Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lihava ystävä
05.07.2014 |
Minulla on lihava ystävä. Uskoisin hänen olevan n. 175 cm ja 100 - 110 kg. Ystävä on 25-vuotias ja hän on kärsinyt lukiossa anorexiasta ja bulimiasta ja nykyisin hänellä on käsittääkseni ahmimishäiriö. Lisäksi hän on kärsinyt masennuksesta ja syö mielialalääkkeitä ja kai hänellä joitain kilpirauhasvaivojakin on.
Olen ystäväni painosta todella huolissani. Hän on nuori ihminen, mutta ei jaksa kunnolla kävellä edes paria kilometriä. Jo parin juoksuaskeleen jälkeen hän on aivan hiestä märkä. Pyydän häntä mukaani kävelylenkeille, mutta hän ei koskaan lähde mukaan. Hän ajaa kaikkialle autolla ja yhteisissä illanvietoissa hän syö todella paljon karkkia ja sipsejä.
Miten saisin puhuttua ystävälleni hänen painostaan? Tätä menoa hän ei varmaan elä 40-vuotiaaksi... Vai täytyykö minun olla vain hiljaa ja seurata sivusta tätä hidasta itsemurhaa?
Kommentit (95)
Olisi entinen ystävä, joka puuttuisi painooni tai elämäntapoihini millään tavalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 19:41"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 19:38"]
Voisiko ap kertoa, että onko ystävä edes pyytänyt häneltä apua?
[/quote]
Teetkö itsekin niin, että tarjoat apua/välität vasta kun apua pyydetään?
Jos ystäväsi näyttää surulliselta ja alakuloiselta, niin kohautatko vain olkia miettien "ei kuulu mulle", ja kysyt ystäväsi vointia vasta kun tämä pyytää sinulta apua?
[/quote]
Hieman eri asia on alkaa neuvomaan ystävää, mikäli oikeasti ei ole missään hengenvaarassa tai muuten ahdingossa. Hyväksyn ystäväni sellaisina kuin he ovat ja luotan heidän osaavan elää ilman neuvojanikin.
Tarjoan näkökulman: kyllä ystävästä välittää ja hänen terveydestään huolehtii, ja se on hyvä.Tässä tapauksessa mielestäni on aiheellista olla huolissaan masennuksesta ja mahdollisen syömishäiriön uusiutumisesta. Minäkin olisin huolissani, ja todennäköisesti puuttuisinkin asiaan lempeästi. Hyvän ystävän tekoja voisi olla ensi sijaisesti tilanteen lempeä esilletuominen ja kuuntelu sekä tuen tarjoaminen, vaikkapa lääkäriin opastaminen jos ei ystävällä itsellään ole siihen voimia. Minä näen ongelmana nuo psyykkiset asiat enemmän kuin varsinaisen ylipainon... ja ylipaino voi sitäpaitsi olla se näkyvä oire noista kaikista sisäisistä ongelmista.
Mutta minä neuvoisin, että ystävänä ei ottaisi lääkärin tai elämäntapavalmentajan roolia liiaksi. Kasvava ylipaino on varmasti huolen aihe, mutta toisen ylipainoa ei ole mielestäni syytä ottaa itselleen projektiksi. Mitä jos ylipainon vaihtaisi johonkin toiseen? Moittisitko ystävääsi, jos hän polttaisi tupakkaa säännöllisesti tai jos hänen taloudenhoitonsa olisi hieman retuperällä? Vakavat asiat tietysti erikseen, mutta kannattaa muistaa että ystävä ei ole sama kuin elämäntapavalmentaja tai omalääkäri.
Ja vielä: ylipaino tänä päivänä on kaikkea muuta kuin "tabu". Siitähän jauhetaan jatkuvasti joka ikisessä medialähteessä, lähes joka kahvipöytäkeskusteluissa ja saunoissa. Sitä kritisoidaan jatkosyötöllä, ja sen seurauksia kansanterveydellisellä ja -taloudellisella tasolla pohditaan kyllästymiseen asti. Ylipaino on tänä päivänä mielestäni täysin "luvallinen" syy puuttua kenen tahansa ihmisen elämään ja tunkeutua henkilökohtaiselle reviirille. Se, että ylipainoiset alkavat kyllästyä tähän kritiikkiin ja syyttämiseen ei tarkoita sitä, että asia olisi tabu.
