Kärsivätkö ihmiset, joilla on skitsofrenia, siitä skitsofreniasta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on aika rankkaa. Kuulee esim. ääniä, näkee harhoja eikä näitä pysty mitenkään hallitsemaan.

Mutta nekin saa lääkityksellä kai kuriin?

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet kutistavat aivoja. On syötetty sellaista harhaa hoito ihmisille, että psykoosi kutistaisi aivoja, mikä ei ole totta. Nämä sitten kirkkain silmin valehtevat potilailleen, kun luulevat puhuvansa totta, että lääkkeitä pitää syödä, koska sairaus kutistaa aivoja. Oikeasti lääkkeet ovat suurin syyllinen aivojen rappeumaan.

Nykyään psykoosilääkkeitä määrätään muihinkin ongelmiin kuin skitsofreniaan, esimerkiksi ahdistukseen ja unettomuuteen koska perinteisiä rauhoittavia ei saa enää määrätä. Tulee ainakin lisää tietoa lääkkeiden vaikutuksista, mikäli vaikutukset ovat samoja muillakin ryhmillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä enemmän tai vähemmän tuskaista on psykoottisen elämä.

Psykoosien välissä taas elämä olisi parempaa ilman niitä psykooseja.

Psykoosit ja antipsykoottinen lääkitys usein nakertavat kognitiivisia kykyjä.

Traumat ja ahdistus heikentävät kognitiivisia kykyjä myös. Johtuuko aleneminen siitä, että psykoosit ovat toistuvia ahdistavia ja traumaattisia tapahtumia, vai onko psykoosissa itsessään jotain joka haittaa aivoja pysyvästi?

Omassa psyk. testien lausunnossani lukee näin:

...Kognitiivisista vaikeuksista on todennäköisesti huomattavaa haittaa arjessa. Tutkimustulokset sopivat sairaudessa tyypillisesti havaittaviin kognitiivisiin muutoksiin...

Lääkkeiden sivuoireet ja vaikutukset aivoihin ovat sitten asia erikseen.

Todella vahva kuuloaisti ja kuulostelee kaikkia ääniä. Mökillä ollessaan ihmettelee ja analysoi kaikkia ääniä, kuten mistä risahdus kuului ja onko puussa lintu. Reagoi voimakkaasti tuoksuihin ja joskus kuvittelee niitä. Saa päänsärkykohtauksia "vahvoista" hajuista, joita muut ei haista. Tietokoneohjelmat tekevät hänelle kiusaa ja jos auto ei heti starttaa on taas tehty kiusaa tai joku käynyt ronkkimassa lukkoa. Vahtii muita: mitä sanotaan, tehdään tai jos näyttää kännykästä kuvan vaatii myös nähdä sen. Ravintolassa vilkuilee kelloa ja muita. Kaupassa laskee jatkuvasti rahojaan. Ei luota kehenkään. Paljon tällaisia "ryöstämisfantasioita" ja sokerina pohjalle stalkkaa ihmisiä ja puhuu monista, kuten tuntisi, vaikka lähinnä googlettelee. Kuulee ääniä. En tiedä kärsiikö itse tästä. Läheiset kyllä. Sitten, kun tulee yksi hyvä päivä on valmis lopettamaan lääkitykseen. Välillä tulee romahduksia jne.

Oma veljeni on "onnellinen omassa maailmassaan".

Läheisilleen luo suunnatonta tuskaa ja pahaa oloa itse tietämättään sitä.

Piikkihoito on menossa useiden muiden lääkinnällisten kokeilujen jälkeen, vaan ei tehoa.

Sairastaa paranoidista skitsofreniaa.

Kamalan paha olo on hänen vuokseen.

Tytölleni taitaa olla puhjennut skitsofrenia, tämä on vielä omaa veikkailua, mutta kaikki mielestäni viittaa siihen.

Kun olen jo sairauteen kirjallisuuden ja netin kautta tutustunut niin taitaa olla niin, että aloittajan kysymykseen ei ole yhtä täsmällistä oikeaa vastausta?

Skitsofrenia on niin monimuotoinen ja sitä voi sairastaa niin monella tapaa. Ja sairaudessa on eri vaiheita ja vointia.

