Lue keskustelun säännöt.
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Silmiä avaava ketju. En ole tiennyt että vanhemmat pitävät noin itsestäänselvyytenä asioita kuten opinnoista keskustelua, asunnon etsimistä, tulevaisuudesta puhumista jne.
Meilläkään ei ollut mitään noista - itse selvitin opiskelumahdollisuudet, itse täytin hakupaperit, itse hoidin opiskelut, kaiken maksamisen käymällä samalla töissä 17-vuotiaasta saakka, jne jne. Eivät he koskaan edes kysyneet mitään, saatika että olisivat jotenkin auttaneet. On voimaannuttavaa kuulla että ns normaalit vanhemmat tekisivät kaiken tuon, ja etten ole vain epärealistisen vaativan kun koen että jotain puuttui.
En ole ollut vanhempien kanssa tekemissä yli viiteen vuoteen, ja Huoh, mitään ideaa ei heillä tietenkään ole miksi näin. Ei vaikka sen ilmoitin täysin suoraan sekä kirjallisesti että suullisesti. Ei, minä vain olen hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on tuollaisia ettei siedä yhtään perhettään
Siihen on syynsä.
Minulla meni 20 vuotta tajuta äitini harrastama henkinen pahoinpitely.
Vierailija kirjoitti:
Kai lapsellasi oli tili pankissa jo ennen kuin hän lähti?
kyllä
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Ette ehtineet... miten niin ette ehtineet?? Tyttö oli jo täysi-ikäinen ja lukio suoritettu, ja kertaakaan ette olleet "ehtineet" ottaa puheeksi mitä lukion jälkeen? Eikö ollut mitään käsitystä aikoiko hakea opiskelemaan, muuttaa jonnekin, pitää välivuotta, tehdä töitä, mitä? Ei ollut tullut kertaakaan tytön abi-vuoden aikana puheeksi aikooko jäädä vielä kotiin asumaan lukion jälkeen vai hakea omaa asuntoa, ja tarviiko apua tai tukea esimerkiksi opiskelupaikan valinnan tai opiskelija-asunnon etsimisen kanssa? Vasta jonkin ajan päästä tytön poismuutosta rupesitte ihmettelemään minne tyttö kadonnut?
Jotenkin vähän veikkaan että tämä kaikki on vain jäävuoren huippu. Ei tuo ole normaali hyvinvoiva perhe, jossa lapsen muutto huomataan vasta jonkin ajan päästä eikä viitsitä silloinkaan selvittää hänen yhteystietojaan tai edes sitä onko hänellä kattoa päänsä päällä, koska on "muitakin kiireitä", ja jossa ei koskaan ole puhuttu lapsen kanssa tulevaisuudesta tai tarjottu minkäänlaista apua tai tukea.
Tytär kävi ilmeisesti töissä lukioaikanaan ja elätti itsensä jo silloin? Kun et kerran hänen tilinumeroaan edes tiennyt, niin ilmeisesti ei kukaan hänen lähipiirinsä aikuinen häntä rahallisesti tukenut, korkeintaan jollain käteissummilla jos sitäkään? Miksi hän tyhjensi tilinsä lähtiessään (sanoit niin jossain viestissä), eihän se ole millään tavalla järkevä tapa toimia jos muuttaa uuteen kotiin (ei vuokria käteisellä makseta), ja mistä ylipäätään tiesit täysikäisen tytön tyhjentäneen tilinsä - oliko teillä pääsy hänen tililleen vaikka hän oli täysikäinen? Eikö yhtään huolestuttanut että jotain hämärää on tekeillä tai tyttö sotkeutunut tai sotkettu johonkin huolestuttavaan kun 18v tyttö lähtee niine hyvineen keskellä yötä repullinen tavaroita mukanaan ja tyhjentänyt tilinsä? Jotain todella outoa tässä koko jutussa on. Toivon sen johtuvan siitä, että koko juttu on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös lapsia ja nuoria aikuisia joilla persoonallisuuden häiriöt ohjaavat käyttäytymään välinpitämättömästi tai agressiivisesti vanhempia kohtaan, vaikka perhesuhteet olisivat muuten normaalit. Aina ei voi lähtökohtaisesti syyttää vanhempia, vaikka oma kokemuspohja siihen antaisi syyn.
