Onko normaalia nähdä kumppani välillä rumana?

Puhut siitä kuin jostain sisustuselementistä.

Minä en näe puolisoani koskaan rumana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmistä josta välittää erittäin paljon, jota rakasta syvästi, ei koskaan näe ulkonäöltään rumana.

Siitä ihmisestä näkee kaiken sen kokonaisuuden, minkä takia hänestä niin paljon välittää ja jonka takia häntä haluaa rakastaa. Ja haluaa hänelle aina pelkkää hyvää.

Kannattaa myös muistaa, että henkinen rumuus on se, joka ensimmäisenä rikkoo parisuhteen ja lopettaa  välittämisen ja syvän tunteen.

Älä viitsi olla näin tavattoman sievistelvä ja "hyvä" ihminen. Kumppani vanhenee, rypistyy ja lössähtää kuten itsekin, ja rakkautta on se että kuitenkin viihtyy yhdessä vaikka tiedostaa tämän.

Minusta on luonnotonta tuntea koko ajan pelkkiä hyviä tunteita, ja ihminen joka ei tajua että jokainen tuntee myös niin rumia ja ikäviä tunteita on valehtelija ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle.

Ap voisi sanoa ongelmastaan miehelle ja katsoa miten tämä reagoi asiaan. Hän voisi kertoa kuinka ei vois sietää miehen ilmeitä ja eleitä, kuinka ihan inhoaa tätä ja kuinka miettii, että voisi saada paremmankin.

Ap kirjoitti: "Mutta jostain syystä kun tekee tiettyjä ilmeitä tai eleitä niin katson välillä häntä jopa inhotusta tuntien ja mietin että saisinko paremmankin."

Mitä mies sanoisi? Kävisikö asia aika paljonkin häiritsemään miestä? Luulisin niin.

Käännetäänpä toisinpäin, eli ap:n mies sanoisi ap:lle että inhoaa tämän ilmeitä ja eleitä ja miettii, voisiko saada paremman. Miltä tuntuisi? Olisiko olo sen jälkeen ihana ja upea, kaunis ja varma?

Tässähän nimenomaan oli kyse sellaisista ajatuksista joita ei sanota ääneen? Tottakai mieli pahoittuisi toisella. Mutta nuo ovat TUNTEMUKSIA, eihän niille mitään voi. Vähän sama kuin jos näkee kadulla vaikka tosi hyvännäköisen vastakkaisen sukupuolen edustajan niin ethän sinä sitä riennä kotiin kertomaan kumppanille? 

Minä kyllä haluaisin tietää, jos kumppanini miettisi minusta samalla tavalla kuin ap. En haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka pitää minua rumana. Saisi minun puolestani lähteä etsimään ihmistä, jota kohtaan ei vastaavia tunteita koe, sillä sellainenkin varmasti löytyy. Kun olen itse ollut ihastunut, en ole nähnyt toista missään tilanteessa rumana.

Kadulla vastaantuleva hyvännäköinen ihminen on täysin eri asia, ei sitä voi edes verrata tähän.

Täsmälleen näin. Jos mieheni ajattelisi (ja kirjoittaisi kuten ap tänne kirjoitti), että hän katsoo minua välillä inhoten, inhoaa ilmeitäni ja eleitäni ja miettii Saisiko paremman, niin en haluaisi enää jatkaa suhteessa. En vaikka olisimme olleet yhdessä iänkaiken ja lapsiakin olisi. Jos mieheni ajattelee minun ilmeitäni ja eleitäni joskus rumana ajatellen etsivänsä kauniimman ja paremman, niin hän on silloin jo henkisesti täysin lähtökuopissa. Kun miestä vastaan tulisi nainen, joka ei ärsytä, niin se olisi siinä ja minä unohtuisin.

En haluaisi olla siis sellaisessa suhteessa, jossa minusta ei pidetä omana itsenään. Ja jos mies vielä pohtisi sitä, että hänen kaverinsa ovat kyseenalaistaneet myös sopivuuteni ulkonäöllisesti miehelle ja kehoittaneet etsimään paremman, niin lähtisin itse siinä vaiheessa suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos koet, että olisi ok, jos miehesi tuntee samoin välillä ja ajattelee sinusta samoin toisinaan, ei ole mitään ongelmaa. Kuulostaa aika nuorelta ja jos kuuntelet kavereitasikin, et ole vielä nähnyt elämää. Ajan myötä tämäkin kysymys selkenee.

On tietenkin ok ja oletankin että näin hän tekeekin. Mutta niinkuin joku sanoikin tuossa ylempänä niin nää on sellaisia asioita mitkä pidetään itsellä. En halua tietää kun hän minusta näin ajattelee saatika toisinpäin.

Ja edelleen, kuten jo useamman kerran sanoin niin pidän kyllä miestäni komeana ja saan kutkuttavia tunteita kun katsonkin häntä. Siksi ihmetyttää nämä harvinaiset hetket kun yhtäkkiä näenkin hänet ihan eri lasien läpi ja mietin mistä nämä kumpuaa. Samaa ollut aiemmissakin suhteissa, nykyinen suhde paras mitä ikinä ollut ja rakastan miestäni yli kaiken.

