Lue keskustelun säännöt.
Pohjoismainen vs Keski-Eurooppalainen parisuhde malli, kumpi on parempi?
29.06.2021 |
Vaihtoehto Pohjoismaiselle parisuhteelle. Yleensä kun tästä kirjoittaa, niin vauva.fi käsittämättömästi poistaa avaukset, ikään kuin kieltäen, että ei ole kuin yhdenlaisia parisuhdemalleja. No alla on esimerkiksi ranskalainen parisuhdemalli -kuvaus, kuinka se toimii.
Itse olen asunut ulkomailla ja täytyy sanoa, että ranskalainen malli on enemmän mieleeni. Se on käytössä kaikkialla Euroopassa ja Venäjällä Pohjoismaiden ulkopuolella. Valitettavasti se ei ihan mahdu tähän kommenttikenttään.
Lähde Kotiliesi -lehti: Helena Liikanen-Renger: Mon Amour – Ranskalaisen parisuhteen jäljillä (Atena 2018)
https://kotiliesi.fi/terveys/parisuhde-ja-seksi/10-vinkkia-nain-hoidat-…
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, itse keksittyä ja imelää yleistämistä. Nämä Ranskassa asuvat naistoimittajat (Ylen kirjeenvaihtajakin) sortuvat kliseisiin övereihin. En tunnista tuollaista, vaikka olen asunut maassa jo 20 vuotta.
Avaisitko kokemuksiasi kuinka se sitten menee? Koska minun kokemusteni mukaan se menee noin. Ja se menee noin hyvin monessa maassa. Olisiko se katolilainen tapa elää?
Ei se parisuhde ja perhe-elämä ole tuollaisten hattaraisten kepeiden päätösten summa, vaan ihan samanlaista arkista puurtamista ja asuntolainojen lyhentämistä, lasten roudaamista harrastuksiin jne. Pankkitili todellakin on monesti yhteinen, mutta siksi että pankkijärjestelmä on edelleenkin vanhanaikainen. En saanut itsekään maahan muuttaessani avattua omaa tiliä.
Virka-aikaan kaupungilla saattaa nähdä naisellisesti hyvin pukeutuneita, mutta pääsääntöisesti ranskattaretkin pukeutuvat mukavuus edellä. Minusta suomalaiset naiset laittautuvat monesti jopa enemmän. Siivoojia/kotiapua tässä naapurustossa käy lähinnä iäkkäimmillä ihmisillä, kun kunta siitä palvelusta maksaa ison osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa, mutta en voi ymmärtää miksi suomalaiset noudattavat niin orjallisesti jotain tiettyä aikataulua lapsiperheissä. Olin kerran ulkomaisissa häissä missä alle kouluikäiset lapset olivat juhlissa mukana keskiyöhön asti ja vähän myöhempäänkin (vanhukset tanssittivat yksivuotiasta sylissä jne), ja silti lapset tulivat aamukymmeneltä kauniisti puettuina ja hyväkäytöksisinä seuraavan aamun hääbrunssille. Juhlat siis kestivät useamman päivän. Ei ollut mitään katastrofikiukkupuuskia pienestä muutoksesta rutiineihin yms. Jälkimmäiseen aina vedotaan, mutta mieleeni tulee kyllä aina mahdollisuus neurologisiin poikkeavuuksiin, jos lapsi kilahtaa siitä että meneekin yhtenä iltana klo 23 eikä klo 20 nukkumaan. Tällaisen elämäntavan noudattaminen rajoittaa ihan järkyttävän paljon ja sulkee monista ystäväpiireistä pois. Tekee myös vanhempien elämästä ankeaa.
Tämä. Veljeni vaimoineen suuttui kun vein 3-vuotiaan veljenpojan takaisin kotiin 20 min myöhässä. Ilmoitin kyllä etukäteen että lähtö viivästyi. Meni kuulemma koko tuleva mökkiviikonloppu pilalle, kun perjantain iltapuuro syötiin klo 20:20 eikä 20:00.
