Lue keskustelun säännöt.
Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.
30.06.2021 |
Olen palstalla näkemäni kommentin johdosta kehittänyt itselleni kummallisen kiinnostuksen Mount Everestillä lepääviin kiipeilijöihin. Olin kuullut niistä aiemminkin, mutta luulin että on legendaa ettei ruumiita saada alas vuorelta.
Osa vainajista säilyy näkyvissä ja verrattain hyvässä kunnossa vuosiakin sääolosuhteiden vuoksi. Lämpötila ei koskaan laske alle nollan.
Niin sanotulla death zonella (lähellä huippua) on ollut nähtävissä useita ihmisiä jotka eivät koskaan selvinneet alas. Kiipeilijät siis kulkevat vainajien ohi pyrkiessään maailman korkeimmalle huipulle.
Ajatus on samaan aikaan tosi karmaiseva ja kiehtova. Miltä tuntuisi nähdä hautaamaton, vuorella vuosia levännyt ihminen? Miltä omaisista tuntuu kun läheistä ei koskaan saa haudata, vaikka ruumiin koordinaatit ovat tiedossa ja netti täynnä valokuvia? Miten nukkuvat yönsä ne kiipeilijät, jotka aikanaan ovat joutuneet hylkäämään vielä elossa olevan ihmisen mahdottomien pelastusolosuhteiden vuoksi?
En tiedä miksi tämä aihe nyt pälkähtää mieleeni säännöllisesti.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Green_Boots
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Francys_Arsentiev
https://sometimes-interesting.com/mount-everest-dead-bodies/
Kommentit (1996)
Sen päivän Time kannen kun näkis että kannessa maailman ekan Everestillä käyneen Sherpan kuva ja sitä seuraavat kumppaninsa. Kerrankin näin, totuus esiin.Kunnia hänelle jolle se kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Aina on käytetty parhaita saatavilla olevia varusteita. Aikoinaan naulapohjakenkiä, nyt moninkertaisesti eristettyjä High Altitude bootseja joissa jalat eivät lopultakaan palellu. Huntin rekikunnalla 1953 oli uusinta huutoa olevat puuvilla-nailon kankaasta tehdyt untuva-asut ja makuupussit. Nyt nekin ovat huomattavasti parantuneet ja toki parasta ja turvallisinta saa käyttää, ja miksi pitäisi vaikkapa siirtyä takaisin sadan vuoden takaisiin happilaitteisiin, kun nyt on varmatoimisia vehkeitä joissa suora linkki kiipeilijän elintomintoja mitaavaan elektroniikaan? Siis automaattiannostelu ja tosiaikainen tiedonsiirto perusleiriin, josta käsin voidaan käskyttää ylhäällä olijoita.
Täss kyllä olen ihan samaa mieltä, että on vain hyvä, että käytetään nykyajan suojavarusteita, säästetään ihmishenkiä.
Everestistä on tullut suhteelisen helppo kiivettävä koska kokemusta on niin paljon ja parhaat šerpat erittäin rutinoituneita. Huntin retkikunnalla oli 8 yläleiriä, nyt on menty puolensataa vuotta vain neljällä, koska se riittää. Perusleirissä on suorastaan ruhtinaalliset oltavat parhailla retkikunnilla ainakin. Jonotus, joka johtuu sekä liiasta porukasta että kokemattomuudesta (tuttu huippu-Tamang kertoi kuinka he joutuivat perseestä työntämään intialaisia "kiipeiljöitä" ylös parin metrin töyrästä kun kaverit vain paniikissa takertuivat köysiin ja kiljuivat apua).
Voi ei :) Tuo on kyllä sellainen juttu, että olisin varmasti samanlainen kuin nuo intialaiset kiipeilijät. En voi sietää korkeita paikkoja enkä siksi voisi edes kuvitella että lähtisin vuorikiipeilemään. Hyvä kun tikapuille uskaltaudun.
Sallitun raja ehkä kulkee siinä, saako helikopterilla viedä tavaraa perusleirin yläpuolelle, ainakin sitä paheksutaan. Etukäteen kotona ohueen ilmaan totuttelu on sekin joittenkin mielestä epistä, mutta se aivan selvästi tekee hommasta nopeampaa ja turvallisempaa, ennätyshän on nykyään tuntia vaille kaksi viikkoa kotoa huipulle ja takaisin, vanhan koulukunnan reissut kestävät vähintään puolitoista kuukautta ja enemmän.