Vanhemmille kuuluu auttaa tällaista lasta
Ei ne vanhemmat osaa auttaa kun ovat itse aiheuttaneet sen lapsensa persoonallisuushäiriön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla alkoholiongelmia?
Juomme miehen kanssa jonkun verran, muttemme halua alkoholiongelmia
ap
No siinä tuli nyt ensimmäinen konkreettinen syy, miksi tyttö lähti. Kyllä tulee surullinen olo tätä lukiessa. Kaikki sympatiat ovat tytön puolella.
Kuule, ihan normaalia nykyään suomalaisissa perheissä, että käytetään jonkin verran alkoholia.
Se on eri asia kuin alkoholiongelma. Ei pidä nyt sentään niin hölmö olla, että alkaa tekemään diagnoosia parin sanan perusteella.
En tehnyt diagnoosia parin sanan perusteella vaan ap:n kaikkien välttelevien ja salailevien kommenttien vuoksi. Luin ”rivien välistä”. Ihan normaalia tosiaan on, että alkoholia perheissä käytetään, ei sen välttämättä tarvitse ongelma olla.
Miksi pitäisi päästä häihin, jollei ole muutenkaan lapsen elämässä ja yhteys on poikki?
Ei häät ole mikään irrallinen saareke muusta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä järkeä kutsua äiti omiin häihin, jos on välit huonot. luulitko saavasi kutsun, jos olet ollut ilkeä et. lapsi tarvitsee rakkautta ja hellyyttää, eikä jatkuvaa nipottamista. jos olet huono ajat vaan lastasi kauemmaksi. jos kerta noin paljon vaivaa asia, tee sitten sille jotain pyydä anteeksi.
Oletteko alkoholisteja, juntteja, rasisteja, lestadiolaisia tai negatiivisia ihmisiä, joiden voisi pelätä pilaavan häät läsnäolollanne?
Olennainen kysymys kuuluu: MIKSI teil on huonot välit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo se että ihmettelet asiaa täällä kertoo jotakin sinusta ap. Mikset kysy tyttäreltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut kiinnostunut tyttäreni elämästä. Olen yrittänyt auttaakin ja tsempata, kun on ollut vaikeaa esim. työpaikkojen kanssa. Siitä huolimatta olen hänen mielestään perseestä eikä hän halua tapailla. Sen verran tekee, että vastailee jos soitan, mutta käyttää puhelut sen kertomiseen, miten kamala olen. Kaiken teen väärin.
Onhan tämä surullista, mutta yritän pitää ovea auki.
Paljon tsemppejä Ap:lle. Se on vain niin, että lapset eivät voi valita vanhempiaan, mutta ei mekään voida valita niitä lapsia!
