Onko sinusta naisten nalkutus ihan oikea ilmiö vai vain miesten keksimä myytti?

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttaminen on fakta, sitä harrastaa molemmat sukupuolet (minun mielestä niitä on vain 2) ja siitä on todellista haittaa nalkutuksen kohteelle.

Siitä on todellista haittaa myös nalkuttajalle. 

Itse tein sen, että jätin suorilta eksän siinä vaiheessa, kun minulla seuraava vaihe olisi ollut nalkutus. Olisin voinut vielä huonommin, jos huonon tilanteen lisäksi olisi pitänyt vielä jaksaa nalkutuksen tuomaa huonoa fiilistä. 

Olen seurannut erästä tuttavapariskuntaa, jossa nainen on todella äkäinen nalkuttaja. Sanottava kuitenkin hänen puolustuksekseen se, että ymmärrän täysin hänen stressihormoniensa tason, koska puolisonsa taas on äärettömän leppoisa - liiallisuuteen asti. Tämä nainen on sanonutkin, että tuntuu, että kaikki stressi lasketaan hänen harteilleen ja hän kaipaisi että se jakautuisi tasaisemmin puolisoiden kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkutus on turhautunutta puhetta, sitä, ettäei saa itseään kuulluksi.

Joo varmaan jossain määrin onkin mutta vuodesta toiseen kun valittaa niin voisiko ajatella vaihtavansa tyyliä kun huomaa sen olevan tehotonta? Tai miettiä että onko nää nyt sellaisia asioita joista on pakko sanoa.

Monesti nalkuttaja nalkuttaa asioista joilla ei ole väliä tai asioita jotka voi tehdä itsekin.

"Taasko se jugurttipurkki on jäänyt pöydälle?" "Etkö yhtään huomaa mitä lapset tekee tuossa vieressä?" "Etkö voi sanoa noille lapsille tuosta riitelystä?" "Taasko sää oot puhelimella?" Jne...

Mun mies nalkuttaa.

Vitu#taa kun itse hoidan suurimman osan kotitöistä ja jos joku tavara jää hetkeksi johonkin niin en jaksa kuunnella valitusta siitä. Siivoan sen jugurttipurkin kun seuraavan kerran nousen ylös. Mitä hiton väliä sillä on jos joku jugurttipurkki on vaikka tunninkin olkkarin pöydällä?

Lasten komentamisesta nalkutetaan. Mies istuu vieressä. Sanoisi itse jos ärsyttää. Mua ei ehkä siinä kohtaa ärsytä. En minäkään käske miestäni komentamaan lapsia jos olen vieressä. Teen sen ihan itse.

Olen puhelimella omalla ajallani niin paljon kun huvittaa. Mies taas tuijottaa telkkaa. Mun pitäisi katsoa sitä hänen kanssa. Ei kiinnosta kaikki ohjelmat mitä katsoo niin silloin olen puhelimella. Telkan katsominen on kuulemma eri asia kuin puhelimella olo.

Mies nalkuttaa välillä tosi paljon asioista.

Ymmärtäisin sen jos en tekisi mitään mutta kotiäitinä hoidan kotityöt lähes yksin ja ne lapsetkin.

Mulla sitä nalkutettavaa olis enemmän mutten jaksa.

Sanon asian niin että se menee kerrasta perille jos on tarve.

Se naputus on niin ärsyttävää! Kun se alkaa niin valitetaan kaikesta. Lapsille nalkuttaa ja epäsuorasti syyllistää mua niistäkin jutuista. Tai siltä se ainakin tuntuu.

En jaksa reagoida paitsi kun olen aikani kuunnellut niin vastaan että nalkutinalkuti en jaksa kuunnella enää.

Onneksi nyt on ollut pitkään parempi vaihe ettei nalkuta.