Olen huomannut saman ilmiön muissakin perheissä, vaikkakin veljen perhe on vetänyt homman totaalisesti överiksi. Jos retkeillään saaristossa ja syödään siellä lounasta, jo ennen syömistä on mietittävä miten ehditään takaisin jotta päivällinen ei myöhästy minuuttiakaan. Kammottavaa, ja todellakin rajoittaa elämää kohtuuttomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa, mutta en voi ymmärtää miksi suomalaiset noudattavat niin orjallisesti jotain tiettyä aikataulua lapsiperheissä. Olin kerran ulkomaisissa häissä missä alle kouluikäiset lapset olivat juhlissa mukana keskiyöhön asti ja vähän myöhempäänkin (vanhukset tanssittivat yksivuotiasta sylissä jne), ja silti lapset tulivat aamukymmeneltä kauniisti puettuina ja hyväkäytöksisinä seuraavan aamun hääbrunssille. Juhlat siis kestivät useamman päivän. Ei ollut mitään katastrofikiukkupuuskia pienestä muutoksesta rutiineihin yms. Jälkimmäiseen aina vedotaan, mutta mieleeni tulee kyllä aina mahdollisuus neurologisiin poikkeavuuksiin, jos lapsi kilahtaa siitä että meneekin yhtenä iltana klo 23 eikä klo 20 nukkumaan. Tällaisen elämäntavan noudattaminen rajoittaa ihan järkyttävän paljon ja sulkee monista ystäväpiireistä pois. Tekee myös vanhempien elämästä ankeaa.
Tämä. Veljeni vaimoineen suuttui kun vein 3-vuotiaan veljenpojan takaisin kotiin 20 min myöhässä. Ilmoitin kyllä etukäteen että lähtö viivästyi. Meni kuulemma koko tuleva mökkiviikonloppu pilalle, kun perjantain iltapuuro syötiin klo 20:20 eikä 20:00.
Olen huomannut saman ilmiön muissakin perheissä, vaikkakin veljen perhe on vetänyt homman totaalisesti överiksi. Jos retkeillään saaristossa ja syödään siellä lounasta, jo ennen syömistä on mietittävä miten ehditään takaisin jotta päivällinen ei myöhästy minuuttiakaan. Kammottavaa, ja todellakin rajoittaa elämää kohtuuttomasti.
Nytkin juhannuksen aikana täysin virkeitä 10-vuotiaita lapsia vietiin yhdeksän aikaan nukkumaan, vaikka olisivat ihan hyvin varmasti jaksaneet valvoa vielä tuntukausia aikuisten kanssa ulkona. Siis lomalla! Muistan kun noin 9-vuotiaasta lähtien pelattiin kaikki kerrostalon lapset kirkkistä yhteentoista asti kesäiltaisin ja siitä sitten vanhemmat vaan huuteli parvekkeelta nukkumaan. Sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älä anna lapsille liikaa aikaa ja huomiota, keskity parisuhteeseen."
Juuri tätä ystäväni eivät ymmärrä. Heti kun tuli lapsi, pariskunta katosi maan päältä ja mikään tapaaminen ei onnistu. Koskaan.
On vain arkea. Ihmekkös kun nuo parisuhteet ovat kuin kuivia kuin hapankorppu. Katsotaan vain televisiota kotona ja jos pyytää tapaamista, niin on "kiire": sinä et tiedä koska sinulla ei ole lapsia...
Yritä nyt ymmärtää, että sinä et ole kovin tärkeä ihminen ystäväsi elämässä. Et ole koskaan ollutkaan, vaan esimerkiksi puoliso menee aina sinun edellesi, lapsi ja lapset taas menevät todella reilusti sinun tylsien juttujesi edelle. Aina. Ystäväsi arvostaa sinun yhtä vähän kuin sinä arvostat ystävääsi.
Ehkä sinun kannattaisi lopettaa ystävänsä roikkuminen ja hänen elämänsä kyylääminen ja etsiä itsellesi samankaltaisia ystäviä kuin sinä olet? :D
Minulla kaikki ystävät ovat saaneet perheen ympärilleen ja juuri niin kaikki oli tarkoituskin mennä. Nyt lapset ovat osin jo aikuisia ja parisuhteet ovat useimmilla todella hyvät ja asiat ovat muutenkin hyvin. Aika paljon se on itsestä kiinni, mitä elämä tuo tullessaan. Aika paljoon pystyy itse vaikuttamaan ja elämästään haluaa tietenkin oman näköistä ja mahdollisimman hyvää. Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla paljoa merkitystä.
