Lue keskustelun säännöt.
Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.
30.06.2021 |
Olen palstalla näkemäni kommentin johdosta kehittänyt itselleni kummallisen kiinnostuksen Mount Everestillä lepääviin kiipeilijöihin. Olin kuullut niistä aiemminkin, mutta luulin että on legendaa ettei ruumiita saada alas vuorelta.
Osa vainajista säilyy näkyvissä ja verrattain hyvässä kunnossa vuosiakin sääolosuhteiden vuoksi. Lämpötila ei koskaan laske alle nollan.
Niin sanotulla death zonella (lähellä huippua) on ollut nähtävissä useita ihmisiä jotka eivät koskaan selvinneet alas. Kiipeilijät siis kulkevat vainajien ohi pyrkiessään maailman korkeimmalle huipulle.
Ajatus on samaan aikaan tosi karmaiseva ja kiehtova. Miltä tuntuisi nähdä hautaamaton, vuorella vuosia levännyt ihminen? Miltä omaisista tuntuu kun läheistä ei koskaan saa haudata, vaikka ruumiin koordinaatit ovat tiedossa ja netti täynnä valokuvia? Miten nukkuvat yönsä ne kiipeilijät, jotka aikanaan ovat joutuneet hylkäämään vielä elossa olevan ihmisen mahdottomien pelastusolosuhteiden vuoksi?
En tiedä miksi tämä aihe nyt pälkähtää mieleeni säännöllisesti.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Green_Boots
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Francys_Arsentiev
https://sometimes-interesting.com/mount-everest-dead-bodies/
Kommentit (1996)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beck Weathers oli ryhmänsä kanssa myräkän aikaan saarroksissa, ja heidän oppaansa Rob Hall oli jo aiemmin kadonnut. Myrskyn rauhoituttua Weathers ja muutamat muut olivat niin heikossa kunnossa, että loput ryhmästä lähtivät leiriin hakemaan apua. Kun apujoukot saapuivat, miehen ei arveltu selviävän laskeutumisesta, joten ryhmän muita jäseniä autettiin liikkeelle. Seuraavana päivänä Weathersia ja hänen kanssaan odottamaan jätetyn Yasuko Namban vointia tultiin tarkastamaan, mutta Namba oli jo kuollut ja Weathersin oletettiin olevan ”menetetty tapaus”.
Weathers palasi myöhemmin samana päivänä tajuihinsa ja laskeutui omatoimisesti leiriin kaikkien suureksi ihmetykseksi. Yöllä hänen telttansa kuitenkin oli romahtanut tuulen takia, ja jälleen miehen oletettiin menehtyneen ja hänet oltiin jättämässä niille sijoilleen. Onneksi joku huomasi Weathersin olevan tajuissaan juuri ennen kuin joukko oli löhdössä liikkeelle.
Beck Weathers selvisi vuorelta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti hengissä, vaikka menettikin paleltumien seurauksena nenänsä, toisen kätensä ja säilyneestä kädestä kaikki sormensa.
Että 2 kertaa meinas pudota kelkasta.
Tässä jutussa en yhtään ymmärrä miksi jo noin kerran taakse jäänyt meinattiin jättää tsekkaamatta tarkasti onko elossa. Sattumaltahan se yksikin sitten vilaisi lopulta mikä tilanne on ja elossa olikin romahtaneessa teltassa. Heitteillejättö kertaa 2, miltei. Maan tasalla ei tulisi kuuloonkan jättää kuolevaia noin mutta tuolla erityislait sitten.
Kuolevaa ja kuollutta on vaikea erottaa toisistaan. Molemmilla on kehon lämpö laskenut, kumpikaan ei hengitä (hengitystiheys saattaa olla kerran minuutissa tai harvemmin lopussa). Kuoleva ei jaksa liikahtaa tai avata silmiä saati puhua. Sydän lyö enää harvasti ja pulssi on heikko. Pintasuonet painuvat syvälle ja pulssia on äärimmäisen vaikea löytää.
