Lue keskustelun säännöt.
Lihava ystävä
05.07.2014 |
Minulla on lihava ystävä. Uskoisin hänen olevan n. 175 cm ja 100 - 110 kg. Ystävä on 25-vuotias ja hän on kärsinyt lukiossa anorexiasta ja bulimiasta ja nykyisin hänellä on käsittääkseni ahmimishäiriö. Lisäksi hän on kärsinyt masennuksesta ja syö mielialalääkkeitä ja kai hänellä joitain kilpirauhasvaivojakin on.
Olen ystäväni painosta todella huolissani. Hän on nuori ihminen, mutta ei jaksa kunnolla kävellä edes paria kilometriä. Jo parin juoksuaskeleen jälkeen hän on aivan hiestä märkä. Pyydän häntä mukaani kävelylenkeille, mutta hän ei koskaan lähde mukaan. Hän ajaa kaikkialle autolla ja yhteisissä illanvietoissa hän syö todella paljon karkkia ja sipsejä.
Miten saisin puhuttua ystävälleni hänen painostaan? Tätä menoa hän ei varmaan elä 40-vuotiaaksi... Vai täytyykö minun olla vain hiljaa ja seurata sivusta tätä hidasta itsemurhaa?
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 15:48"]
Oletko miettinyt miksi sinulle on noin tärkeää huolehtia jonkun täysi-ikäisen ihmisen elämästä?
[/quote]
Eipä sitä tarvitse mielestäni pahemmin miettiä. Ystäväni on minulle tärkeä ja toivoisin, että hänen olisi hyvä olla. Joskus tällaista kuulemma kutsutaan empatiaksi.
ap
[/quote]
Onko empatia sitäkin, että pohditaan toisen ihmisen terveydentilaan liittyviä asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:50"]
Mistä olet saanut päähäsi, että ylipainoiset kuolisivat nelikymppisinä?
[/quote]
Sitä nyt hoetaan koko ajan mm. tv:n laihdutusohjelmissa. Tuntuu joskus, että aivan liioitellusti ollaan jakamassa kuolemantuomioita. No, noissa ohjelmissa pyritään shokeeraamaan.
Mä painan noin 10 kg enemmän kuin kaverisi ja pituuteni on 167 cm ja olen jo 40 v., mutta ihan ketterästi portaita nousen montakin kerrosta, en hengästy pitkälläkään kävelyreissulla ja nautin kuumuudesta. En myöskään hikoile... Joten oliskohan kaverillasi jokin aineenvaihduntahäiriö? Vaikuttaa erikoiselta, että noin nuori ei jaksaisi tuolla painolla tehdä normaaleja asioita, vai liioitteletko hieman kaverisi ongelmia? Jos vaan vaikuttaa, että ei jaksa kävellä, kun ei kävele ihan samaa vauhtia, kuin sinä?
Mieleeni tuli vielä pari juttua: jos sinulla on vanhoja naisten- ja terveyslehtiä, voisit lahjoittaa niitä ystävällesi. Jos painoon liittyvää keskusteluyhteyttä ei ole, tämä voisi olla alleviivaamaton tapa antaa laihdutus- tai ahmimishäiriötietoa muun hömpän lomassa.
Sitten on yksi asia, jota itse teen auttaakseni omaa lihavaa (mutta ei ahmimishäiriöistä) kaveriani, joka loukkaantuu, jos hänen ylipainostaan puhuu: joka kerta, kun hän valittaa jotakin vaivaa, kannustan häntä lääkäriin. Suuri osa hänen sairauksistaan on selvästi ylipainon ja siten huonon yleiskunnon seurausta, ja kun olin häntä tarpeeksi usein pakottanut terveydenhuoltoon, oli lääkäri ottanut ylipainon puheeksi ja antanut lähetteen mm. fysioterapeutille ja ravintoterapeutille. Nyt hän on kulkenut ravintoterapeutilla jo vuoden ja painonnousu on ainakin pysähtynyt.
Naurettavaltahan tämä aikuisen ihmisen selän takana juoniminen tuntuu, mutta mielestäni se on "interventioita" ja shokkireaktioita parempi.