Olen vähän antanut samalla mitalla takaisin. Kun aloittaa sen nalkutuksen niin vastaan samalla tavalla takaisin, käänmän vaan asian toisin päin. Sekin varmaan auttanut kun huomannut kuinka puuduttavaa se on.

Vielä yleisesti. Monesti pariskunnilla on erilainen käsitys siusteydestä ja siinä millä tavalla asiat hoidetaan.

Yleensä se joka nalkuttaa haluaisi että asiat tehdään hänen tavallaan.

Jos minä teen 100 % asioista, niin totta vie nalkutan siitä, että toinen ei edes haisevia kalsareitansa saa sohvalta vietyä pyykkikoriin. Jossain kohtaa aina välillä vuotaa kuppi yli niin, että alkaa tavarat lennellä. S a a t a n a kun ei mene millään jakeluun, että minä en ole tässä talossa mikään piika.

Vaihda tekniikkaa. Nalkutus ei selvästikään tuota tulosta.

Kerää ne muovipussiin ja pistä miehen kaappiin? Jos et halua niitä siinä sohvalla katsella.

Kohta ei ole kalsareita joita jättää kun kaikki likaisena siinä pussissa.

Mun mies valitti joskus kun ei oo yksiäkään puhtaita kaksareita. Käskin pistää koneen pyörimään kuten itsekin teen jos alkaa puhtaat vaatteet loppumaan.

Mieheen tyytymätön nainen nalkuttaa.

Nalkuttava mies on naisellinen mies.

On myös tahatonta nalkuttamista. Esimerkiksi mieheni on TODELLA pikkutarkka ja käytännöllinen insinöörimies. On omasta halustaan opetellut tekemään monenlaisia juttuja siten, että ne tulevat olemaan pidemmän päälle helppoja ja mukavia toteuttaa. Niissä on oikeasti järkeä, kun oikein kunnolla pohtii ja paljon toimivampia ratkaisuja, joita minä aikanaan olen tehnyt. Alkuunsa pidin sitä nalkuttamisena ja nillityksenä, kun mies huomautti jostain tekemästäni asiasta, että kannattaa tehdä se näin tai noin ja saattoi uudestaan sanoa samasta asiasta, etten ollut tehnyt vieläkään sitä "hänen tavallaan". Sitten, kun aloin tekemään, niin jostain syystä se olikin paljon parempi, kuin minun tekemä!

Tiedän, ettei mieheni tee tuollaista ilkeyttään. Eikä todellakaan joka asiasta huomauttele tai jankuta :D

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttava mies on naisellinen mies.

Ei ole, vaan nalkuttava mies on v**tumainen negatiivisuuden lietsoja ja paremmintietäjä, kuten nalkuttava nainenkin.

👩🏻‍🦳: Seli, seli, seli, seli, seli ja seli.

Mulla on periaatteena se, että EN nalkuta. Jos ei yhdellä sanomisella ja yhdellä muistutuksella hoidu sovittu asia, teen sen itse tai se saa jäädä hoitamatta. Ihan kaikkea en itse suostu tekemään vain siksi, että olen sanonut kahdesti eikä mitään tapahdu. Täällä on paskakaivo tulvinut pihalle ja katto mennyt remonttiin sen takia, mutta sittenpähän on. 

Vierailija kirjoitti:

Mä voin ihan rehellisesti myöntää, että nalkutin edellisessä suhteessa, jopa turhasta. Mulla oli kotoa opittu parisuhdemalli taustalla. Muitakin outoja juttuja minkä ajattelin olevan normaalia parisuhteessa, kunnes menin terapiaan avaamaan näitä asioita ja tajusin, että ei rakkaus ole semmosta toisen alistamista ja henkistä lyömistä.

olisipa kaikki näin viisaita. Miten se on niin vaikea myöntää olleensa kykenemätön rakastamaan? Olen muutamia parisuhteita seurannut työni puolesta. Molempia yhdistää se, että toinen on halunnut valtaa päättää asioista kotona ja sitten ylhäältä sanelee toiselle tehtäviä. Kaikki kärsivät. Monesti koti on suhteen osapuolille eriarvoinen, ja toinen vaatii siltä enemmän kuin toinen ja tästä seuraa sitten mitä seuraa. Keskustelkaa, sopikaa, jos ei onnistu, erotkaa.

