Äkillinen ero, josta jättänyt osapuoli ei halua keskustella. Ajatuksia?
Olen siis se jätetty. Syystä, että mies kuvittelee minun pettäneen häntä. En ole ikinä pettänyt mutta mies on epäillyt hyvin säännöllisesti minun pettäneen häntä milloin kenenkin kanssa. Eron syy ei kuitenkaan ole pointtini vaan se, millaiset ihmiset eivät halua puida lainkaan eron syitä ja ero tapahtuu silmänräpäyksessä ja saman vuorokauden aikana, jolloin on vannottu yhteenkuuluvuutta? Olimme pidempään kihloissa ja ikää molemmilla 40+.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pitkä parisuhde takana ja kenties yhteisiä lapsiakin niin henkistä väkivaltaahan tuo on. Henkistä väkivaltaa ja toisen tietoista satuttamista joka tapauksessa.
Niinhän se ap:n käytös onkin, henkistä väkivaltaa. Erolla uhkailu parisuhteessa on huono asia ja niin ei pitäisi tehdä.
Ja sitten jos ei uhkaile erolla, vaan eroaa varoittamatta, niin sekin on varmaan henkistä väkivaltaa.
Niin ilmeisesti. Pitkitetty erokin on väkivaltaa. Ap:n mielestä varmaan jo koko ero on väkivaltaa. Tai sen ajatus. Tai se, että toinen ehti sanoa eroavansa eka. Se ottaa eniten pattiin luultavasti, kun ei päässyt sanomaan sitä viimeistä sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä se on sosiaalinenkin pettäminen.
Toisaalta, jos et ole missään vaiheessa luvannut ex-miehellesi, että et pidä yhteyttä miespuolisiin ystäviisi, et mielestäni ole pettänyt.
Ja kolmanneksi, jo ensimmäisen pettämisväitteen kohdalla teidän olisi pitänyt keskustella siitä, missä menee pettämisen rajat. Jos siinä ei olisi tullut selkeää yhteisymmärrystä, jonka pohjalta suhdetta jatketaan, olisi ero ollut paikallaan, jo silloin.
Sinusta on siis pettämistä, mikäli luottoystävänsä (samalla ex-kumppani sekä paras kaveri yli kymmenen vuoden ajan ilman seksiä) kanssa keskustelee ongelmistaan? Hyvää jatkoa vain sinullekin.
En ole, mutta joku muu voi olla. Olen sitä mieltä, että lähtökohtainen oletus on, että keskustelut kenen tahansa kanssa eivät ole pettämistä. Mutta jos on erikseen kumppanin kanssa sovittu, että tiettyjen henkilöiden kanssa ei olla tekemisissä, edes keskustellen, silloin niiden tiettyjen henkilöiden kanssa keskusteleminen on sosiaalista pettämistä. Mutta jos toinen vaatii tällaista sopimista, ja toinen ei ole siihen valmis, silloin ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, tai jos sellaisessa jo on, silloin on aika erota.
Jos on sovittu ettei tiettyjen henkilöiden kanssa olla tekemisissä, ja silti tekee mieli olla heidän kanssaan tekemisissä, niin sopimus ei varmaankaan ole paras mahdollinen ja kannattaa keskustella asiasta uudelleen ja sopia jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
En pui eron syitä minäkään, koska toisella osapuolella on ollut aikaa muuttaa käytöstään jo hyvän aikaa parsiuhdekeskustelujen myötä. Jos mies on pöpipää, niin miksi haluat hänen kanssaan keskustella edes...
Tässä tarinassa se voikin olla ap, joka on pöpipää. Ei ainakaan yksikään viisas jää tuollaiseen suhteeseen ja koska tästä on yhä vieläkin vain ap:n kertoma versio, niin oikeaa tarinaa ei kukaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä se on sosiaalinenkin pettäminen.
Toisaalta, jos et ole missään vaiheessa luvannut ex-miehellesi, että et pidä yhteyttä miespuolisiin ystäviisi, et mielestäni ole pettänyt.
