Lue keskustelun säännöt.
Ovatko kaikki naiset tosiaan ihan hulluina lapsiinsa?
04.07.2014 |
Tätä olen pohtinut todella paljon. Mulla on kaksi lasta ja rakastan heitä todella paljon, mutta en muista koskaan tunteneeni sellaista äitiyden huumaa, sellaista pakahduttavaa onnea, joksi olin jotenkin äidiksi tulemisen kuvitellut. Muistan, että esikoisen syntymässä tuntui tavallaan jotenkin aika oudolta, kun vauva putkahti ulos, vaikka samalla se oli maailman luonnollisin asia. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia hoitaa lapsiani tai imettää, mutta tuota mieletöntä, lähes kosmiseksi kuvittelemaani rakkauden tunnetta en ole kokenut.
Lapset on musta kivoja, mutta ihan hirveän rasittavia ja rankkoja, ehkä kaihda sen sanomista ääneen. Olenko ihan normaali?
Kommentit (33)
Olen kokenut mielettömän hullaantumisen molempiin lapsiini, kun he syntyivät. Rakastuin heihin aivan täysin. Nyt ovat jo isompia, mutta valtavia hellyyden puuskia tulee edelleen päivittäin, ovat niin ihania poikia. Ystäväni taas ei kokenut mitään hullaantumista, mutta toki rakastaa lastaan niinkuin minäkin omiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät tosiaankaan ole hullaantuneita lapsiinsa. Useimmat rakastavat lapsiaan, jotkut suhtautuvat ristiriitaisesti ja jotkut vihaavat lapsiaan. Kyllä se tunnekirjo on aika monipuolinen.
Toki minäkin lapsestani huolehdin mutta mitään pakahduttavaa rakkautta ei ole näkynyt. Mittaamaton vastuu ja loputon työnmäärä vaan painaa. Eipä tämä tullut yllätyksenä mutta valehtelisin jos väittäisin etten olisi toivonut jonkinmoista huumaa...
Mä en ole ollut koskaan mitenkään pakahtut rakkaudesta lapsiini, mutta olen aina huolehtinut lapsista niin hyvin kuin koskaan olen voinut, samoin mieheni. Mä olen kova puolustamaan lapsiani eli olen tietyssä mielessä leijonaemo, olen silti toki valmis aina näkemään faktat. Lapsetkin tietävät, että puolustan heitä aina, jos ovat käyttäytyneet fiksusti, jos eivät, saavat mennä pyytämään anteeksi. Meillä on aina puhuttu paljon lasten kanssa ja lasten tarpeet menevät aina aikuisten edelle.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:35"]
Siis juuri tuota en kestä. Naisia jotka sanoo, että "jos intohimon kohteet on muualla kuin kotona, olisiko pitänyt jättää lapset tekemättä." Tuon takia minä oikein julistan sitä, miten hirveitä ja hankalia lapset on. Kyllä mä rakastan lapsiani ja kyllä mäkin olen iltaisin heidän sänkynsä vierellä huokaillut, mutta on mulla elämässä muutakin kiinnostavaa ja muitakin rakkaita ihmisiä.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että oma äitini oli juuri tuollainen pakahtuja, joka ei osannut elää omaa elämäänsä ollenkaan, vaan omisti sen lapsille. Ei sekään ole hyvä asia.
ap
[/quote]
Musta nyt tuntuu, että sulla taitaa olla joku issue käsittelemättä äitisi kanssa. Koska kuulostaa ihan totta siltä, että sua vaan kiukuttaa, haluat uhmata jotain myyttistä äitihahmoa, ja siksi kuljet ympäriinsä teeskentelemässä, että oikeasti sun lapset on sellainen asia, jotka on sulle vähän itsestäänselvyyksiä.
Pitäisköhän sun ja sun äidin istua joskus alas yhdessä, ottaa pari lasia viiniä ja puhua tästä asiasta? Koska jos on niin aikuinen, että on ehtinyt lisääntyä, pitää olla niin aikuinen ettei näe omaa äitiään vaan äitinä, jonka äitiyteen tehdä pesäeroa omassa äitiydessään, vaan ihmisenä ja naisena. Sun äiti voi jo kovasti toivoa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 19:46"]
Mulla se kosminen huuma tuli vasta toisen lapsen synnyttyä. Nyt pelkään että se tarkoittaa että rakastan kuopustani enemmän kuin esikoista ja poden siitä jatkuvaa huonoa omatuntoa.