Varsinkin jos pelastaja on melkein yhtä heikolla hapella kuin kuoleva itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Jep kun kaveri nuupahtaa poimitaan kaikki irtonainen mikä irtoo pois häneltä ja jatketaan matkaa. Tottakai se on raikkampi sen nuupahtaneen talsia leiriin ilman hanskoja, pipoa ja aurinkolaseja puhumattakaan hapesta ja kuumasta juomasta jne. Ilohan on leirissä sitä suurempi mitä varmemmin jätettiin kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beck Weathers oli ryhmänsä kanssa myräkän aikaan saarroksissa, ja heidän oppaansa Rob Hall oli jo aiemmin kadonnut. Myrskyn rauhoituttua Weathers ja muutamat muut olivat niin heikossa kunnossa, että loput ryhmästä lähtivät leiriin hakemaan apua. Kun apujoukot saapuivat, miehen ei arveltu selviävän laskeutumisesta, joten ryhmän muita jäseniä autettiin liikkeelle. Seuraavana päivänä Weathersia ja hänen kanssaan odottamaan jätetyn Yasuko Namban vointia tultiin tarkastamaan, mutta Namba oli jo kuollut ja Weathersin oletettiin olevan ”menetetty tapaus”.
Weathers palasi myöhemmin samana päivänä tajuihinsa ja laskeutui omatoimisesti leiriin kaikkien suureksi ihmetykseksi. Yöllä hänen telttansa kuitenkin oli romahtanut tuulen takia, ja jälleen miehen oletettiin menehtyneen ja hänet oltiin jättämässä niille sijoilleen. Onneksi joku huomasi Weathersin olevan tajuissaan juuri ennen kuin joukko oli löhdössä liikkeelle.
Beck Weathers selvisi vuorelta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti hengissä, vaikka menettikin paleltumien seurauksena nenänsä, toisen kätensä ja säilyneestä kädestä kaikki sormensa.
Että 2 kertaa meinas pudota kelkasta.
Tässä jutussa en yhtään ymmärrä miksi jo noin kerran taakse jäänyt meinattiin jättää tsekkaamatta tarkasti onko elossa. Sattumaltahan se yksikin sitten vilaisi lopulta mikä tilanne on ja elossa olikin romahtaneessa teltassa. Heitteillejättö kertaa 2, miltei. Maan tasalla ei tulisi kuuloonkan jättää kuolevaia noin mutta tuolla erityislait sitten.
Kuolevaa ja kuollutta on vaikea erottaa toisistaan. Molemmilla on kehon lämpö laskenut, kumpikaan ei hengitä (hengitystiheys saattaa olla kerran minuutissa tai harvemmin lopussa). Kuoleva ei jaksa liikahtaa tai avata silmiä saati puhua. Sydän lyö enää harvasti ja pulssi on heikko. Pintasuonet painuvat syvälle ja pulssia on äärimmäisen vaikea löytää.
Varsinkin jos pelastaja on melkein yhtä heikolla hapella kuin kuoleva itse.
Kyllä ihmisten tulisi jo tietää että kylmässä olosuhteessa elimistö siirtyy usein koomaa vastaavaan tilaan ja maallikoillekin pitäisi opettaa kuin esim aivoille on hyväkin mahdollisuus nimenomaan olla kylmässä selvitäkseen. On ihan hirveää että sieltä on käveltavä itse pois vaikka varusteita tai oltava 8 500 m koko yö ilman hapen happea kun kaverit veivät. Tuohon on tultava jokin järki.
Ja kun sanottiin ettei pelastajia tarvita niin nimenomaan niitä. Kukaan ei ikinä tiedä miten joku kestää noita olosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beck Weathers oli ryhmänsä kanssa myräkän aikaan saarroksissa, ja heidän oppaansa Rob Hall oli jo aiemmin kadonnut. Myrskyn rauhoituttua Weathers ja muutamat muut olivat niin heikossa kunnossa, että loput ryhmästä lähtivät leiriin hakemaan apua. Kun apujoukot saapuivat, miehen ei arveltu selviävän laskeutumisesta, joten ryhmän muita jäseniä autettiin liikkeelle. Seuraavana päivänä Weathersia ja hänen kanssaan odottamaan jätetyn Yasuko Namban vointia tultiin tarkastamaan, mutta Namba oli jo kuollut ja Weathersin oletettiin olevan ”menetetty tapaus”.