Vaikka harhat saa kuriin lääkityksellä, ei se elämä silti kovin helppoa ole. Moni pystyy sitten tuettuna asumaan itsekseen lääkityksen avulla, mutta esim. työssäkäyntiin kykenee todella harva. Tokikaan työssäkäynti ei ole mikään ihmisarvon mittari, mutta kyllä työkyvyttömyys kertoo jotain ihmisen hyvinvoinnista. En sano, että skitsofreenikon elämä olisi yhtä kärsimystä, mutta ei lääkitykselläkään normaalia elämää pysty elämään.

Sillä tavalla kärsivät että ihmissuhteet ei onnistu. Eräs höpötteli harhoissaan "kaverilleen" jota ei tosiaan näkynyt , kysyin kelle juttelee "tälle mun kaverille , etkö nää". No en nähnyt , oli jättänyt lääkkeensä ottamatta. Tämä ainakin luulee että kaikilla on näkymättömiä ystäviä.

Kyllä tässä yhteiskunnassa. Jossain heimoyhteisössä hän olisi korkea-arvoinen shamaani eikä siksi kärsisi siitä. Nykyäänhän uskovaiset eivät kärsi uskovaisuudestaan, vaikka sekin on eräänlainen psykoosi. Uskovaisuus on niin hyväksyttyä ja yhteisöllistä.

Yhteiskunta oireilee niin monimuotoisesti ettei kaikkeen ole keksitty vielä tehokkaita lääkkeitä.

🐒

Itse olen kärsinyt skitsofreniadiagnoosista enemmän kuin psykoosistani, joka kehittyi ihan syystä ja oli mielekäs, joskin pelottava kokemus. En hoidosta huolimatta ole työkyvytön enkä kroonisesti harhainen, mutta en ihmettele että monet ovat. 

Jos on joskus nähnyt pahoja painajaisunia niin siihen voisi verrata, samanlaista alitajunnan kaaosta, mutta psykoosissa valtaa tietoisen mielen. 

Kyllä meidän tädin elämä aika kurjaa on muuten,vaikka lääkitys pitää kurissa itse sairauden.

Typerä kysymys. Tietenkin aiheuttaa kärsimystä.

Omalla läheiselläni on lääkitys, mutta kaikkia harhoja ei lääkityskään poista. Niinpä hän "lääkitsee" pahaa oloaan kovilla huumeilla, joka taas aiheuttaa lisää kärsimystä. Hän on tilansa vuoksi erittäin helposti hyväksikäytettävissä ja kaikenlsiselle väkivallalle altis.

Vierailija kirjoitti:

Todella vahva kuuloaisti ja kuulostelee kaikkia ääniä. Mökillä ollessaan ihmettelee ja analysoi kaikkia ääniä, kuten mistä risahdus kuului ja onko puussa lintu. Reagoi voimakkaasti tuoksuihin ja joskus kuvittelee niitä. Saa päänsärkykohtauksia "vahvoista" hajuista, joita muut ei haista. Tietokoneohjelmat tekevät hänelle kiusaa ja jos auto ei heti starttaa on taas tehty kiusaa tai joku käynyt ronkkimassa lukkoa. Vahtii muita: mitä sanotaan, tehdään tai jos näyttää kännykästä kuvan vaatii myös nähdä sen. Ravintolassa vilkuilee kelloa ja muita. Kaupassa laskee jatkuvasti rahojaan. Ei luota kehenkään. Paljon tällaisia "ryöstämisfantasioita" ja sokerina pohjalle stalkkaa ihmisiä ja puhuu monista, kuten tuntisi, vaikka lähinnä googlettelee. Kuulee ääniä. En tiedä kärsiikö itse tästä. Läheiset kyllä. Sitten, kun tulee yksi hyvä päivä on valmis lopettamaan lääkitykseen. Välillä tulee romahduksia jne.