Tätä minä ehkä ajoinkin takaa, en osannut kysyessäni sitä muotoillakaan (vaikea joskus kysyä sitä haluaa tietää .jos ei omaa kokemusta ole asiasta, mutta onneksi teitä konkareita on, joilta uskaltaa kysyä ns. tyhmiäkin). Totta. Tulen täällä nyt miettineeksi että on tuo vuorikiipeilykin käsitemäärittelyä, että milloin tulee sitten se raja, että aletaan rankata kiipeilijöitä esim. "ilman apukeinoa x huipulle päässeet" ja sitten "apukeinon x avulla huipulle päässeisiin". Sinälläänhän tuollaisilla ei varmasti ole mitään merkitystä, koska jokainen asettaa omat tavoitteensa itse eikä voi sanoa ehkä sitäkään, että jos ei päässyt huipulle, niin reissu oli epäonnistunut, koska silloin ainakin onnistuttiin siinä, että ymmärrettiin kääntyä alas, kun tajuttiin, että riskit tulevat liian suuriksi. Sellainen (ainakin minulle) on myös onnistuminen. Muistan muuten joskus puhutun mediassa siitäkin, että onko huiputus oikea huiputus, jos sinne mennään lisähapella eikä omin keuhkoin, mutta nykyisin kai lisähappi on sitten jo hyväksyttyä.
Toki muinaiset nousut ovat olleet kovempia saavutuksia, koska ne tehtiin kiipeilijävetoisesti ja šerpat olivat vain apureita, nyt Everestillä šerpat johtavat vuorella enemmän ja vähemmän koko orkesteria, kantavat enimmät kamat ja maksavat asiakkaat patikoivat perässä. Kyllä se silti fyysisesti kova suoritus on joka tapauksessa, mutta ei samalla tavalla kuin etsiä sitä reittiä ekana paikassa jossa kukaan ei ole ennen käynyt ja ilman yhteyttä alas. Ei siis syytä pahastua, paikalla olevat huipulla käyneet toverit...
Kylläkyllä... Itse en tule koskaan kiipeämään korkealle (vaikka selättäisin korkeuskammonikin), koska olen myös astmaatikko ja vaikka keuhkokapasiteettini on keuhkolääkärinkin mielestä huikan hyvä ja keuhkoni tilavammat kuin monelle urheilijalla, niin silti ääritilanteissa ne eivät toimi kuin pitäisi. Samasta syystä en myöskään laitesukella. Olen joskus ajatellut, että ei sillä oikeasti ole väliä vaikka tiedostaisi, että ei voi tehdä asiaa x tai y, koska voi sitten keskittyä tekmään vaikka asiaa h ja w. Pitää vain pelata niillä korteilla, joita on omaan käteen jaettu.
Pysähdyin tässä kohtaa jahtaamaan mielikuviani siitä miltä mahtoikaan maailmaa näyttää siellä everestillä vuonna 85 kun sinä siellä kuljit vuoriseudulla. On varmasti tullut monia ikimuistoisia hetkiä talletettua omiin hermoverkkoihin ja kokemukset muutenkin aina opettavat. Pahoitteluni aiheesta eksymistä, ajattelin, että deleteoin nämä, mutta päätin sitten, että enpäs taidakaan, menkööt.
, puhelimella vie aina aikaa deletoida tekstiä.
Totuus on kuitenkin se, että Everestin huipulla on onnistuneesti käynyt täysin kokemattomiakin heppuja ja heputtaria, jopa Suomesta. Kaikki kunnia heille, talviretkeily Lapissa on parempaa treeniä kuin seinäkiipeily ja porrasjuoksu Singaporessa.
Näihin toivotuksiin minäkin yhdyn. Hienoa, että ihmiset tavoittelevat unelmiaan ja vielä hienompaa, jos saavat ne saavutettua. Ihmisenä olemisen yksi hienous on varmaan siinä, että jokainen voi monessa kohtaa elämässään valita oman tiensä ja lähteä kulkemaan sitä. Monesti on tullut mietittyä, että kyllä meillä on suomessa hyvät urheilumaastot ja sen kun yhdistää yleiseen turvallisuuteen, niin on tämä hyvä maa tuossakin suhteessa.
Kiitos uudemman kerran sinulle, Vanha jeti, annoitpa taas monta ajattelun aihetta, sellaisiakin, jota ei nyt tässä tekstissä ole. jääköön muhimaan vielä, näissä jutuissa on mietittävää vielä moneksi hiljaiseksi hetkeksi.
Mutta mitä järkeä on mennä huipulle sherpojen perässä ja hehkuttaa asiaa???
Vierailija kirjoitti:
Tuota kastilaitosjärjestelmää on hyvä huiputtaa koska valkoisen asema on jo almiiksi "kannahan mun tavarat" se kuuluu hommiisi.
Taas toisenlaiseen suomalaiseen kulttuuriin tottuneesta tuo on luokittelua ja raukkamaista hyväksikäyttöä.
Kyllä kysymys on nykyään normaalista kaupankäynnistä, ei orjuudesta. Suomessakin on taksikuskeja, ruokakuskeja ja pakettilähettejä jotka tienaavat huonosti. Nepalissa vain tavara liikkuu olosuhteitten pakosta kantamalla. Everestin Sherpojen tienestit ovat paikallisittain huikeita, Suomessa vastaavat tulot (10-30 vuoden talouden keskitulo vuodessa) olisi jossain 350k€ ja miljoonan euron välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikka ei ole ensimmäinen suomalainen joka kiipesi Mount Everestille. Mutta jätetään tämä salaisuudeksi.