Weathers palasi myöhemmin samana päivänä tajuihinsa ja laskeutui omatoimisesti leiriin kaikkien suureksi ihmetykseksi. Yöllä hänen telttansa kuitenkin oli romahtanut tuulen takia, ja jälleen miehen oletettiin menehtyneen ja hänet oltiin jättämässä niille sijoilleen. Onneksi joku huomasi Weathersin olevan tajuissaan juuri ennen kuin joukko oli löhdössä liikkeelle.
Beck Weathers selvisi vuorelta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti hengissä, vaikka menettikin paleltumien seurauksena nenänsä, toisen kätensä ja säilyneestä kädestä kaikki sormensa.
Että 2 kertaa meinas pudota kelkasta.
Tässä jutussa en yhtään ymmärrä miksi jo noin kerran taakse jäänyt meinattiin jättää tsekkaamatta tarkasti onko elossa. Sattumaltahan se yksikin sitten vilaisi lopulta mikä tilanne on ja elossa olikin romahtaneessa teltassa. Heitteillejättö kertaa 2, miltei. Maan tasalla ei tulisi kuuloonkan jättää kuolevaia noin mutta tuolla erityislait sitten.
Kuolevaa ja kuollutta on vaikea erottaa toisistaan. Molemmilla on kehon lämpö laskenut, kumpikaan ei hengitä (hengitystiheys saattaa olla kerran minuutissa tai harvemmin lopussa). Kuoleva ei jaksa liikahtaa tai avata silmiä saati puhua. Sydän lyö enää harvasti ja pulssi on heikko. Pintasuonet painuvat syvälle ja pulssia on äärimmäisen vaikea löytää.
Varsinkin jos pelastaja on melkein yhtä heikolla hapella kuin kuoleva itse.
Kyllä ihmisten tulisi jo tietää että kylmässä olosuhteessa elimistö siirtyy usein koomaa vastaavaan tilaan ja maallikoillekin pitäisi opettaa kuin esim aivoille on hyväkin mahdollisuus nimenomaan olla kylmässä selvitäkseen. On ihan hirveää että sieltä on käveltavä itse pois vaikka varusteita tai oltava 8 500 m koko yö ilman hapen happea kun kaverit veivät. Tuohon on tultava jokin järki.
Ja kun sanottiin ettei pelastajia tarvita niin nimenomaan niitä. Kukaan ei ikinä tiedä miten joku kestää noita olosuhteita.
vailla avrusteita ( ei vaikka varusteita).
Jokainen voi eläytyä miltä tuo tuntuu. Sen yhden palaajan lause: tiedän kyllä että ihmettelette kun olenkin täällä kertoo aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, siitä vaan sitten kopteritrolli perustamaan Everestin huipulle Starbucks ja turisteja kuskaamaan. Tai mitä jos yrittäisit keksiä tälle päivää jotain järkevää tekemistä.
Itse olet pelleassburger joka ei kykene myöntämään olevansa väärässä.
Mitäpä luulet olisko Everestin huipulle charter-kopterilennot jos sinne pääsisi edes jollain lailla turvallisesti. Vähintään muutama sata sheikkiä ja oligarkia roudattaisiin sinne aamupalalle joka vuosi. Mitäköhän kertoo siitä että siellä on käynyt yksi kopteri?
Missä kohtaa on väitetty että se olisi niin turvallista että sitä voisi tehdä rutiininomaisesti? Et pysy kontekstissa.
Se että siellä on käynyt yksi helikoteri kertoo juuri siitä että sinne meneminen on kallista. Myöskään Nepal ei varmastikaan tahdo että huipulla lennätetään päivittäin jotain sheikkejä. Jo nykyisellään vuoren ympärillä pörrää niin paljon hekoja että pelätään niiden aiheuttamia lumivyöryjä.
Huippu pitää myös olla vapaana kiipeilijöistä jos sinne hekolla mennään. Se on tulonmenetys Nepalille, koska itse huipulle "kiivenneelta" (lue: sherpa-armeijan sinne raahaamalta) voidaan nyhtää enemmän rahaa kuin helikopterilla lennätetyltä.