Ja kolmanneksi, jo ensimmäisen pettämisväitteen kohdalla teidän olisi pitänyt keskustella siitä, missä menee pettämisen rajat. Jos siinä ei olisi tullut selkeää yhteisymmärrystä, jonka pohjalta suhdetta jatketaan, olisi ero ollut paikallaan, jo silloin.
Sinusta on siis pettämistä, mikäli luottoystävänsä (samalla ex-kumppani sekä paras kaveri yli kymmenen vuoden ajan ilman seksiä) kanssa keskustelee ongelmistaan? Hyvää jatkoa vain sinullekin.
En ole, mutta joku muu voi olla. Olen sitä mieltä, että lähtökohtainen oletus on, että keskustelut kenen tahansa kanssa eivät ole pettämistä. Mutta jos on erikseen kumppanin kanssa sovittu, että tiettyjen henkilöiden kanssa ei olla tekemisissä, edes keskustellen, silloin niiden tiettyjen henkilöiden kanssa keskusteleminen on sosiaalista pettämistä. Mutta jos toinen vaatii tällaista sopimista, ja toinen ei ole siihen valmis, silloin ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, tai jos sellaisessa jo on, silloin on aika erota.
Jos on sovittu ettei tiettyjen henkilöiden kanssa olla tekemisissä, ja silti tekee mieli olla heidän kanssaan tekemisissä, niin sopimus ei varmaankaan ole paras mahdollinen ja kannattaa keskustella asiasta uudelleen ja sopia jotain muuta.
Sitten pitää punnita mitä oikeastaan haluaa, haluaako sen ihanan miesystävän, tässä tapauksessa exän, vai sen miesystävän, joka ei oikein siedä exiä nyxän jutuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista päätellen ihme sekopäitä tämä palsta nykyään täynnä. Juu, ei miespuoliset ystävät tarkoita pettämistä, eikä sellaisen miehen kanssa kannata viettää hetkeäkään, joka ei sellaisia sallisi. Tai miten tahansa muutenkaan koittaisi rajoittaa elämääsi.
Tuskin olisin tälle pitkäaikaiselle ystävälleni erityisemmin tilanteessani edes avautunut ilman miesystäväni harjoittamaa sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Nälvimisen siedän mutten sitä, että tekemisiäni epäillään jatkuvasti.
Ap
Miten tähän nyt yhtäkkiä tuli henkinen ja fyysinen väkivalta mukaan?
Aloituksessa puhuit jotain muuta.
Omituinen ketju. Ei pysty sanomaan juuta eikä jaata oikeastaan sen enempää ap:n kuin miesystävänkään puolesta nyt kun on lukenut kaikki ap:n kommentit.
Vierailija kirjoitti:
On tuossakin puolensa. Jos toinen osapuoli ei suostu kertomaan eron syytä, jätetyllä on silloin vapaus kertoa eron syyksi ihan mitä haluaa. Sehän ei ole jätetyn vika, jos hän sattuu arvaamaan väärin....
No senhän nyt kaikki tietää, että syyttä jättävät on jotain mielenvikaisia narsisteja, jotka ei tunne mitään. Täähän se on se perus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä se on sosiaalinenkin pettäminen.
Toisaalta, jos et ole missään vaiheessa luvannut ex-miehellesi, että et pidä yhteyttä miespuolisiin ystäviisi, et mielestäni ole pettänyt.
Ja kolmanneksi, jo ensimmäisen pettämisväitteen kohdalla teidän olisi pitänyt keskustella siitä, missä menee pettämisen rajat. Jos siinä ei olisi tullut selkeää yhteisymmärrystä, jonka pohjalta suhdetta jatketaan, olisi ero ollut paikallaan, jo silloin.
Sinusta on siis pettämistä, mikäli luottoystävänsä (samalla ex-kumppani sekä paras kaveri yli kymmenen vuoden ajan ilman seksiä) kanssa keskustelee ongelmistaan? Hyvää jatkoa vain sinullekin.
