Olen havitellut 35 vuotta onnellisuutta. Ei tullut.
Nyt lähenee 40 ja enää havittelen sitä, etten kärsisi koko ajan niin paljon. Se riittää tavoitteeksi. Onnellisuus on pelkkää utopiaa.
Kommentit (12)
Niin, onni ei tule havittelevalle, vaan elävälle. Jos joka hetki miettii, tuleeko tästä onnelliseksi, olenko nyt onnellinen, ei ehdi edes olla onnellinen.
Musta tuli onnellinen, kun vaan tajusin tarttua hetkiin, lähteä paikkoihin vaikkei aina huvittanut, ottaa riskejä ja heittäytyä tilanteisiin. Liika kontrolli vie ilon kaikesta. Enkä nyt tarkoita, että pitää alkaa vetää viinaa ja huumeita, pettää tms. :)
Musta tuntuu, et ihmiset ei osaa relata. Koko ajan havitellaan jotain...
On niitä paljon onnellisiakin. Niillä on monella asiat hyvin. Silloin, kun esim. on joku jolle on tärkeä, on helpompaa olla onnellinen.
Kun aina tulee paskaa jostain suunnasta, on isompaa onnellisuutta vaikeampaa repiä. Toki pienistä asioista tulee hyvälle mielelle,mutta se ei ole sama asia kuin onnellisuus.
Joidenkin asenne elämään on sellainen, että yhteiskunnan pitäisi jakaa heille onnellisuutta, mielellään suoraan kotiin, ettei tarvitse vaivautua nousemaan sohvalta ylös.
Äärimmäisessä hädässä järjestelyn voisi kopioida jätskiautoista. Siellä onnellisuusauto pimputtelisi sulosävelmää parkkipaikalla, sen kun kävisi omaan astiaan sieltä hakemassa haluamansa määrän.
Mitä sinun onneesi olisi pitänyt sisältyä? Asunto Miamissa, karismaattinen multimiljonääri aviopuolisona, yksi tyttölapsi jota pukea D&G:hen, musta mopsi, paljon samppanjaa josta ei kuitenkaan tule kirroosi ja kuuluisia julkkiksia ystäviksi, ei mitään hamraita siwankassoja. Näinhän se meni?
Kaikki tämä vielä on kannettava syliin ilman että tikkuakaan pitää itse laittaa ristiin.
Mitä ap tavoittelit? Mikä oli se mikä olisi tehnyt sinut onnelliseksi? Miksi et saavuttanut sitä? Mitä sait tilalle?
Jos elät jatkuvasti sitku-elämää, et koskaan ole onnellinen. Opi ottamaan onni tästä hetkestä, äläkä haaveile jostain mikä mahdollisesti tapahtuu tulevaisuudessa. Sitten kun sitä tai tätä ei välttämättä koskaan tapahdu, kaikki on tässä ja nyt.
Ei yhtään mitään sinne päinkään.
Halusin vain tuntea itseni onnelliseksi ja hyvinvoivaksi. Kaikki suoritukset olen tehnyt kuten haaveilen, mutta onni ei tullut.
Johtuuko tämä siitä, että lapsuuteni oli hirveä, ehkä. Mutta ei muuta aloitustani ja olen edelleen samaa mieltä.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 11:03"]
Mitä sinun onneesi olisi pitänyt sisältyä? Asunto Miamissa, karismaattinen multimiljonääri aviopuolisona, yksi tyttölapsi jota pukea D&G:hen, musta mopsi, paljon samppanjaa josta ei kuitenkaan tule kirroosi ja kuuluisia julkkiksia ystäviksi, ei mitään hamraita siwankassoja. Näinhän se meni?
Kaikki tämä vielä on kannettava syliin ilman että tikkuakaan pitää itse laittaa ristiin.
[/quote]
Nämähän olivat niitä virheitä ajattelussasi: "minä" (egoismi aiheuttaa kärsimystä), "haluan" (haluaminen aiheuttaa kärsimystä"), "onnellinen" (mitä tämä on itse asiassa? määrittele. Kukaan ei voi olla pitkään "onnellinen", sillä se on liian intensiivinen olotila pidettäväksi yllä koko ajan, pää ei pysty siihen. Onni on hetkissä, ei pysyvä olotila siis.)
Jos olet kaiken muun kokeillut, niin kokeile vielä Jumalaa. Hän lupaa kaksinverroin korvata, niin, että se kaikki aikaisempikin elämä, ne onnettomat päivätkin tulee siihen mukaan. Ne häipyy ja elämästä tulee onnellista ja tasapainoista, jopa silloinkin, kun elämässä näyttäisi olevan suuriakin vaikeuksia.
J-P
Kaikki suoritukset olet tehnyt kuten haaveilit?? Sitten ei voi katsoa kuin peiliin jos ei haaveiden toteutumisestakaan saa tyydytystä. Useimmat vain joutuvat haaveilemaan asioista ilman toivoakaan niiden toteutumisesta, silti ovat onnellisia siitä mitä heillä on.
Mä en osaa olla onneton, ehkä se on mun pelastukseni:) Huolehdin kyllä (turhista) asioista mutta ei se tee mua onnettomaksi, itsestä on kiinni miten niistä huolista selviää - ei sitä kukaan muukaan mun puolesta hoida.
Ihminen on onnellinen silloin kun se haluaa sitä mitä sillä jo on....
Onko ne buddhalaiset, jotka sanoo, että kärsimys ei tule itse olosuhteista, vaan kärsimyksen vastustamisesta.
Onnelliset ihmiset ovat onnellisia sen takia, että ovat kiitollisia pienen pienistä asioista. Vaikka siitä, että pystyvät kävelemään. Siis niin pienistä.