Lue keskustelun säännöt.
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Kuulostaa, että on ns. jätetty asiat ”herrahaltuun”.
Jos haluat yhteyden lapseesi niin mene psykologin kautta. Käy juttelemassa ensin omia ajatuksia ja etene sitten. Saat perspektiiviä. Ei kuulosta kovin hyvältä. Kuulostaa jotenkin välinpitämättömyys läpi.
Millaisesta perheestä itse tulet?
Se vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei edes puhelinnumeroa ole, niin epäilisin AP:ta kohtalaisen huonoksi äidiksi tyttärelleen. Yleensä jopa eri puusta veistetyt sukulaiset tulevat toimeen satunnaisten puhelinsoittojen verran.
Kiva, että edes poika on saanut asianmukaisen kasvatuksen. Asuuko poika edelleen kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Teiniangstia? Millaista oli ennen teiniangstia?
Ei tyttö kuulemma ikinä paljon veljelleen puhunut? ettekö siis kiinnittänyt tähän mitään huomiota, kun tyttö asui kotona jo ennen teini-ikää?
Pelkästään se, että tulette paremmin toimeen pojan kanssa on sellainen asia, joka satuttaa syvästi. Tyttö on saattanut kärsiä omassa huoneessaan, kun pidätte hauskaa pojan kanssa, ettekä edes yritä saada mitään kontaktia tyttöön.
Siis ymmärsit ehkä väärin, kyllä tytär veljelle puhui esim ruokapöydässä jos piti vaikka antaa jotain yms yms, muttei eivät he aivan perus asioiden lisäksi mistään ikinä keskustelleet. Ai niin, siis ennen teini-ikää tyttö oli vähän hiljainen ja yksinäinen, vietti paljon aikaa tietokoneella (jota kyllä teki myöhemminkin), ei ollut kovin sosiaallinen
ap
No, mitä teitte silloin kun tyttö oli hiljainen ja yksinäinen? pelasitteko yhdessä tietokoneella yms? Hyväksyittekö hiljaisuuden, vai olisiko pitänyt olla reipas ulkoilmaihminen yms? Olisko teillä perheen yhteisiä tekemisiä?
palaan vielä tuohon sisarten kommunikointiin: Ette siis huomanneet, että muuta keskustelua ei sisarusten välillä ollut kuin ketsupin ojentamiset ruokapöydässä? Eikö siihen ulkopuolisuuden kokemiseen olisi silloin pitänyt puuttua? eihän ole normaalia, että sisaruksilla ei ole muuta kanssakäymistä? edes nahistelua tai riitelyä?
Jos tyttö on vaihtunut laitoksella. Ja kokee siksi ulkopuolisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole pitänyt äitiini mitään yhteyttä sen jälkeen kun kotoani muutin.
Hän myös silmät pyöreinä ihmettelee syytä ja väittää että kun siskoonkin on niin hyvät välit ja päläpälä. Niinhän niillä narsisteilla on ne lempilapset ja syyllistetyt.
Lapsiani ei todellakaan tapaa koskaan.
Sinun valintasi.
Harmi lapsillesi ja harmi sinulle ja harmi äidillesi.
Osanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos välit olivat noin huonot/etäiset jo koulaikoina, vika ei kyllä ole lapsessa! Miksi päästit tilanteen tuollaiseksi? Mitä itse teit korjaamiseksi? Vai teitkö mitään? Jostainhan tuo etääntyminen on alkanut. Minkälainen äiti olit kun tyttö oli vielä pieni?
Voisithan tosiaan yrittää ottaa tyttäreen yhteyttä. Jos hän ei halua olla yhteydessä, niin et sille voi mitään. Mutta voihan sitä yrittää. Voisin kuvitella, että se tyttärestäkin voisi tuntua hyvältä. En tahdo syyllistää, mutta onhan tässä ollut 10 vuotta aikaa yrittää luoda siltaa tyttären kanssa.
Tuli myös mieleen, nyt kun usein puhutaan narsistisista perheistä, että josko perheessänne on ollut jotenkin toksinen ilmapiiri, vaikka varsinaisesti ei mitään väkivaltaa olisi ollutkaan. Ilmeillä, eleillä ja äänenpainoillakin on paljon merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole pitänyt äitiini mitään yhteyttä sen jälkeen kun kotoani muutin.
Hän myös silmät pyöreinä ihmettelee syytä ja väittää että kun siskoonkin on niin hyvät välit ja päläpälä. Niinhän niillä narsisteilla on ne lempilapset ja syyllistetyt.
Lapsiani ei todellakaan tapaa koskaan.
Sinun valintasi.
Harmi lapsillesi ja harmi sinulle ja harmi äidillesi.
Osanotto.
Ei tässä mitään surkuteltavaa ole. Olen ylpeä itsestäni ja siitä että suojelen lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei edes puhelinnumeroa ole, niin epäilisin AP:ta kohtalaisen huonoksi äidiksi tyttärelleen. Yleensä jopa eri puusta veistetyt sukulaiset tulevat toimeen satunnaisten puhelinsoittojen verran.