10
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:51"]Ihan mielenkiintoisia näkemyksiä täällä lihavuudesta. Taitaa nykyään olla mitat ihmisten mielessä pielessä. Olen 170 cm ja painan 59 kg. Olen mielestäni hoikka, mutta aivan normaalimitoissa kuitenkin, en siis mikään tikkulaiha. Ap:n ystävä on nuori ja painaa melkein KAKSI KERTAA ENEMMÄN kuin minä, normaalipainoinen nainen. Kyllä tässä voi mielestäni puhua ihan aidosti todella lihavasta nuoresta aikuisesta. Ja varsinkin, jos ei tuossa iässä jaksa edes kävellä pientä matkaa, on fyysinen kunto päässyt tytöllä rapistumaan niin pahasti, että ap:n huoli on aivan ymmärrettävää!
[/quote]
Tuota noin. Kaksi kertaa enemmän on kyllä paljon enemmän kuin 110 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kertaa enemmän kuin 59 on 177.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:50"]
Mistä olet saanut päähäsi, että ylipainoiset kuolisivat nelikymppisinä?
[/quote]
Sitä nyt hoetaan koko ajan mm. tv:n laihdutusohjelmissa. Tuntuu joskus, että aivan liioitellusti ollaan jakamassa kuolemantuomioita. No, noissa ohjelmissa pyritään shokeeraamaan.
[/quote]
Joopa joo... Saattaisi joku Suomen kolkka olla aika vähäväkinen jos kaikki 20-30 kiloa ylipainoiset keski-ikäiset olisi haudattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mietit asioita, joihin et todellisuudessa voi vaikuttaa ja jotka eivät oikeasti edes kuulu sinulle? Mietihän aloitustasi tämän toisen ihmisen kannalta. Haluaisitko, että joku kirjoittaisi sinusta aloituksen, johon olisi lueteltu mm. entisiä ja nykyisiä sairauksiasi?
Muutenkin huolesi vaikuttaa aika ylimitoitetulta. Luota enemmän ihmisiin, että he pärjäävät elämässään. Nauti enemminkin ihmisten seurasta, jolloin omakin seurasi on heille antoisaa.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:51"]
Ihan mielenkiintoisia näkemyksiä täällä lihavuudesta. Taitaa nykyään olla mitat ihmisten mielessä pielessä. Olen 170 cm ja painan 59 kg. Olen mielestäni hoikka, mutta aivan normaalimitoissa kuitenkin, en siis mikään tikkulaiha. Ap:n ystävä on nuori ja painaa melkein KAKSI KERTAA ENEMMÄN kuin minä, normaalipainoinen nainen. Kyllä tässä voi mielestäni puhua ihan aidosti todella lihavasta nuoresta aikuisesta. Ja varsinkin, jos ei tuossa iässä jaksa edes kävellä pientä matkaa, on fyysinen kunto päässyt tytöllä rapistumaan niin pahasti, että ap:n huoli on aivan ymmärrettävää!
[/quote]
Kyllä kyllä. Tiesitkö kuitenkin, että 175-senttinen voi olla vielä normaalipainon rajoissa sinua lähes 20 kg painavampana? Ap:n ystävä on noin 20-30 kiloa ylipainoinen, mikä on tietenkin paljon, mutta yo. kommentoijat taisivat nyt reagoida siihen, että ap:n mukaan hänellä olisi enää vain reilu 10 vuotta elinaikaa. Elämänlaatuun ja -iloon reilu ylipaino kuitenkin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 16:18"]Kaksi kertaa enemmän kuin 59 on 177.
[/quote]
Turha alapeukuttaa. Tämä on fakta. 59+(2x59)=177
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:00"]Tuleepa tässä kuitenkin mieleeni eräätkin perheväkivalta- ja lastensuojelutapaukset, joissa asioihin puuttuminen olisi saattanut muuttaa karmean lopun.
[/quote]
Pahoinpitely on rikos. Ylipaino sen sijaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 16:18"]Kaksi kertaa enemmän kuin 59 on 177.