Ohis, mutta se että sinä ajattelet "ystävistäsi" noin ei tarkoita että muut ajattelisivat samoin. Tai siis ystäviähän sinulla ei ole, vaan jotain tyyppejä joita käytät hyväksesi kun itsellesi sopii.
Voi huokaus taas kerran... Kylläpä sinä saitkin taas vedettyä omituisia ajatuksia kirjoituksestani, mutta jokainen tavallaan.
Olen ollut parisuhteessa 25 vuotta ja mieheni on paras ystäväni, lapsista kaksi on jo aikuisia ja luonnollisesti perheeni on minulle ensiarvoisen tärkeä asia ihan siinä missä myös vanhat vanhempani ja appivanhempanikin ovat. Huolehdin aina ensin heistä. Ystävistäni suurin osa on samanlaisessa elämäntilanteessa, eli perheellisiä ihania upeita ihmisiä, jotka eivät saa mitään mustasukkaisuushepuleita sen takia, että olen mielummin vaikka juhannuksen perheeni kanssa kuin heidän kanssaan. He eivät vingu minua perjantaina terassille, koska eivät itsekään sinne mene, vaan viihtyvät taas kerran oman perheensä kanssa.
Meillä jokaisella on omat elämät, parisuhteet ja lapsiperheen jutut ja olemme sitten sohvan nurkassa tai vaikka mökillä laiturin vieressä kaislikkoa siivoamassa, niin se on meidän omaa hyvää elämää. Se on meidän näköistä ja meille mieleistä elämää. Me emme halua muuttaa elämäämme takaisin teinimäiseksi paita ja peppu kaverisuhteeksi jonkun kaverin tai ystävän kanssa, se aika meni jo.
Me pidämme yhteyttä ystäviimme kyllä, tänäänkin olen jutellut jo kahden ystäväni kanssa, mutta pärjäämme ilman päivittäisiä yhteydenottojakin. Olemme aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älä anna lapsille liikaa aikaa ja huomiota, keskity parisuhteeseen."
Juuri tätä ystäväni eivät ymmärrä. Heti kun tuli lapsi, pariskunta katosi maan päältä ja mikään tapaaminen ei onnistu. Koskaan.
On vain arkea. Ihmekkös kun nuo parisuhteet ovat kuin kuivia kuin hapankorppu. Katsotaan vain televisiota kotona ja jos pyytää tapaamista, niin on "kiire": sinä et tiedä koska sinulla ei ole lapsia...
Yritä nyt ymmärtää, että sinä et ole kovin tärkeä ihminen ystäväsi elämässä. Et ole koskaan ollutkaan, vaan esimerkiksi puoliso menee aina sinun edellesi, lapsi ja lapset taas menevät todella reilusti sinun tylsien juttujesi edelle. Aina. Ystäväsi arvostaa sinun yhtä vähän kuin sinä arvostat ystävääsi.
Ehkä sinun kannattaisi lopettaa ystävänsä roikkuminen ja hänen elämänsä kyylääminen ja etsiä itsellesi samankaltaisia ystäviä kuin sinä olet? :D
Minulla kaikki ystävät ovat saaneet perheen ympärilleen ja juuri niin kaikki oli tarkoituskin mennä. Nyt lapset ovat osin jo aikuisia ja parisuhteet ovat useimmilla todella hyvät ja asiat ovat muutenkin hyvin. Aika paljon se on itsestä kiinni, mitä elämä tuo tullessaan. Aika paljoon pystyy itse vaikuttamaan ja elämästään haluaa tietenkin oman näköistä ja mahdollisimman hyvää. Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla paljoa merkitystä.
Ohis, mutta se että sinä ajattelet "ystävistäsi" noin ei tarkoita että muut ajattelisivat samoin. Tai siis ystäviähän sinulla ei ole, vaan jotain tyyppejä joita käytät hyväksesi kun itsellesi sopii.
Voi huokaus taas kerran... Kylläpä sinä saitkin taas vedettyä omituisia ajatuksia kirjoituksestani, mutta jokainen tavallaan.
