Olen raskaana ja tupakoin

LOPETA HETI! Vauvasi kärsii. Pidätkö itseäsi tärkeämpänä kuin pientä avutonta vauvaasi?

Vitut siihen ole mitään muuta neuvoa kuin ,että AÄLÄ TUNGE SITÄ TUPAKKAA SUUHUSI!

JOs se tupakannpoltto einole onnistuntu ennen raskautta kiin älä hankkidu raskaaksi! Niin helppoa se on. Jos tuoakka on lasta tärkeämpi niin älä hanki lapsia. Ap.n kohdalla tämä on tosin jo myöhäistä,muta t7ivttavasti et hanki lapsia lisää ennen kuin olet päässyt tupakasta eroon.

Oliko sitten pakko hankkiutua paksuksi kun omat mielihalut menee vauvasi terveyden edelle. Itsekäs kusipää.

En voi millään ymmärtää miten joku voi polttaa raskausaikana. Mulla on hirvee himo maksapasteijaa ja tulee siitäkin morkkis! Miltä tuntuu kun vauva potkii ja polttaa samalla?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:18"]

Mieti miltä susta tuntuisi, jos koko ajan joku kuristaisi sua kurkusta niin, että et saisi henkeä. Mieti miltä tuntuisi, kun tämä jatkuisi yhdeksän kuukauden ajan etkä itse voisi asialle mitään. Lapsesi ei voi, sinä voit.

[/quote]

Mielikuvaharjoittelua. Ajattele tätä, kun seuraavan kerran meinaat sytyttää tupakan. Kuvittele silmiesi eteen se pieni lapsi. Sä olet sen äiti.

Ajatelkaa, että se tupakka jota juuri poltatte, saattaa olla viimeinen tupakka jonka vauva kestää. Ajatelkaa siinä polttaessanne, että tämän tupakan aikana vauvan sydän lyö viimeiset kerrat ja pieni elämänalku hiipuu pois kuolemaan. Se riski on olemassa, ja olette valmiita sen ottamaan.

Tiedän naisen joka poltti kaikkien neljän lapsen aikana, ja kukaan lapsista ei ole pärjännyt koulussa, ja kaikki on syöneet masennuslääkkeitä jossain vaiheessa elämää. Nainen itse menehtyi tupakan aiheuttamaan sairauteen. Joten koko perheen takia olisi kannattanut lopettaa ajoissa, eli ensimmäisen lapsen aikana.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:17"]Itse samassa tilanteessa. Raskautta toivottiin kauan ja jo sinä aikana yritin aktiivisesti lopettaa. Käyttämällä muun muassa kolmen kuukauden champix-kuurin, sähkötupakan avulla, pelkällä lopetuksella yms. En onnistunut ennen raskautumista lopettamaan. Ajattelin kuitenkin, että no heti kun vauva ilmoittaa tulostaan niin varmasti pystyn tuosta noin vaan lopettamaan ja pah! En ymmärrä mikä tämäkin harhaluulo päässäni oli.

Nyt viikkoja 21 ja edelleenkään en ole pystynyt lopettamaan. Edelleen yritän lopettamista. Nikotiinilaastari, purkka, sumutin kaikki käytössä ja mikään ei auta. Tiedän, että itsekurista se kaikki lähtee, mutta kun se ei ole niin helppoa!

Ihminen, joka ei ole ikinä polttanut ei osaa edes kuvitella miten irrottautua tästä riippuuvuudesta. Ihmiset, joille lopettaminen on ollut helppoa eivät osaa kuvitella, että irrottautua riippuvuudesta, koska se on ollut heille itselleen helppoa.

Jokainen meistä on erilainen ja jokainen myös jää koukkuun asioihin eri tavalla. Ei alkoholistikaan osaa lopettaa juomistaan heti, koska se on vaan niin pirun helppoa. 

Tiedostan koko ajan riskit mitä tälle raskaudelle ja lapselleni aiheutan ja vihaan itseäni sen vuoksi. Neuvolassa täti tietää, että poltan, koska kerroin. Kerroin, koska ajattelin, että neuvola täti kertoisi miten lopettaa ja pah. Hän vain merkkaa korttiin, että polttaa näin paljon ja se oli siinä. 

Tällä hetkellä onnekseni lapseni kasvaa ja liikkuu vatsassani normaalisti, vielä. 

Haluaisin itse neuvoja sellaiselta ihmiseltä, joka on itse oikeasti kamppaillut sen lopettamisen kanssa ja kertoo näistä kamppailustaan. En neuvoa ihmisiltä, jotka eivät ole ikinä polttaneet tai jotka toteavat, että "Lopeta".

Koska asiasta ei uskalla julkisesti puhua, niin en ole vielä näitä neuvoja saanut. Silti joka päivä ajattelen, että tänään lopetan, mutta näin ei ole vielä käynyt. Uskon kuitenkin, että niin tulee käymään. Joku päivä, kun herään ja sanon itselleni, että lopetan, niin en tartu siihen yhteenkään tupakkaan.

