Suurin salaisuutesi, jota varjelet henkesi kaupalla?
Itse olen aikamatkustaja, olen meinannut monesti jäädä kiinni läheisilleni. Sekotan usein maat, ajat, paikat ja vaimot. Onneksi he nielevät valediagnoosin skitsofreniasta ;)
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 14:44"][quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 12:55"]
Se, että mieheni on suhteessa miehen kanssa, mutta emme ole eronneet. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja lapsia on 3. Mieheni alkoi myöntää itselleen pikku hiljaa 30 täytettyään, että pitääkin miehistä enemmän kuin naisista. Oli alusta saakka selvää että emme eroa. Vihaan yksinhuoltajia ja ennemmin kuolisin, kuin eroasin. En myöskään halua että lapset joutuvat elämään rikkinäisessä perheessä. Mieheni on miesystävänsä luona usein viikonloput mutta lapsille selitämme hänen olevan työmatkalla. Onneksi hänen työnsä onkin reissutyötä. Myös mieheni miesystävä on perheellinen mies, jolla on lapsia. Hänen vaimonsa ei tiedä miehensä olevan homo. Meillä mieheni miesystävä on usein vieraanamme.
Vihaan tätä tilannetta, mutta odotan että lapset ovat aikuisia ja sitten ehkä muutamme erilleen, tuskin eroamme koskaan.
[/quote]
Missä ne miehesi miesystävän vaimo ja lapset ovat niinä viikonloppuina, jolloin miehesi on siellä, heidän kotonaan(ko)?
[/quote]
en tarkoita että he ovat mieheni miesystävän kotona, he ovat heidän perheensä vapaa-ajan asunnolla, veneellä tai missä milloinkin.
Joku kysyi miten tähän liittyy se että vihaan yksinhuoltajia. Se liittyy tähän suuresti siten, että en itse halua liittyä kyseisen pohjasakan pariin. Emme muutenkaan ole yhteiskunnan vähäosaisimpia ihmisiä. Mieluummin elän näin ja näytän lapsille esimerkkiä, että kaikki on liitossamme hyvin.
Omalta puoleltani en ota tähän mitään sivusuhdetta, se ei sovi minun moraaliini. Olen mennyt naimisiin aikoinani elääkseni koko loppuelämäni yhdessä liitossa.
[/quote]
Mulla on vähän samantapainen tilanne, paitsi mieheni ei ole homo mut sopimusliitossa elellään, syytä en tarkemmin kerro, ja mäkin vihaan yksinhuoltajia, en tiedä et johtuuko se siitäkin et tiedän et se ois mulle se ainoa vaihtoehto eron jälkeen. Vtuttaa rankasti ettei meidän tilanteessa ole ikinä paluuta normaaliin avioelämään. Tuntuu kuin ois saanut elinkautisen vankeusrangaistuksen, mut mieluummin näin kuin eronneena, naiselle siitä tulee kuitenkin niin helposti leima otsaan.
[/quote]
Totuus taitaa olla, ettet uskalla lähteä!
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 14:44"][quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 12:55"]
Se, että mieheni on suhteessa miehen kanssa, mutta emme ole eronneet. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja lapsia on 3. Mieheni alkoi myöntää itselleen pikku hiljaa 30 täytettyään, että pitääkin miehistä enemmän kuin naisista. Oli alusta saakka selvää että emme eroa. Vihaan yksinhuoltajia ja ennemmin kuolisin, kuin eroasin. En myöskään halua että lapset joutuvat elämään rikkinäisessä perheessä. Mieheni on miesystävänsä luona usein viikonloput mutta lapsille selitämme hänen olevan työmatkalla. Onneksi hänen työnsä onkin reissutyötä. Myös mieheni miesystävä on perheellinen mies, jolla on lapsia. Hänen vaimonsa ei tiedä miehensä olevan homo. Meillä mieheni miesystävä on usein vieraanamme.
Vihaan tätä tilannetta, mutta odotan että lapset ovat aikuisia ja sitten ehkä muutamme erilleen, tuskin eroamme koskaan.
[/quote]
Missä ne miehesi miesystävän vaimo ja lapset ovat niinä viikonloppuina, jolloin miehesi on siellä, heidän kotonaan(ko)?
[/quote]
en tarkoita että he ovat mieheni miesystävän kotona, he ovat heidän perheensä vapaa-ajan asunnolla, veneellä tai missä milloinkin.
Joku kysyi miten tähän liittyy se että vihaan yksinhuoltajia. Se liittyy tähän suuresti siten, että en itse halua liittyä kyseisen pohjasakan pariin. Emme muutenkaan ole yhteiskunnan vähäosaisimpia ihmisiä. Mieluummin elän näin ja näytän lapsille esimerkkiä, että kaikki on liitossamme hyvin.
Omalta puoleltani en ota tähän mitään sivusuhdetta, se ei sovi minun moraaliini. Olen mennyt naimisiin aikoinani elääkseni koko loppuelämäni yhdessä liitossa.
[/quote]
Mulla on vähän samantapainen tilanne, paitsi mieheni ei ole homo mut sopimusliitossa elellään, syytä en tarkemmin kerro, ja mäkin vihaan yksinhuoltajia, en tiedä et johtuuko se siitäkin et tiedän et se ois mulle se ainoa vaihtoehto eron jälkeen. Vtuttaa rankasti ettei meidän tilanteessa ole ikinä paluuta normaaliin avioelämään. Tuntuu kuin ois saanut elinkautisen vankeusrangaistuksen, mut mieluummin näin kuin eronneena, naiselle siitä tulee kuitenkin niin helposti leima otsaan.
[/quote]
Oman elämäsi olet valmis pilaamaan? Onko tuo sen arvoinen asia? Luuletko, että lapset eivät näe tilannetta?