Lue keskustelun säännöt.
Onko katkeruus valinta?
02.07.2014 |
Mä tunnen paljon katkeria ihmisiä. Ikäihmisiä, jotka korkeintaan dementia armahtaa katkeruudelta. Aikuisia, monet haaveet saavuttaneita syvästi katkeroituneita ihmisiä. Nyt minä hivon neljääkymppiä ja alan huomata tällaisia piirteitä itsessäni. Kovistelkaa mua! Sanokaa mulle, että tämä on valinta, eikä surkea vanhuus uhkaa minua, että voin vielä muuttua!
Olen katkera lapsuudestani sekä ankeista sukulaisuussuhteista sekä omaan että miehen sukuun, tukiverkottomuudesta. Olen katkera yhdestä kokemastani avioerosta.
Kommentit (12)
Asennennekysymys. Jos et asiaa voi muuttaa, älä pähkää. Jos voit, tee asialle jotain. Jokainen vastoinkäymine on kuitenkin voitto, kun sen yli pääsee. Asiat menee aina lopulta parhain päin, jos asiat osaa niin ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katkeruuteen vielä lisäät kaunan, kateuden ja herravihan, voit Kari Tapion sanoin laulaa "olen suomalainen, aito suomalainen...".
Ei.
Tietyssä mielessä: jos on päässyt elämässään suht helpolla, pitäisi osata olla katkeroitumatta. Mutta kukaan ei voi kestää kaikkea, ja se mitä voi, on yksilöllistä. On ihan normaalia ja sallittua tuntea katkeruutta mikäli on elämä koetellut kovasti.
Minä muistan aiheellisesti pahalla yhtä henkilöä, joka on tahallaan tehnyt minulle suurta vääryyttä. Jos joku nimittää tätä katkeruudeksi, se on minulle aika samantekevää. Elämässäni on runsaasti muutakin sisältöä, kuten kaikkien muidenkin sellaisten ihmisten elämässä, joita joillakin on outo tarve päästä nimittelemään katkeriksi (itsensä ylentämistä sekin). Katkeruuden demonisoiminen näkyy kuuluvan ajan henkeen, ja tuollaiset kakkosen ja kolmosen edustamat jeesustelut ovat suurta muotia.
Katkeruus on valinta, onnellisuus on valinta. Me kaikki tunnemme kaikkia tunteita, se on ihan täysin oma valinta, mihin tunteisiin takertuu ja mitä niistä alkaa ruokkia. Kukaan muu ei sitä valintaa voi tehdä sinun puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on! Samoin on kateus, ilmeisesti se motivoi tiettyä ihmistyyppiä. Onkohan heidän elämänsä kivaa... Täälläkin on joidenkin viestien perusteella tällasta tyyppiä.
Myös köyhyys ja rikkaus ovat valintoja. Sekin on myös valinta mihin sukuun sattuu syntymään ja minkälaiset eväät elämään saa. Ei vittu teitä keittiöpsykologeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 15:09"]
Myös köyhyys ja rikkaus ovat valintoja. Sekin on myös valinta mihin sukuun sattuu syntymään ja minkälaiset eväät elämään saa. Ei vittu teitä keittiöpsykologeja.
[/quote]Niinpä. Muistan, kun City-lehdessä oli aikoinaan Piia-Noora Kaupin (Piitu vaan) haastattelu, jossa hän tiuski köyhille, että se on ihan oma valinta, mihin perheeseen syntyy :) Pisti miettimään reinkarnaatiota ja Intiaa...
Köyhyys ja rikkaus ja tiettyyn perheeseen syntyminen ovat fyysisiä asioita mitä on vaikea itse valita. Tunnetiloihinkin vaikuttavat pääsi ulkopuoliset asiat, mutta ne tunteet ovat siitä huolimatta täysin sinun oman pääsi sisällä ja sinä yksin olet ainoa, joka voi päättää, mitä niistä tunteista alkaa ruokkia ja minkä antaa jäädä omaan arvoonsa. Kukaan ei väittänyt, että olisi helppoa olla katkeroitumatta tai että olisi helppoa olla kiitollinen tilanteessa kuin tilanteessa, mutta se on mahdollista ja vain sinun itsesi päätettävissä. Et sinä voi varata onnellisuuttasi minkään ulkopuolisen asian varaan, kyllä se lähtee siitä miten itse suhtaudut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 15:04"]
Minä muistan aiheellisesti pahalla yhtä henkilöä, joka on tahallaan tehnyt minulle suurta vääryyttä. Jos joku nimittää tätä katkeruudeksi, se on minulle aika samantekevää. Elämässäni on runsaasti muutakin sisältöä, kuten kaikkien muidenkin sellaisten ihmisten elämässä, joita joillakin on outo tarve päästä nimittelemään katkeriksi (itsensä ylentämistä sekin). Katkeruuden demonisoiminen näkyy kuuluvan ajan henkeen, ja tuollaiset kakkosen ja kolmosen edustamat jeesustelut ovat suurta muotia.
[/quote]
Minullekin on moni tehnyt pahaa ja olen ollut siitä heille katkera, mutta kyllä ihan itseni vuoksi olen antanut heille anteeksi enkä muistele pahalla. Anteeksiantoa ei aina tarvitse tehdä siksi, että toinen ansaitsisi sen vaan siksi, että itse saa rauhan eikä tarvitse joka kerta tulla pahalle tuulelle, kun muistaa jonkun tietyn henkilön tai tapahtuman.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 15:07"]
Kyllä on! Samoin on kateus, ilmeisesti se motivoi tiettyä ihmistyyppiä. Onkohan heidän elämänsä kivaa... Täälläkin on joidenkin viestien perusteella tällasta tyyppiä.
[/quote]
Ps olen köyhä:), siis tämän viestin laittaja. Olen saanut positiivisen ja elämäniloisen kasvatuksen vaatimattomissa oloissa. En ole tuntenut katkeruutta tai kateutta elämässäni, ei ole vaan tarvis. Työttömänä ja vähillä rahoillakin olen välillä ollut, mut ei haittaa. Elämä on ihanaa:). Jos joku elää esim. eri tavalla tai on erilainen ei ole minulta pois. Jokainen rakentaa itse oman elämänsä ja antaa eväät omille lapsilleen. Meillä Suomessa on vielä ihan äärettömän hyvät mahdollisuudet:)
Menneen voi jättää menneisyyteen ja keskittyä tulevaisuuteen.