Kyllä Veikka oli ensimmäinen joka yritti ja pääsi huipulle, mutta minä olin vuonna 1985 eka suomalainen joka kiipesi Everestillä. Sijamuotoero on tärkeä. Amerikkalainen länsiharjanneretkikunta päästi minut viemään 10 kg makaroonia ykkösleiriinsä Lho La:n solassa 6000 metrissä. Kiinteitä köysiä aika lailla pystykalliota 600 metriä, Adidaksen lenkkitossuilla ja Helly-Hansenin luukkuperseissä fleecepupupuvussa.
_________
Vanha Jeti
Minkä ikäinen olit vuonna 1985? Mistä sait päähäsi lähteä tuonne ja kenen kanssa? Jos nyt näin henkilökohtaisia saa kysyä, pakkohan ei ole vastata. Mutta nämä seikkailusi kiehtovat! Silloin ensimmäisellä kerralla ei varmaan ollut sanottavasti jonoja?
Vuoden 1984 lokakuussa läksimme vaimoni kanssa 7 kuukauden reissulle Aasiaan, olin juuri täyttänyt 30. Intian kautta Nepaliin ja siellä kiersimme vanhan pitkän Annapurnan kierroksen ja piston A:n Pyhättöön. Sen jälkeen Thaimaanhan, Burmaan, takaisin Thaimaahan, Hong Kong, Kiinassa ja Tiibetissä pari kuukautta (silloin oli vain 40 ulkomaalaisille avointa kaupunkia, ei yksityisautoja jne). Lopuksi taas Nepaliin pariksi kuukaudeksi tarkoituksena juuri Everestin juurella käynti ja vierailu jenkkien leirissä. Haastattelin myös Chris Boningtonia Norjalaisten leirissä, kahta retkikuntaa enempää ei siihen aikaan tavallisesti ollutkaan. Valitettavasti matkatoverini sairastui ja joutui kääntymään alas Gokyon laaksosta ennen Everestin juurelle pääsyä, joten jatkoin ilman häntä.
Tuosta norjalaisten reissusta muuten alkoi Everestin alamäki, kun porukan liitännäisjäsen miljonääri Dick Bass kävi huipulla šerpojen avustamana ja sai ensimmäisenä kasaan ns. seitsemän huippua, joka on edelleenkin yksi näitä kiipeilyvillityksiä. Hän ei siis ollut varsinainen jäsen, vaan maksoi itsensä mukaan ja käytti valmiita reittejä. Siinä sitten keksittiin kaupallinen retkikuntatoiminta ja loppu on historia ja mekin olemme tässä, muuten ei oltaisi.
Everestin jälkeen kapusin kahden šerpan kanssa (toinen oli Babu Chiri) Amphu Labtsan 5800m yli ja kiipesimme Meran huipulle ilman lupia, mutta ei niissä laaksoissa ollut ensimmäistäkään turistia siihen aikaan, eikä majataloja. Tuo 6472m tai jotain oli hetken aikaa korkein suomalaisten kiipeämä vuori. Jostain syystä suomalaiset eivät olleet hoksanneet Nepalia kiipeilykohteena, vaikka Alpeilta oli monilla runsaasti kokemusta. Vasta Veikka G rikkoi kuparisen ja muutkin tajusivat että Himalajalla voi kiivetä mukavasti ja jopa edullisesti (paitsi Everest). Baruntsen onnistunut retkikunta 1994 oli ensimmäinen kokonaan suomalainen yritys korkeitten (yli 7000m) vuorten kiipeämiseksi, itse en sinne päässyt kun lapset olivat pieniä.
Sattumien summana olen tavannut mm. viimeisen hengissä olleen Huntin retkikunnan šerpan Kanji Sherpan Namchessa 1998, itsensä Sir Edmundin Jumbesissa vuonna -00, nykyisen eturivin retkikuntajohtajan Lukas Furtenbachin Argentiinassa ja Nirmal Purjan kanssa ryypättiin punkkua yhteisestä pullosta Acongacualla männävuonna. Kaikkeen sitä joutuu kun ei liikoja estele.
__________
Vanha Jeti
Kiitos vastauksestasi! Sinulla on kyllä ollut ihan huikea elämä, ihan kateeksi käy! Oletko kirjoittanut muistelmiasi ylös? Olet nimittäin todella taitava kirjoittajakin, näitä lyhyitäkin pätkiä on todellinen ilo lukea. Selkeää kerrontaa, voin ihan eläytyä matkalle mukaan!
Nyt panee epäilemään että olen ollut kanssasi Nepalissa vuonna 1986...
_________
Vanha Jeti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla Pohjanmaalla on näköjään valkoista kastiväkeä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kastilaitosjärjestelmää on hyvä huiputtaa koska valkoisen asema on jo almiiksi "kannahan mun tavarat" se kuuluu hommiisi.
Taas toisenlaiseen suomalaiseen kulttuuriin tottuneesta tuo on luokittelua ja raukkamaista hyväksikäyttöä.
