Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.

En näe mitään hienoa tai sankarillista Everestin ’valloittamisessa’. Vaikea käsittää mitä maagista on jonottaa Everestin huipulle roskien ja ruumiiden seassa. Tietoisena siitä, että saatat joutua jättämään kaverisi kuolemaan.

Itsekkäiden ihmisten laji, jotka haluavat boostata egoansa. Lasken heidät samaan kastiin kuin ihmiset, jotka hyppäävät pää edellä tuntemattomaan veteen, kaahaavat suuria ylinopeuksia autolla tai laskettelevat merkityn rinteen ulkopuolella. Välittämättä seurauksista, koska ’eihän heille ennenkään ole sattunut mitään’. Tai jos sattuukin, niin sehän ei ole heidän ongelmansa vaan jonkun muun.

Kaikilla heillä on läheisiä: ystäviä, sisaruksia, vanhempia tai puolisoita. Monilla lapsia. He jäävät selvittelemään asiat ja elämään sen tosiasian kanssa, kun osuu kohdalle se kerta, jolloin jotain sattuukin, vaikka koskaan ennen ei ole sattunut.

Itse olen joutunut näkemään liian läheltä mitä mitä tuollainen toiminta/ajattelutapa saa aikaan. Ko. henkilö ei tosin kuollut vaan vammautui loppuelämäkseen. Voin kertoa, että siinä meni monen muunkin ihmisen elämä pilalle. Ja vain siksi, että haluttiin jännitystä elämään, muista välittämättä.

Mielestäni tämä lainaus kiteyttää hyvin, mistä Everestille kiipeämisessä on kyse:

”Somebody once said that climbing Everest is a challenge, but the bigger challenge would be to climb it and not tell anybody.”

Vierailija kirjoitti:

Asiaan olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu kaikki ne jotka ovat osallistuneet niihin retkiin joissa vainajia tuli ja firmat mukaanlukien osallistuvat myös ruumiitten ja roskien keräämiseen vuorelta jollain tavoin, vaikkapa niin että rahat otetaan sieltä lailla.  ja annetaan ammattilaisten hoitaa nouto pois.

Kaikki tähän tarvittava on kyllä olemassa millä ne sieltä lähtevät. Muu on seliä.

Noilla rahoilla homma haltuun, noilla kaikilla on rahaa ja vastuu kannettavanaan.

Vierailija kirjoitti:

Mihin, tai siis miksi, ovat kuolleet? Onko taustalla jokin tekninen vika, jonka takia ei ole saanut happea tarpeeksi, ja mennyt sekaisin ja tehnyt huonoja valintoja jonka seurauksena jäätynyt?

Luin Green bootsin wikipedian eikä tämä tullut selväksi. Rip

Miksi alapeukut? Ymmärrän toki että noissa olosuhteissa lähtee helposti henki mutta varmasti ovat olleet kokeneita kiipeilijöitä ja hyvin valmistautuneita, joten onko mennyt jokin elintärkeä varuste epäkuntoon ja siitä lähtenyt katastrofi liikkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt v*ttaa. Pitkästä aikaa lupaava ketju AV:lla ja sit tää yks turhanjankkaaja pilasi ketjun. Saiskohan sen bannattua, jos pistäis ylläpidolle viestiä…

Niin sinusta on turhaa jankata että ihmishenkiä pelastuisi, just. Toistetaan niin kauan kuin tarpeen. Älä aja itseäsi tilanteisiin joissa joudut jättämään kaverisi anelemaan armoasi. Se ei ole terve toimintamalli.

Juuri narsistin unelmapaikka olisi nähdä kaveri polvillaan anomassa juuri hänen armoaan, se tiedetään kyllä. Terveen erottaa siitä ettei tee tällaista etukäteen ja ehdointahdoin jos voi vaan mitenkään asian estää. Tuolla kuolee liikaa ihmisiä että kaikki tarinat olisivat vaan ihan yksitasoisia. He ovat omalta osaltaan vastuussa lähdöstään kuten olen toistanut koko ajan mutta niin ovat myös monet monet auttajansa joskaan eivät kaikki kaikissa tapauksissa kuten tuon sherpapohjaisen naisen.

Kuolleet eivät voi kertoa omaa tarinaansa, kuulemme vaan toisen puolen aina näissä. Mutta tiedän että omaisten otettua selvää on olosuhteissa ja käytöksessä ilmennyt muutakin kuin mitä eloonjäänyt selittää.

Seuransa pitää valita tarkoin vuorille.

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon sisällä ainakin neljä ihmistä on menehtynyt Everestillä.

Kertoo kaiken olennaisen. Tämä siis kun suomalaiset uutisoitiin paikalla, samassa uutisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon sisällä ainakin neljä ihmistä on menehtynyt Everestillä.

