Lue keskustelun säännöt.
2 vuotiaan pari tuntia kestävät uhmakohtaukset???
09.08.2008 |
Apua tarvitsisin todella! Neuvoja tai vain vertaistukea. Alkaa oma jaksaminen olla todella koetuksella, kun ei mikän auta. Nytkin huutaa jo 45 minuuttia on kestänyt suoraa huutoa. Alkoi kun HopLopista piti lähteä. Eilen illalla ei olisi halunnut mennä nukkumaan ja huusi 2 tuntia putkeen. Ei halua syliin, siitä alkaa potkimaan ja puremaan ja huuto yltyy entisestää. Jossain vaiheessa kesken huudon tulee kakat housuun. Jos ei ole vaippaa niin huutaa sitten maaten omissa kakoissaan.
Meillä on myös pikku-veli 8 kk eli koko kahta tuntia en voi pitää toista sylissäkäää kun pienempi vaatii jatkuvaa vahtimista ettei kiipeile, mene sähköjohtoihin tai muuten satuta itseään.
Ja kyllä, meillä on säännölinen päivärytmi. Nukkumaan mennään samaan aikaan tietyin iltarutiinein ja syödään säännöllisesti kotiruokaa. Ulkoillaan vähintään 2 tuntia päivässä puistossa tai pihalla. Annan huomiota, luetaan kirjoja ja leikitään junaradalla tms. ISänsä jo pelkää näitä kohtauksia ja on alkanut vältellä asioita mistä tulee kinaa, eli antaa periksi mikä tietysti pahentaa tilannetta. Nukkumaan menosta on tullut sota sen jälkeen kun isänsä kerran nukutti iltarutiineista poiketen meidän sängyssä viikko sitten. Sen jälkeen on huutanut joka ilta.
:( :( :(
Kommentit (4)
Tällä kertaa eka ilta, kun meni nukkumaan kiltisti. Haki tietokoneensa (jonka mummu antoi eilen ottaa päikkäreille) ja meni vierassänkyyn, joka on lastenhuoneessa, puin yökkärin ja lauloin iltalaulun. JOnkun aikaa räppäsi tietokonettaan, sitten hiljeni niin meni kurkkaamaan. Oli vielä hereillä ja nostin sitten omaan sänkyyn nukkumaan. Käänsi tyytyväisenä kylkeä ja nukahti.
Tuo edellinen huuto konsertti kesti sitten yhteensä tunnin. Välillä kävi itse hakemassa juotavaa (ei antanut minun auttaa) ja jatkoi huutamista.
Mutta siis kokemuksia ja neuvoja... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan aika hämmentynyt itsekin. Jos otat vastustuksesta huolimatta syliin, puhut rauhallisella äänellä ja sanot että on paha olla, mutta ei se haittaa, että se menee ohi. Lapselle tulee tunne, että sinä olet vahvempi kuin hänen raivarinsa ja sinun kanssa hän selviää kyllä. Periksi ei tarvitse antaa tietenkään, mutta uskon, että hän tarvitsee niissä tilanteissa vahvan aikuisen joka on hänen tukenaan kunnes olo helpottaa.
lapsi ei ole yksin, jos hän on samassa tilassa muiden kanssa. Ahdistunut lapsi voi ahdistua vain lisää, jos hänet pakotetaan syliin. Hän opettelee itsesäätelyä ja löytää kyllä oman tapansa, mutta ei häntä pidä pakottaa mihinkään "valmiisiin" tapoihin. Hän tulee kontaktiin, kun on valmis ja sitä voi tarjota lyhyin väliajoin, mutta ei alistaa häntä siihen.
Lapsi on temperamenttinen. Se ei ole vaarallista. Se on piinaavaa ja raskasta, mutta siihen ei auta kuin itse totutella. Toiset antaa periksi nopeammin kuin toiset. Toiset huutavat vartin, toiset kuusi tuntia. Ne jälkimmäisten vanhemmat saavat kokea jotakin sellaista, mitä niiden ensimmäisten vanhemmat eivät voisi villeissä unissakaan kuvitella.
Kumpi ap on ajankohtaisempaa; lapseen kohdistuvat konkreettiset kasvatusmetodit vai oma jaksamisesi ja sietokyvyn lisääminen siihen, ettei lapsi toimi ideaalisti? Jos lapsi on todella temperamenttinen, tuota voi jatkua parikin vuotta, erilaisin muunnelmin, on tärkeää, että saat hillittyä itsesi etkä a) ryhdy varsin periksi antavaksi tai b) väkivaltaiseksi
Lapsen raivoaminen on vain kestettävä ja usko, paljon pahempiakin tilanteita on tulossa. Isä sössii koko homman, jos rupeaa antamaan periksi väärissä asioissa ja pikkusisarus tulee perässä vaatimaan samoja oikeuksia.