Kyllä kysymys on nykyään normaalista kaupankäynnistä, ei orjuudesta. Suomessakin on taksikuskeja, ruokakuskeja ja pakettilähettejä jotka tienaavat huonosti. Nepalissa vain tavara liikkuu olosuhteitten pakosta kantamalla. Everestin Sherpojen tienestit ovat paikallisittain huikeita, Suomessa vastaavat tulot (10-30 vuoden talouden keskitulo vuodessa) olisi jossain 350k€ ja miljoonan euron välillä.
Mutta kysymys on miksi heidän kiipeilysaavutuksensa eivät koreile lehtien kansissa ??? Nehän ovat paaaaljon mittavammat kuin valkoisilla. He ovat kiipeilijöinä ne mestarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikka ei ole ensimmäinen suomalainen joka kiipesi Mount Everestille. Mutta jätetään tämä salaisuudeksi.
Kyllä Veikka oli ensimmäinen joka yritti ja pääsi huipulle, mutta minä olin vuonna 1985 eka suomalainen joka kiipesi Everestillä. Sijamuotoero on tärkeä. Amerikkalainen länsiharjanneretkikunta päästi minut viemään 10 kg makaroonia ykkösleiriinsä Lho La:n solassa 6000 metrissä. Kiinteitä köysiä aika lailla pystykalliota 600 metriä, Adidaksen lenkkitossuilla ja Helly-Hansenin luukkuperseissä fleecepupupuvussa.
_________
Vanha Jeti
Minkä ikäinen olit vuonna 1985? Mistä sait päähäsi lähteä tuonne ja kenen kanssa? Jos nyt näin henkilökohtaisia saa kysyä, pakkohan ei ole vastata. Mutta nämä seikkailusi kiehtovat! Silloin ensimmäisellä kerralla ei varmaan ollut sanottavasti jonoja?
Vuoden 1984 lokakuussa läksimme vaimoni kanssa 7 kuukauden reissulle Aasiaan, olin juuri täyttänyt 30. Intian kautta Nepaliin ja siellä kiersimme vanhan pitkän Annapurnan kierroksen ja piston A:n Pyhättöön. Sen jälkeen Thaimaanhan, Burmaan, takaisin Thaimaahan, Hong Kong, Kiinassa ja Tiibetissä pari kuukautta (silloin oli vain 40 ulkomaalaisille avointa kaupunkia, ei yksityisautoja jne). Lopuksi taas Nepaliin pariksi kuukaudeksi tarkoituksena juuri Everestin juurella käynti ja vierailu jenkkien leirissä. Haastattelin myös Chris Boningtonia Norjalaisten leirissä, kahta retkikuntaa enempää ei siihen aikaan tavallisesti ollutkaan. Valitettavasti matkatoverini sairastui ja joutui kääntymään alas Gokyon laaksosta ennen Everestin juurelle pääsyä, joten jatkoin ilman häntä.
Tuosta norjalaisten reissusta muuten alkoi Everestin alamäki, kun porukan liitännäisjäsen miljonääri Dick Bass kävi huipulla šerpojen avustamana ja sai ensimmäisenä kasaan ns. seitsemän huippua, joka on edelleenkin yksi näitä kiipeilyvillityksiä. Hän ei siis ollut varsinainen jäsen, vaan maksoi itsensä mukaan ja käytti valmiita reittejä. Siinä sitten keksittiin kaupallinen retkikuntatoiminta ja loppu on historia ja mekin olemme tässä, muuten ei oltaisi.
Everestin jälkeen kapusin kahden šerpan kanssa (toinen oli Babu Chiri) Amphu Labtsan 5800m yli ja kiipesimme Meran huipulle ilman lupia, mutta ei niissä laaksoissa ollut ensimmäistäkään turistia siihen aikaan, eikä majataloja. Tuo 6472m tai jotain oli hetken aikaa korkein suomalaisten kiipeämä vuori. Jostain syystä suomalaiset eivät olleet hoksanneet Nepalia kiipeilykohteena, vaikka Alpeilta oli monilla runsaasti kokemusta. Vasta Veikka G rikkoi kuparisen ja muutkin tajusivat että Himalajalla voi kiivetä mukavasti ja jopa edullisesti (paitsi Everest). Baruntsen onnistunut retkikunta 1994 oli ensimmäinen kokonaan suomalainen yritys korkeitten (yli 7000m) vuorten kiipeämiseksi, itse en sinne päässyt kun lapset olivat pieniä.
Sattumien summana olen tavannut mm. viimeisen hengissä olleen Huntin retkikunnan šerpan Kanji Sherpan Namchessa 1998, itsensä Sir Edmundin Jumbesissa vuonna -00, nykyisen eturivin retkikuntajohtajan Lukas Furtenbachin Argentiinassa ja Nirmal Purjan kanssa ryypättiin punkkua yhteisestä pullosta Acongacualla männävuonna. Kaikkeen sitä joutuu kun ei liikoja estele.
