Kertokaa millaista on työväenluokkainen elämänmeno?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkien väliset erot ja erilaiset statussymbolit ovat myös jatkuvassa muutoksessa. Omassa lapsuudessani työväenluokkaisuus tarkoitti mm. sitä, että kaikki piti tehdä itse. Äiti ompeli meille lapsille vaatteet, siivosi talon, sienesti ja marjasti, kutoi matot työväenopistolla. Minkään palveluiden ostaminen ei tullut kyseeseen. Keskiluokkaisissa kaveriperheissä kävi siivooja, marjat ostettiin valmiiksi poimittuina ja matot olivat plyysiä. Äitini suku on työväenluokkaista, isän puolelta ylempää keskiluokkaa. Työväenluokkainen mummoni oli hirveän kova työihminen: ompeli, säilöi, hillosi, viljeli palstaa ja käytti kaiken vapaa-ajan johonkin tuottavaan. Muistan hänet aina kuraiset kumisaappaat jalassa, huivi päässä, iho auringossa paahtuneena kitkemässä kasvimaata tai niittämässä kesämökin pihaa viikatteella.
Toisella mummollani oli korkeakorkoiset "kotitossut", joilla ei tosiaankaan imuroitu tai tehty muitakaan kotiaskareita. Hän kulki aina korkeissa koroissa, eikä edes pysynyt pystyssä matalakantaisilla kengillä tai herra paratkoon sukkasillaan. Hänellä kävi siivooja, hieroja ja kampaaja kotona. Hänen kätensä olivat hoidetut ja kynnet lakatut, toisella mummollani oli aina työn kovettamat ja halkeilleet kädet. Työväenluokkaisen mummon elämä oli jatkuvaa työn tekemistä ja parempaa kohti pyrkimistä, toinen mummoni osasi nauttia vapaa-ajasta ihan vain konvehteja syöden ja kahvia juoden. Hän meni kesämökille istuskelemaan auringossa ja juomaan pihakahveja, toinen mummoni teki omalla mökillään pihahommia tai leikkasi matonkuteita aamusta iltaan.
Kuinkahan paljon työväenluokkaisuus on pelkästään kulttuurillista? Äitini on köyhästä kodista. Sota katkaisi vaarin opiskelut ja hän teki niitä töitä mitä sai. Oli matemaattisesti lahjakas ja opetti matikkaa ja navigointia kansanopistossa, teki töitä suutarina ja oli lennonjohdossa töissä. Mitään muodollista koulutusta ei ollut. Vaari oli opettajaperheestä. Mummilla ei mitään koulutusta ja oli kotiäitini. Mummi oli varakkaasta poliitikkoperheestä. Äitini koti oli siis niin köyhä, että vaari teki alushousutkin lapsilleen kun ei ollut varaa ostaa kaupasta ja silakkaa syötiin aina. Kumpikin isovanhemmistani oli tavattoman sivistyneitä ja kultturelleja. Vaari harrasti musiikkia ja maalausta ja mummi musiikkia. Aineellista pääomaa ei isovanhemmillani ollut, mutta henkistä kyllä. Oliko äitini perhe työväenluokkaa vai jotain muuta luokkaa? Harrastukset eivät olleet työväenluokkaisia eivätkä ihmiset, joiden kanssa he seurustelivat, vaikka tulotaso oli työväenluokkainen. Itse ajattelen, että he eivät olleet työväenluokkaa juurikin sivistystason ja perheen "sisäisen kulttuurin" vuoksi.
Sohaisit kohtaan, josta ei saa puhua:
Somaliaan, Siuntiolle ja Setsuaniin syntyy einsteineja, eisensteineja, aleksanterisuuria ja apukoululaisia samoissa suhteissa per ikäluokka.
Työväenluokka ei oikein aukea terminä, koska siihen pitäisi kuulua kaikki jotka saavat palkkaa, siis akateemisia professoreita myöden. Siihen ei kuulu eläkeläiset, yrittäjät eivätkä opiskelijat, jos eivät käy palkkatyössä osa-aikaisesti.
Ja näitä palkansaajia on Suomessa reilu pari miljoonaa.
Yrittäjien elämästä ei heidän elämänsä eroa kuin siinä että tulot ovat usein pienemmät ja epävarmemmat ja ehkä työtunteja tehdään enemmän.
Eläkeläiset eroaa siinä etteivät käy yleensä töissä ja tulot on suurella osalla suht pienet.
Työttömien elämä on tietysti hyvinkin paljon erilaista verrattuna keskivertotyössäkäyvän elämään, köyhää on, ja tietysti se perustavaa laatua oleva ero eli työttömät ei käy töissä (yleensä).
Näin ollen työväen elämiä on varmasti ihan joka lähtöön köyhän kitumisesta rikkaaseen ökyilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokka ei oikein aukea terminä, koska siihen pitäisi kuulua kaikki jotka saavat palkkaa, siis akateemisia professoreita myöden. Siihen ei kuulu eläkeläiset, yrittäjät eivätkä opiskelijat, jos eivät käy palkkatyössä osa-aikaisesti.