Joskus nalkutusta kuvattiin näin:

Mies istuu sohvalla, nainen on keittiössä. Koko ajan kuuluu marinaa: "Aina nämä sotkut..", "Miksei näitä roskia nosteta roskiin?", "olen kurkkuani myöten täynnä..." ja mies miettii sohvalla, että taas toi valittaa ja valittaa.

Naisen mielestä kukaan ei auta, kukaan ei osallistu ja mies vaan istuu takapuolellaan sohvalla eväkään liikahtamatta. Siksi on vihainen ja marisee. Mies taas ei tajua, että voisi mennä auttamaa, koska sitä ei sanota hänelle suoraan.

Naisen kannalta oikea tapa olisi sanoa miehelle, että "voitko siivota keittiön?" sen sijaan, että pitää jatkuvaa marinaa ja nalkutusta. Mies taas voisi lukea sieltä rivien välistä ilman suoraa sanomista, että toinen haluaisi jakaa ne kotityöt.

Ymmärrän nalkuttamisen, mutta sitä en ymmärrä miksi mies (tai nainen) jää suhteeseen kuuntelemaan sitä nalkutusta.

Erotkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on periaatteena se, että EN nalkuta. Jos ei yhdellä sanomisella ja yhdellä muistutuksella hoidu sovittu asia, teen sen itse tai se saa jäädä hoitamatta. Ihan kaikkea en itse suostu tekemään vain siksi, että olen sanonut kahdesti eikä mitään tapahdu. Täällä on paskakaivo tulvinut pihalle ja katto mennyt remonttiin sen takia, mutta sittenpähän on. 

Eli kumppanisi on lapsen tasolle jäänyt välinpitämätön vätys? Miksi ihmeessä haluat jakaa elämäsi tuollaisen kanssa?

Nalkutus. Mulla tuntuu nykyään sellanen vanne tossa rintakehän ympärillä. Välillä ahdistaa silleen, että on pakko mennä kävelylle. Loputon nalkutus.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nalkutusta kuvattiin näin:

Mies istuu sohvalla, nainen on keittiössä. Koko ajan kuuluu marinaa: "Aina nämä sotkut..", "Miksei näitä roskia nosteta roskiin?", "olen kurkkuani myöten täynnä..." ja mies miettii sohvalla, että taas toi valittaa ja valittaa.

Naisen mielestä kukaan ei auta, kukaan ei osallistu ja mies vaan istuu takapuolellaan sohvalla eväkään liikahtamatta. Siksi on vihainen ja marisee. Mies taas ei tajua, että voisi mennä auttamaa, koska sitä ei sanota hänelle suoraan.

Naisen kannalta oikea tapa olisi sanoa miehelle, että "voitko siivota keittiön?" sen sijaan, että pitää jatkuvaa marinaa ja nalkutusta. Mies taas voisi lukea sieltä rivien välistä ilman suoraa sanomista, että toinen haluaisi jakaa ne kotityöt.

Missä itsekkäässä fantasiamaailmassa elää ne naiset ja miehet, jotka kuvittelevat, ettei heidän panostaan kotitöihin kaivata, vaan kaiken voi jättää kumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Mieheen tyytymätön nainen nalkuttaa.

