Pohjoismainen vs Keski-Eurooppalainen parisuhde malli, kumpi on parempi?

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole normaalilla palkansaajalla varaa palkata ulkopuolisia siivoustöihin kotiinsa. Siitä pitää valtio huolen järjestämällä verotuksen sen verran korkeaksi että ostovoima on surkea ja työn sivukulut sen verran korkeiksi että ostaaksesi tunnin omaa työtäsi sinun pitää tehdä 5 tuntia töitä.

Lapsenvahti tai vaikka wolttaaminen ei paljoa vaadi ja auttaa arjen keskellä sekin. Mutta Suomessahan eetos on, että pääministerinkin pitää suorastaan kehua sillä, että siivoaa oman vessansa. 

Vierailija kirjoitti:

Sinulla vain ei ole ystäviä. EI ole koskaan ollutkaan tekstistäsi päätellen.

Se on just näin.

Muualla maailmassa ei muuta kuin lapset mukaan ja ystäviä tapaamaan. Tai kutsutaan kotiin.

Mutta Suomessa on "kiire", koska ei viitsitä, ei osata, ei haluta. Sitten lapset vanhempana eivät ole oppineet tapaamaan edes tervehtimään uutta ihmistä, eivätkä ole oppineet pöytätapoja tai käytöstapoja. Kasvatetaan siis epäsosiaaliseksi. Ikävää.

Keski- ja Etelä-Euroopassa on myös köyhiä miehiä, tulevia kuuluisuuksia, taiteilijoita yms.  jotka mielellään hakeutuvat parisuhteeseen pohjoismaisten naisten kanssa, jotka uskovat tasa-arvoiseen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla vain ei ole ystäviä. EI ole koskaan ollutkaan tekstistäsi päätellen.

Se on just näin.

Muualla maailmassa ei muuta kuin lapset mukaan ja ystäviä tapaamaan. Tai kutsutaan kotiin.

Mutta Suomessa on "kiire", koska ei viitsitä, ei osata, ei haluta. Sitten lapset vanhempana eivät ole oppineet tapaamaan edes tervehtimään uutta ihmistä, eivätkä ole oppineet pöytätapoja tai käytöstapoja. Kasvatetaan siis epäsosiaaliseksi. Ikävää.

Ranskassa otetaan ne kaverit perheineen ja mennään isolla porukalla istumaan iltaa ravintolaan. Syödään hyvin, otetaan hieman viiniä ja mennään kotiin. Suomessa puunataan viikko kotia, että kehdataan kutsua ketään. Rouva painaa pitkää päivää keittiössä itse kokkaamassa ja kukaan ei uskalla ottaa viiniä, kun lapsia on paikalla. On se kumma, että ei tavata kavereita. 

Se on just näin. Lapset kyllä leikkivät keskenään. Noin haluaisin elää, mutta harva suomalainen tuon ymmärtää. Sitten ihmetellään kun se parisuhde kuihtuu. Totta kai se kuihtuu, kun siinä ei ole arkea. Ystäviä ei tavata, ei ole mitään puhuttavaa puolison kanssa jne.

Todellakin, itse keksittyä ja imelää yleistämistä. Nämä Ranskassa asuvat naistoimittajat (Ylen kirjeenvaihtajakin) sortuvat kliseisiin övereihin. En tunnista tuollaista, vaikka olen asunut maassa jo 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen liitto amerikkalaisen kanssa. Ei tietenkään rakastajia, mutta parisuhteen vaalimista ja pidetään se vessan ovi kiinni, kun siellä ollaan. Ei ihan kaikkea tarvitse jakaa. Myös yhteiset rahat luovat yhteisen pohjan elämälle. Suomalainen meno on monesti hyvin barbaarista. Tullaan hammaspesulle, kun toinen on asialla vessassa, riidellään pikkurahoista ja mitään palveluja ei osteta, vaikka elämä niistä helpottuisi. 

Eikö tämä ole ihan normaali parisuhde ja perhemalli? Mun korvaan kuulostaa normaalilta ja pohjoismainen toisen naaman edessä piereskely ja paskominen ei.

Vierailija kirjoitti:

"Älä anna lapsille liikaa aikaa ja huomiota, keskity parisuhteeseen."