Kertoo kaiken olennaisen. Tämä siis kun suomalaiset uutisoitiin paikalla, samassa uutisessa.

Ei heidän seurueessa kylläkään.

En tiedä tuosta Green bootsista, mutta mitä lueskelin joitain muita menehtyneiden tarinoita, joillakin ei vaan kroppa kestänyt noita olosuhteita. Esimerkiksi aivoödeema tai keuhkoödeema ovat yleisiä syitä. Eli jos nousu tapahtuu liian nopeasti, keho ei kestä, ja tulee joko kooma tai ”hukkuminen”.

Kiehtova aihe tämä koko juttu tosiaan, ei sitä voi tavallinen talliainen ajatellakaan millaista se meno siellä korkealla on. Itse olen varsin turvallisuushakuinen muutenkin.. Kuvia vainajistakin olen katsellut, ja aina se herättää miettimään millaiset viime hetket henkilöllä onkaan ollut..

Tuo roskaaminen on kyllä järjetöntä, ruumiit voivat mielestäni siellä levätä, mutta olisiko vaikeaa ottaa ne omat roskansa mukaan sieltä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin, tai siis miksi, ovat kuolleet? Onko taustalla jokin tekninen vika, jonka takia ei ole saanut happea tarpeeksi, ja mennyt sekaisin ja tehnyt huonoja valintoja jonka seurauksena jäätynyt?

Luin Green bootsin wikipedian eikä tämä tullut selväksi. Rip

Miksi alapeukut? Ymmärrän toki että noissa olosuhteissa lähtee helposti henki mutta varmasti ovat olleet kokeneita kiipeilijöitä ja hyvin valmistautuneita, joten onko mennyt jokin elintärkeä varuste epäkuntoon ja siitä lähtenyt katastrofi liikkeelle?

Minä nyt jankkaan siitä Räihän kirjasta, mutta se oli tosi informatiivinen. Kannattaa lukea, jos aihepiiri kiinnostaa.

Siinä vaiheessa, kun huipulle yritetään, ollaan oltu tuolla jo viikkokausia totuttautumassa korkeaan ilmanalaan. Perusleiriin on edetty hitaasti, ja sieltä käsin on käyty välillä ylemmällä olevissa leireissä. Lähes kaikilla on oireita, jotka eivät mene ohi totuttautumalla, esimerkiksi päänsärkyä, ripulia ja yskää. Ruokahalu on heikko, mutta tankata pitäisi. Monestakin syystä on vaikea nukkua.

Kovin korkealla ei voi olla pitkään, koska ihmisen kroppa ei siellä enää palaudu rasituksesta. Niinpä se varsinainen huipulle tehtävä reissu on pitkä - lähemmäs vuorokausi yhtäjaksoista matkantekoa. Vuorokauden kävelykin olisi monelle ylitsepääsemättömän rankka, vaikka olisi sopiva lämpötila, tasainen maasto ja takana lepo. Tuolla maasto on tosi rankkaa, välillä hyytävän kylmä, välillä aurinko pistää hikoilemaan, eikä olo tosiaan ole fyysisesti hyvä. Kysymys on siis ihan älyttömästä rasituksesta, joten vaikka kaikki olisi teknisesti kunnossa, niin äärirajoilla mennään ja voimat saattavat loppua totaalisesti kesken.

Toki tekniikkakin välillä pettää tai käytännön järjestelyt, ja sen takia esimerkiksi ei saakaan lisähappea niin paljon kuin tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ikävä kokemus mutta monet terveydenhuollon työntekijät ym. kuuntelee viimeisiä sanoja aika tiuhaan, ja aikaisiakin niitä, jopa lapsilta. En siis vähättele kokemusta mutta ehkä siitä voi hakea samaistumiskohtaa tarvittaessa. Kaikki on yksin kuollessaan, kuolemalla ei ole merkitystä vaan eletyllä elämällä on.

NO ihan eri tilanne tuokin. Kuolemalla on merkitystä kaukana kotoa ja pelottavissa maisemissa, ihan eri kuin petissä lakanoitten välissä odotellen.

Ei ne kaikki terveydenhuollon työntekijät petiin ehdi laittaan, paljon auton penkkiin kuolevia mitkä vetää viimeistä henkeä ym. Ensihoito näkee paljon.

Puhuinkin sun katselemana tervhoitajana että vuorella saattasit kuolemasta järkyttyä pikkasen eri lailla kuin katselemalla sairaalalla.

En ymmärrä miten joitakin voi kiinnostaa Everistin ruumiit. Ihmisiä kuolee joka sekunti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jankuttajasta eroon:

1. Älkää enää kukaan vastatko sille.