[/quote]
Mulla sama juttu, mutta luulen sen johtuvan siitä, että olin hyvin nuori esikoisen syntyessä, ja raskaus tuli yllätyksenä. Kuopusta taas yritettiin vuosia, joten olin ihan hullun rakastunut jo raskausaikana.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:35"]
Siis juuri tuota en kestä. Naisia jotka sanoo, että "jos intohimon kohteet on muualla kuin kotona, olisiko pitänyt jättää lapset tekemättä." Tuon takia minä oikein julistan sitä, miten hirveitä ja hankalia lapset on. Kyllä mä rakastan lapsiani ja kyllä mäkin olen iltaisin heidän sänkynsä vierellä huokaillut, mutta on mulla elämässä muutakin kiinnostavaa ja muitakin rakkaita ihmisiä.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että oma äitini oli juuri tuollainen pakahtuja, joka ei osannut elää omaa elämäänsä ollenkaan, vaan omisti sen lapsille. Ei sekään ole hyvä asia.
ap
[/quote]
Musta nyt tuntuu, että sulla taitaa olla joku issue käsittelemättä äitisi kanssa. Koska kuulostaa ihan totta siltä, että sua vaan kiukuttaa, haluat uhmata jotain myyttistä äitihahmoa, ja siksi kuljet ympäriinsä teeskentelemässä, että oikeasti sun lapset on sellainen asia, jotka on sulle vähän itsestäänselvyyksiä.
Pitäisköhän sun ja sun äidin istua joskus alas yhdessä, ottaa pari lasia viiniä ja puhua tästä asiasta? Koska jos on niin aikuinen, että on ehtinyt lisääntyä, pitää olla niin aikuinen ettei näe omaa äitiään vaan äitinä, jonka äitiyteen tehdä pesäeroa omassa äitiydessään, vaan ihmisenä ja naisena. Sun äiti voi jo kovasti toivoa sitä.
[/quote]
Haha! Kiitos! Paljonko sulle pitää maksaa tästä vastaanotosta? Onneksi musta tuntuu jo paljon paremmalta.
Ei mun lapset ole mulle itsestäänselvyys, mutta mulla nousee karvat pystyyn (tähdennän että naisena, ei äitinä, koska se tuntuu sulle olevan tärkeää), kun jotkut äidit julistaa jotain mystistä, täydellistä äidinrakkautta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:35"]
Siis juuri tuota en kestä. Naisia jotka sanoo, että "jos intohimon kohteet on muualla kuin kotona, olisiko pitänyt jättää lapset tekemättä." Tuon takia minä oikein julistan sitä, miten hirveitä ja hankalia lapset on. Kyllä mä rakastan lapsiani ja kyllä mäkin olen iltaisin heidän sänkynsä vierellä huokaillut, mutta on mulla elämässä muutakin kiinnostavaa ja muitakin rakkaita ihmisiä.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että oma äitini oli juuri tuollainen pakahtuja, joka ei osannut elää omaa elämäänsä ollenkaan, vaan omisti sen lapsille. Ei sekään ole hyvä asia.
ap
[/quote]
Musta nyt tuntuu, että sulla taitaa olla joku issue käsittelemättä äitisi kanssa. Koska kuulostaa ihan totta siltä, että sua vaan kiukuttaa, haluat uhmata jotain myyttistä äitihahmoa, ja siksi kuljet ympäriinsä teeskentelemässä, että oikeasti sun lapset on sellainen asia, jotka on sulle vähän itsestäänselvyyksiä.
Pitäisköhän sun ja sun äidin istua joskus alas yhdessä, ottaa pari lasia viiniä ja puhua tästä asiasta? Koska jos on niin aikuinen, että on ehtinyt lisääntyä, pitää olla niin aikuinen ettei näe omaa äitiään vaan äitinä, jonka äitiyteen tehdä pesäeroa omassa äitiydessään, vaan ihmisenä ja naisena. Sun äiti voi jo kovasti toivoa sitä.
[/quote]
Haha! Kiitos! Paljonko sulle pitää maksaa tästä vastaanotosta? Onneksi musta tuntuu jo paljon paremmalta.
Ei mun lapset ole mulle itsestäänselvyys, mutta mulla nousee karvat pystyyn (tähdennän että naisena, ei äitinä, koska se tuntuu sulle olevan tärkeää), kun jotkut äidit julistaa jotain mystistä, täydellistä äidinrakkautta.
ap
[/quote]
Olet vaan kateellinen kun et ole kokenut samaa..no, ei kaikki saa kaikkea tässä elämässä ;)
Mulla kaks lasta ja joka päivä meinaa sydän palahtua rakkaudesta lapsiin <3 on kyllä ihana tunne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 09:52"]Mulla kaks lasta ja joka päivä meinaa sydän palahtua rakkaudesta lapsiin <3 on kyllä ihana tunne :)
[/quote]
Siis pakahtua!
Onpa taas tyhmä kysymys. Vastaus: Ei, kaikki naiset eivät ole hulluina lapsiinsa. Jotkut naiset kiduttavat ja tappavat lapsiaan, jotkut eivät tunne mitään lapsiaan kohtaan, jotkut rakastavat, mutta eivät mitenkään erityisesti, ja jotkut ovat ihan täysin huumaantuneita lapsistaan, eivätkä tiedä mitään parempaa koko maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:35"]
Siis juuri tuota en kestä. Naisia jotka sanoo, että "jos intohimon kohteet on muualla kuin kotona, olisiko pitänyt jättää lapset tekemättä." Tuon takia minä oikein julistan sitä, miten hirveitä ja hankalia lapset on. Kyllä mä rakastan lapsiani ja kyllä mäkin olen iltaisin heidän sänkynsä vierellä huokaillut, mutta on mulla elämässä muutakin kiinnostavaa ja muitakin rakkaita ihmisiä.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että oma äitini oli juuri tuollainen pakahtuja, joka ei osannut elää omaa elämäänsä ollenkaan, vaan omisti sen lapsille. Ei sekään ole hyvä asia.