Ihan oikeasti, se lihava ystävä tietää painonsa riskit ja tietää olevansa LIHAVA.
Ei hän ihan oikeasti tarvitse tätä "välittävää ystävää" viereen vaivihkaa porkkanadippejä antamaan.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 19:49"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 19:46"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 17:26"]
kill it with fire!!
[/quote]
Ha-ha. Selvästi meidät lihavat pitäisi hävittää jonnekin kauas pois muiden silmistä. Mehän tosiaan tehdään sitä hiljaista itsemurhaa, kun hautaudutaan läskeihimme! Menenpä nyt vielä ottamaan jälkiruoaksi purkin Ben & Jerry's jäätelöä.
[/quote]
Eläppäs leuhki B&J:n jäätelöillä!!!!! :D
Täällä eräs läski vaan haaveilee niistä tällä hetkellä!! :D
[/quote]
Enää en leuhkiaan, kun söin jo!
[/quote]
No kerro ny ees minkä makusen jäden söit?
:P
Ääh, kai sitä on iteki käytävä joku pv hakees B&J:n jäde ja herkutella yksin ku ukkeli töissä! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 17:26"]
kill it with fire!!
[/quote]
Ha-ha. Selvästi meidät lihavat pitäisi hävittää jonnekin kauas pois muiden silmistä. Mehän tosiaan tehdään sitä hiljaista itsemurhaa, kun hautaudutaan läskeihimme! Menenpä nyt vielä ottamaan jälkiruoaksi purkin Ben & Jerry's jäätelöä.
[/quote]
hiljaista? yritit näpäyttää. mutta et vaan osaa.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 17:26"]
kill it with fire!!
[/quote]
Ha-ha. Selvästi meidät lihavat pitäisi hävittää jonnekin kauas pois muiden silmistä. Mehän tosiaan tehdään sitä hiljaista itsemurhaa, kun hautaudutaan läskeihimme! Menenpä nyt vielä ottamaan jälkiruoaksi purkin Ben & Jerry's jäätelöä.
[/quote]
hiljaista? yritit näpäyttää. mutta et vaan osaa.
[/quote]
jäi yritykseksi. sultakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pöh, tämä on kyllä provo. Bmi:ni oli pahimmillaan 42 (eli paljon enemmän kuin ap:n kuvailemalla tapauksella) ja kun aloitin laihdutuksen, aloitin suoraan 10 kilometrin kävelylenkeillä. Ei kukaan 25-vuotias oli niin huonossa kunnossa, ettei nyt paria kilsaa jaksaisi kävellä!
Lähtöpäiväänsä ei tiedä kukaan. Aloittaja voit kuolla ennen kuin ylipainoinen ystäväsi häh häh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako ystäväsi ammattiapua noihin mielenterveysongelmiin ja ahmimishäiriöön? Onko hän päässyt syömishäiriöihin erikoistuneen psykologin/psykiatrin vastaanotolle? Parasta mitä voit tehdä on auttaa ystävääsi hakemaan oikeanlaista ammattiapua. Kun mieli saadaan kuntoon on painonpudotuksen vuoro.Parasta mitä voit tehdä on olla ystäväsi tukena, älä ainakaan ala saarnaamaan painosta tai syömisestä. Ehkä voisitte käydä yhdessä esim uimassa, mikä on tosi hyvää liikuntaa ylipainoiselle.
nimimerkillä kaksisuuntainen mielialahäiriö, ennen 135 kg nykyisin 75kg ja tasapainoinen elämä
Olen ylipainoinen (162/94), ja pian jo sen ikäinen, jolloin uskot ystäväsi kuolevan. En usko, että kuolen ainakaan lihavuuden aiheuttamiin vaivoihin parissa vuodessa. Ehkä vitutukseen, jos joku laiha "ystäväni" tulisi jakelemaan laihdutusvinkkejä. Usko pois, olen kokeillut kaiken kolmenkymmenen vuoden laihdutusuran jälkeen. Eka laihis oli vähän alle 10-vuotiaana, jolloin olin normaalipainoinen, mutta kotona ja koulussa lihavaksi leimattu. Olen siis ollut lihava "aina", jo ennen kuin olin oikeasti lihava.
