Lue keskustelun säännöt.
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Mulle tulee vaikutelma, että tyttö on ollut teille näkymätön ja merkityksetön. Joten nyt saat samaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että lukion jälkeen, tytön muutettua pois kotoa, ette ole olleet millään tavalla yhteydessä? Ette ole tavanneet kertaakaan, ette soitelleet puhelimella?
No kun ei mitään yhteyttä saanut niin aikalailla, joo
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Siis jätitte hänet käytännössä yksin? Ette edes yrittäneet selvittää miksi hänellä ilmiselvästi ei ollut hyvä olla, ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Suositteko jopa (mahdollisesti huomaamatta) poikaa? Kokiko tyttö ettei ollut rakastettu ja toivottu? Jos vielä haluat välejä selvitellä, joudut varmasti tekemään paljon töitä asioiden korjaantumisen eteen. Tytöltä et voi aloitteellisuutta asian suhteen odottaa. Hän on suhteessa sinuun edelleen lapsi, joka kokee ettei äiti hänestä välitä eikä ole kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Ette ehtineet?
Minulla on ollut vuosikymmenet huonot välit vanhempiini, mutta ei noita keskuteluja jätetä lukion loppuun. Kyllä niitä keskustellaan reippaasti ennen sitä, kun opiskelut loppuvat. Kerrotaan, että onko vanhemmilla varaa maksaa ajokorttia, onko lapsella tarvetta abikursseille, kysellään, onko lapsi miettinyt opiskelupaikkaa. Lapselle kerrotaan, että halutaan tukea opiskeluja rahallisestikin jne. Jos noita keskusteluja ei ole käyty lukion aikana, niin sen jälkeen on kyllä myöhäistä. Lukiolaiset puhuvat toistensa kanssa, että miten rahoittaa opinnot, ajaokortti, omilleen muuttaminen. Toisilta kuulee, että miten muiden vanhemmat auttavat, ovat eivät puhu edes sitä, että meillä ei ole mahdollista auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei edes puhelinnumeroa ole, niin epäilisin AP:ta kohtalaisen huonoksi äidiksi tyttärelleen. Yleensä jopa eri puusta veistetyt sukulaiset tulevat toimeen satunnaisten puhelinsoittojen verran.
Kiva, että edes poika on saanut asianmukaisen kasvatuksen. Asuuko poika edelleen kotona?
Poika on muuttanut heilansa kanssa yhteen jo parisen vuotta sitten
ap
Eikö se sitten ole avopuoliso eikä heila? Minä olen luullut, että heila on joku pian ohimenevä suhde.
Miten poika pitää yhteyttä? Onko poika yrittänyt ottaa yhteyttä siskoonsa? Mikä on lasten ikäero?
Poika on kaksi vuotta nuorempi ja ei hänkään ole yhteyttä saanut
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peiliin katsomisen paikka, ap. Sisimmissäsi tiedät kyllä varmasti missä on mennyt pieleen. Sitä saa mitä tilaa….
Minun äitini ei ikinä kuunnellut. Siis oikeasti kuunnellut. Hänellä oli kösitys ja luokittelu kaikkeen ja siihen olisi sitten pitämyt ahtautua ja siinä pysyä.
Yritin lasten synnyttyä pitää jonkinlaista yhteyttä mutta se loppui siihen kun hän arvosteli 24/7 kotiani ja lapsiani. Vaikka itse syötti vanhoja lihapiirakoita ruoaksi, eikä ikinä ollut kanssani tai edes nähnyt minua.
Hän ei edelleenkään näe itsessään mitään puutteita. Hän on ”kaikkensa tehnyt” ja minä olen ollut vain ”aina hankala”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Anteeksi, mutta olen sanaton.
Ennen murrosikää tyttö on hiljainen, yksinäinen ja viihtyy tietokoneen ääressä. Ei tietoa siitä, että mitä tietokoneella on tehty. Ei yritystä luoda perheelle yhteisiä juttuja. Ei tehdä sitä, mitä tyttö tekee koneella.
Tytön asioista kertomattomuus on teiniangstia. Selvään ulkopuolisuuden kokemiseen, eli siihen, että tyttö ei kerro mitään eikä edes riitele veljensä kanssa ei puututa. Keskustelut ovat vain ojentamisia yms.
Painostusta tuoda poikaystävä näytille. Ei perheneuvolaa ei perheterapeuttia, koska perheen ongelmat ovat vain teiniangstia.
Ennen lukion loppumista ei tyttöä istuteta ja käydä tärkeitä keskusteluja siitä, että miten vanhemmat auttavat ja tukevat muutossa yms.
Kun tyttö lähtee, niin se koetaan vitsiksi.
Nyt kun olet saanut jonkin yhteyden tuttavan kautta, niin kysyitkö tuttavalta tytön osoitetta? Oletko lähettänyt onnittelukortin ja lahjan/lahjakortin? Vai onko häpeä suurempi kuin rakkaus?