AP

Kuinka vanha olet? 16? 18? Käytätkö hormonaalista ehkäisyä?

Kyse ei ole ulkonäöstä vaan siitä minkälaisen persoonan kanssa elät.

Vaikka kuinka ulkonäkö sulle merkkaisi tai se näytättekö valokuvissa hyvältä tai millaisen imagon saat miehen myötä, niin kyllä se yhteiselo ja se miten hyvin teidän persoonallisuudet sopii yhteen, tulee vastaan jossain kohtaa.

Kaverisi ovat sanoneet todella töykeästi. Heidän tarkoitus lieneekin sabotoida onneasi noin? Ei ole soveliasta arvostella toisen kumppania, ellei tämä ole tyyliin väkivaltainen. Mutta ulkonäkökommentit? Joo, ei.

Olen huomannut että vaikka kumppani on kuinka hyvännäköinen tahansa niin tämän luonne vaikuttaa siihen miten hänet näkee. Alkuun voi näyttää puoleensavetävältä mutta kun kurja luonne tulee esiin niin ulkonäkö ei enää viehätä,

Tapahtuuko tämä ilmiö aina samaan aikaan kuusta? Minua tosinaan ärsyttää miehen ulkonäkö ja tiedän tämän johtuvan hormoneista. Se menee ohi nopeasti eikä ole vakavaa. Enhän ole ulkonäön takia mieheni kanssa eikä hän oikeastaan vastaa lainkaan perinteistä näkemystäni siitä, minkänäköisistä miehistä pidän. Kaikesta huolimatta ihastuin häneen tulisesti ja olemme olleet yhdessä 10 vuotta

Myös suhteen alkuvaiheessa jotenkin häpesin miestäni, sillä hän on todella erilainen kuin muut tuntemani miehet. Hänessä on siis asperger-piirteitä eikä ole siis sosiaalisesti kovin taitava. Onneksi pääsin ajatuksesta yli. Eihän se muiden ihmisten elämään vaikuta, millaisen miehen kanssa seurustelen. Enkä olisi kyllä suhteen alkuaikoina uskonut, miten onnellinen voin hänen kanssaan olla.

Kun toinen ihminen on todella tuttu ja rakas, ei häntä enää osaa katsoa samalla tavalla kuin aiemmin. Toisen ulkonäköön tottuu niin, ettei esimerkiksi ärsyttäviä piirteitä enää näe ja samalla tavalla varmaan käy, jos toinen on poikkeuksellisen kaunis tai komea. Mielestäni sinä keskityt nyt aivan vääriin asioihin. Kaunis ulkonäkö kyllä herättää ihastuksen ja pitää myös kiinnostusta yllä mutta ei se ole mikään pitkän ja onnellisen suhteen salaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että vaikka kumppani on kuinka hyvännäköinen tahansa niin tämän luonne vaikuttaa siihen miten hänet näkee. Alkuun voi näyttää puoleensavetävältä mutta kun kurja luonne tulee esiin niin ulkonäkö ei enää viehätä,

Tää on kyllä niin totta! Tuli huomattua hyvin eksäni kohdalla. Toisesta ääripäästä pääsee hyvin nopeasti toiseen pelkällä käytöksellä.

Itse näen oman kumppanini rumana yleensä sellaisina hetkinä, kun itse asiassa haluaisin olla tekemässä jotain muuta ja en hänen seurassaan juuri silloin. Aivot vaan hylkää ajatuksen siitä, ettei halua olla kumppanin kanssa sillä hetkellä, koska se on sosiaalisesti tabu ajatus, ja kääntää sen johonkin vähemmän relevanttiin, kuten vaikka ulkonäköön, jotta olisi edes joku perustelu päässä sille epämukavalle ololle. Tämä tulee ihan vaan siitä, että ei ole tervettä tai luontaista olla saman ihmisen kanssa 24/7.

Mutta veikkaan, että syvällä sisimmässäsi tiedät jo itse syyn tähän asiaan. Etsi sieltä.

On normaalia.

Ihanko oikeasti suurin osa mammoista ajattelee, että oma siippa on ruma? Ja että sen voisi vaihtaa parempaan? Minä en ajattele.

Jaaa, no siis kun kiintyy ja rakastaa niin kyllähän se muuttaa miten näkee toisen. Toisen hölmöt, rumat, oudot ilmeet muuttuu enemmänkin hauskoiksi tai söpöiksi.

Siis onhan joku räkänokkainen lapsikin lähinnä ällöttävä ja ärsyttävä.... paitsi ettei olekaan, kun se on oma.

Kyllä se varmasti on normaalia. Kyllähän rumiin ihmisiinkin ihastutaan ja rakastutaan. Itse ihastuin joskus ihmiseen, jonka näin ensi tapaamisella aika rumana. Ei vaan vastannut kauneusihanteita. En kyllä vastaa itsekään. Silloin en siis ihastunut. Kun ihastuin, niin aloin näkemään söpönä. Ajoittain tulee hetkiä jolloin näen rumana, mutta useinmiten söpönä. Ei ulkonäkö ole tärkein asia.