En ole, mutta joku muu voi olla. Olen sitä mieltä, että lähtökohtainen oletus on, että keskustelut kenen tahansa kanssa eivät ole pettämistä. Mutta jos on erikseen kumppanin kanssa sovittu, että tiettyjen henkilöiden kanssa ei olla tekemisissä, edes keskustellen, silloin niiden tiettyjen henkilöiden kanssa keskusteleminen on sosiaalista pettämistä. Mutta jos toinen vaatii tällaista sopimista, ja toinen ei ole siihen valmis, silloin ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, tai jos sellaisessa jo on, silloin on aika erota.
Jos on sovittu ettei tiettyjen henkilöiden kanssa olla tekemisissä, ja silti tekee mieli olla heidän kanssaan tekemisissä, niin sopimus ei varmaankaan ole paras mahdollinen ja kannattaa keskustella asiasta uudelleen ja sopia jotain muuta.
Sitten pitää punnita mitä oikeastaan haluaa, haluaako sen ihanan miesystävän, tässä tapauksessa exän, vai sen miesystävän, joka ei oikein siedä exiä nyxän jutuissa.
Uskotko siis, ettei keskustelu ja neuvottelu auta mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä se on sosiaalinenkin pettäminen.
Toisaalta, jos et ole missään vaiheessa luvannut ex-miehellesi, että et pidä yhteyttä miespuolisiin ystäviisi, et mielestäni ole pettänyt.
Ja kolmanneksi, jo ensimmäisen pettämisväitteen kohdalla teidän olisi pitänyt keskustella siitä, missä menee pettämisen rajat. Jos siinä ei olisi tullut selkeää yhteisymmärrystä, jonka pohjalta suhdetta jatketaan, olisi ero ollut paikallaan, jo silloin.
Sinusta on siis pettämistä, mikäli luottoystävänsä (samalla ex-kumppani sekä paras kaveri yli kymmenen vuoden ajan ilman seksiä) kanssa keskustelee ongelmistaan? Hyvää jatkoa vain sinullekin.
En ole, mutta joku muu voi olla. Olen sitä mieltä, että lähtökohtainen oletus on, että keskustelut kenen tahansa kanssa eivät ole pettämistä. Mutta jos on erikseen kumppanin kanssa sovittu, että tiettyjen henkilöiden kanssa ei olla tekemisissä, edes keskustellen, silloin niiden tiettyjen henkilöiden kanssa keskusteleminen on sosiaalista pettämistä. Mutta jos toinen vaatii tällaista sopimista, ja toinen ei ole siihen valmis, silloin ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, tai jos sellaisessa jo on, silloin on aika erota.
Jos on sovittu ettei tiettyjen henkilöiden kanssa olla tekemisissä, ja silti tekee mieli olla heidän kanssaan tekemisissä, niin sopimus ei varmaankaan ole paras mahdollinen ja kannattaa keskustella asiasta uudelleen ja sopia jotain muuta.
Sitten pitää punnita mitä oikeastaan haluaa, haluaako sen ihanan miesystävän, tässä tapauksessa exän, vai sen miesystävän, joka ei oikein siedä exiä nyxän jutuissa.
Uskotko siis, ettei keskustelu ja neuvottelu auta mitään?
Mistä ihmeestä neuvottelisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että on miettinyt eroa jo pitkään? Silloin tarvetta käsittelylle ei ole enää hänen puoleltaan.
Minä olen ollut se, joka on yrittänyt ehdottaa eroa miehen luottamuspulan takia. Nyt takki kääntyi enkä saa mitään keskusteluyhteyttä. Vastaavassa tilanteissa olisin itse halukas keskustelemaan.
Ap
Miehesi manipuloi sinut ehdottamaan eroa niin ettei hänen tarvitse selitellä miksi haluaa erota. Ihan klassisesti toimi . Itse halusit eroa niin mitä sitä sitten keskustelemaan enää.
En pui eron syitä minäkään, koska toisella osapuolella on ollut aikaa muuttaa käytöstään jo hyvän aikaa parsiuhdekeskustelujen myötä. Jos mies on pöpipää, niin miksi haluat hänen kanssaan keskustella edes...