Pojan avopuoliso on heila, vaikka ovat asuneet jo pari vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Likka on loukkaantunut, kun äiti ei ole joskus tehnyt nimenomaan hänen tahtonsa mukaisesti. Sitä se usein on.
Tällaisen ajatusmaailman omaavat ihmiset ovat järjestäen surkeita vanhempia, joiden olisi paras jäädä lapsettomaksi.
Totta. Varsinkin kontrolloivat ja manipuloivat vanhemmat (usein narsistiperheen, mutta joskus myös hyvää tarkoittavat lastensa asioihin ja tunteisiin sekaantuvat helikopterivanhemmat) saattavat korostaa kuinka paljon lapsen eteen on tehty ja kuinks hän ei "kuuntele mitään", omapäinen jne.
Tämä esimerkiksi tilantenteissa jossa aikuisella lapsella on täysi oikeus päättää talonsa maaliväristä, siitä ostaaķo apteekista kallista hoitovoidetta vai ottaako tiettyä rokotetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei edes puhelinnumeroa ole, niin epäilisin AP:ta kohtalaisen huonoksi äidiksi tyttärelleen. Yleensä jopa eri puusta veistetyt sukulaiset tulevat toimeen satunnaisten puhelinsoittojen verran.
Kiva, että edes poika on saanut asianmukaisen kasvatuksen. Asuuko poika edelleen kotona?
Poika on muuttanut heilansa kanssa yhteen jo parisen vuotta sitten
ap
Eikö se sitten ole avopuoliso eikä heila? Minä olen luullut, että heila on joku pian ohimenevä suhde.
Miten poika pitää yhteyttä? Onko poika yrittänyt ottaa yhteyttä siskoonsa? Mikä on lasten ikäero?
Poika on kaksi vuotta nuorempi ja ei hänkään ole yhteyttä saanut
ap
2 vuotta nuoermpi, ja sisarusten puhumattomuus olisi johtunut ikäerosta? Jos puhumattomuus olisi johtunut ikäerosta niin sen olisi pitänyt olla 12 tai 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei ikinä kuunnellut. Siis oikeasti kuunnellut. Hänellä oli kösitys ja luokittelu kaikkeen ja siihen olisi sitten pitämyt ahtautua ja siinä pysyä.
Yritin lasten synnyttyä pitää jonkinlaista yhteyttä mutta se loppui siihen kun hän arvosteli 24/7 kotiani ja lapsiani. Vaikka itse syötti vanhoja lihapiirakoita ruoaksi, eikä ikinä ollut kanssani tai edes nähnyt minua.
Hän ei edelleenkään näe itsessään mitään puutteita. Hän on ”kaikkensa tehnyt” ja minä olen ollut vain ”aina hankala”.
Näin käy usein, jos lapsi on älykkäämpi kuin äiti.
Tyhmä äiti kokee älykkään lapsen ”hankalaksi”.
Jos lapsen ja vanhemman älykkyystaso ja sivistyneisyys ei kohtaa, niin voi olla ongelmia tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Aamuyöllä sanoi, että lähtee nyt. Ehkä ei siis jostain syystä uskaltanut lähteä päivällä? Ehkä tuona yönä ja muina aikaisempina öinä, oli tapahtunut jotakin? Jokin asia tuona yönä saattoi olla se viimeinen tikki. Mikäköhän se on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo tytär jo 26 vuotias. Ei mikään taapero.
Mutta lähtenyt kotoa jo 10 vuotta sitten omilleen.
Äidillä ei ole tietoa siitä, miten on saanut opiskeltua, miten rahoittanut samalla elämisensä.
Tuntui tosi ilkeältä lukea, ettei ole autettu opiskelija-asunnon saannissa ym. Minä luen tuon niin, ettei ole välitetty eikä haluttukaan auttaa.
Meillä ymmärrettiin itsenäistymisen tarpeet, mutta autettiin niin rahallisesti kuin ravinnollisesti (aina oli voimassa kutsu lapsuuskotiin syömään). Varmisteltiin, että pärjää, vaikka elämän tuuletkin välillä tuivertelivat nuortemme maailmassa.
Nyt ovat pärjääviä aikuisia ja välit on sekä hyvät että kivat. Ei ole ollut taukoja tapaamisissa (kuin välttämättömät ulkomailla opiskelut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla niin, että veli on saanut kaiken huomion ja on saanut elää mamman kainalossa. Veljellä ei ole ollut velvollisuuksia, "koska on poika". Tytär on sitten vaan jäänyt yksin ja pakotettu kotitöihin, kun veli saa vetää lonkkaa ja mamma passaa? Veljelle on maksettu kaikki harrastukset jääkiekosta mopoihin ja tytär jäänyt kaikesta paitsi? Onko näin?
Mietin omaa nuoruutta kun suhde äitiin oli huono eikä oltu aikoihin minkäänlaisissa väleissä. Siitä huolimatta pidin kyllä isääni ja veljeeni yhteyttä koska välit heihin oli kuitenkin ok. Eli mitä ap perheessänne on tapahtunut kun tytär ei halua olla kenenkään teihin yhteydessä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Ette ehtineet?
