Kärsivätkö ihmiset, joilla on skitsofrenia, siitä skitsofreniasta?
Aiheuttaako skitsofrenia kärsimystä vai ovatko sitä sairastavat ihan ok psykoottisine oireinensa, voivatko olla jopa onnellisia "omassa maailmassaan"?
Jos sinulla tai tuntemallasi ihmisellä on kyseinen sairaus, miten vastaisit?
Kommentit (56)
Eivät suurin osa. Nykyään on hyvä lääkitys.
Taitavat olla usein hyvin pelokkaita ja ahdistuneita?
Kyllä se on aika rankkaa. Kuulee esim. ääniä, näkee harhoja eikä näitä pysty mitenkään hallitsemaan.
Siis joo ehkä jossain määrin jonkin aikaa voivat ollakin onnellisia "omassa maailmassaan", mutta kun ei sinne harhoihin voi loputtomiin jäädä, tulee ongelmia väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Reaalimaailman asiat kun on väkisin hoidettava ja diilattava todellisuuden kanssa.
Eivät taida olla, vainoharhat ja todellisuuden hämärtyminen eivät ole kenenkään ihmisen mielestä nautinnollista. Ihan kauheaa kuunnella niitä juttuja joita suljetulta kuulee läheistensä suusta. Nehän saavat kuitenkin soitella ja viestitellä sieltä suljetulta osastolta. Järkipuhe ei niitä harhoja poista, mieli on jollain tavalla vääristynyt, lopulta todellisuutta ja harhoja ei enää erota toisistaan, joten alkavat uskoa, että harhat ovat todellisia, vaikka sitä myös kyseenalaistavat jollain tasolla.
Riippuu varmaan sairauden laadusta. Kuvitteleeko olevansa esim. Jeesus jumalan ainoa poika tai joku suurruhtinas prinsessa vai kärsiikö ilkeistä ja käskevistä äänistä
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan sairauden laadusta. Kuvitteleeko olevansa esim. Jeesus jumalan ainoa poika tai joku suurruhtinas prinsessa vai kärsiikö ilkeistä ja käskevistä äänistä
Kyllä psykoosi on aina kriisi riippumatta harhojen luonteesta. Minulla on ollut monta psykoosia. Olen uskonut olevani kerran Jumala ja kerran saatana. Molemmista harhoista oli vaikea päästä normaali ajatteluun. Saatana-harhan jälkeen elämä oli vähän helpompaa kuin Jumalharhan. Oli niin suuri helpotus, kun ymmärsi vihdoin ettei ole saatana, mutta ei jumalankaan olo helppoa ollut. Psykooseihin liittyy paljon kaikkea muutakin, esim. että tv ja radio puhuu minusta, ihmiset kyttää minua ja minua vainotaan. Ihme etten ole vielä skitsofrenia-diagnoosia saanut, kun on kuitenkin melkomoisia psykooseja ollut. Vielä on lisättävä, että ei skitsofreniaa sairastava koko aikaa ole psykoosissa. Jotkut tosin diagnosoidaan jo ensipsykoosista.
Kyllä enemmän tai vähemmän tuskaista on psykoottisen elämä.
Psykoosien välissä taas elämä olisi parempaa ilman niitä psykooseja.
Psykoosit ja antipsykoottinen lääkitys usein nakertavat kognitiivisia kykyjä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä enemmän tai vähemmän tuskaista on psykoottisen elämä.
Psykoosien välissä taas elämä olisi parempaa ilman niitä psykooseja.
Psykoosit ja antipsykoottinen lääkitys usein nakertavat kognitiivisia kykyjä.
Ne lääkkeet tekevät tunteettomaksi, mikään ei tunnu enää miltään, mikään ei kiinnosta ja vetämätön, saamaton olo. Paino nousee ja aivosumu vaivaa. Diabetes kolkuttelee ovella ja verenpaineet on nousussa.
Kannattaa tosissaan harkita käyttääkö lääkkeitä loppuelämänsä. Akuutissa psykoosissa ovat pakollisia, mutta myöhemmin voi itse päättää jos ei injektiolle joudu.
Moni päättääkin olla ottamatta lääkkeitä.
Sitten silmät pyöreinä selitetään:
"Nyt se on joo minä tiedän, hohhohhoo, luuletteko te ei helvetti, satelliitti, SATELIITTI!
Katso!"
Osoittaa tontin rajapyykkiä.
Eikös skitsofreenikoilla ole 15 vuotta lyhyempi eliniänodote verrattuna terveeseen väestöön? Jo siitä voi päätellä, että kyllä siitä taudista kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Moni päättääkin olla ottamatta lääkkeitä.
Sitten silmät pyöreinä selitetään:
"Nyt se on joo minä tiedän, hohhohhoo, luuletteko te ei helvetti, satelliitti, SATELIITTI!
Katso!"
Osoittaa tontin rajapyykkiä.
Tai sitten käy ihan täysillä, kun ei ole missään psykoosissa. On ihan yhtä normaali kuin kuka tahansa muukin ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Eikös skitsofreenikoilla ole 15 vuotta lyhyempi eliniänodote verrattuna terveeseen väestöön? Jo siitä voi päätellä, että kyllä siitä taudista kärsii.
Tuo johtuu täysin lääkkeistä. Ne lyhentävät elinikää.
Kyllä varmasti kärsivät jos on työkyky mennyt ja joutuu kituuttamaan tuilla eikä kykene oikein tekemään muutenkaan sellaista mitä itseinen aikuinen. Joillakin voi olla lapsia joista on huoli ja syyllisyys siitä ettei voi olla tavallinen vanhempi siinä mielessä ettei kykene olemaan kuin muut vanhemmat vaikka kykenisikin siihen huolenpitoon ja rakastamiseen. Jos vaikka puoliso ihan matalapalkkainen niin ei siinä kauheasti ole toivoa mistään paremmasta mitä tarjota lapsille. Itsellä ei vielä tuota dg mutta muita vakavia sairauksia ja tämä on vain oma kokemus ja näkökulma.
Ei. Ainoastaan näiden henkilöiden sivupersoonat kärsivät.
Harhat on yleensä hyvin ahdistavia ja pelottavia. Lääkitys auttaa, mutta tuo omat ongelmansa, jolloin lääkitys alkaa ahdistamaan. Jätetään lääkkeet pois ja pian taas alkaa kuulumaan vihaisia ilkeitä ääniä.
Ei läheinen kovin onnelliselta vaikuta. Asuu palvelukodissa kun ei pysty itsenäiseen elämään.
En puhu muiden puolesta vaan tämä on vain minun kokemus.