Ripari on yhtä helvettiä.

Rippikoulun pystyy käymään myös tenttimällä. Juttele riparin ohjaajien kanssa asiasta.

Itse tiesin, että en halua leirille, joten kävin päiväriparin.

Et varmastikaan ole riparilla uskonnollisista syistä?

Lähde pois vaan, ei koko touhussa ole minustakaan mitään järkeä.

t. Mummo

Olen itse ollut noin 10 kesää ripareilla töissä.

Johtuuko ahdistus uskonnon "tyrkyttämisestä"? Jotkut papit ja varsinkin nuorisotyöntekijät vaativat päivittäin rukouksia, mediksiä jne. Jos ne eivät tunnu sinulle luontevilta, sinulla on oikeus sanoa niin.

Leikit ovat usein sellaisia, että ne ovat lähinnä isosille tärkeitä. He ovat yleensä kaikki niitä, joille oma ripari oli mahtava kokemus.

Sieltä pääsee kyllä pois, eikä ole mikään häpeä tehdä niin. Juhlat voidaan pitää halutessa kotona ilman kirkonmenoja.

Tsemppiä! Itsellä oli ripari samanlaista sontaa 2002. Ota tunti ja päivä kerrallaan siellä. Leikit olivat kyllä ihan perseestä, mutta niistäkin selviää. Ikävää miten vielä 2020-luvullakaan ei tajuta, että osa porukasta vihaa kaikenlaisia typeriä leikkejä, joita tuputetaan ja pakotetaan koko porukka osallistumaan niihin.

Oletko jossain leirikeskuksessa? Onko pitkällä kotoota? Oma lapseni sai olla kotona yöt, vaikka olikin leirimalli. Meinasi sillä myös pää hajota sinne. Kuusi aikuisen kokoista teinipoikaa tungettu pieneen huoneeseen pahimmilla helteillä ilman tuuletusta.

Jo se haju meinasi tyrmätä minut kun kävin siellä.

Suoritti osan ulkoa opetteluista sitten leirin päätteeksi nuoriso-ohjaajan kanssa.

Älä keskeytä! Muutama päivä menee kyllä! Siellä on varmasti muitakin jotka vihaa niitä leikkejä, yritä hakeutua juttelemaan jonkun kyllästyneen näköisen tyypin kanssa. Ehkä voitte ystävystyä ja saada kokemuksesta vähän siedettävämmän.

Kokeile muuttaa näkökulmaa. Kuvittele, että olet tutkija, jonka tehtävä on seurata uskonnollisen käyttäytymisen ilmenemistä rajatussa väkijoukossa. Saatat jopa löytää siitä miettimistä tai huumoria, tilanteesta riippuen.

Tai valitse kyseenalaistajan rooli. Mieti, miksi leirillä tehdään tai tapahtuu sitä ja tätä. Jos ilmapiiri on avoin, kysy.

Jos ei nämä onnistu, kysy tosiaan mahdollisuudesta päiväripariin. Turha siellä on kitua kauneinta kesää.

Mulla oli aikoinaan ihan sama juttu, hampaat irvessä vedin homman läpi ja masennuin melkein loppukesäksi.

Nyt olen aikuisena miettinyt, että miksi ihmeessä edes kävin mitään rippitouhua.. Nyt olen eronnut kirkosta niiden epä tasa ar vo isten näkemysten vuoksi. Eroamista ennen menin naimisiin, maistraatissa, koska perinteiset häät ällöttivät em syistä.

Jonkin tason usko mulla on edelleen, mutta se taitaa olla sellainen lapsen usko, hyväntahtoinen eikä vaadi kuulumista järjestöihin.

Köö kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan ihan sama juttu, hampaat irvessä vedin homman läpi ja masennuin melkein loppukesäksi.

Nyt olen aikuisena miettinyt, että miksi ihmeessä edes kävin mitään rippitouhua.. Nyt olen eronnut kirkosta niiden epä tasa ar vo isten näkemysten vuoksi. Eroamista ennen menin naimisiin, maistraatissa, koska perinteiset häät ällöttivät em syistä.

Jonkin tason usko mulla on edelleen, mutta se taitaa olla sellainen lapsen usko, hyväntahtoinen eikä vaadi kuulumista järjestöihin.

Sama täällä. En tajua miksi käytin teininä aikaa tämmöiseen turhuuteen, jonka hyöty on 0.

Ei sitä ole pakko käydä 😘

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Itsellä oli ripari samanlaista sontaa 2002. Ota tunti ja päivä kerrallaan siellä. Leikit olivat kyllä ihan perseestä, mutta niistäkin selviää. Ikävää miten vielä 2020-luvullakaan ei tajuta, että osa porukasta vihaa kaikenlaisia typeriä leikkejä, joita tuputetaan ja pakotetaan koko porukka osallistumaan niihin.

Meillä 2005 kerättiin kännykät kaikilta pois. Muutenkin oli ahdistavaa ja kaikkea kontrolloitiin olettaen, että ilman valvontaa me oltais tehty aivan kauheita asioita. Olisin jo ekana iltana lähtenyt pois, jos olisin saanut pitää kännykän itselläni.