Heh, nyt et ole itsekään enää tosissasi. Nepal saa tuloja vuorikiipeilystä kyllä, mutta yksi kunnon sheikki tai oligarki pystyisi maksamaan yhdestä lennosta yhtä paljon kuin koko Everestin kiipeilykauden lisenssit kustantaa. Se ettei näin tapahdu, tai ettei ole edes mitään kisailua Everestille lentämisestä kertoo että touhu on käytännössä mahdotonta ja kuolemanloukku joka kerta.
Tai se kertoo siitä ettei sheikki tai oligarkki näe mitään arvoa hekolennolla vuorenhuipulle. Sellaisen kopterin suunnittelu joka voisi viedä rutiininomaisesti isomman ryhmän Everestin huipulle maksaisi kymmeniä, ellei satoja miljoonia. Ja sellaisen konetyypin ongelma on ettei sillä ole mitään muuta käyttöä kuin viedä ihmisiä Everestille. Ei ole mitään muita korkeita kohteita mihin helikopterilla pitäisi turvallisesti päästä. Sen takia tällaisia koneita ei suunnitella koska niiden käyttökohde on liian suppea. Hekolentotoiminta tapahtuu yleensä paljon alemmissa korkeuksissa.
Kuten olen alusta asti sanonut, kyse on rahasta.
Ei vaan kyse on perusfysiikasta, jota sinä et hallitse edes peruskoulun oppimäärän vertaa.
9 kilometrin korkeudessa on niin ohut ilma ja äärimmäiset olosuhteet muutenkin, että sinne ei voi lentää millään painavalla. Kone painaa itsessään ja ihmiset siihen päälle, mutta kun sitä painoa ei saa tulla, tai kone ei pysy ilmassa.
Miksi jankkaat tätä kun sinne 9 kilsaan on jo lennetty ja laskeuduttu helikopterilla joka suunniteltiin 1970-luvulla?
Niin, hyvin kevyellä koneella.
Eikä ole sen jälkeen lennetty. Koska siinä ei ole mitään pointtia eikä hyödyntämispotentiaalia.
Nimenomaan tuolllaisille koptereille olisi hyödyntämispotentiaalia Himalayalla jossa jo MT Everestin rajana kn Tiibet/Kiina. Itse asiassa siksi nuokin huipulla käyneet kopterit heiluttivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko etelä- ja pohjoisreitit Everestin huipulle täysin erilliset vai yhtyvätkö ne jossain kohdassa ennen huippua?
Ovat täysin erilliset: Eri maatkin järjestävät.
Kiitos vastauksesta ja videolinkistä!
Vierailija kirjoitti:
Se oli kyllä Vanha -Jeti joka mainitsi CIA n tässä ketjussa ekana. Tutkimus siitä toi sitten loput.
Vanha Jeti sanoi, että joku entinen CIA-tyyppi oli myös kiivennyt Everestin huipulle. Ei siis ollut enää CIA:ssa vaan teki työkseen jotain muuta. Eikä kirjoittanut mitään varsinaisesti CIA:sta tai näistä sun teorioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se nyt ihan tuhlausta varmaan antaa kaverin pitää kuollessaan maksamansa omat kamppeet, kyllä ne saa viedä juu. NO EII!
Aivoödeema tuottaa harhoja ja filmiä sairastuneelle ja hän voi olla vaikka minkälainen, siitä tilasta kannattaisi opiskella aika tarkkaan ettei pala hermo siellä jos kaveri sairastuu. Noissa tapauksissa on varmaan palanyt hiha ainakin tuohon yhteen joka jätetty 2 kertaa melkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Jep kun kaveri nuupahtaa poimitaan kaikki irtonainen mikä irtoo pois häneltä ja jatketaan matkaa. Tottakai se on raikkampi sen nuupahtaneen talsia leiriin ilman hanskoja, pipoa ja aurinkolaseja puhumattakaan hapesta ja kuumasta juomasta jne. Ilohan on leirissä sitä suurempi mitä varmemmin jätettiin kuolemaan.