Kiva, että edes poika on saanut asianmukaisen kasvatuksen. Asuuko poika edelleen kotona?
Poika on muuttanut heilansa kanssa yhteen jo parisen vuotta sitten
ap
Vaikea sanoa mistä tuollainen johtuu.
Minun äidilläni on useampi tytär, eikä meistä kukaan koe mitään yhteyttä äitiimme.
Yksi on katkaissut välit kokonaan, minä pidän pinnalliset hyvät välit enkä oikein jaksa kuunnella sen juttuja.
Tavallaan kyllä säälin äitiemme, kun onhan hän tehnyt ison homman huolehtiessaan lapsista ja yrittänyt varmasti parhaansa, mutta sitten tyttäret onkin ihan erilaisia kuin hän, eikä kenenkään kanssa synkkaa.
Meillä synkkaa paremmin isän äidin ja isän siskojen kanssa, jotka ovat äitimme mielestä ikäviä ihmisiä ja suurinpiirtein jotain ”narsisteja”.
Koen naisena sukuyhteyttä nimenomaan isän puolen suvun naisiin, en äitiin enkä äidin puolen suvun naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
Vierailija kirjoitti:
Ei se vika aina äidissä ole. Taitaa tytär omata erikoisen ja vaikean luonteen. Ei saa mitään kontaktia. Toinen ihminen on sitten neuvoton, eikä tiedä, kuinka lähestyisi.
T. äiti joka ei ole väleissä lapsensa kanssa eikä näe mitään vikaa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos että ole vuosiin olleet missään tekemisissä, niin miksi ihmeessä sinut olisi pitänyt kutsua?
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.
Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.
Luulet vaan että kaikki ollut hyvin. Se on sinun näkökulmastasi katsottuna ehkä ollut niin. Jos lapsi laittaa välit poikki, hän on mitä ilmeisimmin nähnyt asian toisin.
Onko siis niin, että lukion jälkeen, tytön muutettua pois kotoa, ette ole olleet millään tavalla yhteydessä? Ette ole tavanneet kertaakaan, ette soitelleet puhelimella?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mistä tuollainen johtuu.
Minun äidilläni on useampi tytär, eikä meistä kukaan koe mitään yhteyttä äitiimme.
Yksi on katkaissut välit kokonaan, minä pidän pinnalliset hyvät välit enkä oikein jaksa kuunnella sen juttuja.Tavallaan kyllä säälin äitiemme, kun onhan hän tehnyt ison homman huolehtiessaan lapsista ja yrittänyt varmasti parhaansa, mutta sitten tyttäret onkin ihan erilaisia kuin hän, eikä kenenkään kanssa synkkaa.
Meillä synkkaa paremmin isän äidin ja isän siskojen kanssa, jotka ovat äitimme mielestä ikäviä ihmisiä ja suurinpiirtein jotain ”narsisteja”.
Koen naisena sukuyhteyttä nimenomaan isän puolen suvun naisiin, en äitiin enkä äidin puolen suvun naisiin.
Lisään vielä, että äiti on aina haukkunut isän puolen sukulaisia meidän kuullen, ja esim. isän puoleisia isovanhempia haukkui paljon ja nauroi heille.
Tuokin voinut vaikuttaa siihen, miksi ei oikein jaksa omaa äitiä, kun se isän puolen suku on ollut kuitenkin itselleni tärkeä ja äiti sitä sitten haukkunut.
Äiti myös haukkuu ylipäätään paljon ihmisiä selän takana, puhuu lapsistaankin p a skaa (esim. minulle saattaa puhua tosi epäkunnioittavasti, rumasti ja pilkallisesti siskostani tai veljestäni).
Omasta mielestään hän on oikein hyvä tyyppi, ja jos häntä kritisoi, niin on ”kiittämätön”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei edes puhelinnumeroa ole, niin epäilisin AP:ta kohtalaisen huonoksi äidiksi tyttärelleen. Yleensä jopa eri puusta veistetyt sukulaiset tulevat toimeen satunnaisten puhelinsoittojen verran.
Kiva, että edes poika on saanut asianmukaisen kasvatuksen. Asuuko poika edelleen kotona?
Poika on muuttanut heilansa kanssa yhteen jo parisen vuotta sitten
ap
Eikö se sitten ole avopuoliso eikä heila? Minä olen luullut, että heila on joku pian ohimenevä suhde.
Miten poika pitää yhteyttä? Onko poika yrittänyt ottaa yhteyttä siskoonsa? Mikä on lasten ikäero?
Onhan tuo tytär jo 26 vuotias. Ei mikään taapero.
Emmä tiedä onko AP:ssa tai perheessä välttämättä mitään vikaa.
Voihan se olla, että tyttö on vaan aina kokenut syntyneensä ihan väärään perheeseen, ja haluaa elää rauhassa ilman etäiseltä ja väärältä tuntuvaa lapsuudenperhettään?
Jos hänellä ei yhtään synkkaa teidän kanssa, niin pakkoko se on tekemisissä olla?