Ja näitä palkansaajia on Suomessa reilu pari miljoonaa.
Yrittäjien elämästä ei heidän elämänsä eroa kuin siinä että tulot ovat usein pienemmät ja epävarmemmat ja ehkä työtunteja tehdään enemmän.
Eläkeläiset eroaa siinä etteivät käy yleensä töissä ja tulot on suurella osalla suht pienet.
Työttömien elämä on tietysti hyvinkin paljon erilaista verrattuna keskivertotyössäkäyvän elämään, köyhää on, ja tietysti se perustavaa laatua oleva ero eli työttömät ei käy töissä (yleensä).
Näin ollen työväen elämiä on varmasti ihan joka lähtöön köyhän kitumisesta rikkaaseen ökyilyyn.
Halusit sitten levittää koko yhteiskuntatieteellisen osaamattomuutesi ja tyhmyytesi tähän koko kansan nähtäville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. 58v siivooja, joka istun nyt vuokra-asuntoni parvekkeella tupakalla. Pieni palkka ja pieni lomaraha. Kesälomaa vietän, mutta ei ole varaa mihinkään lähteä. Syön tänään eilen tekemääni jauhelihakastiketta ja toivon että se riittää vielä huomiseksi. Ystäviä tulossa kahville ja katsoin että pakkasesta löytyi mustikoita, joten leivon tänään mustikkapiirakan. Kunhan nyt ensin saan siivouksen tehtyä loppuun. Aitoa duunarimeininkiä 😂
Tupakka pois niin on tilillä paljon rahaa vuoden päästä. Tämä puolivitsillä. Tiedän oikein hyvin, että duunarihommia ei oikein jaksa jos ei ole jotain kivaa just nyt.
On raskaampia ja likaisempiakin töitä kuin siivous. Ei se kaupan hyllyjen täyttökään nyt herkkua pidemmän päälle ole.
Vierailija kirjoitti:
Käytetään se mikä ansaitaan. Hankitaan omakotitalo, auto, toinen auto, vene, palju. Jääkaapillinen kylmiä alkoholijuomia ja makkaraa, kun kavereita tulee tupareihin. Luetaan IS ja IL&.
Pääkaupunkiseutulaisittain omakotitalo, 2 aitoa, vene ja palju on kyllä luksusta. Pienillä tuloilla ei mitään mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokka ei oikein aukea terminä, koska siihen pitäisi kuulua kaikki jotka saavat palkkaa, siis akateemisia professoreita myöden. Siihen ei kuulu eläkeläiset, yrittäjät eivätkä opiskelijat, jos eivät käy palkkatyössä osa-aikaisesti.
Ja näitä palkansaajia on Suomessa reilu pari miljoonaa.
Yrittäjien elämästä ei heidän elämänsä eroa kuin siinä että tulot ovat usein pienemmät ja epävarmemmat ja ehkä työtunteja tehdään enemmän.
Eläkeläiset eroaa siinä etteivät käy yleensä töissä ja tulot on suurella osalla suht pienet.
Työttömien elämä on tietysti hyvinkin paljon erilaista verrattuna keskivertotyössäkäyvän elämään, köyhää on, ja tietysti se perustavaa laatua oleva ero eli työttömät ei käy töissä (yleensä).
Näin ollen työväen elämiä on varmasti ihan joka lähtöön köyhän kitumisesta rikkaaseen ökyilyyn.
Tässä viestissä on kutakuinkin kaikki pielessä. Esim. se, ettei 5000 e kk-eläkettä nauttivan tai 4000 e/kk ansiosidonnaista saavan henkilön elämä erityistä köyhäilyä ole. Nämä henkilöt kuuluvatkin ylempään keskiluokkaan.
En jaksa edes korjata muita virheitä.
Kuinkahan paljon työväenluokkaisuus on pelkästään kulttuurillista? Äitini on köyhästä kodista. Sota katkaisi vaarin opiskelut ja hän teki niitä töitä mitä sai. Oli matemaattisesti lahjakas ja opetti matikkaa ja navigointia kansanopistossa, teki töitä suutarina ja oli lennonjohdossa töissä. Mitään muodollista koulutusta ei ollut. Vaari oli opettajaperheestä. Mummilla ei mitään koulutusta ja oli kotiäitini. Mummi oli varakkaasta poliitikkoperheestä. Äitini koti oli siis niin köyhä, että vaari teki alushousutkin lapsilleen kun ei ollut varaa ostaa kaupasta ja silakkaa syötiin aina. Kumpikin isovanhemmistani oli tavattoman sivistyneitä ja kultturelleja. Vaari harrasti musiikkia ja maalausta ja mummi musiikkia. Aineellista pääomaa ei isovanhemmillani ollut, mutta henkistä kyllä. Oliko äitini perhe työväenluokkaa vai jotain muuta luokkaa? Harrastukset eivät olleet työväenluokkaisia eivätkä ihmiset, joiden kanssa he seurustelivat, vaikka tulotaso oli työväenluokkainen. Itse ajattelen, että he eivät olleet työväenluokkaa juurikin sivistystason ja perheen "sisäisen kulttuurin" vuoksi.