__________
Vanha Jeti
Kiitos vastauksestasi! Sinulla on kyllä ollut ihan huikea elämä, ihan kateeksi käy! Oletko kirjoittanut muistelmiasi ylös? Olet nimittäin todella taitava kirjoittajakin, näitä lyhyitäkin pätkiä on todellinen ilo lukea. Selkeää kerrontaa, voin ihan eläytyä matkalle mukaan!
tälle peukku ylös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha artikkeli, mutta tuskin sherpojen palkat ovat nousseet? Ei taida heillä paljon muitakaan tulonlähteitä olla. Ja korona-aikana ei sitäkään vähää.
Nämä huipulle asiakkaita vievät šerpat (ja tamangit yhä enemmän myös) tienaavat 4000-10000€ per sesonki riippuen siitä paljonko kantavat tavaraa ylös ja paljonko tulee tippiä. Kuuluisimmille eli kokeneimmille ja vahvimmille maksetaan enemmän, aloittelijalle vähemmän.
Kun tuon summan suhteuttaa maan yleiseen tulotasoon, joka on noin 350€ vuodessa per talous, ja vaikkapa opettajan 100€ kuukausipalkkaan, niin vaikea on väittää tienestejä niukoiksi. Vähän sama juttu, jos ökyrikkaat turistit maksaisivat Lapissa eräoppaalle tai koiravaljakkokuskille 200000€ kuukaudessa ja kotona sitten Dohassa säälittelisivät miten halvalla ihmisparka joutuukaan Suomessa töitä tekemään, ei edes Ferraria saa joka kuukausi uusittua.
________
Vanha Jeti
Niin on rahan arvo suhteellista. Tuossa artikkelin johdannossakin väitettiin että sherpat tekevät hengenvaarallista työtä huonolla palkalla, mutta eipä siinäkään tullut ilmi se keskimääräinen tulotaso. Sherpathan ovat sitten varakkaita? Mutta ymmärrän kyllä sitä äitiä, jonka mies tuon artikkelin mukaan kuoli lumivyöryssä, ettei halua lapsistaan opasta. Onhan se vaarallinen "ammatti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha artikkeli, mutta tuskin sherpojen palkat ovat nousseet? Ei taida heillä paljon muitakaan tulonlähteitä olla. Ja korona-aikana ei sitäkään vähää.
Nämä huipulle asiakkaita vievät šerpat (ja tamangit yhä enemmän myös) tienaavat 4000-10000€ per sesonki riippuen siitä paljonko kantavat tavaraa ylös ja paljonko tulee tippiä. Kuuluisimmille eli kokeneimmille ja vahvimmille maksetaan enemmän, aloittelijalle vähemmän.
Kun tuon summan suhteuttaa maan yleiseen tulotasoon, joka on noin 350€ vuodessa per talous, ja vaikkapa opettajan 100€ kuukausipalkkaan, niin vaikea on väittää tienestejä niukoiksi. Vähän sama juttu, jos ökyrikkaat turistit maksaisivat Lapissa eräoppaalle tai koiravaljakkokuskille 200000€ kuukaudessa ja kotona sitten Dohassa säälittelisivät miten halvalla ihmisparka joutuukaan Suomessa töitä tekemään, ei edes Ferraria saa joka kuukausi uusittua.
________
Vanha Jeti
Nauroin tälle :D Vanhalla Jetillä on kyllä sana hallussa, oot mun idoli! :)
Jos ihmisen unelmat täyttyvät ruumiskasojen yli menosta ja kivivuoren valtaamisesta niin tuota tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha artikkeli, mutta tuskin sherpojen palkat ovat nousseet? Ei taida heillä paljon muitakaan tulonlähteitä olla. Ja korona-aikana ei sitäkään vähää.
Nämä huipulle asiakkaita vievät šerpat (ja tamangit yhä enemmän myös) tienaavat 4000-10000€ per sesonki riippuen siitä paljonko kantavat tavaraa ylös ja paljonko tulee tippiä. Kuuluisimmille eli kokeneimmille ja vahvimmille maksetaan enemmän, aloittelijalle vähemmän.
Kun tuon summan suhteuttaa maan yleiseen tulotasoon, joka on noin 350€ vuodessa per talous, ja vaikkapa opettajan 100€ kuukausipalkkaan, niin vaikea on väittää tienestejä niukoiksi. Vähän sama juttu, jos ökyrikkaat turistit maksaisivat Lapissa eräoppaalle tai koiravaljakkokuskille 200000€ kuukaudessa ja kotona sitten Dohassa säälittelisivät miten halvalla ihmisparka joutuukaan Suomessa töitä tekemään, ei edes Ferraria saa joka kuukausi uusittua.