Anteeksi, mutta tulee hieman samanlaiset vibat tästä kuin omasta äidistäni. Minulla on ollut todella hankala ja kipeä äitisuhde. Mitään niin kamalaa ei ole tapahtunut, ettei siitä voisi millään päästä yli ja antaa anteeksi - esimerkiksi fyysistä koskemattomuuttani ei ole perheessäni loukattu, mistään seks. hyväksikäytöstä puhumattakaan - ja rakastan äitiäni edelleen, tiedän myös että hän rakastaa minua. Mutta minun kokemus on, että olen kokenut henkistä manipulointia, alistamista, nöyryyttämistä äitini osalta kasvaessani. Meiltä meni välit kokonaan joksikin aikaa, nykyään ollaan taas väleissä ja yhteydessä paljonkin. Mutta koskaan näistä asioista ei ole voinut puhua. Silloin kun yritän, äiti menee täysin puolustuskannalle, tyrmää kaiken, puolustaa itseään kuin raastuvassa sen sijaan että edes yrittäisi kuunnella, ja itse taas olen henkisesti niin vereslihalla vieläkin näiden asioiden suhteen, että minulla se menee pelkäksi itkemiseksi tuon tyrmäyksen jälkeen, en vain pysty taistelemaan siitä että minua kuultaisiin. Ymmärrän että tietyille asioille ei mitään enää voi, mutta minulle olisi ollut ja vieläkin olisi tärkeää että edes jollain tavalla minun tunteet voisi validoida, ehkä jopa pyytää anteeksi, se auttaisi niiden käsittelyssä. Olisin myös itse valmis pyytämään anteeksi niitä asioita mitä minä olen tehnyt väärin. Olen oppinut pikkuhiljaa hyväksymään, että todennäköisesti nämä asiat on opittava hyväksymään ja antamaan anteeksi ilman että niitä saan äidin kanssa käsitellä, ja ymmärrän että ne voivat olla hänelle itselleenkin liian kipeitä että niitä voisi myöntää tai puhua. Terapia on auttanut paljon. Mutta parasta silti olisi jos voisin puhua terapeutin sijaan äitini kanssa. Vielä tänäkin päivänä vaikka jo aikuinen olenkin.
Sille on todennäköisesti syynsä, miksi sinunkin tyttäresi yrittää käyttää teidän puheluita asioista avautumiseen, sinä taas tunnut uhriutuvan mieluummin kuin oikeasti kuuntelevan mikä häntä painaa. "Kaikkeni teen ja yritän tsempata mutta kaiken teen väärin ja aina vain kertoo miten kamala olen". Uhriutumista, marttyyriksi heittäytymistä. Ja aika karulta kuulostaa myös tuo, kun sanot etteivät vanhemmat voi valita lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on tuollaisia ettei siedä yhtään perhettään
Mielisairas siskoni on tuollainen, keksi itselleen fantasia menneisyyden ja julkkisperheen julkkis puolisoineen ja lapsineen. Arvatkaa onko eläkkeellä tai autettiinko vuokranmaksussa kun sai monennen häätönsä maksamattomien vuokrien ja potkujen jälkeen töistä joita ei viitsinyt tehdä? Karma ei ehkä ollut bitch vaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Ette ehtineet... miten niin ette ehtineet?? Tyttö oli jo täysi-ikäinen ja lukio suoritettu, ja kertaakaan ette olleet "ehtineet" ottaa puheeksi mitä lukion jälkeen? Eikö ollut mitään käsitystä aikoiko hakea opiskelemaan, muuttaa jonnekin, pitää välivuotta, tehdä töitä, mitä? Ei ollut tullut kertaakaan tytön abi-vuoden aikana puheeksi aikooko jäädä vielä kotiin asumaan lukion jälkeen vai hakea omaa asuntoa, ja tarviiko apua tai tukea esimerkiksi opiskelupaikan valinnan tai opiskelija-asunnon etsimisen kanssa? Vasta jonkin ajan päästä tytön poismuutosta rupesitte ihmettelemään minne tyttö kadonnut?