2. Kun mahdollisimman moni ilmoittaa sen viestit asiattomiksi, ne alkavat poistua.

Jatketaan tätä muuten mielenkiintoista ketjua, jooko :)

Ja nyt kiusaaja yrittää saada muutkin mukaan ihan klassinen toimintatapa jälleen. Tuo on kiusaamista ja

missä on raato kuten Everestillä sinne ne korppikotkat kokoontuvat, mässäilevät noilla kuolemilla ja ruumiilla.

Sinä olet ihan malliesimerkki siitä miten muita kiusaava narsku päätyy omasta mielestään kiusatuksi uhriksi. Et tosin tule itse ikinä ymmärtämään sitä ja siinä mielessä olet vetänyt lyhimmän tikun. Ne sun kiusaamat sentään ymmärtää mitä tapahtuu, vaikka häiriköitävänä oleminen ei olekaan kivaa. En ikinä vaihtaisi osia sun tyyppisen ihmisen kanssa vaikka tästäkin ketjusta tulet varmasti poistumaan omasta mielestäsi "voittajana".

Asiat tässä voittavat , keskusteluja "voitetaan" argumentaatiolla ei sinunlaisellasi kiusatyylillä. Vedit lyhyen tikun mutta niin siinä vaan käy ihan aina, ellet pysy asioissa. Ole asiallinen ja jätä maalittaminen ja haukkuminen.

Kokeile. Vaihteeksi. Keskustelu ei ole voittamistakaan se on ajatustenvaihtoa. Opettele sitä.

Aika rattoisa ketju tämä. Etelän puoleisessa perusleirissä on tullut käytyä viisi kertaa vuosien 1985 - 2018 välillä ja hieman kiivettyäkin ilman lupia. Pari pointtia:

Äärimmilleen kevennetyllä helikopterilla jossa vain yksi lentäjä on kaksi kertaa leijuttu 3 minuutin maakosketuksessa Everestin huipulla (ilman Nepalin hallituksen lupaa) PR temppuna. Eteläsolasta 8000m voisi hakea yhden ihmisen kyytiin ja se on kerran tehtykin, ei sen enempää.

Muinaisina aikoina (ennen 1985 kun kaupallinen kiipeily Everestillä alkoi; Dick Bass) kiipeilijät auttoivat tovereitaan kaikissa tilanteissa. Nyt ei millään perusteella voida velvoittaa erinomaisesti asiakkaitaan hoitavia kalliita toimistoja ilmaiseksi pelastamaan myös halpatoimistojen kehnosti tuettuja ja pulaan jätettyjä asiakkaita O.T.O . Kalleimmat retkikunnat laskuttavat noin 130 k€ ja halvimmillaan pääsee noin 35 k€ hinnalla, jolla ei vielä saa edes šerpaa avukseen. Monet haluavat säästää ja yrittää omin voimin, tai sitten rahaa ei vain ole tarpeeksi (eikä usein taitoa; intialaiset). Sitä saa mistä maksaa ja se pitää hyväksyä lähtiessään.

Šerpat eivät ole köyhiä parkoja, vaan Nepalin vaurain etninen ryhmä juuri Everestin ansiosta. High altitude Šerpa tienaa 3000-10000€ per sesonki, joka on melkoinen summa maassa, jossa kotitalouksien keskimääräinen vuositulo on 350€. Opettajan tai poliisin palkka on alle 100€/kk. Šerpat omistavat kaikki hotellit ja majatalot, useimmat lento- ja helikopteriyhtiöt ja suurimmissa vaellustoimistoissa on yli 1000 vakituista työntekijää. Lapset ovat yksityiskouluissa Intiassa tai Kiinassa ja omistaja asuu kartanossaan Katmandussa, palkolliset (thakaleja enimmäkseen) pyörittävät hotellibisnestä Khumbussa.

Everstiä kiivetään niin sanotulla piiritystaktiikalla, eli päästäkseen käymään vaikkapa nelosleirissä, pitää ensin varustaa kaikki alemmat leirit teltoilla, makuupusseilla, muonalla, polttoaineella jne, jotta sitten seuraava leiri saadaan varustettua. Ketään ei voi lähettää ylös ihan noin vain, ellei koko logistiikkaketju ole kunnossa. Jos yllättäen pitää jonkun mennä Eteläsolaan, saattaa valmisteluun mennä hyvissäkin oloissa viikon verran aikaa. Kyseessä ei siis ole mikään Saanalle kiipeäminen hetken mielijohteesta.