________
Vanha Jeti
Niin on rahan arvo suhteellista. Tuossa artikkelin johdannossakin väitettiin että sherpat tekevät hengenvaarallista työtä huonolla palkalla, mutta eipä siinäkään tullut ilmi se keskimääräinen tulotaso. Sherpathan ovat sitten varakkaita? Mutta ymmärrän kyllä sitä äitiä, jonka mies tuon artikkelin mukaan kuoli lumivyöryssä, ettei halua lapsistaan opasta. Onhan se vaarallinen "ammatti".
Ei vaan sherpat kantavat valkoiselle miehelle tavarat sinne. Siinä ei ole mitään hienoa. Valkoinen turhamaisuuttaan sitten kuvittelee olevansa erinomainenkin, vaikka teetättää toisilla työt. Tapattaa sherpojakin vielä siinä hommassa. En arvosta.
Minun idoleita kiipeilijöinä ovat sherpat ! Absolutely!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikka ei ole ensimmäinen suomalainen joka kiipesi Mount Everestille. Mutta jätetään tämä salaisuudeksi.
Kyllä Veikka oli ensimmäinen joka yritti ja pääsi huipulle, mutta minä olin vuonna 1985 eka suomalainen joka kiipesi Everestillä. Sijamuotoero on tärkeä. Amerikkalainen länsiharjanneretkikunta päästi minut viemään 10 kg makaroonia ykkösleiriinsä Lho La:n solassa 6000 metrissä. Kiinteitä köysiä aika lailla pystykalliota 600 metriä, Adidaksen lenkkitossuilla ja Helly-Hansenin luukkuperseissä fleecepupupuvussa.
_________
Vanha Jeti
Minkä ikäinen olit vuonna 1985? Mistä sait päähäsi lähteä tuonne ja kenen kanssa? Jos nyt näin henkilökohtaisia saa kysyä, pakkohan ei ole vastata. Mutta nämä seikkailusi kiehtovat! Silloin ensimmäisellä kerralla ei varmaan ollut sanottavasti jonoja?
Vuoden 1984 lokakuussa läksimme vaimoni kanssa 7 kuukauden reissulle Aasiaan, olin juuri täyttänyt 30. Intian kautta Nepaliin ja siellä kiersimme vanhan pitkän Annapurnan kierroksen ja piston A:n Pyhättöön. Sen jälkeen Thaimaanhan, Burmaan, takaisin Thaimaahan, Hong Kong, Kiinassa ja Tiibetissä pari kuukautta (silloin oli vain 40 ulkomaalaisille avointa kaupunkia, ei yksityisautoja jne). Lopuksi taas Nepaliin pariksi kuukaudeksi tarkoituksena juuri Everestin juurella käynti ja vierailu jenkkien leirissä. Haastattelin myös Chris Boningtonia Norjalaisten leirissä, kahta retkikuntaa enempää ei siihen aikaan tavallisesti ollutkaan. Valitettavasti matkatoverini sairastui ja joutui kääntymään alas Gokyon laaksosta ennen Everestin juurelle pääsyä, joten jatkoin ilman häntä.
Tuosta norjalaisten reissusta muuten alkoi Everestin alamäki, kun porukan liitännäisjäsen miljonääri Dick Bass kävi huipulla šerpojen avustamana ja sai ensimmäisenä kasaan ns. seitsemän huippua, joka on edelleenkin yksi näitä kiipeilyvillityksiä. Hän ei siis ollut varsinainen jäsen, vaan maksoi itsensä mukaan ja käytti valmiita reittejä. Siinä sitten keksittiin kaupallinen retkikuntatoiminta ja loppu on historia ja mekin olemme tässä, muuten ei oltaisi.
Everestin jälkeen kapusin kahden šerpan kanssa (toinen oli Babu Chiri) Amphu Labtsan 5800m yli ja kiipesimme Meran huipulle ilman lupia, mutta ei niissä laaksoissa ollut ensimmäistäkään turistia siihen aikaan, eikä majataloja. Tuo 6472m tai jotain oli hetken aikaa korkein suomalaisten kiipeämä vuori. Jostain syystä suomalaiset eivät olleet hoksanneet Nepalia kiipeilykohteena, vaikka Alpeilta oli monilla runsaasti kokemusta. Vasta Veikka G rikkoi kuparisen ja muutkin tajusivat että Himalajalla voi kiivetä mukavasti ja jopa edullisesti (paitsi Everest). Baruntsen onnistunut retkikunta 1994 oli ensimmäinen kokonaan suomalainen yritys korkeitten (yli 7000m) vuorten kiipeämiseksi, itse en sinne päässyt kun lapset olivat pieniä.
Sattumien summana olen tavannut mm. viimeisen hengissä olleen Huntin retkikunnan šerpan Kanji Sherpan Namchessa 1998, itsensä Sir Edmundin Jumbesissa vuonna -00, nykyisen eturivin retkikuntajohtajan Lukas Furtenbachin Argentiinassa ja Nirmal Purjan kanssa ryypättiin punkkua yhteisestä pullosta Acongacualla männävuonna. Kaikkeen sitä joutuu kun ei liikoja estele.