Ja ne leikit... Joka ilta... Aivan karmeaa, tekopirteää pskaa. Joku pappi yrittää olla rento ja herättää lähinnä myötähäpeää.

Kyllä viikon kestää ihan mitä vaan. Huono asenne luovuttaa. En minäkään viihtynyt leirillä mutta nyt vuosikymmenten jälkeen muistelen mielelläni sitä aikaa. Se ei enää koskaan palaa.

Keskeytä vaan. Itseäni alkoi koko ripari ajatuksena ahdistamaan, että viime tipassa jätin lopulta menemättä. Se oli sitä aikaa, kun ihan kaikki sen läpi kävivät. Sittemmin erosin kirkosta heti, kun täytin 18. Hetkeäkään en ole katunut riparin väliin jättämistä, vaikka sillä minua uhkailtiin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko jossain leirikeskuksessa? Onko pitkällä kotoota? Oma lapseni sai olla kotona yöt, vaikka olikin leirimalli. Meinasi sillä myös pää hajota sinne. Kuusi aikuisen kokoista teinipoikaa tungettu pieneen huoneeseen pahimmilla helteillä ilman tuuletusta.

Jo se haju meinasi tyrmätä minut kun kävin siellä.

Suoritti osan ulkoa opetteluista sitten leirin päätteeksi nuoriso-ohjaajan kanssa.

Mitä ulkoa opetelluista asioista ovat teidän perheessä tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Keskeytä vaan. Itseäni alkoi koko ripari ajatuksena ahdistamaan, että viime tipassa jätin lopulta menemättä. Se oli sitä aikaa, kun ihan kaikki sen läpi kävivät. Sittemmin erosin kirkosta heti, kun täytin 18. Hetkeäkään en ole katunut riparin väliin jättämistä, vaikka sillä minua uhkailtiin.

Parempi onkin jättää menemättä kuin luovuttaa. Luovuttamisesta jää ikävä muisto ja usein se jää pysyväksi tavaksi epämiellyttävissä tilanteissa.

Mikä sinua masentaa ja aiheuttaa sen huonon olon? Jatkuva sosiaalisuus ja oman rauhan puute? Vai kristillinen opetus? Vai jokin muu?

Rippileirin voi varmasti keskeyttää ja käydä loppuun rippikouluna. Kysy leiriä johtavalta papilta tai muulta johtavalta aikuiselta tästä vaihtoehdosta.

Tai ehkä alat tuntea olosi paremmaksi, kun ympäristö käy tutummaksi ja sopeudut sosiaalisuuteen?

Vain sinä voit arvioida, kannattaako jatkaa.

Olen itse uskovainen, mutta jos saisin nyt valita uudelleen, olisin ehkä sittenkin käynyt mieluummin rippikoulun kuin rippileirin. Menin vain kavereiden vanavedessä leirille.

Samanlaista oli 2005. Pakko oli mennä kun porukat murehti mitä muu suku ja kylä meistä ajattelee, jos en käy rippileiriä. Tuohon aikaan juuri missään asioissa ei huomioitu lapsen etua, toivoin että tuohon olisi jo tullut muutos mutta ei... No sentään tässä on: muistan vieläkin, kun meillä oli se ns. vanhempain/perheilta, jonne tuli myös muutaman tytön yli 20-vuotias poikaystävä. Tuohon aikaan tuollainen oli ihan normaalia. Cringe...

Erosin kirkosta 2010, suosittelen samaa ap:lle heti kun täyttää 18. 

Niinhän se on eikä paremmaksi muutu mitenkään. Jos sen ikäisenä tajuaisi että ihan sama mitä muut ajattelevat, olisin vain henganut itsekseni nurmikollla aurinkoa ottamassa yms kirjaa lukemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä viikon kestää ihan mitä vaan. Huono asenne luovuttaa. En minäkään viihtynyt leirillä mutta nyt vuosikymmenten jälkeen muistelen mielelläni sitä aikaa. Se ei enää koskaan palaa.

Onhan sitä muitakin leirejä olemassa. Jos ei kiinnosta mennä rippiKOULUUN, niin sitten ei pidä joutua "opiskelemaan" pappien ja nuorisotyöntekijöiden uskonkäsityksiä.

Yököttää ripareiden aivopesumeininki. Onneksi nuoret ovat nykyään fiksuja ja kriittisiä.

Harmi,että perhe/suku voi edelleen aiheuttaa paineita asiassa.

Onkos nykyään olemassa enää rippikoulua?

Omassa nuoruudessani sait valita joko rippikoulun, tai rippileirin. Koulu kesti pidempään ja sitä käytiin iltaisin tiettyinä päivinä viikossa. Rippileiri taas kesti tuolloin 15 päivää. Rippileirit meni jo tuolloin 70-luvulla suosiossa rippikoulun ohi, mutta rippikoulu oli edelleen vaihtoehtona ainakin vielä 80-luvullakin.

Molemmissa vaihtoehdoissa oli pakolliset kirkossa käymiset ja niitä oli muistaakseni 6 kertaa ja papilta piti pyytää nimmari jumalanpalveluksen jälkeen. Mahtaako tuota kirkossakäyntipakkoakaan enää nykyään olla? Itse siis olin riparilla, mutta siskoni kävi rippikoulun.