Everestin kiipeämistä yrittäneitten taso vaihtelee laidasta laitaan. Olen nähnyt singaporelaisen porukan treenaavan eka kertaa jäärautojen käyttöä perusleirin jäätöyräillä, menin ottamaan kuvia ihan vierestä pelkillä lenkkitossuilla varustautuneena. Kuolleisuus etenkin intialaisten keskuudessa on korkea, paitsi taitojen puutteen takia myös asennevammasta johtuen (korkeaa kastia enimmäkseen).

Šerpoilla ja tamangeilla on etuna paitsi genettinen sopeutuminen myös jäätävä rutiini, kun huipulla on käyty jopa 20 kertaa uran aikana. Siksi he ovat melko ylivoimaisia lähes kaikkiin länkkäreihin verrattuna. Kiipeilijöillä eroa tekee geneettinen akklimatisaatiokyky enemmän kuin fyysinen kunto. Muutama toimisto on siirtynyt "flash" -retkiin, jossa jo kotona akklimatisoidutaan 7000m korkeuteen nukkumalla yöt hypoksiateltassa useita kuukausia ennen lähtöä. Kun vuorella menee aikaa vain muutama viikko, on riskit paljon pienemmät ja onnistumisprosentti on esimerkiksi Furtenbachilla täydet 100% vuodesta toiseen.

Olen käynyt vaeltamassa Nepalissa 10 kertaa sitten 1984 ja aikaa poluilla on kulunut noin 11 kuukautta. Vaellus niillä alueilla missä on majataloverkosto on käytännöllistä ja suhteellisen edullista, noin 30€/vrk + mahdollinen kantajan/oppaan palkka (ei välttämätön). Jos on Suomessa harrastanut hieman vaellusta pärjää Nepalissakin, jos vain tottuu korkeaan ilmaan edes kohtuullisen hyvin.

__________

Vanha Jeti

(jos Nepalin vaellukset kiinnostaa noin ideana, niin yhteys on: arkienkeli gmailin kautta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt v*ttaa. Pitkästä aikaa lupaava ketju AV:lla ja sit tää yks turhanjankkaaja pilasi ketjun. Saiskohan sen bannattua, jos pistäis ylläpidolle viestiä…

Niin sinusta on turhaa jankata että ihmishenkiä pelastuisi, just. Toistetaan niin kauan kuin tarpeen. Älä aja itseäsi tilanteisiin joissa joudut jättämään kaverisi anelemaan armoasi. Se ei ole terve toimintamalli.

Juuri narsistin unelmapaikka olisi nähdä kaveri polvillaan anomassa juuri hänen armoaan, se tiedetään kyllä. Terveen erottaa siitä ettei tee tällaista etukäteen ja ehdointahdoin jos voi vaan mitenkään asian estää. Tuolla kuolee liikaa ihmisiä että kaikki tarinat olisivat vaan ihan yksitasoisia. He ovat omalta osaltaan vastuussa lähdöstään kuten olen toistanut koko ajan mutta niin ovat myös monet monet auttajansa joskaan eivät kaikki kaikissa tapauksissa kuten tuon sherpapohjaisen naisen.

Kuolleet eivät voi kertoa omaa tarinaansa, kuulemme vaan toisen puolen aina näissä. Mutta tiedän että omaisten otettua selvää on olosuhteissa ja käytöksessä ilmennyt muutakin kuin mitä eloonjäänyt selittää.

Seuransa pitää valita tarkoin vuorille.

Lisäksi ihmisten luonne ja vahvuus paljastuu vasta tosipaikan tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin, tai siis miksi, ovat kuolleet? Onko taustalla jokin tekninen vika, jonka takia ei ole saanut happea tarpeeksi, ja mennyt sekaisin ja tehnyt huonoja valintoja jonka seurauksena jäätynyt?

Luin Green bootsin wikipedian eikä tämä tullut selväksi. Rip

Miksi alapeukut? Ymmärrän toki että noissa olosuhteissa lähtee helposti henki mutta varmasti ovat olleet kokeneita kiipeilijöitä ja hyvin valmistautuneita, joten onko mennyt jokin elintärkeä varuste epäkuntoon ja siitä lähtenyt katastrofi liikkeelle?

Suurin osa kuolleista on joko pudonnut tai lumivyöry on vienyt heidät mukanaan. Koska 8000 korkeudessa happi on vähissä, siellä ei selviydy edes kokenut kiipeilijä vuorokautta-kahta pidempään. Korkeuksissa aivopöhö (eli liian vähän happea aivoille) tai keuhkopöhö (liian vähäisestä hapesta johtuen nestettä kerääntyy keuhkoihin) aiheuttavaa kuoleman. Ylös ei voi jäädä ja alas pitäisi päästä nopeasti, mutta horjahtamatta, ettei astu väärään kohtaan ja vieri rinnettä alas. Myös paleltumat ja hypotermia ovat vaarallisia. Huono sää saattaa johtaa harhaan reitiltä, piiskaavat tuulenpuuskat estävät liikkumisen ja voi altistua kylmyydelle, joka voi tuntua yli -60°C. Joku on saanut myös vuorihulluuden. Nämä kaikki voi sattua myös kokeneelle kiipeilijälle.