Minulla on ollut vuosikymmenet huonot välit vanhempiini, mutta ei noita keskuteluja jätetä lukion loppuun. Kyllä niitä keskustellaan reippaasti ennen sitä, kun opiskelut loppuvat. Kerrotaan, että onko vanhemmilla varaa maksaa ajokorttia, onko lapsella tarvetta abikursseille, kysellään, onko lapsi miettinyt opiskelupaikkaa. Lapselle kerrotaan, että halutaan tukea opiskeluja rahallisestikin jne. Jos noita keskusteluja ei ole käyty lukion aikana, niin sen jälkeen on kyllä myöhäistä. Lukiolaiset puhuvat toistensa kanssa, että miten rahoittaa opinnot, ajaokortti, omilleen muuttaminen. Toisilta kuulee, että miten muiden vanhemmat auttavat, ovat eivät puhu edes sitä, että meillä ei ole mahdollista auttaa.
ja lisään vielä, että aina vanhemmilla ei ole taloudellisesti mahdollista auttaa. Voi olla työtömyyttä, sairauksia yms. Silti lapsen kanssa pitäisi puhua niistä rahallisista tarpeista, jotka tuossa vaiheessa ovat suuret. Ottaa yhteyttä diakoniin, Hope-järjestöön, kasata kotoa löytyvistä lakanoista, pyyhkeistä, astioista yms tarvittavat tavarat lapselle jne.
Voithan lähettää lahjan jos osoite on tiedossa. En usko että olet tehnyt mitään väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei ikinä kuunnellut. Siis oikeasti kuunnellut. Hänellä oli kösitys ja luokittelu kaikkeen ja siihen olisi sitten pitämyt ahtautua ja siinä pysyä.
Yritin lasten synnyttyä pitää jonkinlaista yhteyttä mutta se loppui siihen kun hän arvosteli 24/7 kotiani ja lapsiani. Vaikka itse syötti vanhoja lihapiirakoita ruoaksi, eikä ikinä ollut kanssani tai edes nähnyt minua.
Hän ei edelleenkään näe itsessään mitään puutteita. Hän on ”kaikkensa tehnyt” ja minä olen ollut vain ”aina hankala”.
Toinen hankala täällä, toisen kaikkensa tehneen tytär. Meillä ei ollu ikinä lämmintä ruokaa tms jos ei ollut vieraita. Ei aamupalatarvikkeita, ei mitään yhteisiä juttuja. Laitoin välit poikki, kun kerroin äidille käyväni terapiassa ja tämä alkoi ilkkumaan, että hänenhän pitäisi siellä käydä, kun näin syyllistetään.
En ole vuosiin tavannut lapsuudenperheestä ketään, joskus harvoin tulee mieleen, että ovat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että veli on saanut kaiken huomion ja on saanut elää mamman kainalossa. Veljellä ei ole ollut velvollisuuksia, "koska on poika". Tytär on sitten vaan jäänyt yksin ja pakotettu kotitöihin, kun veli saa vetää lonkkaa ja mamma passaa? Veljelle on maksettu kaikki harrastukset jääkiekosta mopoihin ja tytär jäänyt kaikesta paitsi? Onko näin?
Meillä näin ja siksi on veljeenkin vähän viileät välit, vaikkei se hänen syynsä ollut. Kuitenkin hyvin selväksi tehtiin kuka on se tärkein ja toivotuin lapsi. Veli on minua 3 vuotta nuorempi. Alkuunsa minun käskyttämistä ja veljen paapomista selitettiin veljen nuorella iällä, mutta silloin, kun veli täytti 15v., niin siihen mennessä ei ollut IKINÄ siivonnut edes omaa huonettaan, saati auttanut muissa kotitöissä esim. leikannut nurmikkoa. Minä jouduin kyllä ihan 10-vuotiaasta tekemään ties mitä. Veli harrasti kaikkea ja minun harrastuksiin ei muka ollut varaa. Veli oli niin ihana, komea, mahtava ja tähän yhtyi äidin puolen isovanhemmatkin esim. ostelemalla veljelle kalliimmat lahjat ja ottamalla häntä luokseen, muttei ikinä minua. Minua tukistettiin ja uhattiin selkäsaunalla, mutta veljelle puhuttiin aina nätisti ja naureskeltiin kolttosille, kun pojat ovat poikia...
Minun ylppäreitä juhlittiin melko vaatimattomasti eikä paljon kehuja sadellut, vaikka koulumenestykseni oli erinomaista. Veljen koulumenestys oli keskinkertaista, mutta kyllä oli huikeat juhlat ja taivasteltiin, kuinka upea poika. Lahjatkin olivat ihan eri luokkaa, kuin minun.
Kyllä päätin, etten jaksa enää esittää, että vanhempani olisivat minulle jotain tärkeitä ihmisiä. Inhoan varsinkin äitiäni. Veli siellä edelleen käy lellittävänä ja ilmeisesti veljen vaimo on joutunut äidin silmätikuksi ja saa siipeensä.
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap