Hanna Brotherus Ainoa kotini. Kirjoittaa aika rumasti äidistään
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä tavaton teidän kanssa. Onkohan ketjussa lisäkseni yksi muu, joka tajuaa jutun juonen. Te muut vedätte herneet perseeseen saakka tajuamatta tyylilajia.
Ei tämä(kään) mikään avainromaani ole.
Voi sinä suuri tietäjä: kerro suuressa viisaudessasi myös meille alamaisillesi ”jutun juoni ja tyylilaji”
Vierailija kirjoitti:
Toimii nykyään myös valmentajana eli jonkinlaisena mentorina. Niinhän ne kaikki nykyään.
Minkälaista valmennusta hän tarjoaa? Onko jumppa-ja venyttelyohjeita vai jotain muutakin? Olisikohan meidän työpaikan tyky-päivään tilattavissa? Toimistotyössä uupuneita, ylipainoisia eukkoja olisi tarjolla.
Läheisten sairauksia levittelee. Poikansa huumeiden käyttöä. En tykännyt.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsia pitää olla niin paljon? Kun on jo monta. Kirjassa hän haaveilee vielä vauvasta.
Jos esim pitää lapsista niin haluaa lapsia. Näin ainakin itseni kohdalla ja kun sattui vielä mieskin joka pitää lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös toi Brotheruksen suku ole melkoisen vaurasta ja kultturellia.
Yläluokkaisen ämmän kitinää koko kirja
Sinä sen sijaan kitiset vauvapalstalla
Vierailija kirjoitti:
Kirjan luin ja neljä sukunimeä hän kertoo. Eli onko hänen koko sukunimi Saloheimo-Brotherus-Ikonen-Kuustonen.
Voivatko lapset kaikkien osapuolien kaikista liitoista saada myös tämän yhdistelmänimen.
Ei, hänen nimensä on Brotherus. Synytyjään Saloheimo. Ei ole ottanut aviomiehensä nimeä. Ei ole pakko ottaa miehen nimeä, oletko tietoinen asiasta? Voi ottaa suvustaan ihan minkä tahansa nimen.
Mun työpaikassa on 30 vuoden uran aikana käyneet jo Jutta Gustafsberg, Sari Siilander ja Tami Tamminenkin. Joten mikäettei - eiköhän työyhteisössämme kestettäisi tämäkin. Toivottavasti vaan jumpattaisi, eikä olisi mitään interaktiivista roolipeliä.
Lahjakas ihminen ja lahjakkaita lapsiakin hänellä. Erityisesti tubettaja, laulaja-näyttelijä Tuure Brotherus.
Tekee taiteellista yhteistyötä perheenjäsentensä kanssa. Onko tehnyt koreografian Lätkäjätkä Ville-teokseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde TV-viihteen monitoimimies Kuustoseen tietty myös kiinnostaa…
Kuustonen on aika sivuosassa. Toki jonkin verran senkin herran osalta on hampaankolossa. Ei aina jaksa kuunnella rouvaa ja tämä kokee sen mitätöinniksi.
Ei kai terve parisuhde voi perustua siihen, että toinen on koko ajan laskiämpärinä.
Eipä tietenkään, mutta ei myöskään siihen, että keskustelut eivät onnistu, koska toisen mielestä sanomasi kuuluu laskiämpäriin. Perustelematta.
On olemassa hyvä ja huono tapa hoitaa tilanne, jos kokee että toisen puheet ovat sellaista itsehoitoa, johon ei todellista kuuntelijaa edes tarvita.
Terveisin sellainen, jonka miehen mielestä mitään toiveitani ei tarvitse noteerata, koska en minä varmaan olisi onnellinen kenenkään muunkaan kanssa. Kyllä, loppusuoraa mennään meidän suhteessa koska en enää viitsi käydä virkkaamassa häntä esiin mökötyksistään, mutta koko matkan on ollut sama meininki.
Miten poikansa Amos voi olla niin M. Kuustosen näköinen? Enemmän muistuttaa häntä kuin risuparta-isäänsä.
En ole Brotheruksen kirjaa Ainoa kotini kirjaa vielä lukenut, mutta Brotherus lienee hyvillään siitä, että muistamme mainosaa sitä täälläkin. Vaan onko esikoisromaanille kunniaksi vau haitaksi se, että sitä pidetään dokumenttina ja tosiasioiden kuvaajna, niinkuin Ap vaukuttaa tekevän. - Eikä ilm. ainoa.
Yliopisto-opiskelija
Ymmärrän hyvin, että huono äitisuhde jättää melkoiset traumat. Itse olen ajatellut polttaa päiväkirjani, jottei lapseni koskaan tule näkemään/lukemaan sitä vihan määrää, mitä olen tuntenut äitiäni kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös toi Brotheruksen suku ole melkoisen vaurasta ja kultturellia.
Äiti ja sisko eivät ole koskaan olleet Brotheruksia.
Äiti juurikin on omaasukua Brotherus. Hanna otti äitinsä nimen.
Nythän se selvisi teeveessä, että omasta elämästä kirjoitti. Yökylässä.
Luin. Oli mielestäni tosi hyvä, raatorehellinen kuvaus kiemuraisista perhesuhteista ja keski-ikäisen naisen tunnoista.
Ehkä se jäi kirjassa mietityttämään, että hirveän vähän - jos ollenkaan - hän kyseenalaistaa naisen roolia ja stereotypioita, joita naiseuteen, ulkonäköpaineisiin, uralla etenemiseen jne liittyy.
Tuli tunne, että hän oli aina ollut haluttu ja kauniina pidetty tanssija, huomion keskipiste ja voinut keskittyä itseensä. Ja se kaikki on hänelle itsestäänselvää. Omassa ystäväpiirissä naiset ovat aika tiedostavia ja poliittisia. Ihan terveellistä oli lukea sellaisen naisen ajatuksia, joka ei todellakaan yhteiskunnallisista asioista ole kiinnostunut tuon taivaallista.
Minulla on syömishäiriöstä epäsuosittu mielipide: Minusta se on itsekeskeisten ihmisten sairaus. Teinitytöllä sen ymmärrän, sillä teinit ovat itsekeskeisiä ja oma ulkonäkö ja sen muuttuminen ovat helposti monellakin ajatuksissa päällimmäisenä. Mutta aikuisella naisella pitäisi olla muuta ajateltavaa ja suhteellisuudentajua enemmän. Mielenkiintoista, että on perhe, jossa syömishäiriö periytyy äideiltä tyttäriltä.
Uuden teoksensa lukaisin. Huh-huh. HS kritiikki osui nyt nappiin. Myötätunto perheenjäsenten puolella.
Joulumarkkinoille varmaan tähdännyt. HS kritiikki nyt saattaa kassavirtoja hieman tyrehdyttää.
Miten homma etenee, HS kriitikoilta anteeksipyyntö, vastine, potkut HS toimitukselle. Ei varmaan purematta niele.
Olen eri ja olen kuullut ja itsekin pitänyt nimeni, mutta kun tämä ei ole hänen tyttönimensä.