Ps. Alastulo on vaarallisempaa kuin ylösmeno. Plus nykyään jokaisen retkikunnan on tuotava tietty määrä roskaa alas vuorelta sakon uhalla. Enää sinne voi edes kakata minne sattuu vaan siitäkin on tarkat määräykset.

Vierailija kirjoitti:

Aika rattoisa ketju tämä. Etelän puoleisessa perusleirissä on tullut käytyä viisi kertaa vuosien 1985 - 2018 välillä ja hieman kiivettyäkin ilman lupia. Pari pointtia:

Äärimmilleen kevennetyllä helikopterilla jossa vain yksi lentäjä on kaksi kertaa leijuttu 3 minuutin maakosketuksessa Everestin huipulla (ilman Nepalin hallituksen lupaa) PR temppuna. Eteläsolasta 8000m voisi hakea yhden ihmisen kyytiin ja se on kerran tehtykin, ei sen enempää.

Muinaisina aikoina (ennen 1985 kun kaupallinen kiipeily Everestillä alkoi; Dick Bass) kiipeilijät auttoivat tovereitaan kaikissa tilanteissa. Nyt ei millään perusteella voida velvoittaa erinomaisesti asiakkaitaan hoitavia kalliita toimistoja ilmaiseksi pelastamaan myös halpatoimistojen kehnosti tuettuja ja pulaan jätettyjä asiakkaita O.T.O . Kalleimmat retkikunnat laskuttavat noin 130 k€ ja halvimmillaan pääsee noin 35 k€ hinnalla, jolla ei vielä saa edes šerpaa avukseen. Monet haluavat säästää ja yrittää omin voimin, tai sitten rahaa ei vain ole tarpeeksi (eikä usein taitoa; intialaiset). Sitä saa mistä maksaa ja se pitää hyväksyä lähtiessään.

Šerpat eivät ole köyhiä parkoja, vaan Nepalin vaurain etninen ryhmä juuri Everestin ansiosta. High altitude Šerpa tienaa 3000-10000€ per sesonki, joka on melkoinen summa maassa, jossa kotitalouksien keskimääräinen vuositulo on 350€. Opettajan tai poliisin palkka on alle 100€/kk. Šerpat omistavat kaikki hotellit ja majatalot, useimmat lento- ja helikopteriyhtiöt ja suurimmissa vaellustoimistoissa on yli 1000 vakituista työntekijää. Lapset ovat yksityiskouluissa Intiassa tai Kiinassa ja omistaja asuu kartanossaan Katmandussa, palkolliset (thakaleja enimmäkseen) pyörittävät hotellibisnestä Khumbussa.

Everstiä kiivetään niin sanotulla piiritystaktiikalla, eli päästäkseen käymään vaikkapa nelosleirissä, pitää ensin varustaa kaikki alemmat leirit teltoilla, makuupusseilla, muonalla, polttoaineella jne, jotta sitten seuraava leiri saadaan varustettua. Ketään ei voi lähettää ylös ihan noin vain, ellei koko logistiikkaketju ole kunnossa. Jos yllättäen pitää jonkun mennä Eteläsolaan, saattaa valmisteluun mennä hyvissäkin oloissa viikon verran aikaa. Kyseessä ei siis ole mikään Saanalle kiipeäminen hetken mielijohteesta.

Everestin kiipeämistä yrittäneitten taso vaihtelee laidasta laitaan. Olen nähnyt singaporelaisen porukan treenaavan eka kertaa jäärautojen käyttöä perusleirin jäätöyräillä, menin ottamaan kuvia ihan vierestä pelkillä lenkkitossuilla varustautuneena. Kuolleisuus etenkin intialaisten keskuudessa on korkea, paitsi taitojen puutteen takia myös asennevammasta johtuen (korkeaa kastia enimmäkseen).

Šerpoilla ja tamangeilla on etuna paitsi genettinen sopeutuminen myös jäätävä rutiini, kun huipulla on käyty jopa 20 kertaa uran aikana. Siksi he ovat melko ylivoimaisia lähes kaikkiin länkkäreihin verrattuna. Kiipeilijöillä eroa tekee geneettinen akklimatisaatiokyky enemmän kuin fyysinen kunto. Muutama toimisto on siirtynyt "flash" -retkiin, jossa jo kotona akklimatisoidutaan 7000m korkeuteen nukkumalla yöt hypoksiateltassa useita kuukausia ennen lähtöä. Kun vuorella menee aikaa vain muutama viikko, on riskit paljon pienemmät ja onnistumisprosentti on esimerkiksi Furtenbachilla täydet 100% vuodesta toiseen.