Jotenkin vähän veikkaan että tämä kaikki on vain jäävuoren huippu. Ei tuo ole normaali hyvinvoiva perhe, jossa lapsen muutto huomataan vasta jonkin ajan päästä eikä viitsitä silloinkaan selvittää hänen yhteystietojaan tai edes sitä onko hänellä kattoa päänsä päällä, koska on "muitakin kiireitä", ja jossa ei koskaan ole puhuttu lapsen kanssa tulevaisuudesta tai tarjottu minkäänlaista apua tai tukea.Tytär kävi ilmeisesti töissä lukioaikanaan ja elätti itsensä jo silloin? Kun et kerran hänen tilinumeroaan edes tiennyt, niin ilmeisesti ei kukaan hänen lähipiirinsä aikuinen häntä rahallisesti tukenut, korkeintaan jollain käteissummilla jos sitäkään? Miksi hän tyhjensi tilinsä lähtiessään (sanoit niin jossain viestissä), eihän se ole millään tavalla järkevä tapa toimia jos muuttaa uuteen kotiin (ei vuokria käteisellä makseta), ja mistä ylipäätään tiesit täysikäisen tytön tyhjentäneen tilinsä - oliko teillä pääsy hänen tililleen vaikka hän oli täysikäinen? Eikö yhtään huolestuttanut että jotain hämärää on tekeillä tai tyttö sotkeutunut tai sotkettu johonkin huolestuttavaan kun 18v tyttö lähtee niine hyvineen keskellä yötä repullinen tavaroita mukanaan ja tyhjentänyt tilinsä? Jotain todella outoa tässä koko jutussa on. Toivon sen johtuvan siitä, että koko juttu on keksitty.
Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta kyllähän useimmat itsenäistyvät nuoret hakevat uuden pankkitilin joka ei ole vanhempien valvonnassa. Saattavat hakea tilin kokonaan eri pankistakin, jos kokevat vaihtoehdin paremmaksi. Usein samalla vanha tili tyhjennetään tavalla tai toisella.
Kaikki muu on järkyttävän kylmää ja välinpitämätöntä ap:n kertomana. Mitä lie vielä jättää kertomatta. Mutta nytkään mikään ei viittaa siihen, että ap:ta millään tavalla kiinnostaa mitä hänen tyttärelleen kuuluu. Häntä vain harmittaa se, että joku ulkopuolinen on ihmetellyt tilannetta ja olemattomat välit ovat paljastunut kaikille.
Toivoisin että tämä on joku Kuustosen keksimä "hassun hauska" provo. Vaikka kyllähän maailma on täynnä mitä ihmeellisempiä tunnekylmiä ihmisenkuoria, eli tilanne voisi olla mahdollinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaltaisesi tyttären, jonka häissä olin ja ihmettelin, missä hänen vanhempansa olivat. Tämä tytär rikkoi sitten mielisairaana senkin perheen, mihin hänet avosylin otettiin vastaan. Häät olivat kunmalliset ja tämä tytär käyttäytyi huonosti ja ylimielisesti, sekä oli muutenkin jokseenkin sekaisin ja eristäytynyt kaikista koko seremonian ajan. Suosittelen, että ap menee terapiaan ja aloittaa suhteen rakentamisen hiljalleen tyttäreen uudelleen. Häät ei olisi ollut oikea paikka alkaa korjaamaan välejä. Onhan teillä vielä paljon aikaa ne välit korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Ette ehtineet... miten niin ette ehtineet?? Tyttö oli jo täysi-ikäinen ja lukio suoritettu, ja kertaakaan ette olleet "ehtineet" ottaa puheeksi mitä lukion jälkeen? Eikö ollut mitään käsitystä aikoiko hakea opiskelemaan, muuttaa jonnekin, pitää välivuotta, tehdä töitä, mitä? Ei ollut tullut kertaakaan tytön abi-vuoden aikana puheeksi aikooko jäädä vielä kotiin asumaan lukion jälkeen vai hakea omaa asuntoa, ja tarviiko apua tai tukea esimerkiksi opiskelupaikan valinnan tai opiskelija-asunnon etsimisen kanssa? Vasta jonkin ajan päästä tytön poismuutosta rupesitte ihmettelemään minne tyttö kadonnut?