Ymmärtääkseni tuolta ei pystytä tuomaan pois ketään, joka ei pysty kävelemään omin jaloin. Kuka hänet olisi kantanut niissä olosuhteissa? Jos kiipeilijä ei reagoi mitenkään, kun häntä yritetään saada hereille, niin ei häntä oikein pysty sieltä kuskaamaan poiskaan tarpeeksi nopeasti.
En ole myöskään kuullut, että joku olisi vienyt Beckin hanskat. Todennäköisesti hän oli riisunut ne ihan itse joko hapenpuutteen tai hypotermian aiheuttamassa sekavuustilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Mihin siellä vuorella siis yleensä kuollaan? Happivajaukseen tai kylmään? Mietin vaan mitä tämän esimerkin kuolevalle siis varsinaisesti tapahtui ettei häntä voinut enää auttaa. Vuoret kuulostavat hyvin pelottavilta.
Happivajaus, vuoristotauti,aivoödeema, hukkuminen vesikeuhkoisuuteen, psyyke pettää,jumittuu, Jumittuu jonossa, kaveri pettää, putoaminen, Kulmyys ja hypotermian tuoma harha riisuutua. Varusteet rikkonntuu, lumisokeutuu jos aurinkolasit katoaa, köysi katkeaa, jalka vammautuu, liian löysä muodostelma josta yksi putoaa kuiluun, tikkaat romahtaa, tikkaitten päätyjäät pettävät,
syitä on monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Mihin siellä vuorella siis yleensä kuollaan? Happivajaukseen tai kylmään? Mietin vaan mitä tämän esimerkin kuolevalle siis varsinaisesti tapahtui ettei häntä voinut enää auttaa. Vuoret kuulostavat hyvin pelottavilta.
Happivajaus, vuoristotauti,aivoödeema, hukkuminen vesikeuhkoisuuteen, psyyke pettää,jumittuu, Jumittuu jonossa, kaveri pettää, putoaminen, Kulmyys ja hypotermian tuoma harha riisuutua. Varusteet rikkonntuu, lumisokeutuu jos aurinkolasit katoaa, köysi katkeaa, jalka vammautuu, liian löysä muodostelma josta yksi putoaa kuiluun, tikkaat romahtaa, tikkaitten päätyjäät pettävät,
syitä on monia.
Ja tulossa: selfien otto, riskinotto ennätystä tavoitellessa jne., erikoiset laitteet...jäämme odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Mihin siellä vuorella siis yleensä kuollaan? Happivajaukseen tai kylmään? Mietin vaan mitä tämän esimerkin kuolevalle siis varsinaisesti tapahtui ettei häntä voinut enää auttaa. Vuoret kuulostavat hyvin pelottavilta.
Happivajaus, vuoristotauti,aivoödeema, hukkuminen vesikeuhkoisuuteen, psyyke pettää,jumittuu, Jumittuu jonossa, kaveri pettää, putoaminen, Kulmyys ja hypotermian tuoma harha riisuutua. Varusteet rikkonntuu, lumisokeutuu jos aurinkolasit katoaa, köysi katkeaa, jalka vammautuu, liian löysä muodostelma josta yksi putoaa kuiluun, tikkaat romahtaa, tikkaitten päätyjäät pettävät,
syitä on monia.
Ja tulossa: selfien otto, riskinotto ennätystä tavoitellessa jne., erikoiset laitteet...jäämme odottamaan.
Yleiseti voidaan mainita teiniasenne mä en koskaan kuole, liika pelottomuus, adrenaliiniriippuvuus jolloin riskit ylitetään, kokemattomuus, "koska mä maksoin mä meen "materialismi, "menenpä uhallakin kun iellettiin", näyttämisenhalu, ja sitten alitajuisesti tai selkeästi kuolemantoiveiset muille kostajat. Lienee harvassa ne jotka lähtevät taivaaseen romanttisesti menmällä tuonne tai jos lähtevät siellä helvetti ilmestyy varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Mihin siellä vuorella siis yleensä kuollaan? Happivajaukseen tai kylmään? Mietin vaan mitä tämän esimerkin kuolevalle siis varsinaisesti tapahtui ettei häntä voinut enää auttaa. Vuoret kuulostavat hyvin pelottavilta.