Olen ollut parisuhteessa 25 vuotta ja mieheni on paras ystäväni, lapsista kaksi on jo aikuisia ja luonnollisesti perheeni on minulle ensiarvoisen tärkeä asia ihan siinä missä myös vanhat vanhempani ja appivanhempanikin ovat. Huolehdin aina ensin heistä. Ystävistäni suurin osa on samanlaisessa elämäntilanteessa, eli perheellisiä ihania upeita ihmisiä, jotka eivät saa mitään mustasukkaisuushepuleita sen takia, että olen mielummin vaikka juhannuksen perheeni kanssa kuin heidän kanssaan. He eivät vingu minua perjantaina terassille, koska eivät itsekään sinne mene, vaan viihtyvät taas kerran oman perheensä kanssa.
Meillä jokaisella on omat elämät, parisuhteet ja lapsiperheen jutut ja olemme sitten sohvan nurkassa tai vaikka mökillä laiturin vieressä kaislikkoa siivoamassa, niin se on meidän omaa hyvää elämää. Se on meidän näköistä ja meille mieleistä elämää. Me emme halua muuttaa elämäämme takaisin teinimäiseksi paita ja peppu kaverisuhteeksi jonkun kaverin tai ystävän kanssa, se aika meni jo.
Me pidämme yhteyttä ystäviimme kyllä, tänäänkin olen jutellut jo kahden ystäväni kanssa, mutta pärjäämme ilman päivittäisiä yhteydenottojakin. Olemme aikuisia.
Se nyt on selvä ettette voi viettää mitään teini-bilebestiselämää. En tiedä mistä tuollaisen edes vedit keskusteluun.
Minä viittasin kommenttiisi jossa kerroit jollekin toiselle että hän ei ole tärkeä ihminen ystävälleen ja että hänen pitää lopettaa ystävässään roikkuminen (vaikka sellaisesta ei ollut mitään mainintaa alkup. kommentissa).
Pointti siis se, että vaikka sinulla ei ole ystäviä jotka haluavat viettää kanssasi aikaa ja joille olet tärkeä myös perheellistymisen jälkeen, monilla muilla on. Varmaan suurimmalla osalla jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa, mutta en voi ymmärtää miksi suomalaiset noudattavat niin orjallisesti jotain tiettyä aikataulua lapsiperheissä. Olin kerran ulkomaisissa häissä missä alle kouluikäiset lapset olivat juhlissa mukana keskiyöhön asti ja vähän myöhempäänkin (vanhukset tanssittivat yksivuotiasta sylissä jne), ja silti lapset tulivat aamukymmeneltä kauniisti puettuina ja hyväkäytöksisinä seuraavan aamun hääbrunssille. Juhlat siis kestivät useamman päivän. Ei ollut mitään katastrofikiukkupuuskia pienestä muutoksesta rutiineihin yms. Jälkimmäiseen aina vedotaan, mutta mieleeni tulee kyllä aina mahdollisuus neurologisiin poikkeavuuksiin, jos lapsi kilahtaa siitä että meneekin yhtenä iltana klo 23 eikä klo 20 nukkumaan. Tällaisen elämäntavan noudattaminen rajoittaa ihan järkyttävän paljon ja sulkee monista ystäväpiireistä pois. Tekee myös vanhempien elämästä ankeaa.
Tämä. Veljeni vaimoineen suuttui kun vein 3-vuotiaan veljenpojan takaisin kotiin 20 min myöhässä. Ilmoitin kyllä etukäteen että lähtö viivästyi. Meni kuulemma koko tuleva mökkiviikonloppu pilalle, kun perjantain iltapuuro syötiin klo 20:20 eikä 20:00.
Olen huomannut saman ilmiön muissakin perheissä, vaikkakin veljen perhe on vetänyt homman totaalisesti överiksi. Jos retkeillään saaristossa ja syödään siellä lounasta, jo ennen syömistä on mietittävä miten ehditään takaisin jotta päivällinen ei myöhästy minuuttiakaan. Kammottavaa, ja todellakin rajoittaa elämää kohtuuttomasti.
Nytkin juhannuksen aikana täysin virkeitä 10-vuotiaita lapsia vietiin yhdeksän aikaan nukkumaan, vaikka olisivat ihan hyvin varmasti jaksaneet valvoa vielä tuntukausia aikuisten kanssa ulkona. Siis lomalla! Muistan kun noin 9-vuotiaasta lähtien pelattiin kaikki kerrostalon lapset kirkkistä yhteentoista asti kesäiltaisin ja siitä sitten vanhemmat vaan huuteli parvekkeelta nukkumaan. Sääliksi käy.