[/quote]

No tässä on 10 vuotta polttanut kahden lapsen äiti joka lopetti kuukautta ennen kuin raskauduin esikoisestani. Kolmas lopettamiskerta toden sanoi. Enkä ole tupakkaan koskenut sen jälkeen.

Se ON rankkaa, varmaan rankinta mitä olen koskaan joutunut tekemään, mutta ei siihen ole mitään muuta kiertotietä kuin sinnittely. Sinun pitää haluta sitä itse, et voi toimia muiden neuvojen tai halujen pohjalta. Se oletko valmis, se on aika toisarvoinen juttu. Voi olla valmis luopumaan asiasta joka myrkyttää, vanhentaa, saattaa aiheuttaa lapsellesi pysyviä vammoja mutta se riippuvuus on vahva. Ei silti mikään asia mille ei voi mitään. Kyllä sinä voit, ja ainoastaan sinä. On aika turha myös vedota erilaisuuteen. Et ole yhtään eri tavalla riippuvainen tupakasta kuin muutkaan, koska olet riippuvainen ja piste. Se tosin tekee sinusta erilaisen muihin nähden että mitä olet valmis tekemään lopettaaksesi. Voit keksiä syitä hamaan tappiin saakka mutta mikään ei poista sitä että itsesi lisäksi myrkytät lastasi ja minustakin se on lähestulkoon sen vauvan pahoinpitelyä. Kannat nyt sisälläsi maailman parhainta syytä miksi lopettaa tupakanpoltto. Ota nyt vaan itseäsi niskasta kiinni ja tee se hyvä teko. Anna sille lapselle lähtökohdat elämään jossa sen ei tarvitse kärsiä vierotusoireista heti synnyttyään.

Ja lihavia ihmisiä syyllistetään kun eivät osaa syödä tervellisesti ja liikkua enemmän... mutta tupakasta ei pääse eroon muka millään...

Saisitko edes vähennettyä?

Jos pystyt olemaan sen 8h ilman tupakkaa ja poltat heti kotiin päästyäsi, niin miten loppupäivän poltat? Poltatko ennen töihin menoa?

Jokaisella kerralla, kun olet tupakalle menossa ota 10 min itsetutkiskelu; tekeekö mieleni oikeasti tupakkaa vai onko vain tekemisen puutetta.

Poltin myös ensimmäisen raskauden ja imetyksen ajan eli olen säännöllisesti polttanut 10v.

Nyt toisella kerralla plussasta aloin vähentää ja syyllistin itseäni jokaisen tupakan aikana ja pohdein, että miksi poltan.

Auttoi sen verran, että olen jo kolme viikkoa ollut täysin polttamatta ja nyt 11. rv menossa. Nikotiinipurkkaa on edelleen laukussa odottamassa hätätilannetta (jota ei vieläkään ole tullut).

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:19"]Ja nämä yli tuomitsevat pahoinpitely - kommentit eivät myöskään ketään tilanteessa olevaa auta. 

Neuvoja, oikeita konkreettisia neuvoja ja ymmärrystä, että lopettaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, kun olet polttanut 20 savuketta päivässä melkein 20 vuotta.

[/quote]

Ei siihen ole mitään poppakonsteja tai neuvoja. Sä tumppaat sen röökin, puret kynsiä, oot (yllättävän vähän aikaa) pinna kireellä mutta ihan tosi nopsaa sä huomaat että pahimmat vierotusoireet on takana jo viikon-kahden päästä. Pian sä tunnet ihan uudenlaista ylpeyttä kun ei tarvitse miettiä riittääkö röökit huomiselle vai pitääkö poiketa ärrälle, pankkitilikin tuntuu pulskemmalta ja (yllätys yllätys) jopa unenlaatu ja elämänlaatukin saattaa parantua. Siihen asti sun pitää vaan purra hammasta yhteen jos todella haluat lopettaa. Se on sen arvoista, lupaan sen.

T. 10 vuotta polttanut ja rouva nro. 37

Raskaudenaikainen tupakointi lisää kätkytkuoleman riskiä. Mietipä tilannetta, että pieni vauvasi KUOLEE, koska sinulla ei ole sen vertaa itsekuria että lopettaisit tupakoinnin? Ja juu, tiedän mistä puhun, olen itsekin polttanut, ja aina raskaaksi tultuani lopettanut, kuin seinään. Se onnistuu jos vain on halua luopua noista lapsellisista tekosyistä..

Mun kaveri poltti koko raskausajan, kehtasikin väittää mulle että "Ei siitä mitään haittaa vauvalle ole, saattaa syntyä vaan vähän pienikokoisempana" Teki mieli vetäistä lättyyn vaan en kehdannut, karjuin kyllä mutta eihän se tähän yltiöitsekkääseen "mammaan" mitään auttanut. 

Lapsella oli syntyessään vaikeuksia hengittää ja sokerit olivat korkealla. En ole tavannut kaveriani aikoihin joten en tiedä onko hän muuttunut ihmisenä ja miten lapsi voi.