Olen käynyt vaeltamassa Nepalissa 10 kertaa sitten 1984 ja aikaa poluilla on kulunut noin 11 kuukautta. Vaellus niillä alueilla missä on majataloverkosto on käytännöllistä ja suhteellisen edullista, noin 30€/vrk + mahdollinen kantajan/oppaan palkka (ei välttämätön). Jos on Suomessa harrastanut hieman vaellusta pärjää Nepalissakin, jos vain tottuu korkeaan ilmaan edes kohtuullisen hyvin.

__________

Vanha Jeti

(jos Nepalin vaellukset kiinnostaa noin ideana, niin yhteys on: arkienkeli gmailin kautta)

Sherpat rikkaita mutta perusnepalilainen lapsi on todella kurjissa olosuhteissa. Joten suhteellisuudentajuni kehoittaa suuntaamaan apuja sinne jos aikoo matkailla. Toivottavasti teillä on asiat halussa näiltä osin. Pakko on alkaa ajatella eettisemmin sen läträämisen sijaan mitä rikkaimmat tekevät tuolla. Se ei ole reilua paikallisia kohtaan se on muuten heilutusta ja riistoa.

Roskaamisesta vielä: kuten vuorelle kiivennyt kommentoija on jo huomauttanut, ongelmaa on pahasti liioiteltu. Suurin osa roskista tuodaan alas ja esimerkiksi kalmot on luokiteltu biohajoavaksi jätteeksi jonka saa jättää vuorelle. Huipulle menee käytännössä vain kaksi reittiä ja 99,999% vuoren pinta-alasta on täysin ihmiskäden ja -jalan koskematonta ja steriiliä. Lisäksi näkyvä roskaongelma ei kosketa ketään muita kuin juuri samaisia kiipeilijöitä, ei revennyt goretextakki päädy Tyynen meren roskapyörteeseen. Paljon melua tyhjästä. Khumbun jäätikön 200-500m paksu 1500 vuotta jauhava kivinen ja jäinen jätemylly jauhaa kaiken siihen joutuvan, mitään ei ajaudu alajuoksun jokiin eikä yhtään mihinkään. Retkeilypolkujen varrella olevat roskat ovat poikkeuksetta muiden kuin länsimaalaisten sinne heittämiä. Tämän toisiasian tajuaa käymällä missä tahansa kehitysmaassa.

Vainajien alas tuominen olisi tietenkin mahdollista, mutta kun maksajaa ei ole sitä ei tehdä. Siivous aiheuttaisi aivan varmasti myös lisää vainajia. Huipulle yrittäjät hiljaisesti hyväksyvät tämän tosiasian, mutta kotisohvan pohjalta katsellen se tuntuu ihmeen monia vaivaavan. Itse olen Nepalissa nähnyt kuolleita montakin kertaa, ja lapsuuteni ajan hautajaisissa kotitalon pihalla pidettiin arkkua avoimena. Nykyihmiset ovat vieraantuneet todellisuudesta todella kauas.

_________

Vanha Jeti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin, tai siis miksi, ovat kuolleet? Onko taustalla jokin tekninen vika, jonka takia ei ole saanut happea tarpeeksi, ja mennyt sekaisin ja tehnyt huonoja valintoja jonka seurauksena jäätynyt?

Luin Green bootsin wikipedian eikä tämä tullut selväksi. Rip

Miksi alapeukut? Ymmärrän toki että noissa olosuhteissa lähtee helposti henki mutta varmasti ovat olleet kokeneita kiipeilijöitä ja hyvin valmistautuneita, joten onko mennyt jokin elintärkeä varuste epäkuntoon ja siitä lähtenyt katastrofi liikkeelle?

Suurin osa kuolleista on joko pudonnut tai lumivyöry on vienyt heidät mukanaan. Koska 8000 korkeudessa happi on vähissä, siellä ei selviydy edes kokenut kiipeilijä vuorokautta-kahta pidempään. Korkeuksissa aivopöhö (eli liian vähän happea aivoille) tai keuhkopöhö (liian vähäisestä hapesta johtuen nestettä kerääntyy keuhkoihin) aiheuttavaa kuoleman. Ylös ei voi jäädä ja alas pitäisi päästä nopeasti, mutta horjahtamatta, ettei astu väärään kohtaan ja vieri rinnettä alas. Myös paleltumat ja hypotermia ovat vaarallisia. Huono sää saattaa johtaa harhaan reitiltä, piiskaavat tuulenpuuskat estävät liikkumisen ja voi altistua kylmyydelle, joka voi tuntua yli -60°C. Joku on saanut myös vuorihulluuden. Nämä kaikki voi sattua myös kokeneelle kiipeilijälle.