Happivajaus, vuoristotauti,aivoödeema, hukkuminen vesikeuhkoisuuteen, psyyke pettää,jumittuu, Jumittuu jonossa, kaveri pettää, putoaminen, Kulmyys ja hypotermian tuoma harha riisuutua. Varusteet rikkonntuu, lumisokeutuu jos aurinkolasit katoaa, köysi katkeaa, jalka vammautuu, liian löysä muodostelma josta yksi putoaa kuiluun, tikkaat romahtaa, tikkaitten päätyjäät pettävät,
syitä on monia.
Ja tulossa: selfien otto, riskinotto ennätystä tavoitellessa jne., erikoiset laitteet...jäämme odottamaan.
Yleiseti voidaan mainita teiniasenne mä en koskaan kuole, liika pelottomuus, adrenaliiniriippuvuus jolloin riskit ylitetään, kokemattomuus, "koska mä maksoin mä meen "materialismi, "menenpä uhallakin kun iellettiin", näyttämisenhalu, ja sitten alitajuisesti tai selkeästi kuolemantoiveiset muille kostajat. Lienee harvassa ne jotka lähtevät taivaaseen romanttisesti menmällä tuonne tai jos lähtevät siellä helvetti ilmestyy varmaan.
ja vielä : pakkomielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin, tai siis miksi, ovat kuolleet? Onko taustalla jokin tekninen vika, jonka takia ei ole saanut happea tarpeeksi, ja mennyt sekaisin ja tehnyt huonoja valintoja jonka seurauksena jäätynyt?
Luin Green bootsin wikipedian eikä tämä tullut selväksi. Rip
Miksi alapeukut? Ymmärrän toki että noissa olosuhteissa lähtee helposti henki mutta varmasti ovat olleet kokeneita kiipeilijöitä ja hyvin valmistautuneita, joten onko mennyt jokin elintärkeä varuste epäkuntoon ja siitä lähtenyt katastrofi liikkeelle?
Suurin osa kuolleista on joko pudonnut tai lumivyöry on vienyt heidät mukanaan. Koska 8000 korkeudessa happi on vähissä, siellä ei selviydy edes kokenut kiipeilijä vuorokautta-kahta pidempään. Korkeuksissa aivopöhö (eli liian vähän happea aivoille) tai keuhkopöhö (liian vähäisestä hapesta johtuen nestettä kerääntyy keuhkoihin) aiheuttavaa kuoleman. Ylös ei voi jäädä ja alas pitäisi päästä nopeasti, mutta horjahtamatta, ettei astu väärään kohtaan ja vieri rinnettä alas. Myös paleltumat ja hypotermia ovat vaarallisia. Huono sää saattaa johtaa harhaan reitiltä, piiskaavat tuulenpuuskat estävät liikkumisen ja voi altistua kylmyydelle, joka voi tuntua yli -60°C. Joku on saanut myös vuorihulluuden. Nämä kaikki voi sattua myös kokeneelle kiipeilijälle.
Ps. Alastulo on vaarallisempaa kuin ylösmeno. Plus nykyään jokaisen retkikunnan on tuotava tietty määrä roskaa alas vuorelta sakon uhalla. Enää sinne voi edes kakata minne sattuu vaan siitäkin on tarkat määräykset.
Joku kyseli mihin kiipeilijät kuolee. Ylempänä vastaus sivulta 31.
Hän lisäsi vielä:
Unohdin vielä yhden suuren syyn kuolemille. Väsymys. Viimeinen rykäys huipulle ja takaisin ylimpään perusleiriin kestää keskimäärin 14 tuntia. Sitä ennen on vuorella käytetty jo päiviä. Mitä ylempänä ollaan sen vaikeampaa on edes nukkua. Päänsärky on normaalia. Ruokahalua ei ole ja heikko hapetus tekee olosta raskaan. Sitten pitäisi jaksaa ylös ja alas, olla tarkkana askelista ja oikeasta suunnasta, kantaa rinkkaa ja happipulloa/pulloja horjahtamatta. Energiaa kuluu jo pelkkään seisomiseen. Jokainen askel pitää erikseen varmistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman ruumiin Everestillä nähnyt, yhden intialaisen kiipeilijän ruumiin yli astunut n. 8500 metrin korkeudessa. Monia tuttuja kuollut, yksi mm. viereiseen telttaan perusleirissä, kun olimme tulleet vuorelta alas.