ap
[/quote]
Musta nyt tuntuu, että sulla taitaa olla joku issue käsittelemättä äitisi kanssa. Koska kuulostaa ihan totta siltä, että sua vaan kiukuttaa, haluat uhmata jotain myyttistä äitihahmoa, ja siksi kuljet ympäriinsä teeskentelemässä, että oikeasti sun lapset on sellainen asia, jotka on sulle vähän itsestäänselvyyksiä.
Pitäisköhän sun ja sun äidin istua joskus alas yhdessä, ottaa pari lasia viiniä ja puhua tästä asiasta? Koska jos on niin aikuinen, että on ehtinyt lisääntyä, pitää olla niin aikuinen ettei näe omaa äitiään vaan äitinä, jonka äitiyteen tehdä pesäeroa omassa äitiydessään, vaan ihmisenä ja naisena. Sun äiti voi jo kovasti toivoa sitä.
[/quote]
Haha! Kiitos! Paljonko sulle pitää maksaa tästä vastaanotosta? Onneksi musta tuntuu jo paljon paremmalta.
Ei mun lapset ole mulle itsestäänselvyys, mutta mulla nousee karvat pystyyn (tähdennän että naisena, ei äitinä, koska se tuntuu sulle olevan tärkeää), kun jotkut äidit julistaa jotain mystistä, täydellistä äidinrakkautta.
ap
[/quote]
Epäilen, että olet vielä aika nuori, kun karvasi jaksavat nousta pystyyn toisten rakkauksista :D
Kun tarpeeksi tulee ikää, ihan oikeasti alkaa elää omaa elämää, eikä jaksa niin kauheasti spekuloida mielessään, että julistanpa nyt uhmakkaasti, että minulle lapset ainakin on rasite, kun noilla mammoilla tuolla on niin intohimoista rakkautta.
Tällaiset jutut on niin kliseisiä, ettei tosikaan. Määrätty naistyyppi tuhlaa kamalan paljon aikaa siihen lasten ollessa pieniä, että haluavat osoittaa, että heillä on omakin elämä ja eivät ole riippuvaisia lapsistaan ja ovat pysyneet naisina ja parempia kuin ne leikkipuiston mammat. Moni tällainen vielä hokee päälle, ettei ainakaan akkojen kanssa pysty töitä tekemään, miehet on reilumpia ja jätkien kans on aina hauskempaa.
Kuka välittää. Vähän kuin myöhäinen murrosikä ja uhmaa uhmaamisen ilosta ja unohtaa elää sen oman elämän.
Minä olen rakastanut lapsiani ja he ovat olleet minulle todella tärkeitä. Mutta minun elämääni ei todellakaan ole hetkeuttanut kenenkään ihokarvojen nousu inhosta ja ärsytyksestä, jos olen viettänyt paljon aikaa lasten kanssa, kun he olivat pieniä. Jos joku oikeasti vaivautuu ärsyyntymään muiden elämästä ja rakkaudesta lapsiin, toivon, että hän pystyy asian käsittelemään jossain vaiheessa. Raskasta on elämä, jos kamalan paljon ärsyyntyy koko ajan ja ei muista siten sitä omaa elämäänsä elää.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:47"]
Ei kai kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Minä olen hullaantunut lapsiini ja olen jokaisen synnyttyä kokenut sellaisen rakkaudenhuuman, ettei tosikaan. Olen nauttinut heidän seurastaan ja vieläkin sydän tuntuu oikein laajenevan siitä rakkaudesta, kun katson kohta aikuisia lapsiani.
Ja erikoisena pidin vain tuota kommenttia, että ei ole kokenut huumaa, mutta siitä huolimatta ovat pärjänneet elämässä. En oikein ymmärtänyt, mitä tuolla tarkoitettiin. Pärjäähän lapset jos on pärjätäkseen. Ei kai kaikkien tarvitse kokea huumaa, ei se siihen lapsien pärjäämiseen vaikuta. Minä olen ns. vahinkolapsi, jota ei edes rakastettu ja silti olen pärjännyt hyvin elämässäni ja olen onnellinen.
Kyllä jokainen ihminen luo itse kuitenkin oman elämänsä, on vanhemmat huumautuneita heistä tai ei.
[/quote]
Itse näen sen näin, vaikka en olekaan tuo toinen kirjoittaja, että huuman puutteen voivat jotkut (virheellisesti) yhdistää rakkauden puutteeseen. Ja että se vahingoittaisi lapsia. Siksi kirjoittaja varmaan sanoi, että se rakkaus jota on ollut huuman puutteesta huolimatta on riittänyt antamaan lapsille hyvät eväät. Rakkauden puute (oikea sellainen) kun ei anna.