Niin satuttaa lukea näitä :( sain juuri keskenmenon itse... Mä oon polttanu ennen ensimmäistä lasta ja lopetin siihen plussaan. En olisi ikimaailmassa pystynyt polttamaan odotusaikana. En pystyisi tekemään muutakaan, joka vahingoittaisi pientä ihmisen alkua. En ikinä. Ei ole kyse siitä, onko se helpoa vai vaikeaa. Sillä ei ole väliä. Oman lapsen pitäisi nousta kaiken yläpuolelle. Oman pienen eteen pitäisi olla valmis tekemään mitä tahansa. Vaikka kuolemaan. Sen päätöksen minä tekisin sekunnin sadasosassa. Joten yksi tupakoinnin lopettaminen on pieni juttu.

Tuntuu pahalta, että sain keskenmenon vaikka tein kaikkeni ja toiset polttaa ja jotkut juo, saaden terveitä lapsia.. Tuntuu pahalta myös lapsettomuudesta kärsivien takia...olisi niin paljon hyviä ja rakastavia äitejä :/

Vaihda sähkötupakkaan ja tiputa heti alkuunsa nikotiinit pois. Saat harrastaa tapaasi nikotiinittomana, joten auttaa sen rytmin rikkomiseen. Tulee nimittäin urpo olo, kun kahdessa viikossa nikotiinikoukku on laantunut ja sitten ronttailee vaivalloista sähkökapulaa mukana, joka alkaa myöskin reistailemaan suht pian. Näin minä sain raskauden aikana itseni kuriin. Itselle ei siis ollut nikotiinikoukku ongelma vaan se, että 15 vuotta on tehnyt asiat samalla tavalla ja sitten oli ihan eksynyt olo, kun ei enää saanutkaan mennä parvekkeelle ja oli liikaa luppoaikaa. Sähkörööki helpotti siirtymävaihetta.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:19"]Ja nämä yli tuomitsevat pahoinpitely - kommentit eivät myöskään ketään tilanteessa olevaa auta. 

Neuvoja, oikeita konkreettisia neuvoja ja ymmärrystä, että lopettaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, kun olet polttanut 20 savuketta päivässä melkein 20 vuotta.

[/quote]

Poltin kymmenen vuotta, 20 savuketta päivässä ja lopetin kuin seinään kun plussasin. Tupakka on hyvää mutta sitä en voisi antaa itselleni anteeksi jos sikiö kuolisi tupakointiini.

Jos et kerran kehtaa polttaa työpaikalla, niin kannattaisiko kokeilla viettää viikonloppua jossain toisessa sellaisessa seurassa jossa tupakointi hävettää? Josko parin päivän tupakoimattomuus auttaisi jatkamaan savutonta linjaa.

Mäkin poltin ennen plussaa, ja muutaman kerran sen jälkeen. Tuli hetkiä jolloin en kestänyt stressiä tai muuta. Täysin savuton olen ollut rv15 jälkeen.

Kauhea ajatus jos lapsi kysyy joskus " poltitko"..

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:54"]Vaihda sähkötupakkaan ja tiputa heti alkuunsa nikotiinit pois. Saat harrastaa tapaasi nikotiinittomana, joten auttaa sen rytmin rikkomiseen. Tulee nimittäin urpo olo, kun kahdessa viikossa nikotiinikoukku on laantunut ja sitten ronttailee vaivalloista sähkökapulaa mukana, joka alkaa myöskin reistailemaan suht pian. Näin minä sain raskauden aikana itseni kuriin. Itselle ei siis ollut nikotiinikoukku ongelma vaan se, että 15 vuotta on tehnyt asiat samalla tavalla ja sitten oli ihan eksynyt olo, kun ei enää saanutkaan mennä parvekkeelle ja oli liikaa luppoaikaa. Sähkörööki helpotti siirtymävaihetta.

[/quote]

ei ap,mutta..

oon koittanu netistä ettii tietoo,onko sähköverme turvallisempi kuin manuaalinen,mutta joka paikassa vain kielletään ko.laite,eikä kerrota sen enempää. Olet siis käyttänyt sähköversiota? Kauanko? Ja koko ajan nikotiinitonta? Itse koitin vähentää tupakointia ja nyt rv 14 olen tiukasti pysynyt 4-5 per päivä, tuosta vähentäminen ei enää luonaa (tai sitten pitäisi nukkua koko päivä). Kokeiltu on niksatabut ja purkat sekä inhalaattori, ei apua, saavat vaan tekemään enemmän mieli tupakkaa. Miehen sähköiseen en ole uskaltanut koskea,kun ei kukaan muukaan ole raskausaikana sitä myöntänyt käyttäneensä..

Kaverilla on kolme lievästi kehitysvammaista lasta, sen takia että on joutunut käyttämään raskauden aikana epilepsialääkkeitä. Olisiko hänenkin pitänyt jättää lapset tekemättä sairautensa takia, koska siinäkin oli riskit tiedossa?

Ei ole fiksua polttaa raskaana tai ei. Lasten saaminen on muutenkin niin arpapeliä. Että uskon tähänkin asiaan pätevän "jokaisella annetaan sen verran kuin jaksaa". Kuinka monella terveet elämäntavat omaavalla on lapsella ahdh tms? Jos täällä nyt kaikki johtuu tupakoinnista, miten selitätte tämän kääntöpuolen? Vai ovatko he kaappijuoppoja?