[/quote]
Turha alapeukuttaa. Tämä on fakta. 59+(2x59)=177
[/quote]
tuliko mieleesi, että ehkäpä tätä alapeukutetaan siksi, että viestin sisältö on totaalista off topic -pilkunnussintaa.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 16:18"]Kaksi kertaa enemmän kuin 59 on 177.
[/quote]
Turha alapeukuttaa. Tämä on fakta. 59+(2x59)=177
[/quote]
tuliko mieleesi, että ehkäpä tätä alapeukutetaan siksi, että viestin sisältö on totaalista off topic -pilkunnussintaa.
[/quote]
Tuli. Mutta tuon mittakaavan virhe on asian kannalta erittäin haitallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit yrittää auttaa, jos ystäväsi ottaa itse kilonsa puheeksi. Muuten keskittyisin ihan mukavaan yhdessäoloon enkä paino-ongelmiin. Jos lääkärit eivät ole pystyneet auttamaan, niin ...
Luepa ap ajatuksen kanssa aloituksesi. Se nimittäin sisältää useampia syitä tahdonvastaiseen lihomiseen. Ystäväsi on masentunut. Monet mielialalääkkeet lihottavat lisäämällä ruokahalua, mutta myös sitomalla nestettä kehoon. Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihdunnan ja lihottaa. Ja nuo varhaisemmat syömisongelmatkin voivat olla syypäitä lihomiseen.
Ystäväsi pitäisi ensin saada sairautensa hyvään hoitoon, esim. kilpirauhaskokeet ja asiantuntijan vastaanotto (terveyskeskuslääkärit eivät ole tässä asiantuntijoita!), mielialalääkkeiden vaihto (halvat lihottava, mutta niitä yleensä määrätään, mutta parempiakin on). Syömisongelmatkin kannattaisi selvittää. Vasta kun sairaudet ovat hyvässä hoidossa, on aika ajatella painonpudotusta, jos se jonkun ajan jälkeen yleensä on edes tarpeen. Asiallinen lääkitys saattaa yksistään tehdä tehtävänsä.
Et suinkaan sinä vain häpeä ystävääsi, vaikket sitä suoraan sanokaan. Jotenkin tuli sellainen tunne. Ja jotenkin aloitus vaikutti aika tutulta. Kirjoititko lähes identtisen aloituksen joskus loppukeväästä? Oletko vainoharhainen läskikammoinen?
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:45"]
Kappas, keskustelu on herännyt taas eloon ja synnyttää näköjään suurta kuohuntaa. Ehkä olen esittänyt asiani täällä huonosti, tarkoitukseni ei todellakaan ole kommentoida ystävälleni hänen painoaan suoraan tyyliin "oot kyllä sairas läski, tee asialle jotain". Haluaisin auttaa häntä ongelmansa kanssa, jotta hänen olisi parempi olla ja jottei tilanne pahenisi entisestään. Onko ystävän auttaminen nykyään jotenkin kiellettyä vai herättääkö täällä nyt suuria tunteita se, että ystäväni ongelma on juuri ylipaino ja siitä johtuvat terveysongelmat? Jos ongelma olisikin joku muu, olisiko silloin ok puuttua? Kuka sanoo, millaisissa ongelmissa ystävää saa auttaa ja millaisissa ei?
ap
[/quote]
Kuinka ystäväsi pyytänyt sinulta apua? Kokeeko hän painonsa ongelmaksi? Kuinka hän on keskustellut painostaan sinun kanssasi. Mikäli hän on ottanut esille ylipainonsa ja pyytänyt sinulta apua, voit tarjota apuasi ja kysyä häneltä miten sinä häntä parhaiten tukisit.
Kysyit miten ystäviä voi auttaa. Monin tavoin. Autatko ystäviäsi jos he pyytävät apua vaikkapa lastenhoidon järjestämisessä, juhlien valmisteluissa, muuttamisessa tai muuten vain tarvitsevat kuuntelijaa?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 16:09"]
Mieleeni tuli vielä pari juttua: jos sinulla on vanhoja naisten- ja terveyslehtiä, voisit lahjoittaa niitä ystävällesi. Jos painoon liittyvää keskusteluyhteyttä ei ole, tämä voisi olla alleviivaamaton tapa antaa laihdutus- tai ahmimishäiriötietoa muun hömpän lomassa.