Sama kokemus tosiaan myöskin.
Itse tuossa iässä ja nuorempana katseltiin kokkoa vielä puoliltaöin, sitten vielä jotain piha- ja tai lautapelejä ennen nukkumaanmenoa. Aikuiset grillailivat ja juhlivat enimmäkseen keskenään, toki samassa kesänviettopaikassa.
Those were the days. Nykyään tunnutaan pitävän tosi vanhojakin lapsia pikkuvauvoina. Ja niitä pikkuvauvoja jonain koneina jotka sekoavat heti kun rutiinit vähän heiluvat.
En jaksa uskoa että meininki on ihan tällaista jossain etelä-Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Tuo on joku ylemmän keskiluokan perhemalli, johon Suomessa harvalla on varaa.
Jos isä käy keskipalkkaisessa työssä, ja äiti kotihoidontuella, asuntolaina maksettavana, niin siinä ei ole varaa viikoittaiseen siivoojaan ja lastenlikkaan joka toinen ilta.
Ranskassa on toki paljon äveriäämpiä ihmisiä kuin Suomessa.
Jos mies tienaa vaikka 10K kuussa ja vaimon ei tarvitse käydä ollenkaan töissä, niin siinä tapauksessa tuo on ihan toimiva kuvio.
Äiti saa aikaa itselleen, äidillä on aikaa tavata ystäviä ja sisustaa kotia ja käydä salilla päivisin. Iltaisin sitten lapsenlikka kotiin ja yhteistä parisuhdeaikaa ravintolassa.
Tuo toimittaja ei tajunnut, että kyse ei ole kulttuurista, vaan elintasosta.
Kun jättää lapset tekemättä, niin onnistuu varsin mainiosti pienemmilläkin tuloilla 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa, mutta en voi ymmärtää miksi suomalaiset noudattavat niin orjallisesti jotain tiettyä aikataulua lapsiperheissä. Olin kerran ulkomaisissa häissä missä alle kouluikäiset lapset olivat juhlissa mukana keskiyöhön asti ja vähän myöhempäänkin (vanhukset tanssittivat yksivuotiasta sylissä jne), ja silti lapset tulivat aamukymmeneltä kauniisti puettuina ja hyväkäytöksisinä seuraavan aamun hääbrunssille. Juhlat siis kestivät useamman päivän. Ei ollut mitään katastrofikiukkupuuskia pienestä muutoksesta rutiineihin yms. Jälkimmäiseen aina vedotaan, mutta mieleeni tulee kyllä aina mahdollisuus neurologisiin poikkeavuuksiin, jos lapsi kilahtaa siitä että meneekin yhtenä iltana klo 23 eikä klo 20 nukkumaan. Tällaisen elämäntavan noudattaminen rajoittaa ihan järkyttävän paljon ja sulkee monista ystäväpiireistä pois. Tekee myös vanhempien elämästä ankeaa.
Tämä. Veljeni vaimoineen suuttui kun vein 3-vuotiaan veljenpojan takaisin kotiin 20 min myöhässä. Ilmoitin kyllä etukäteen että lähtö viivästyi. Meni kuulemma koko tuleva mökkiviikonloppu pilalle, kun perjantain iltapuuro syötiin klo 20:20 eikä 20:00.
Olen huomannut saman ilmiön muissakin perheissä, vaikkakin veljen perhe on vetänyt homman totaalisesti överiksi. Jos retkeillään saaristossa ja syödään siellä lounasta, jo ennen syömistä on mietittävä miten ehditään takaisin jotta päivällinen ei myöhästy minuuttiakaan. Kammottavaa, ja todellakin rajoittaa elämää kohtuuttomasti.
Meidän taapero saattaa vetää eeppiset kilarit mistä tahansa nälkäisenä. Kilarit saattaa kestää tunnin verran, se on sellaista naama punaisena karjumista, lyömistä, tavaroiden heittelyä yms. Kaikki eteen sattuva on tulilinjalla.
Toleranssi ruoka-aikojen suhteen on tämän takia +/- 15 min. Sama saattaa tapahtua väsyneenä, minkä takia lähdetään juhlista kun on vielä kivaa.