Ps. Alastulo on vaarallisempaa kuin ylösmeno. Plus nykyään jokaisen retkikunnan on tuotava tietty määrä roskaa alas vuorelta sakon uhalla. Enää sinne voi edes kakata minne sattuu vaan siitäkin on tarkat määräykset.

Unohdin vielä yhden suuren syyn kuolemille. Väsymys. Viimeinen rykäys huipulle ja takaisin ylimpään perusleiriin kestää keskimäärin 14 tuntia. Sitä ennen on vuorella käytetty jo päiviä. Mitä ylempänä ollaan sen vaikeampaa on edes nukkua. Päänsärky on normaalia. Ruokahalua ei ole ja heikko hapetus tekee olosta raskaan. Sitten pitäisi jaksaa ylös ja alas, olla tarkkana askelista ja oikeasta suunnasta, kantaa rinkkaa ja happipulloa/pulloja horjahtamatta. Energiaa kuluu jo pelkkään seisomiseen. Jokainen askel pitää erikseen varmistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika rattoisa ketju tämä. Etelän puoleisessa perusleirissä on tullut käytyä viisi kertaa vuosien 1985 - 2018 välillä ja hieman kiivettyäkin ilman lupia. Pari pointtia:

Äärimmilleen kevennetyllä helikopterilla jossa vain yksi lentäjä on kaksi kertaa leijuttu 3 minuutin maakosketuksessa Everestin huipulla (ilman Nepalin hallituksen lupaa) PR temppuna. Eteläsolasta 8000m voisi hakea yhden ihmisen kyytiin ja se on kerran tehtykin, ei sen enempää.

Muinaisina aikoina (ennen 1985 kun kaupallinen kiipeily Everestillä alkoi; Dick Bass) kiipeilijät auttoivat tovereitaan kaikissa tilanteissa. Nyt ei millään perusteella voida velvoittaa erinomaisesti asiakkaitaan hoitavia kalliita toimistoja ilmaiseksi pelastamaan myös halpatoimistojen kehnosti tuettuja ja pulaan jätettyjä asiakkaita O.T.O . Kalleimmat retkikunnat laskuttavat noin 130 k€ ja halvimmillaan pääsee noin 35 k€ hinnalla, jolla ei vielä saa edes šerpaa avukseen. Monet haluavat säästää ja yrittää omin voimin, tai sitten rahaa ei vain ole tarpeeksi (eikä usein taitoa; intialaiset). Sitä saa mistä maksaa ja se pitää hyväksyä lähtiessään.

Šerpat eivät ole köyhiä parkoja, vaan Nepalin vaurain etninen ryhmä juuri Everestin ansiosta. High altitude Šerpa tienaa 3000-10000€ per sesonki, joka on melkoinen summa maassa, jossa kotitalouksien keskimääräinen vuositulo on 350€. Opettajan tai poliisin palkka on alle 100€/kk. Šerpat omistavat kaikki hotellit ja majatalot, useimmat lento- ja helikopteriyhtiöt ja suurimmissa vaellustoimistoissa on yli 1000 vakituista työntekijää. Lapset ovat yksityiskouluissa Intiassa tai Kiinassa ja omistaja asuu kartanossaan Katmandussa, palkolliset (thakaleja enimmäkseen) pyörittävät hotellibisnestä Khumbussa.

Everstiä kiivetään niin sanotulla piiritystaktiikalla, eli päästäkseen käymään vaikkapa nelosleirissä, pitää ensin varustaa kaikki alemmat leirit teltoilla, makuupusseilla, muonalla, polttoaineella jne, jotta sitten seuraava leiri saadaan varustettua. Ketään ei voi lähettää ylös ihan noin vain, ellei koko logistiikkaketju ole kunnossa. Jos yllättäen pitää jonkun mennä Eteläsolaan, saattaa valmisteluun mennä hyvissäkin oloissa viikon verran aikaa. Kyseessä ei siis ole mikään Saanalle kiipeäminen hetken mielijohteesta.

Everestin kiipeämistä yrittäneitten taso vaihtelee laidasta laitaan. Olen nähnyt singaporelaisen porukan treenaavan eka kertaa jäärautojen käyttöä perusleirin jäätöyräillä, menin ottamaan kuvia ihan vierestä pelkillä lenkkitossuilla varustautuneena. Kuolleisuus etenkin intialaisten keskuudessa on korkea, paitsi taitojen puutteen takia myös asennevammasta johtuen (korkeaa kastia enimmäkseen).

