaan, koska niistä kaikista muistakin todennäköisesti puuttuu jotain. Olen ollut joskus rakastuneempi, mutta epäilen etten enää tällä elämänkokemuksella rakastuisi kehenkään sillä tavalla sokeasti kuin nuorena. Ihan sama minkälainen mies olisi kyseessä. Elämä on hyvää näin ja tällä mennään, draamaa löytyy kirjoista ja elokuvista kun sitä kaipaa.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:57"]Minä tapasin elämäni rakkauden viisi vuotta sitten. Kihlat vaihdettiin ja elo oli auvoisaa. Suhde päättyi, mutta edelleen rakastan tuota miestä niin paljon, etten usko enää tuntevani samalla lailla toista kohtaan. Yhteenpalaaminen ei ole vaihtoehto. 

Niinpä jatkoin elämääni, ja tapailtuani muutamia epäkelvoiksi toteamiani miehiä, tapaisin nykyiseni. Paperilla hän täyttää kaikki "vaatimukseni", mutta en vain saa itseäni syttymään. Hänen kanssaan saisin sen lapsen, turvallisen ja tasaisen elämän, jota kaipaan. En vain ole rakastunut häneen enkä usko, että koskaan rakastunkaan. Alan olla jo melko vanhakin. Jos elämäni olisi kirja, se olisi Humiseva Harju.

Mites teillä? 

[/quote]

mulla on ollut enne nyk elämää ja on vieläkin elämässä ystävänä mun suuri rakkauteni ja intohimoni kohde mutta olen naimisissa kiltin ihanan kunnollisen ja rakastavan toisen miehen kanssa. Pastellinsävyisen mutta täydellisen

Minun mieheni on ehdottomasti Se Oikea. Hän on myös ensimmäiseni. Rakkaus kuitenkin vain kasvaa vuosi vuodelta ja olen onnellinen missä tahansa kunhan hän on siellä kanssani. Meillä on yksi yhteinen leikki-ikäinen lapsi, joka täydentää perhettämme. Olen hyvin onnekas kun minulla on puoliso rinnalla joka jakaa kanssani samat intohimot, huumorintajun, ja silti antaa tilaa. Yhteisiä vuosia takana kahdeksan ja innolla odotan tulevia!

Olen nykyisen mieheni kanssa ollut 5vuotta. Meillä on kaksi lasta ja elämä ihanaa. En voisi kuvitellakaan että pystyisin enää ketään muuta rakastamaan yhtään enempää. Onneksi tunne on molemminpuolista. Meille on sanottukin, että kuinka onnelliselle ja tasapainoiselle meidän elämä vaikuttaakaan ja sitähän se on. Yhdessä pidämme huolen että tämä kestää. Meillä puhutaan ja pussataan!!! Vajaa vuosi ja saan sanoa tälle elämäni rakkaudelle tahdon :)Olen niin kiitollinen ja tätä onnea soisi jokaiselle.

Up

up

Olen tavannut 2-3 sitä oikeaa, mutta kenenkään kanssa ei eri syistä tullut mitään. Olen sit tyytynyt riittävän hyvään puolisoon. Miehelle tässä ei ole mitään ihmeellistä. En tunne kuin muutaman miehen jotka on unelmanaisensa kanssa naimisissa...

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 17:44"]

Löysin sen oikean, tosin silloin olin vielä naimisissa pastellinsävyisen luuseri miehen kanssa, jolla ei todellakaan tuon uuden miehen tapaamisen jälkeen ollut pienintäkään mahdollisuutta kanssani. Ei missään suhteessa. Ei arjessa, ei keskusteluissa, ei seksissä...  ja tein sen hänelle selväksi (joka oli virhe hänen itsetunnon tietäen).

Petin, kyllä, mutta näitä pastellinsävyisiä avioliittoja on Suomessa niin paljon... mä en tosiaankaan halunnut tuhlata elämääni sellaiseen! Tein oikeastaan muutamassa viikossa päätöksen, että pastellinsävyinen mies lähtee ulos mun elämästä.

Jätin ja siirryin uuden miehen elämään. Nyt takana jo 7 vuotta elämää, josta en olisi ikinä uskaltanut edes haaveilla!

[/quote]

Pettämisen saa sopivalla tarinalla kuulostamaan hyvältä, kauniilta ja oikealta

Kaikki Hollywoodin rakkaustarinat kertoo pettämisestä. Usein vielä objektiivisesti esitettynä todella törkeästä pettämisestä.

Miehetkin vois vastata.

Minulla on se oikea. En voisi koskaan rakastaa miestä enempää. Mulla on ollut joskus pahoja poikia ja sitten niitä pastellin sävyisiä. Tämän kun tapasin niin se oli menoa. Nyt on koti ja lapset, rakastan edelleen palavasti.

Mä haikailin pitkään miehen perään, jonka kanssa hommat meni puihin sen takia, ettemme olleet samaan aikaan sinkkuna. Siis vuosikausia haikailin. Sitten tapasin aviomieheni, johon kyllä rakastuin, mutta silti välillä jossittelin tapahtumia sen toisen miehen kanssa. KUNNES pala palalta silmäni aukesivat ja tajusin miten paljon upeampi mun oma mies on. Haikailtu mles alkoi tuntua valjulta ja epäsopivalta. Tällä hetkellä olen valtavan rakastunut aviomieheeni ja voin vilpittömästi sanoa hänen olevan suurin rakkauteni.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 17:44"]Löysin sen oikean, tosin silloin olin vielä naimisissa pastellinsävyisen luuseri miehen kanssa, jolla ei todellakaan tuon uuden miehen tapaamisen jälkeen ollut pienintäkään mahdollisuutta kanssani. Ei missään suhteessa. Ei arjessa, ei keskusteluissa, ei seksissä...  ja tein sen hänelle selväksi (joka oli virhe hänen itsetunnon tietäen).

Petin, kyllä, mutta näitä pastellinsävyisiä avioliittoja on Suomessa niin paljon... mä en tosiaankaan halunnut tuhlata elämääni sellaiseen! Tein oikeastaan muutamassa viikossa päätöksen, että pastellinsävyinen mies lähtee ulos mun elämästä.

Jätin ja siirryin uuden miehen elämään. Nyt takana jo 7 vuotta elämää, josta en olisi ikinä uskaltanut edes haaveilla!

[/quote]

Kusipää. Vihaan ihmisiä, jotka tuhlaa muiden aikaa ja heti kun löytyy "parempi" niin haistatetaan vitut ja lähdetään lätkimään. Kyllä se sun nykyiseskin löytää vielä paljon mielenkiintoisemman, nuoremman ja kauniimman naisen. Saatpahan maistaa omaa läkettäs.

Luulin olevani pastellisuhteessa, mutta aika on näyttänyt toisin.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 22:05"]

Kaikki Hollywoodin rakkaustarinat kertoo pettämisestä. Usein vielä objektiivisesti esitettynä todella törkeästä pettämisestä.

Miehetkin vois vastata.

[/quote]

Ajattelepa Bridget Jonesia. Ei sellainen tosielämässä onnistuisi! Ja muka pornosta saa pahoja vaikutteita...

Mulla ei oo pastellinsävyinen, vaan sysimusta. Oliskin joku kiva kirkas keltainen tai punainen, mutta kun värisävy on niin synkkä ja vie kaiken ilon ympäristöstään. Sisustaminen tuon kanssa on vaikeaa, kun se saa muutkin ihmiset muuttumaan vähintään harmaiksi ympärillään.