Tämä on tullut selväksi. Epäselväksi on jäänyt miksi tämä kyseinen nalkuttaja on ylipäätään alkoi suhteeseen kanssani, en muuttunut, otin eron. Nykyinen kumppani ei nalkuta ja kohtelemme toisiamme hyvin. Joku voi tähän todeta, että ei tarvitse nalkuttaa, nalkuttaja löytää AINA syyn nalkuttaa, koska ei kukaan ole täydellinen, edes se nalkuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni nalkuttaa. Minä en osaa tehdä mitään oikein. Täytän väärin tiskikoneen, jääkaapin ja ostoskassin. En osaa imoroida enkä pestä pyykkiä oikein. Olen ostanut vääränmerkkisen auton. Nykyisin en enää välitä sen puheesta. Ajattelen, että hänellä on tarve korostaa omaa itseään. Tienaan 2 kertaa niin paljon kuin mies eli jotain sentään osaan. 

Tässä on malliesimerkki nalkuttajasta. Jos sinä olet ihan normaaliälyinen tavallinen ihminen, niin tuskinpa teet kaikkia asioita päin peetä. On eri juttu, jos on ihan oikeasti joku parempi tapa tehdä jotain ja siitä mainitsee asiallisesti ja perustelee miksi näin. Nalkuttaja on luonteeltaan yleensä muutenkin sellainen paremmintietäjä olevinaan ja haluaa päteä joka asiassa kenen kanssa tahansa. Sairasta, jos joku haluaa vaan valittaa valittsmisen ilosta ilman, että sillä on edes mitään merkitystä mihinkään.

Naapurin pappa on pahimman luokan nalkuttaja. Valittaa ihan joka asiasta ja ihan kaikille. Aina löytyy jotain negatiivista sanottavaa jostain, koskaan ei ole hyvin. Hän tekee kaiken paremmin ja täydellisesti ja kantaa taloyhtiömme marttyyrinviittaa, kun hän on se joka "joutuu korjaamaan muiden jälkiä ja osaa kaiken". Tätä mantraa levittelee pitkin kyliä ja jostain kumman syystä ei ole saanut kovin hyvää mainetta. Kyse ei ole mistään muistisairaudesta tms., vaan ihan siitä, että hän on vanhin asukas ja hän tietää kaikesta kaiken.

Ja en hänen elämänkokemustaan vähättele millään tavalla, mutta se on hyvin raskasta, jos toinen näkee vaivaa esimerkiksi siitä, että 5x5 cm lumikokkare on jäänyt roskakatoksen eteen. Päivittelee sitä kuuluvaan ääneen, kun tehdään epäkelpoa jälkeä ja paiskoo suurieleisesti kokkareen kolausvuorossa olleen asukkaan pihaan.

Ihanaa rivitaloelämää :) onneksi kohta valmistuu meidän oma koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on periaatteena se, että EN nalkuta. Jos ei yhdellä sanomisella ja yhdellä muistutuksella hoidu sovittu asia, teen sen itse tai se saa jäädä hoitamatta. Ihan kaikkea en itse suostu tekemään vain siksi, että olen sanonut kahdesti eikä mitään tapahdu. Täällä on paskakaivo tulvinut pihalle ja katto mennyt remonttiin sen takia, mutta sittenpähän on. 

Eli kumppanisi on lapsen tasolle jäänyt välinpitämätön vätys? Miksi ihmeessä haluat jakaa elämäsi tuollaisen kanssa?

Ei se ole vätys. Suurimman osan hommistaan hoitaa tunnollisesti, mutta joskus unohtaa tai mikä sitten lie syynä. Muistaa sen jäteauton tilauksenkin nykyisin aivan omatoimisesti.

Monia nalkuttavia miehiä elämäni aikana tavanneena olen taipuvainen vastaamaan, että myytti.

Vähän niin kuin se pari vuotta sitten huudossa ollut mansplainaaminen - tunnen tätä tekeviä naisiakin ihan tarpeeksi.

M36

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on aina, siis AINA, miesten vika. Tämä lähtökohta on hyvä muistaa naisen kanssa keskustellessa. Ja näillä puheilla ketju lukkoon. 

Kylläpä elämäsi on vaikeaa.