__________
Vanha Jeti
Kiitos vastauksestasi! Sinulla on kyllä ollut ihan huikea elämä, ihan kateeksi käy! Oletko kirjoittanut muistelmiasi ylös? Olet nimittäin todella taitava kirjoittajakin, näitä lyhyitäkin pätkiä on todellinen ilo lukea. Selkeää kerrontaa, voin ihan eläytyä matkalle mukaan!
Nyt panee epäilemään että olen ollut kanssasi Nepalissa vuonna 1986...
_________
Vanha Jeti
Voi kunpa olisinkin ollut. Vaikutat niin ihmisläheiseltä, tasapainoiselta ja lämpimältä ihmiseltä, että sinun kanssasi olisi kyllä varmasti ollut aivan mahtava reissu. Ja laita nyt hyvä ihminen näitä kertomuksia kirjaksi asti! Olen ensimmäinen jonossa siellä kirjakaupassa omistuskirjoitusta varten :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha artikkeli, mutta tuskin sherpojen palkat ovat nousseet? Ei taida heillä paljon muitakaan tulonlähteitä olla. Ja korona-aikana ei sitäkään vähää.
Nämä huipulle asiakkaita vievät šerpat (ja tamangit yhä enemmän myös) tienaavat 4000-10000€ per sesonki riippuen siitä paljonko kantavat tavaraa ylös ja paljonko tulee tippiä. Kuuluisimmille eli kokeneimmille ja vahvimmille maksetaan enemmän, aloittelijalle vähemmän.
Kun tuon summan suhteuttaa maan yleiseen tulotasoon, joka on noin 350€ vuodessa per talous, ja vaikkapa opettajan 100€ kuukausipalkkaan, niin vaikea on väittää tienestejä niukoiksi. Vähän sama juttu, jos ökyrikkaat turistit maksaisivat Lapissa eräoppaalle tai koiravaljakkokuskille 200000€ kuukaudessa ja kotona sitten Dohassa säälittelisivät miten halvalla ihmisparka joutuukaan Suomessa töitä tekemään, ei edes Ferraria saa joka kuukausi uusittua.
________
Vanha Jeti
Niin on rahan arvo suhteellista. Tuossa artikkelin johdannossakin väitettiin että sherpat tekevät hengenvaarallista työtä huonolla palkalla, mutta eipä siinäkään tullut ilmi se keskimääräinen tulotaso. Sherpathan ovat sitten varakkaita? Mutta ymmärrän kyllä sitä äitiä, jonka mies tuon artikkelin mukaan kuoli lumivyöryssä, ettei halua lapsistaan opasta. Onhan se vaarallinen "ammatti".
Ei vaan sherpat kantavat valkoiselle miehelle tavarat sinne. Siinä ei ole mitään hienoa. Valkoinen turhamaisuuttaan sitten kuvittelee olevansa erinomainenkin, vaikka teetättää toisilla työt. Tapattaa sherpojakin vielä siinä hommassa. En arvosta.
Luitko tuosta palkkatasosta? Kyllä sitä ihmiset hullumpiakin asioita tekevät elantonsa eteen. Ja nämähän ovat huippuammattilaisia. Erilaisiin työtapaturmiin kuolee päivittäin ihmisiä, mutta pakko sitä on jotain leipänsä eteen tehdä. Varsinkin tuolla. Uskon, että nämä sherpat eivät ole olleet kovinkaan iloisia koronan tukahdutettua heidän elinkeinonsa, vaikka se vaarallista työtä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kastilaitosjärjestelmää on hyvä huiputtaa koska valkoisen asema on jo almiiksi "kannahan mun tavarat" se kuuluu hommiisi.
Taas toisenlaiseen suomalaiseen kulttuuriin tottuneesta tuo on luokittelua ja raukkamaista hyväksikäyttöä.
Kyllä kysymys on nykyään normaalista kaupankäynnistä, ei orjuudesta. Suomessakin on taksikuskeja, ruokakuskeja ja pakettilähettejä jotka tienaavat huonosti. Nepalissa vain tavara liikkuu olosuhteitten pakosta kantamalla. Everestin Sherpojen tienestit ovat paikallisittain huikeita, Suomessa vastaavat tulot (10-30 vuoden talouden keskitulo vuodessa) olisi jossain 350k€ ja miljoonan euron välillä.
Mutta kysymys on miksi heidän kiipeilysaavutuksensa eivät koreile lehtien kansissa ??? Nehän ovat paaaaljon mittavammat kuin valkoisilla. He ovat kiipeilijöinä ne mestarit.
Everestille kiipeävät ulkomaalaiset esiintyvät ja poseeraavat kotiväelleen, jota ei suuremmin jonkun Dawa Sherpan kiipeilykyvyt kiinnosta. Everestille perusreittejä kiipeäminen ei ole teknisesti kovin vaativaa, todellisuudessa yksi helpoimpia kasitonnsia. Šerpojen ylivoima Everestillä johtuu geeneistä ja rutiinista. Kun lähdetään teknisimmille reiteille länkkärit ovat edelleen ykkösiä. Tähän on tosin tulossa muutos, esimerkkinä K2 ensimmäinen talvinousu, jonka teki 10 Nepalilaista omin nokkineen (9 šerpaa ja 1 magar). K2 on huomattavasti hankalampi kiivettävä kuin Everest ja oli ainoa 8-tonninen jota ei oltu talvelle kiivetty, vaikka yritetty oli (nytkin paikalla oli muutama länsimainen porukka sitä yritämässä).