Jotenkin vähän veikkaan että tämä kaikki on vain jäävuoren huippu. Ei tuo ole normaali hyvinvoiva perhe, jossa lapsen muutto huomataan vasta jonkin ajan päästä eikä viitsitä silloinkaan selvittää hänen yhteystietojaan tai edes sitä onko hänellä kattoa päänsä päällä, koska on "muitakin kiireitä", ja jossa ei koskaan ole puhuttu lapsen kanssa tulevaisuudesta tai tarjottu minkäänlaista apua tai tukea.Tytär kävi ilmeisesti töissä lukioaikanaan ja elätti itsensä jo silloin? Kun et kerran hänen tilinumeroaan edes tiennyt, niin ilmeisesti ei kukaan hänen lähipiirinsä aikuinen häntä rahallisesti tukenut, korkeintaan jollain käteissummilla jos sitäkään? Miksi hän tyhjensi tilinsä lähtiessään (sanoit niin jossain viestissä), eihän se ole millään tavalla järkevä tapa toimia jos muuttaa uuteen kotiin (ei vuokria käteisellä makseta), ja mistä ylipäätään tiesit täysikäisen tytön tyhjentäneen tilinsä - oliko teillä pääsy hänen tililleen vaikka hän oli täysikäinen? Eikö yhtään huolestuttanut että jotain hämärää on tekeillä tai tyttö sotkeutunut tai sotkettu johonkin huolestuttavaan kun 18v tyttö lähtee niine hyvineen keskellä yötä repullinen tavaroita mukanaan ja tyhjentänyt tilinsä? Jotain todella outoa tässä koko jutussa on. Toivon sen johtuvan siitä, että koko juttu on keksitty.
Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta kyllähän useimmat itsenäistyvät nuoret hakevat uuden pankkitilin joka ei ole vanhempien valvonnassa. Saattavat hakea tilin kokonaan eri pankistakin, jos kokevat vaihtoehdin paremmaksi. Usein samalla vanha tili tyhjennetään tavalla tai toisella.
No ei kai se vanhempien valvonnassa ole kun on 18 vuotta täyttänyt, eihän vanhemmilla ole mitään asiaa sille tilille. Eikä ainakaan minun tililleni ollut edes ennen kuin täytin 18. Ei sitä vaihtaa tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Et auttanut omaa lastasi taloudellisesti? Aika hurjaa, vaikka se olisi ollut hänen oma päätöksensä. Itselläni juuri tämä on aiheuttanut suuren vihan isääni kohtaan.
No siis miten minun olisi pitänyt tukea rahallisesti lasta, joka lähtee sanomatta mitään etukäteen mahdollisesti jopa toiselle paikkakunnalle
ap
Mä veikkaan että tyttö on viimeisen kerran yrittänyt saada huomiota tuolla tempulla, ja odottanut vuosia että teistä kuuluisi jotain. Kun ei ole kuulunut, niin hän ei ole halunnut olla se joka "antaa periksi" ja ottaa yhteyttä, ja sinähän et ole halunnut myöskään olla se henkilö joka ensin yhteyttä ottaa. Eli sellainen omena millainen puu. Eli loukatut egot siellä törmäilee. Muista että vanhemman tehtävä on ojentautua lapsen suuntaan, vaikka molemmat olisivat jo aikuisia.
Epäilenpä, että ei törmäile egot, vaan lapsi on kovettanut itsensäkin välittämästä. Näin minulle kävi. Isäni kuoli kun olin hyvin nuori, minkä jälkeen kuvioon astui väkivaltainen isäpuoli viinapullon kanssa, josta alkoi äidillekin huikka maittaa.
Minä yritin pitää yhteyttä, mutta en jaksanut, kun äidille yhteydenpito tarkoitti kännisiä öisiä puheluita, missä valitti isäpuolesta, josta tietenkään kuitenkaan ei voinut erota.
Kun täytin 19, minulla on synttäripäivänä selittämätön, kummallisen itkuinen olo. Illalla sen tajusin: äiti ei ollut muistanut syntymäpäivää mitenkään. Kotoahan minut patistettiin ulos 17 vuotiaana.
