Onko sinusta naisten nalkutus ihan oikea ilmiö vai vain miesten keksimä myytti?

Onko painovoima vain kuvitelmaa?

Ei ole sukupuolisidonnaista, kaikki osaavat nalkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on periaatteena se, että EN nalkuta. Jos ei yhdellä sanomisella ja yhdellä muistutuksella hoidu sovittu asia, teen sen itse tai se saa jäädä hoitamatta. Ihan kaikkea en itse suostu tekemään vain siksi, että olen sanonut kahdesti eikä mitään tapahdu. Täällä on paskakaivo tulvinut pihalle ja katto mennyt remonttiin sen takia, mutta sittenpähän on. 

Eli kumppanisi on lapsen tasolle jäänyt välinpitämätön vätys? Miksi ihmeessä haluat jakaa elämäsi tuollaisen kanssa?

Ei se ole vätys. Suurimman osan hommistaan hoitaa tunnollisesti, mutta joskus unohtaa tai mikä sitten lie syynä. Muistaa sen jäteauton tilauksenkin nykyisin aivan omatoimisesti.

Miksi sitten joudut joistain asioista huomauttelemaan eikä hän muka itse ymmärrä kaikkea? Ja marttyyrina tokaiset, ettet suostu ihan kaikkea itse tekemään. Huomautteleeko hän sinulle koskaan asioista vai teetkö kaiken aina täydellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin ihan rehellisesti myöntää, että nalkutin edellisessä suhteessa, jopa turhasta. Mulla oli kotoa opittu parisuhdemalli taustalla. Muitakin outoja juttuja minkä ajattelin olevan normaalia parisuhteessa, kunnes menin terapiaan avaamaan näitä asioita ja tajusin, että ei rakkaus ole semmosta toisen alistamista ja henkistä lyömistä.

olisipa kaikki näin viisaita. Miten se on niin vaikea myöntää olleensa kykenemätön rakastamaan? Olen muutamia parisuhteita seurannut työni puolesta. Molempia yhdistää se, että toinen on halunnut valtaa päättää asioista kotona ja sitten ylhäältä sanelee toiselle tehtäviä. Kaikki kärsivät. Monesti koti on suhteen osapuolille eriarvoinen, ja toinen vaatii siltä enemmän kuin toinen ja tästä seuraa sitten mitä seuraa. Keskustelkaa, sopikaa, jos ei onnistu, erotkaa.

Eikös se nalkutus synny juuri siitä, kun se toinen yrittää avata sitä keskustelua ja toinen ei ole kypsä keskustelemaan vaan kerta toisensa jälkeen ohittaa toisen avauksen eikä aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta koskaan tapahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nalkutusta kuvattiin näin:

Mies istuu sohvalla, nainen on keittiössä. Koko ajan kuuluu marinaa: "Aina nämä sotkut..", "Miksei näitä roskia nosteta roskiin?", "olen kurkkuani myöten täynnä..." ja mies miettii sohvalla, että taas toi valittaa ja valittaa.

Naisen mielestä kukaan ei auta, kukaan ei osallistu ja mies vaan istuu takapuolellaan sohvalla eväkään liikahtamatta. Siksi on vihainen ja marisee. Mies taas ei tajua, että voisi mennä auttamaa, koska sitä ei sanota hänelle suoraan.

Naisen kannalta oikea tapa olisi sanoa miehelle, että "voitko siivota keittiön?" sen sijaan, että pitää jatkuvaa marinaa ja nalkutusta. Mies taas voisi lukea sieltä rivien välistä ilman suoraa sanomista, että toinen haluaisi jakaa ne kotityöt.

Missä itsekkäässä fantasiamaailmassa elää ne naiset ja miehet, jotka kuvittelevat, ettei heidän panostaan kotitöihin kaivata, vaan kaiken voi jättää kumppanille?

Saati että jokaisen kotityön tekemistä pitää erikseen pyytää ihan joka kerta? "Vie roskat", "hoida tiskikone", "imuroi", "vie likavaatteesi pyykkikoriin". Uudestaan ja uudestaan. Kymmenen vuotta jo mennyt, ja aina se tulee miehelle yhä uudestaan ihmeenä, että hänenkin kuuluu tässä taloudessa tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on periaatteena se, että EN nalkuta. Jos ei yhdellä sanomisella ja yhdellä muistutuksella hoidu sovittu asia, teen sen itse tai se saa jäädä hoitamatta. Ihan kaikkea en itse suostu tekemään vain siksi, että olen sanonut kahdesti eikä mitään tapahdu. Täällä on paskakaivo tulvinut pihalle ja katto mennyt remonttiin sen takia, mutta sittenpähän on. 

Eli kumppanisi on lapsen tasolle jäänyt välinpitämätön vätys? Miksi ihmeessä haluat jakaa elämäsi tuollaisen kanssa?

Ei se ole vätys. Suurimman osan hommistaan hoitaa tunnollisesti, mutta joskus unohtaa tai mikä sitten lie syynä. Muistaa sen jäteauton tilauksenkin nykyisin aivan omatoimisesti.

Miksi sitten joudut joistain asioista huomauttelemaan eikä hän muka itse ymmärrä kaikkea? Ja marttyyrina tokaiset, ettet suostu ihan kaikkea itse tekemään. Huomautteleeko hän sinulle koskaan asioista vai teetkö kaiken aina täydellisesti?

Otapa nyt iisisti. Ei miehen ymmärryksessä ole mitään vikaa, ja kyllä huomauttelee useastikin kun teen asioita erilailla kuin hän. Välillä vain tuntuu, ettei mun puheita oteta oikein vakavissaan, ja siitä saattaa tulla jotain unohduksia. Miksi tartuit tähän niin hanakasti? Mies on ihan hyvä mies ja sillä on ihan hyvä vaimo.

Eiköhän vastaus löydy tästä ketjusta.

Tietyn tyyppisten miesten itseaiheutettu ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni nalkuttaa. Minä en osaa tehdä mitään oikein. Täytän väärin tiskikoneen, jääkaapin ja ostoskassin. En osaa imoroida enkä pestä pyykkiä oikein. Olen ostanut vääränmerkkisen auton. Nykyisin en enää välitä sen puheesta. Ajattelen, että hänellä on tarve korostaa omaa itseään. Tienaan 2 kertaa niin paljon kuin mies eli jotain sentään osaan. 

Osaisitpa vielä jättää miesystäväsi, olisit 2 kertaa onnellisempi...

Vierailija kirjoitti:

Saati että jokaisen kotityön tekemistä pitää erikseen pyytää ihan joka kerta? "Vie roskat", "hoida tiskikone", "imuroi", "vie likavaatteesi pyykkikoriin". Uudestaan ja uudestaan. Kymmenen vuotta jo mennyt, ja aina se tulee miehelle yhä uudestaan ihmeenä, että hänenkin kuuluu tässä taloudessa tehdä jotain.

Mikset tee itse jos SINUSTA tuntuu, että tuo kotityö pitää juuri tuolloin suorittaa?

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva nalkuttaminen on paitsi itsetuntoa naker­tavaa myös terveydelle vaarallista. Tanskalaistutkimuksessa tarkasteltiin 100 000:n 36–52-vuotiaan parisuhdetta. Kävi ilmi, että nalkuttavien puolisoiden miehillä oli 2,5-kertainen riski kuolla 10 vuoden sisällä. Syy on stressihormoni kortisolissa, joka altistaa sydän- ja verisuonitaudeille.

Entäs nalkuttavien puolisoiden vaimoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin ihan rehellisesti myöntää, että nalkutin edellisessä suhteessa, jopa turhasta. Mulla oli kotoa opittu parisuhdemalli taustalla. Muitakin outoja juttuja minkä ajattelin olevan normaalia parisuhteessa, kunnes menin terapiaan avaamaan näitä asioita ja tajusin, että ei rakkaus ole semmosta toisen alistamista ja henkistä lyömistä.

olisipa kaikki näin viisaita. Miten se on niin vaikea myöntää olleensa kykenemätön rakastamaan? Olen muutamia parisuhteita seurannut työni puolesta. Molempia yhdistää se, että toinen on halunnut valtaa päättää asioista kotona ja sitten ylhäältä sanelee toiselle tehtäviä. Kaikki kärsivät. Monesti koti on suhteen osapuolille eriarvoinen, ja toinen vaatii siltä enemmän kuin toinen ja tästä seuraa sitten mitä seuraa. Keskustelkaa, sopikaa, jos ei onnistu, erotkaa.

Eikös se nalkutus synny juuri siitä, kun se toinen yrittää avata sitä keskustelua ja toinen ei ole kypsä keskustelemaan vaan kerta toisensa jälkeen ohittaa toisen avauksen eikä aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta koskaan tapahdu. 

Ei, vaan jotkut nauttii siitä kun saa nalkuttaa, henkistä alistamista ja kiusaa.

E R O Kolme ihanaa kirjainta nalkuttavasta naisesta.

kun asioista , niistä pienistäkin, sovittaisiin etukäteen ja lupaukset pidettäisiin niin ei kenenkään tarvitse nalkuttaa.  niin helppoa se on.