Everest "šerpat" ovat tavallisesti aika vaatimatonta väkeä, minullakin viimeksi oli Khumbun patikkaretkellä kahdesti huipulla käynyt kaveri kantamassa minun lätkäkassiani 20€ päiväpalkalla, ja oli iloinen ja tyytyväinen ja lähtee mielellään toistekin. 12 vuotta on käyty yhteisillä retkillä, joilla hän on ollut ensin kantajana, sitten keittiöapulaisena, nyt oppaana ja kantajana taas. Vähäisempikin tienesti kelpaa kiipeilysesongin ulkopuolella.
____________
Vanha Jeti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha artikkeli, mutta tuskin sherpojen palkat ovat nousseet? Ei taida heillä paljon muitakaan tulonlähteitä olla. Ja korona-aikana ei sitäkään vähää.
Nämä huipulle asiakkaita vievät šerpat (ja tamangit yhä enemmän myös) tienaavat 4000-10000€ per sesonki riippuen siitä paljonko kantavat tavaraa ylös ja paljonko tulee tippiä. Kuuluisimmille eli kokeneimmille ja vahvimmille maksetaan enemmän, aloittelijalle vähemmän.
Kun tuon summan suhteuttaa maan yleiseen tulotasoon, joka on noin 350€ vuodessa per talous, ja vaikkapa opettajan 100€ kuukausipalkkaan, niin vaikea on väittää tienestejä niukoiksi. Vähän sama juttu, jos ökyrikkaat turistit maksaisivat Lapissa eräoppaalle tai koiravaljakkokuskille 200000€ kuukaudessa ja kotona sitten Dohassa säälittelisivät miten halvalla ihmisparka joutuukaan Suomessa töitä tekemään, ei edes Ferraria saa joka kuukausi uusittua.
________
Vanha Jeti
Niin on rahan arvo suhteellista. Tuossa artikkelin johdannossakin väitettiin että sherpat tekevät hengenvaarallista työtä huonolla palkalla, mutta eipä siinäkään tullut ilmi se keskimääräinen tulotaso. Sherpathan ovat sitten varakkaita? Mutta ymmärrän kyllä sitä äitiä, jonka mies tuon artikkelin mukaan kuoli lumivyöryssä, ettei halua lapsistaan opasta. Onhan se vaarallinen "ammatti".
Ei vaan sherpat kantavat valkoiselle miehelle tavarat sinne. Siinä ei ole mitään hienoa. Valkoinen turhamaisuuttaan sitten kuvittelee olevansa erinomainenkin, vaikka teetättää toisilla työt. Tapattaa sherpojakin vielä siinä hommassa. En arvosta.
Luitko tuosta palkkatasosta? Kyllä sitä ihmiset hullumpiakin asioita tekevät elantonsa eteen. Ja nämähän ovat huippuammattilaisia. Erilaisiin työtapaturmiin kuolee päivittäin ihmisiä, mutta pakko sitä on jotain leipänsä eteen tehdä. Varsinkin tuolla. Uskon, että nämä sherpat eivät ole olleet kovinkaan iloisia koronan tukahdutettua heidän elinkeinonsa, vaikka se vaarallista työtä onkin.
Minua häiritsee se ettei heitä nosteta siihen asemaan joka heille kuuluu kiipeilyn mestareina vaan näitä valkoisia jotka hyötyy töistään.
20 e päiväpalkalla sitten just. Iso löps.
Ehkä tyhmä kysymys, mutta puhuvatko nuo sherpat hyvin englantia? Oppivatko koulussa vai ihan siinä turistien keskellä?
Nämä huipulle asiakkaita vievät šerpat (ja tamangit yhä enemmän myös) tienaavat 4000-10000€ per sesonki riippuen siitä paljonko kantavat tavaraa ylös ja paljonko tulee tippiä. Kuuluisimmille eli kokeneimmille ja vahvimmille maksetaan enemmän, aloittelijalle vähemmän.
Kun tuon summan suhteuttaa maan yleiseen tulotasoon, joka on noin 350€ vuodessa per talous, ja vaikkapa opettajan 100€ kuukausipalkkaan, niin vaikea on väittää tienestejä niukoiksi. Vähän sama juttu, jos ökyrikkaat turistit maksaisivat Lapissa eräoppaalle tai koiravaljakkokuskille 200000€ kuukaudessa ja kotona sitten Dohassa säälittelisivät miten halvalla ihmisparka joutuukaan Suomessa töitä tekemään, ei edes Ferraria saa joka kuukausi uusittua.
________
Vanha Jeti