Kerro lisää fiiliksistä!
Ap
Ylävuoren ruumiit jätetään yhteisestä sopimuksesta sijoilleen. Kukaan järkevä kiipeilijä ei halua, että jotkut vaarantavat henkensä tuodessaan hänen ruumistaan alas. Kiipeilijät hyväksyvät ylävuoren viimeiseksi leposijakseen ja mikäpäs sen kauniimpi paikka. Linnut ei noki, bakteerit ei jyllää, syväjäädytettynä siellä muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Ruumiit muistuttavat siellä kasvoiltaan kuivuneita mallinukkeja. Ei kuitenkaan täysin kuivaneilta, koska umpijäätyminen tapahtuu suht nopeasti. Aina on herättänyt ruumiin näkeminen rinteellä kunnioitusta ja saanut ajattelemaan elämää laajemmin. Mikä on tuon henkilön tarina, miksi kuoli, miten voisin toimia itse paremmin.
Kiitos kun jaat tämän, tosi mielenkiintoista!
Oletko koskaan ajatellut miten suhtautuisit jos joutuisit jättämään apua pyytävän ihmisen huipun tuntumaan kuolemaan? Pohdin itse sitä, että tilanteessa varmaan itsesuojeluvaisto jyrää kaiken yli, mutta mahtaisikohan illalla uni tulla silmään.
Ap
En ole joutunut tilanteeseen, missä joudutaan jättämään apua tarvitseva. Päässyt jopa auttamaan heitä pulassa, vaikka jo lääkäreidenkin toimesta yksi kiipeilijä "tuomittu kuolemaan". Eipä kuollut kun pantiin hösseliksi.
Olen kyllä joutunut perusleirin teltassa kuulemaan radiopuhelimella kuolevan kiipeilijän ääntä pari tuntia, äänen viimein vaietessa. Kyllä siinä kyyneliä tuli paljon ja pitkään, kun viimeisiä sanoja kuunteli ja pitkiä taukoja niiden välillä.
Mihin siellä vuorella siis yleensä kuollaan? Happivajaukseen tai kylmään? Mietin vaan mitä tämän esimerkin kuolevalle siis varsinaisesti tapahtui ettei häntä voinut enää auttaa. Vuoret kuulostavat hyvin pelottavilta.
Happivajaus, vuoristotauti,aivoödeema, hukkuminen vesikeuhkoisuuteen, psyyke pettää,jumittuu, Jumittuu jonossa, kaveri pettää, putoaminen, Kulmyys ja hypotermian tuoma harha riisuutua. Varusteet rikkonntuu, lumisokeutuu jos aurinkolasit katoaa, köysi katkeaa, jalka vammautuu, liian löysä muodostelma josta yksi putoaa kuiluun, tikkaat romahtaa, tikkaitten päätyjäät pettävät,
syitä on monia.
Myös on varmasti paskojen luonteitten tekemiä murhia, ihminen se käyttäytyy tilaisuuden tullen kuulemma aika oudostikin, etenkin jos kilpailu paremmuudesta.
Everestin elokuvan tekoa, melkoisen kiintoisaa:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli kyllä Vanha -Jeti joka mainitsi CIA n tässä ketjussa ekana. Tutkimus siitä toi sitten loput.
Vanha Jeti sanoi, että joku entinen CIA-tyyppi oli myös kiivennyt Everestin huipulle. Ei siis ollut enää CIA:ssa vaan teki työkseen jotain muuta. Eikä kirjoittanut mitään varsinaisesti CIA:sta tai näistä sun teorioista.
Ei ne ole mun teorioita vaan nuo videot laitoin juuri siksi että saatte katsoa ihan itse mikä tilanne siellä on CIAN osalta. Koeta nyt jo tajuta. Se on vielä tuore kohu. Se plutonium voi päätyä Gagnesiin sanovat.
Oli miten oli, mutta vanha Jeti ei puhunut mitään CIA:n touhuista.