Jostakinhan se toksinen maskuliinisuus tulee?

Aatami kylläkin yhden myytin mukaan nalkutti Jumalalle, että onpa yksinäinen olo ja siitä sitten ollaan loppuaika saatu kärsiä. Eikö Aatami olisi voinut jutella pelkästään itsekseen sille omalle kylkiluulleen?

Ex-oli aluksi vihjailija. Sitten ex-yritti komentaa ja käskyttää. Sitten oli mykkäkoulua, mitätöimistä, haukkumista, uhkailua, syyttelyä, nalkutusta ja pihtaa..., anteeksi, huonosta mielestä johtuvaa haluttomuutta.

Perusongelma oli se, että en aina kiltisti totellu exää.

Sanoin sitten muutaman kerran, että hänen käytöksensä on muututtava tai se on ero.

Mutta miksi hän vaikutti ihan aidosti hämmästyneeltä kun sitten antamani viimeisen varoituksen jälkeen lähdin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saati että jokaisen kotityön tekemistä pitää erikseen pyytää ihan joka kerta? "Vie roskat", "hoida tiskikone", "imuroi", "vie likavaatteesi pyykkikoriin". Uudestaan ja uudestaan. Kymmenen vuotta jo mennyt, ja aina se tulee miehelle yhä uudestaan ihmeenä, että hänenkin kuuluu tässä taloudessa tehdä jotain.

Mikset tee itse jos SINUSTA tuntuu, että tuo kotityö pitää juuri tuolloin suorittaa?

Minä teen täällä kaiken. Miehelle olen sälyttänyt roskien viennin ja tiskikoneen, olen sanonut sen hänelle suoraan useita kertoja. Ratakiskosta vääntänyt. Kun keittiö on niin täynnä likaisia astioita, ettei laskutilaa enää ole, on jo pakko sanoa miehelle, että ala hoitaa osaasi taakasta. Oma-aloitteisesti hän ei sitä tee. 

Meillä on koira ja lapsi ja sen edestä kyllä lattiat täynnä hiekkaa, karvoja ja muuta likaa. Imuroin ja moppaan kahdesti viikossa. Joskus olisi IHANAA tulla töistä valmiiksi siivottuun kotiin, mutta sellaista en ole vielä koskaan kokenut. Joskus jätän siivoamatta vaikka kuukaudeksi, jotta mies oivaltaisi, että se siisteys ei tule itsestään, mutta siihen ei tule minkäänlaista reaktiota mieheltä. Olen yrittänyt pyytää, että hän hoitaisi toisen imuroinnin, vaikkapa nyt tiistaisin tai ihan mikä viikonpäivä tahansa, mutta hän on tehnyt sen tasan kerran pari vuotta sitten. Muutoin joudun erikseen käskemään häntä imuroimaan, jos minulla on vaikka työkiireitä enkä ehdi siivota. Silloin mies imuroi, ja tämä ihme tapahtuu siis noin kolmasti vuodesta ja vain vaatimalla.

Niin kuin kivirekeä perässään kiskoisi.

Vierailija kirjoitti:

Ex-oli aluksi vihjailija. Sitten ex-yritti komentaa ja käskyttää. Sitten oli mykkäkoulua, mitätöimistä, haukkumista, uhkailua, syyttelyä, nalkutusta ja pihtaa..., anteeksi, huonosta mielestä johtuvaa haluttomuutta.

Perusongelma oli se, että en aina kiltisti totellu exää.

Sanoin sitten muutaman kerran, että hänen käytöksensä on muututtava tai se on ero.

Mutta miksi hän vaikutti ihan aidosti hämmästyneeltä kun sitten antamani viimeisen varoituksen jälkeen lähdin?

Olisit joskus imuroinut niin ei olisi tarvinnut edes vihjata.

Joskus ihmettelen, miten miehet ovat hoitaneet asiat ennen pariutumistaan. Kai ne astiat on silloinkin pesty, roskat viety, petivaatteet vaihdettu ja lattioitakin imuroitu. Mihin se kyky katoaa siinä kohtaa, kun taloon muuttaa nainen?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset nalkuttaa. Se on totta. Myös miehistä osa nalkuttaa. Ehkä naisen ääni on nalkuttaessa jotenkin ärsyttävämpi. Suurin osa (ainakaan minun tuntemistani) naisista ei nalkuta, en itsekään.

Saman ilmiön olen huomannut. Valitettavasti nämä nalkuttavat tapaukset ovat usein kovin näkyviä persoonia.