Kysyn, kun en tiedä, onko tämä skitsofreniaa? Joitakin oireita kyllä, mutta esim. omilla vanhemmilla paljon samaa käytöksessä eikä skitsofreniaa. Vaikeaa heidän kanssaan oli kyllä elää kun aina kuvittelivat olevansa ylivertaisia muihin nähden ja ansaitsevansa vain parasta. Mitään ei toki tarvinnut itse tehdä, riitti kun haukkui ja huijasi muita. Sukulaiset, pankki ja muut viranomaistahot olivat liittoutuneet heitä vastaan ja kaikki johtui kateudesta. Varastivat toisiltaan ja sukulaisilta mutta nämäkin olivat vain huijauksia ja väärinkäsityksiä tai muiden muistissa oli vikaa. Tarina on tosi :(

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet kutistavat aivoja. On syötetty sellaista harhaa hoito ihmisille, että psykoosi kutistaisi aivoja, mikä ei ole totta. Nämä sitten kirkkain silmin valehtevat potilailleen, kun luulevat puhuvansa totta, että lääkkeitä pitää syödä, koska sairaus kutistaa aivoja. Oikeasti lääkkeet ovat suurin syyllinen aivojen rappeumaan.

Psykiatriassa ja valtamediassa on hyvin tyypillistä, että psykiatrien asemaa pönkittävät, heikkoa näyttöä omaavat hypoteesit eri diagnostisiin luokkiin liittyvistä assosiaatioista esitetään aivan, kuin ne olisivat empiirisiä faktoja. Esimerkiksi valtava määrä suomalaisia kuvittelee, että heidän masennukseensa liittyy jokin tunnettu ja tunnistettu serotoniinin vaje, vaikka siitä ei lukuisten meta-analyysien mukaan ole mitään näyttöä ja vaikka masennuslääkkeet ei tutkimusten mukaan ole plaseboa tehokkaampia. Tämä johtuu siitä, että lääkärit eivät välitä tietoon perustuvaa informaatiota potilailleen vaan suorastaan valehtelevat heille. Samalla tavalla valtava määrä suomalaisia on saatu tosiaan uskomaan, että psykoosiin liittyy systemaattisesti jotain spesifejä aivojen rakenteellisia tai toiminnallisia muutoksia, vaikka siitä ei todellakaan ole meta-analyysien mukaan minkäänlaista näyttöä silloin, kun otetaan huomioon sairauden ulkopuoliset tekijät kuten lääkitys, päihdeongelmat jne. 

Eläinkokeiden mukaan monet muutokset joita on joskus haluttu pitää todisteena skitsofrenian neurodegeneratiivista luonteesta ja jotka on toistuvasti yhdistetty kognitiivisten puutosoireiden vaikeusasteeseen, ovat suurelta osin neuroleptien aiheuttamia. Toki kaikkeen psyykkiseen pahoinvointiin liittyy kognitiivisia puutosoireita, jos ne kestävät riittävän pitkään ja ovat riittävän pahoja, se ei ole todiste mistään spesifistä sairaudesta vaan kroonisesta äärimmäisestä stressitilasta. Toisin sanoen lääkärit valehtelevat potilailleen, että lääkkeiden aiheuttamat kognitiiviset puutosoireet ja rakenteelliset muutokset johtuvat jostain olemattomasta yhtenäisestä sairaudesta. Myöskään esimerkiksi valtamediassa ei koskaan uutisoitaisi tutkimuksesta, jossa todetaan näin: "None of the other potential confounding variables, including gender distribution, age at onset, medication dose, global symptoms, negative symptoms, or positive symptoms, showed a pattern consistent with the observed medication effects."

https://www.biologicalpsychiatryjournal.com/article/S0006-3223(18)31517…

Tai näin: "There was also no evidence of increased variability of dopamine or glutamate measures in high-risk individuals compared to controls. Significant heterogeneity, however, exists between studies, which does not allow to rule out the existence of clinically meaningful differences."

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34505389/

Käypä hoito -suosituksissakin voidaan viitata mihin sattuu yksittäiseen tutkimukseen, joka sopii hoitosuosituksen kirjoittajan näkökulmaan ja konsensukseen ilman mitään kritiikkiä. Hoito ei perustu empiiriselle näytölle vaan hypoteeseille ja niitä tukeville, valikoidulle tutkimusnäytölle.