Lue keskustelun säännöt.
Hanna Brotherus Ainoa kotini. Kirjoittaa aika rumasti äidistään
Kommentit (81)
Jännä että mammat on näin ahmineet kyseisen kirjan, tuskin muuten paljon kirjoja lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoimesti kirjoittaa poikansa huumeongelmasta ja tyttären ja siskon syömishäiriöistä. Ja raatelee auki kaikki lapsuusperheensä henkilöt. Ilmeisesti saanut läheisistään luvan tähän? Vaikka olisivatkin, niin onko nuorilla itsellään arviointikykyä tällaisen tiedon julkisin potentiaalisista vaikutuksista loppuelämään?
Nämähän on ICD 10 diagnooseja nää tän perheen taudit. Suhteellisen pysyviä sellaisia, jotka muokkaa käyttäytymistä loppuiän. Siksi Sairauskertomustietoja. Salassapidettäviä.
Vierailija kirjoitti:
Onko äiti elossa vielä?
Ilmeisesti molemmat vanhemmat ovat vielä elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhistuttavaa oli sisaren syöpäsairauden ja sairastamisen ja kuoleman kuvaus. Vainajasta kyse. Ei ole voinut antaa suostumusta.
Voiko hoitotahtonsa kirjata, että mun sairauskertomustiedot, sairastaminen ja kuoleminen on yksityisasia, enkä halua oman elämän ja kuoleman suhteen olla kenenkään kirjailijan materiaalina?
Vierailija kirjoitti:
Avoimesti kirjoittaa poikansa huumeongelmasta ja tyttären ja siskon syömishäiriöistä. Ja raatelee auki kaikki lapsuusperheensä henkilöt. Ilmeisesti saanut läheisistään luvan tähän? Vaikka olisivatkin, niin onko nuorilla itsellään arviointikykyä tällaisen tiedon julkisin potentiaalisista vaikutuksista loppuelämään?
Nämähän on ICD 10 diagnooseja nää tän perheen taudit. Suhteellisen pysyviä sellaisia, jotka muokkaa käyttäytymistä loppuiän. Siksi Sairauskertomustietoja. Salassapidettäviä.
Mitäpä jos antaisit aikuisten ihmisten huolehtia omista asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhistuttavaa oli sisaren syöpäsairauden ja sairastamisen ja kuoleman kuvaus. Vainajasta kyse. Ei ole voinut antaa suostumusta.
Voiko hoitotahtonsa kirjata, että mun sairauskertomustiedot, sairastaminen ja kuoleminen on yksityisasia, enkä halua oman elämän ja kuoleman suhteen olla kenenkään kirjailijan materiaalina?
Meinasit, ettei kuolleista saa kirjoittaa? Näin se ei mene. Suuri osa maailman elämäkerroistakin käsittelee jo kuolleita, ei eläviä.
Kumma kun mammat kehuu kilpaa Alex Schulmania, joka kirjoittaa autofiktiota kuolleista sukulaisistaan.
Lukijatar kirjoitti:
Luin kirjan ja minulle taas tuli olo, että kirjoittaja on hyvin herkkä ja kokee asiat voimakkaasti. Kokee jotenkin olleensa vastuussa koko paletin pyörittämisestä yksin ensin lapsuudenkodissa ja sitten omassa perheessään. Minusta kirja oli mielenkiintoinen ja ehkä hän halusi jotenkin sanoa, että "tästä kaikesta olen selvinnyt, näin minä ne asiat koin".
Ei liity kyseiseen kirjaan tai henkilöön. Omassa kokemuspiirissa tuollainen herkkä ja voimakkaasti kokeva on kyllä muille aiheuttamansa mielipahan suhteen todella ja kuuro sokea norsu posliinikaupassa. Ja sirpaleita riittää. Kriittisiä merkityksiä nähdään kaikkialla, mutta omasta suusta tulee ajoin sellaisia sammakoita. Kritisoida ei tietenkään voi. Muut ovat jatkuvasti varpaillaan tämän kärsijän ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jotain ketjua jossa oltiin sitä mieltä, että sodanjälkeisen sukupolven äidit ovat yleisesti olleet kylmiä ja kovia äitejä.
50+ ikäisille vastuullisuutta, vastuullisuutta, armoa ja kykyä kanavoida oma ahdistus ja narsismi omaan tietoisuutensa, yksityiseen päiväkirjaan, jonka sitten polttaa, terapeutin sohvalle, samanikäisen tai vanhemman ystävän kanssa jutteluun.
Mutta lapset, nuoret, nuoret aikuiset, ikääntyvät, vanhukset, sairaat ja vainajat - rauha ja yksityisyys heille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukijatar kirjoitti:
Luin kirjan ja minulle taas tuli olo, että kirjoittaja on hyvin herkkä ja kokee asiat voimakkaasti. Kokee jotenkin olleensa vastuussa koko paletin pyörittämisestä yksin ensin lapsuudenkodissa ja sitten omassa perheessään. Minusta kirja oli mielenkiintoinen ja ehkä hän halusi jotenkin sanoa, että "tästä kaikesta olen selvinnyt, näin minä ne asiat koin".