Siitä illasta alkoi kasvuni irti, tänään olemme hyvin löyhästi tekemisissä, isäpuoli on jo viinaansa kuollut. Nyt äidillä on ääni kellossa: lapsi on hänet, yksinäisen vanhuksen, hylännyt. Yrittää tiukata asioitani niinä 3 kertana (siskon lapsen synttärit) vuodessa, kun tapaamme.
Ei ole mitenkään egokysymys, että en yhteyttä pidä, tosiaankaan.
Kammottava keskustelunaihe. Jos oma tytär ei kutsu häihin, niin anna olla. Jatka elämääsi ja anna tyttären olla rauhassa. Stalkkaaminen ei paranna yhtään tilannetta. Voi olla, että tytär ei tule edes hautajaisiin. Ihmisillä on vapaa tahto tällaisissa asioissa. Kaikenlaisia hippiäisiä täälläkin valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Et auttanut omaa lastasi taloudellisesti? Aika hurjaa, vaikka se olisi ollut hänen oma päätöksensä. Itselläni juuri tämä on aiheuttanut suuren vihan isääni kohtaan.
No siis miten minun olisi pitänyt tukea rahallisesti lasta, joka lähtee sanomatta mitään etukäteen mahdollisesti jopa toiselle paikkakunnalle
ap
Mä veikkaan että tyttö on viimeisen kerran yrittänyt saada huomiota tuolla tempulla, ja odottanut vuosia että teistä kuuluisi jotain. Kun ei ole kuulunut, niin hän ei ole halunnut olla se joka "antaa periksi" ja ottaa yhteyttä, ja sinähän et ole halunnut myöskään olla se henkilö joka ensin yhteyttä ottaa. Eli sellainen omena millainen puu. Eli loukatut egot siellä törmäilee. Muista että vanhemman tehtävä on ojentautua lapsen suuntaan, vaikka molemmat olisivat jo aikuisia.
Epäilenpä, että ei törmäile egot, vaan lapsi on kovettanut itsensäkin välittämästä. Näin minulle kävi. Isäni kuoli kun olin hyvin nuori, minkä jälkeen kuvioon astui väkivaltainen isäpuoli viinapullon kanssa, josta alkoi äidillekin huikka maittaa.
Minä yritin pitää yhteyttä, mutta en jaksanut, kun äidille yhteydenpito tarkoitti kännisiä öisiä puheluita, missä valitti isäpuolesta, josta tietenkään kuitenkaan ei voinut erota.
Kun täytin 19, minulla on synttäripäivänä selittämätön, kummallisen itkuinen olo. Illalla sen tajusin: äiti ei ollut muistanut syntymäpäivää mitenkään. Kotoahan minut patistettiin ulos 17 vuotiaana.
Siitä illasta alkoi kasvuni irti, tänään olemme hyvin löyhästi tekemisissä, isäpuoli on jo viinaansa kuollut. Nyt äidillä on ääni kellossa: lapsi on hänet, yksinäisen vanhuksen, hylännyt. Yrittää tiukata asioitani niinä 3 kertana (siskon lapsen synttärit) vuodessa, kun tapaamme.
Ei ole mitenkään egokysymys, että en yhteyttä pidä, tosiaankaan.
Joo siis mitä: kun vanhempi ei vuosikausiin edes yritä = halua ottaa yhteyttä lapseensa, se on lapsen egon törmäilyä, että ei vuosien jälkeen enää itse halua yhteyttä ottaa???
Onks tää nyt naisten versio siitä että vaimo lähtee eikä miehellä ole hajuakaan miksi?
Miettikää mikä voisi olla syynä jos laoset eivät pidä mitään yhteyttä.
Vastaus löytyy aina peilistä.
Äidin ja lapsen välinen lämmin läheisyys alkaa kehittyä jo vauvasta/varhaislapsuudesta. Tämän alun mahdollistaa pitkät äitiyslomat, jolloin luodaan vahva suhde.
Voisitko valottaa miten teillä meni ja en kysy tätä ilkeilläkseni.