Mut joo, eihän ne kilarit muita haittaa kuin vanhempia, jotka joutuu rauhoittamaan ja tyynnyttelemään. Muut juhlijathan odottaa että raivoava lapsi poistetaan juhlapaikalta välittömästi häiritsemästä hauskanpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa, mutta en voi ymmärtää miksi suomalaiset noudattavat niin orjallisesti jotain tiettyä aikataulua lapsiperheissä. Olin kerran ulkomaisissa häissä missä alle kouluikäiset lapset olivat juhlissa mukana keskiyöhön asti ja vähän myöhempäänkin (vanhukset tanssittivat yksivuotiasta sylissä jne), ja silti lapset tulivat aamukymmeneltä kauniisti puettuina ja hyväkäytöksisinä seuraavan aamun hääbrunssille. Juhlat siis kestivät useamman päivän. Ei ollut mitään katastrofikiukkupuuskia pienestä muutoksesta rutiineihin yms. Jälkimmäiseen aina vedotaan, mutta mieleeni tulee kyllä aina mahdollisuus neurologisiin poikkeavuuksiin, jos lapsi kilahtaa siitä että meneekin yhtenä iltana klo 23 eikä klo 20 nukkumaan. Tällaisen elämäntavan noudattaminen rajoittaa ihan järkyttävän paljon ja sulkee monista ystäväpiireistä pois. Tekee myös vanhempien elämästä ankeaa.
Tämä. Veljeni vaimoineen suuttui kun vein 3-vuotiaan veljenpojan takaisin kotiin 20 min myöhässä. Ilmoitin kyllä etukäteen että lähtö viivästyi. Meni kuulemma koko tuleva mökkiviikonloppu pilalle, kun perjantain iltapuuro syötiin klo 20:20 eikä 20:00.
Olen huomannut saman ilmiön muissakin perheissä, vaikkakin veljen perhe on vetänyt homman totaalisesti överiksi. Jos retkeillään saaristossa ja syödään siellä lounasta, jo ennen syömistä on mietittävä miten ehditään takaisin jotta päivällinen ei myöhästy minuuttiakaan. Kammottavaa, ja todellakin rajoittaa elämää kohtuuttomasti.
Meidän taapero saattaa vetää eeppiset kilarit mistä tahansa nälkäisenä. Kilarit saattaa kestää tunnin verran, se on sellaista naama punaisena karjumista, lyömistä, tavaroiden heittelyä yms. Kaikki eteen sattuva on tulilinjalla.
Toleranssi ruoka-aikojen suhteen on tämän takia +/- 15 min. Sama saattaa tapahtua väsyneenä, minkä takia lähdetään juhlista kun on vielä kivaa.
Mut joo, eihän ne kilarit muita haittaa kuin vanhempia, jotka joutuu rauhoittamaan ja tyynnyttelemään. Muut juhlijathan odottaa että raivoava lapsi poistetaan juhlapaikalta välittömästi häiritsemästä hauskanpitoa.
No eihän tuo ole millään tavalla terveen lapsen toimintaa että jostain vartin viiveestä nälkä kasvaa tunnin raivokohtaukseksi. Mikset anna jotain pientä välipalaa välillä? Ottaisin kyllä neuvolassa puheeksi, saattaa olla jotain nepsyoireiluakin.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Tuo on joku ylemmän keskiluokan perhemalli, johon Suomessa harvalla on varaa.
Jos isä käy keskipalkkaisessa työssä, ja äiti kotihoidontuella, asuntolaina maksettavana, niin siinä ei ole varaa viikoittaiseen siivoojaan ja lastenlikkaan joka toinen ilta.
Ranskassa on toki paljon äveriäämpiä ihmisiä kuin Suomessa.
Jos mies tienaa vaikka 10K kuussa ja vaimon ei tarvitse käydä ollenkaan töissä, niin siinä tapauksessa tuo on ihan toimiva kuvio.
Äiti saa aikaa itselleen, äidillä on aikaa tavata ystäviä ja sisustaa kotia ja käydä salilla päivisin. Iltaisin sitten lapsenlikka kotiin ja yhteistä parisuhdeaikaa ravintolassa.
Tuo toimittaja ei tajunnut, että kyse ei ole kulttuurista, vaan elintasosta.