[/quote]
Naistenlehdet tosin välittävät aika ristiriitaista kuvaa ihmiskehosta, kun kuvatkin ovat pääosin photoshopattua todellisuutta. Ruokaan ja ravitsemukseen liittyvät asiatkin vaihtuvat sesongin mukaan. Grillikauden alussa jaetaan kaikenlaisia herkutteluun liittyviä ruokaohjeita ja loppukesästä sitten on aiheena "näin pääset kesäkiloista eroon".
En ole jaksanut lukea koko ketjua mutta minun mielestäni ylipainoista ystävää tukee parhaiten ottamalla mukaan touhuihin. Ei painosta huomauttelua eikä kuolemalla pelottelua vaan positiivista elämänasennetta kehiin.
Jos ystävällä ei ole uikkareita, hankkikaa ne nyt alennuksesta ja lähtekää vesijuoksemaan ja uimaan. Vesijuoksuvyö maksaa noin 25€. Kuulumisia voi vaihtaa vesijuostessakin.
Olen itse 173/94 terve nainen, kohta siinä iässä missä tulen ap:n mielestä jo kuolemaan.
Jaksan liikkua hyvin, en hikoile, verenpaine on alhainen ja veren rasva-arvot ja sokeri normaalit.
Olen ylipainoinen, tiedän sen. Olen ollut ylipainoinen aina. Olen laihduttanut useastikin ja aina lihonut takaisin.
Jos joku ystävistäni ottaisi asiakseen yrittää pelastaa minut niin olisi pian entinen ystävä.
Paino tuntuu olevan joidenkin mielestä kaikkien yhteinen asia johon voi ja pitää puuttua. Puututtuko samalla innolla myös muihin asioihin millä ystävänne tuhoavat terveyttään esim. liian vähäinen uni, epäterveellinen ruokavalio, tupakointi, alkoholi, liian vähäinen liikunta jne?
Hyvä pointti ap:llä viestissä nro 39. Suomessa on usein ajatusmallina, ettei toisten asioihin saa puuttua. Tämä näkyy hyvin myös tässä ketjussa. Tuleepa tässä kuitenkin mieleeni eräätkin perheväkivalta- ja lastensuojelutapaukset, joissa asioihin puuttuminen olisi saattanut muuttaa karmean lopun.
Toisaalta luulen, että tällä palstalla punainen vaate on se, että ystävän ongelma on ylipaino. Jos nyt kuitenkin ajatellaan järjellä, on noin 100 - 110 kg:n paino 25-vuotiaalle naiselle paljon, ja mikäli painoa kertyy vaikka 10 kg vuosittain lisää, saattaa ystävä painaa 30-vuotiaana jo 150 kiloa. Kuinka moni on enää terve 150 kiloisena? Mitä enemmän paino nousee, on siitä vaikeampaa myös päästä eroon.
Ymmärrän siis ap:n huolen. Suosittelisin ap:ta olemaan ystävän tukena ja kuten joku ehdotti, ottaa hänet mukaan vaikka näihin kevyisiin liikuntaharrastuksiin tms. Painoa ei sinänsä ehkä kannata ottaa puheeksi, mutta muuten voitte yleisesti keskustella terveyteen liittyvistä asioista. Mikäli ystävällä on taipumusta masennukseen, voisi ystävää yrittää saada myös kiinnostumaan erilaisista asioista ihan noin vain yleisesti ja ohjaamaan häntä pois kotoa, missä yksin norkoillessa saattaa himo myös ahmimiseen olla kontrolloimaton. Kannattaa kuitenkin olla "pehmeä" ja antaa ystävälle myös omaa aikaa ja tilaa. Hyökkäysstrategia ja avun tuputtaminen voi luullakseni myös laukaista ystävässä avun torjuntareaktion.