Yksi normaalipainoinen ystäväni puhuu usein laihdutusasioista läsnäollessani, ja mietinkin, onko hänellä joku yhden naisen mini-interventio meneillään. Yritän vielä säilyttää neutraalit välit, mutta se on vaikeaa, koska asia ärsyttää niin paljon. En halua kommentteja tai neuvoja laihtumisesta, en todennäköisesti koskaan tule olemaan normaalipainoinen. Tavoitteeni on päästä pikkuhiljaa vaikeasta ylipainosta edes merkittävään ylipainoon. Lievästä ylipainosta en osaa oikein edes haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:50"]
Mistä olet saanut päähäsi, että ylipainoiset kuolisivat nelikymppisinä? Ainakaan katukuvasta sellaista ei huomaa.
[/quote]
Reps
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:30"]
Miten saisin puhuttua ystävälleni hänen painostaan? Tätä menoa hän ei varmaan elä 40-vuotiaaksi... Vai täytyykö minun olla vain hiljaa ja seurata sivusta tätä hidasta itsemurhaa?
[/quote]
Miten ystäväsi saisi kerrottua sinulle taipumuksestasi ylidramatisoida asioita? Kyllä - sinun kannattaa lopettaa muiden ihmisten asioihin puuttuminen. Tuo piirre kun ei kuulosta ystävyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puututko ap samalla intensiteetillä tupakoivan ystäväsi elintapoihin? Laitatko tarjolle nikotiinipurkkaa kun ystävä tulee käymään? Tai vietkö tuliaisina lehtiä missä kerrotaan keuhkoahtaumasta?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 19:48"]
Täytyy kyllä sanoa tästä ketjusta, että helvetin kivoja kavereita varmaan olette.
Ystävän ongelmiin ei "saisi" puuttua ja katsotaan mielummin muualle. Ystävän on myös pyydettävä apua, ennenkuin sellaista tarjotaan. Ystävän ongelmat eivät myöskään "kuulu mulle".
... miten te oikeastaan sitten edes olette ystäviä? Tulee mieleen enemmänkin joku hengailukaveri, kuin oikeasti läheinen ihminen.
[/quote]
Tätä samaa mietin viestejä lukiessani!
Toinen asia, joka tuli mieleeni, on kyllä tämä ylipaino-tabu. Muutamat selvästi ylipainoiset tässäkin ketjussa ovat hehkuttaneet, miten terveitä ovat, vaikka kiloja on kertynyt. Hyvä heille! Ap:n viestien perusteella hänen ystävä on kuitenkin ainakin fyysisesti rapakunnossa. Vaikka veriarvot olisivat hyvät, voisi olla hyvä idea saada ystävä edes hieman liikkumaan, jotta hänen arkielämänsä helpottuisi. Voisihan siinä olo ja mielialakin parantua samalla (keittiöpsykologiaa, tiedän).
Itse olen laihtunut viimeisen vuoden aikana noin kymmenen kiloa. Ennen painoin 68 kg, nyt 59. Olen 168 cm pitkä eli alun perin olin painoindeksillä mitattuna normaalipainon ylärajoilla ja nykyisin olen lähempänä normaalipainon alarajaa. Painoa pudotin vähentämällä turhaa napostelua ja lisäämällä liikuntaa. Olin täysin terve myös painavampana, mutta olo nyt kevyempänä on silti uskomattoman paljon parempi. Jaksan tehdä vaikka mitä eikä vatsamakkaroiden väliin kerry enää nihkeää hikeä helteellä ulkona istuessa. Vinkkinä siis ihan vain kaikille ylipainoisille: Vaikka terveys vaikuttaa paperilla olevan kunnossa, olotila voi silti parantua huimasti, jos painoa vähän pudottaa. Lisäksi vanhuusvuodet ovat todennäköisesti selvästi antoisampia, kun niveliä ja sydäntä ei ole vuosien saatossa rasittanut ylimääräisillä kiloilla.
Tsemppiä kuitenkin aivan kaikille! Aurinkoista ja lämmintä kesää!