Siis ei se siivooja nyt kovin paljoa maksa, jos kerran viikossa käy. Parempi parisuhdemalli löytyy takuuvarmasti Pohjoismaiden ulkopuolelta. Täällä vain riidellään ja katsotaan televisiota.
Olen itse siivoojana Keski-Euroopassa, ja tuntitaksani on 30e. Siivoan lähes kaikissa paikoissa kerran viikkoon 3-4 tuntia. Se tekee yhdeltä taloudelta noin 360-480e per kuukausi. Summa ei kuulosta paljolta, mutta jos olisin oman alan töissä Suomessa, niin minulla ei tuohon olisi varaa kaiken muun päälle. Jäisi siivoojat tilaamatta. Voisin kuvitella, että tuntitaksa firman kautta on suunnilleen sama, mutta en ole varma, kertokaa joku kotisiivoojan tilaaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjoismainen malli tuottaa paljon eroja. Lasten synnyttyä monet naiset kuvittelevat olevansa naimisissa lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole normaalilla palkansaajalla varaa palkata ulkopuolisia siivoustöihin kotiinsa. Siitä pitää valtio huolen järjestämällä verotuksen sen verran korkeaksi että ostovoima on surkea ja työn sivukulut sen verran korkeiksi että ostaaksesi tunnin omaa työtäsi sinun pitää tehdä 5 tuntia töitä.
Aika monella normaalilla palkansaajalla Suomessa näyttää olevan varaa tupakoida. Siivooja kotiin joka toinen viikko tulee kotitalousvähennyksen jälkeen selvästi halvemmaksi kuin aski tupakkaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen malli tuottaa paljon eroja. Lasten synnyttyä monet naiset kuvittelevat olevansa naimisissa lasten kanssa.
Meinasin vaistomaisesti alapeukuttaa, mutta en tehnyt sitä, koska väitteessä on jotain perää. Liian usein vanhempien suhde jää prioriteettilistan hännille, vaikka se suhde on myös lasten henkinen koti.
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa, mutta en voi ymmärtää miksi suomalaiset noudattavat niin orjallisesti jotain tiettyä aikataulua lapsiperheissä. Olin kerran ulkomaisissa häissä missä alle kouluikäiset lapset olivat juhlissa mukana keskiyöhön asti ja vähän myöhempäänkin (vanhukset tanssittivat yksivuotiasta sylissä jne), ja silti lapset tulivat aamukymmeneltä kauniisti puettuina ja hyväkäytöksisinä seuraavan aamun hääbrunssille. Juhlat siis kestivät useamman päivän. Ei ollut mitään katastrofikiukkupuuskia pienestä muutoksesta rutiineihin yms. Jälkimmäiseen aina vedotaan, mutta mieleeni tulee kyllä aina mahdollisuus neurologisiin poikkeavuuksiin, jos lapsi kilahtaa siitä että meneekin yhtenä iltana klo 23 eikä klo 20 nukkumaan. Tällaisen elämäntavan noudattaminen rajoittaa ihan järkyttävän paljon ja sulkee monista ystäväpiireistä pois. Tekee myös vanhempien elämästä ankeaa.
Hienoa, että olet ollut ihan yhden kerran ulkomaisissa häissä 👍 Olen ollut Ranskassa kolmessa perheessä au pairina ja minulla on useampi ystävä, jotka ovat olleet myös au paireina ympäri maailmaa. Kokemusta siis useammasta maasta ja perheestä. Ne lapset ovat juhlissa kiktisti, koska tietävät, että vanhemmilta tulee hyvin nopeasti luunappi, läimäytys, ravistelu tai kova puristus. Rajoiran mieluummin omaa elämääni ja kasvatan omat lapseni ilman väkivaltaa.
Ranskassa on perheverotus: perheen kaikki tulot lasketaan yhteen ja jaetaan perheen jäsenmäärällä ja sitten verotetaan. Progressio siis pienenee lapsiperheissä huomattavasti. Sen takia lapsiperheillä on Ranskassa enemmän rahaa kuin Suomessa.
Sinkuille ei anneta perinnöistäkään yhtä paljon kuin perheellisille, vaan paljon vähemmän. Eläkettäkin saa enemmän, jos on kasvattanut kolme lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Tuo on joku ylemmän keskiluokan perhemalli, johon Suomessa harvalla on varaa.