Mulla ei ole aikaa katsella kaikkia ketjuun linkattuja videoita, eikä varmaan muillakaan. Katson vain aiheeseen liittyvät.
Kuolinsyitä varmaan myös huumeet, viina ja naiset . Taustalla. Tottakai siitä misusta matsataan.
Tappelu Bitcoineista tulossa sekin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beck Weathers oli ryhmänsä kanssa myräkän aikaan saarroksissa, ja heidän oppaansa Rob Hall oli jo aiemmin kadonnut. Myrskyn rauhoituttua Weathers ja muutamat muut olivat niin heikossa kunnossa, että loput ryhmästä lähtivät leiriin hakemaan apua. Kun apujoukot saapuivat, miehen ei arveltu selviävän laskeutumisesta, joten ryhmän muita jäseniä autettiin liikkeelle. Seuraavana päivänä Weathersia ja hänen kanssaan odottamaan jätetyn Yasuko Namban vointia tultiin tarkastamaan, mutta Namba oli jo kuollut ja Weathersin oletettiin olevan ”menetetty tapaus”.
Weathers palasi myöhemmin samana päivänä tajuihinsa ja laskeutui omatoimisesti leiriin kaikkien suureksi ihmetykseksi. Yöllä hänen telttansa kuitenkin oli romahtanut tuulen takia, ja jälleen miehen oletettiin menehtyneen ja hänet oltiin jättämässä niille sijoilleen. Onneksi joku huomasi Weathersin olevan tajuissaan juuri ennen kuin joukko oli löhdössä liikkeelle.
Beck Weathers selvisi vuorelta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti hengissä, vaikka menettikin paleltumien seurauksena nenänsä, toisen kätensä ja säilyneestä kädestä kaikki sormensa.
Että 2 kertaa meinas pudota kelkasta.
Tässä jutussa en yhtään ymmärrä miksi jo noin kerran taakse jäänyt meinattiin jättää tsekkaamatta tarkasti onko elossa. Sattumaltahan se yksikin sitten vilaisi lopulta mikä tilanne on ja elossa olikin romahtaneessa teltassa. Heitteillejättö kertaa 2, miltei. Maan tasalla ei tulisi kuuloonkan jättää kuolevaia noin mutta tuolla erityislait sitten.
Kuolevaa ja kuollutta on vaikea erottaa toisistaan. Molemmilla on kehon lämpö laskenut, kumpikaan ei hengitä (hengitystiheys saattaa olla kerran minuutissa tai harvemmin lopussa). Kuoleva ei jaksa liikahtaa tai avata silmiä saati puhua. Sydän lyö enää harvasti ja pulssi on heikko. Pintasuonet painuvat syvälle ja pulssia on äärimmäisen vaikea löytää.
Varsinkin jos pelastaja on melkein yhtä heikolla hapella kuin kuoleva itse.
Kyllä ihmisten tulisi jo tietää että kylmässä olosuhteessa elimistö siirtyy usein koomaa vastaavaan tilaan ja maallikoillekin pitäisi opettaa kuin esim aivoille on hyväkin mahdollisuus nimenomaan olla kylmässä selvitäkseen. On ihan hirveää että sieltä on käveltavä itse pois vaikka varusteita tai oltava 8 500 m koko yö ilman hapen happea kun kaverit veivät. Tuohon on tultava jokin järki.
Ja kun sanottiin ettei pelastajia tarvita niin nimenomaan niitä. Kukaan ei ikinä tiedä miten joku kestää noita olosuhteita.
K aikki kuolleet ovat sinne omin jaloin menneet ja näin ollen itse itsensä sinne veivät. Ei siellä kukaan metallia pidä niskassa kiinni ja sano, että "nyt me viedään sinut everestille".
Tässä jutussa en yhtään ymmärrä miksi jo noin kerran taakse jäänyt meinattiin jättää tsekkaamatta tarkasti onko elossa. Sattumaltahan se yksikin sitten vilaisi lopulta mikä tilanne on ja elossa olikin romahtaneessa teltassa. Heitteillejättö kertaa 2, miltei. Maan tasalla ei tulisi kuuloonkan jättää kuolevaia noin mutta tuolla erityislait sitten.