Ei liity kyseiseen kirjaan tai henkilöön. Omassa kokemuspiirissa tuollainen herkkä ja voimakkaasti kokeva on kyllä muille aiheuttamansa mielipahan suhteen todella ja kuuro sokea norsu posliinikaupassa. Ja sirpaleita riittää. Kriittisiä merkityksiä nähdään kaikkialla, mutta omasta suusta tulee ajoin sellaisia sammakoita. Kritisoida ei tietenkään voi. Muut ovat jatkuvasti varpaillaan tämän kärsijän ympärillä.
Marttyyri sairastuttaa kaikki ympärillään
Vierailija kirjoitti:
kun mammat kehuu kilpaa Alex Schulmania, joka kirjoittaa autofiktiota kuolleista sukulaisistaan.
En oo lukenu. Mikä kirja Alex Schulmanilta kannattaa lukea? Suositus, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoimesti kirjoittaa poikansa huumeongelmasta ja tyttären ja siskon syömishäiriöistä. Ja raatelee auki kaikki lapsuusperheensä henkilöt. Ilmeisesti saanut läheisistään luvan tähän? Vaikka olisivatkin, niin onko nuorilla itsellään arviointikykyä tällaisen tiedon julkisin potentiaalisista vaikutuksista loppuelämään?
Nämähän on ICD 10 diagnooseja nää tän perheen taudit. Suhteellisen pysyviä sellaisia, jotka muokkaa käyttäytymistä loppuiän. Siksi Sairauskertomustietoja. Salassapidettäviä.
Ei se taida noin yksiselitteistä olla. Saako esimerkiksi ihminen, joka on saattohoitanut läheistään puhua kokemuksistaan julkisesti? Tai saako kehitysvammaisen tai autistisen lapsen äiti puhua eri tilaisuuksissa oman lapsensa sairaudesta, jotta voi jakaa tietoa muille ja ammattilaisille vanhempien kokemuksista? Ei laki ole niin yksiselitteinen lopulta näissä asioissa, sillä tilanteetkaan eivät ole yksiselitteisiä.
Sikäli kyllä olen samaa mieltä, että kirja kuulostaa ikävältä läheisten näkökulmasta ja voi hyvinkin ylittää rajan. Toisaalta isot kustantajat ovat aika tietoisia näistä, joten liekkö kirjaa olisi julkaistu, jos olisi näin. Mutta kirjoitukseni pointti oli, että sairaudesta puhuminen ei ole automaattisesti salassapidettävä asia. Toisen diagnoosin (siis paperiversion) toki on ja samoin kun puhutaan ihmisistä nimillä sairauden yhteydessä jossain julkisessa teoksessa.
Eikös toi Brotheruksen suku ole melkoisen vaurasta ja kultturellia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun mammat kehuu kilpaa Alex Schulmania, joka kirjoittaa autofiktiota kuolleista sukulaisistaan.
En oo lukenu. Mikä kirja Alex Schulmanilta kannattaa lukea? Suositus, kiitos.
Polta nämä kirjeet ja Unohda minut. Kertovat hänen vanhemmistaan ja isovanhemmistaan ja aiheuttivat Ruotsissa ison kohun, koska he ovat kaikki tunnettuja henkilöitä. Kirjat toimivat myös vaikka ei tietäisikään henkilöistä mitään.
Kirjailija itsekin on Ruotsissa ollut julkkis jo ennen kirjallista uraansa. Hänen isänsä on muuten suomenruotsalainen.
Onko tää kirjoittaja tosiaan tanssija? Missä hän on uransa tehnyt, missä seurueessa tanssinut, mitä rooleja??
Oon luullut, että hän on TV-juontaja ja julkkis ja urana nää yhteistyöt, esittelee kodit lehdissä ja buustaa jotain mainosjuttuja ja omaa brändiään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde TV-viihteen monitoimimies Kuustoseen tietty myös kiinnostaa…
Kuustonen on aika sivuosassa. Toki jonkin verran senkin herran osalta on hampaankolossa. Ei aina jaksa kuunnella rouvaa ja tämä kokee sen mitätöinniksi.
Ei kai terve parisuhde voi perustua siihen, että toinen on koko ajan laskiämpärinä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös toi Brotheruksen suku ole melkoisen vaurasta ja kultturellia.
Yläluokkaisen ämmän kitinää koko kirja
Paljon on narsismista puhuttu ja kirjoitettu, silti vallalla on vielä ihmeellinen "pyhä äiti"-myytti. Ne jotka ovat saaneet elää suht terveen lapsuuden rakastavan äidin hoivissa jostain kumman syystä raivostuvat ja moittivat niitä jotka kehtaavat kertoa että oma äiti olikin jotain ihan muuta. Surullista että ensin kärsii ja vaurioituu avuttomana lapsena ja kun sen uskaltaa sanoa hyökkäävät ulkopuoliset jotka eivät voi millään tasolla käsittää kuinka vammauttavaa se on voinut olla.
Tämäkin siis ei kirjaan liittyen vaan noihin muutamiin kommentteihin ylempänä.