Jos isä käy keskipalkkaisessa työssä, ja äiti kotihoidontuella, asuntolaina maksettavana, niin siinä ei ole varaa viikoittaiseen siivoojaan ja lastenlikkaan joka toinen ilta.
Ranskassa on toki paljon äveriäämpiä ihmisiä kuin Suomessa.
Jos mies tienaa vaikka 10K kuussa ja vaimon ei tarvitse käydä ollenkaan töissä, niin siinä tapauksessa tuo on ihan toimiva kuvio.
Äiti saa aikaa itselleen, äidillä on aikaa tavata ystäviä ja sisustaa kotia ja käydä salilla päivisin. Iltaisin sitten lapsenlikka kotiin ja yhteistä parisuhdeaikaa ravintolassa.
Tuo toimittaja ei tajunnut, että kyse ei ole kulttuurista, vaan elintasosta.
Siis ei se siivooja nyt kovin paljoa maksa, jos kerran viikossa käy. Parempi parisuhdemalli löytyy takuuvarmasti Pohjoismaiden ulkopuolelta. Täällä vain riidellään ja katsotaan televisiota.
Olen itse siivoojana Keski-Euroopassa, ja tuntitaksani on 30e. Siivoan lähes kaikissa paikoissa kerran viikkoon 3-4 tuntia. Se tekee yhdeltä taloudelta noin 360-480e per kuukausi. Summa ei kuulosta paljolta, mutta jos olisin oman alan töissä Suomessa, niin minulla ei tuohon olisi varaa kaiken muun päälle. Jäisi siivoojat tilaamatta. Voisin kuvitella, että tuntitaksa firman kautta on suunnilleen sama, mutta en ole varma, kertokaa joku kotisiivoojan tilaaja?
Missä maassa on siivoojalla tuollainen tuntipalkka? Taidan lähteä sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Tuo on joku ylemmän keskiluokan perhemalli, johon Suomessa harvalla on varaa.
Jos isä käy keskipalkkaisessa työssä, ja äiti kotihoidontuella, asuntolaina maksettavana, niin siinä ei ole varaa viikoittaiseen siivoojaan ja lastenlikkaan joka toinen ilta.
Ranskassa on toki paljon äveriäämpiä ihmisiä kuin Suomessa.
Jos mies tienaa vaikka 10K kuussa ja vaimon ei tarvitse käydä ollenkaan töissä, niin siinä tapauksessa tuo on ihan toimiva kuvio.
Äiti saa aikaa itselleen, äidillä on aikaa tavata ystäviä ja sisustaa kotia ja käydä salilla päivisin. Iltaisin sitten lapsenlikka kotiin ja yhteistä parisuhdeaikaa ravintolassa.
Tuo toimittaja ei tajunnut, että kyse ei ole kulttuurista, vaan elintasosta.
Siis ei se siivooja nyt kovin paljoa maksa, jos kerran viikossa käy. Parempi parisuhdemalli löytyy takuuvarmasti Pohjoismaiden ulkopuolelta. Täällä vain riidellään ja katsotaan televisiota.
Olen itse siivoojana Keski-Euroopassa, ja tuntitaksani on 30e. Siivoan lähes kaikissa paikoissa kerran viikkoon 3-4 tuntia. Se tekee yhdeltä taloudelta noin 360-480e per kuukausi. Summa ei kuulosta paljolta, mutta jos olisin oman alan töissä Suomessa, niin minulla ei tuohon olisi varaa kaiken muun päälle. Jäisi siivoojat tilaamatta. Voisin kuvitella, että tuntitaksa firman kautta on suunnilleen sama, mutta en ole varma, kertokaa joku kotisiivoojan tilaaja?
Missä maassa on siivoojalla tuollainen tuntipalkka? Taidan lähteä sinne.
No ei missään ellei kirjottaja ole sitten joku alaston siivojan
Itse asun Luxembourgissa ja me maksetaan kodin siivouksesta €15 per tunti, se on jo yli keskiverron täällä.
Meillä on yhteiset rahat, hyvä keskusteluyhteys, paljon yhteistä aikaa ja hemmottelua.
Siivooja olisi kiva, mutta ehkä joskus sitten.
Puoliso on Keski-Euroopasta, ei tosin Ranskasta ja ei hänen maassaan mitään artikkelinmukaista mielestäni ole.