Šerpoilla ja tamangeilla on etuna paitsi genettinen sopeutuminen myös jäätävä rutiini, kun huipulla on käyty jopa 20 kertaa uran aikana. Siksi he ovat melko ylivoimaisia lähes kaikkiin länkkäreihin verrattuna. Kiipeilijöillä eroa tekee geneettinen akklimatisaatiokyky enemmän kuin fyysinen kunto. Muutama toimisto on siirtynyt "flash" -retkiin, jossa jo kotona akklimatisoidutaan 7000m korkeuteen nukkumalla yöt hypoksiateltassa useita kuukausia ennen lähtöä. Kun vuorella menee aikaa vain muutama viikko, on riskit paljon pienemmät ja onnistumisprosentti on esimerkiksi Furtenbachilla täydet 100% vuodesta toiseen.

Olen käynyt vaeltamassa Nepalissa 10 kertaa sitten 1984 ja aikaa poluilla on kulunut noin 11 kuukautta. Vaellus niillä alueilla missä on majataloverkosto on käytännöllistä ja suhteellisen edullista, noin 30€/vrk + mahdollinen kantajan/oppaan palkka (ei välttämätön). Jos on Suomessa harrastanut hieman vaellusta pärjää Nepalissakin, jos vain tottuu korkeaan ilmaan edes kohtuullisen hyvin.

__________

Vanha Jeti

(jos Nepalin vaellukset kiinnostaa noin ideana, niin yhteys on: arkienkeli gmailin kautta)

Sherpat rikkaita mutta perusnepalilainen lapsi on todella kurjissa olosuhteissa. Joten suhteellisuudentajuni kehoittaa suuntaamaan apuja sinne jos aikoo matkailla. Toivottavasti teillä on asiat halussa näiltä osin. Pakko on alkaa ajatella eettisemmin sen läträämisen sijaan mitä rikkaimmat tekevät tuolla. Se ei ole reilua paikallisia kohtaan se on muuten heilutusta ja riistoa.

Šerpat saavat myös ulkomaalaisten hyväntekeväisyydestä suhteettoman suuren osan. Tämä johtuu tietysti siitä, että hyväntahtoinen turisti hämmästelee Khumbussa paikallisten kehnoja oloja (jotka ovat 100 kertaa paremmat kuin muualla maassa) ja lahjoittaa kyniä paikalliseen kouluun. Toisaalla maassa ei edes ole kouluja ja jos on niihin ei saada opettajia, eikä kyniä. Köyhimmissä oloissa esimerkiksi Terailla Intian rajalla saattaa köyhän torpparin teinityttö olla myytynä viideksi vuodeksi isännän perheeseen piiaksi 50€ velan takia. Summa, jonka turistin šerpaopas tienaa kahdessa päivässä. Silti jenkkituristi haluaa antaa oppaalle tippiä $300 sen sijaan että kävisi samalla rahalla lunastamassa kymmenen piikatyttöä velkaorjuudesta ja hyväksikäytöltä maan etelärajalla.

__________

Vanha Jeti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt v*ttaa. Pitkästä aikaa lupaava ketju AV:lla ja sit tää yks turhanjankkaaja pilasi ketjun. Saiskohan sen bannattua, jos pistäis ylläpidolle viestiä…

Niin sinusta on turhaa jankata että ihmishenkiä pelastuisi, just. Toistetaan niin kauan kuin tarpeen. Älä aja itseäsi tilanteisiin joissa joudut jättämään kaverisi anelemaan armoasi. Se ei ole terve toimintamalli.

Juuri narsistin unelmapaikka olisi nähdä kaveri polvillaan anomassa juuri hänen armoaan, se tiedetään kyllä. Terveen erottaa siitä ettei tee tällaista etukäteen ja ehdointahdoin jos voi vaan mitenkään asian estää. Tuolla kuolee liikaa ihmisiä että kaikki tarinat olisivat vaan ihan yksitasoisia. He ovat omalta osaltaan vastuussa lähdöstään kuten olen toistanut koko ajan mutta niin ovat myös monet monet auttajansa joskaan eivät kaikki kaikissa tapauksissa kuten tuon sherpapohjaisen naisen.

Kuolleet eivät voi kertoa omaa tarinaansa, kuulemme vaan toisen puolen aina näissä. Mutta tiedän että omaisten otettua selvää on olosuhteissa ja käytöksessä ilmennyt muutakin kuin mitä eloonjäänyt selittää.

Seuransa pitää valita tarkoin vuorille.

Lisäksi ihmisten luonne ja vahvuus paljastuu vasta tosipaikan tullen.

Näin on. Suurimmat ja vahvimmat saavutukset on ihmisyyden saralla tehty vuoren laelle kapuamalla.

Kun on liikaa aikaa ja liikaa rahaa. No, kuolivat oman onnensa äärelle.