Juuri tätä ystäväni eivät ymmärrä. Heti kun tuli lapsi, pariskunta katosi maan päältä ja mikään tapaaminen ei onnistu. Koskaan.

On vain arkea. Ihmekkös kun nuo parisuhteet ovat kuin kuivia kuin hapankorppu. Katsotaan vain televisiota kotona ja jos pyytää tapaamista, niin on "kiire": sinä et tiedä koska sinulla ei ole lapsia...

Keski ja Etelä Euroopassa lapset otetaan mukaan kun mennään vaikka ottamaan pari drinksua. Ero on se että kukaan ei ole räkä kännissä ja lapset osaavat käyttäytyä. Lapsille yleensä otetaan vierestä oma pöytä jossa istuvat ja vanhemmat istuvat ystävineen viereisessä pöydässä. Näin lapset pakotetaan sosialisoimaan keskenään eikä tule kiusaavia tuppisuita.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin, itse keksittyä ja imelää yleistämistä. Nämä Ranskassa asuvat naistoimittajat (Ylen kirjeenvaihtajakin) sortuvat kliseisiin övereihin. En tunnista tuollaista, vaikka olen asunut maassa jo 20 vuotta.

Avaisitko kokemuksiasi kuinka se sitten menee? Koska minun kokemusteni mukaan se menee noin. Ja se menee noin hyvin monessa maassa. Olisiko se katolilainen tapa elää?

Itseäni ei miellyttäisi se, että naisen on oltava hyvännäköinen, ja miehelle riittää, kun ostaa kukkia naiselle. Ei, vaan minä haluan, että mieskin on hyvännäköinen ja haluttava. En halua seksuaalisesti ruusuja, joten ne eivät saa minua syttymään. Haluan, että haluni kohdistuu kumppaniin, ei kukkiin. Joten näin äkkiseltään tuntuu, ettei tuo ranskalainen malli olisi oma juttuni. Toisaalta en myöskään tunnista pohjoismaiseksi tyyliksi sitä, että nainen uhraa oman elämänsä ja omat harrastuksensa lasten vuoksi - en ainakaan itse tai omat ystäväni ole tehneet näin.

Artikkelissa ei myöskään kerrottu, että palkkaavatko kaikki rasnkalaiset siivoojan, Onko esim. siivoojan ammatissa toimiva palkannut jonkun kollegansa siivoomaan kotonaan, ja mistä löytyy niin paljon siivoojia, että jokaiseen ranskalaiseen perheeseen riittää niitä - vai onko jutussa sittenkin kyse vain mielikuvista ja tietyn tuloluokan todellisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älä anna lapsille liikaa aikaa ja huomiota, keskity parisuhteeseen."

Juuri tätä ystäväni eivät ymmärrä. Heti kun tuli lapsi, pariskunta katosi maan päältä ja mikään tapaaminen ei onnistu. Koskaan.

On vain arkea. Ihmekkös kun nuo parisuhteet ovat kuin kuivia kuin hapankorppu. Katsotaan vain televisiota kotona ja jos pyytää tapaamista, niin on "kiire": sinä et tiedä koska sinulla ei ole lapsia...

Keski ja Etelä Euroopassa lapset otetaan mukaan kun mennään vaikka ottamaan pari drinksua. Ero on se että kukaan ei ole räkä kännissä ja lapset osaavat käyttäytyä. Lapsille yleensä otetaan vierestä oma pöytä jossa istuvat ja vanhemmat istuvat ystävineen viereisessä pöydässä. Näin lapset pakotetaan sosialisoimaan keskenään eikä tule kiusaavia tuppisuita.

En olekkaan yksin huomannut näitä parisuhdemallien kulttuurieroja. Hineoa!

Olisi niin hienoa, jos suomalaiset oikeasti miettisivät näitä asioita kuvaamillasi esimerkeillä. Sillä olisi suunnaton hyöty koko Suomelle.

Toimivia parisuhteita ja ei enää epäsosiaalista Suomea, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei miellyttäisi se, että naisen on oltava hyvännäköinen, ja miehelle riittää, kun ostaa kukkia naiselle. Ei, vaan minä haluan, että mieskin on hyvännäköinen ja haluttava. En halua seksuaalisesti ruusuja, joten ne eivät saa minua syttymään. Haluan, että haluni kohdistuu kumppaniin, ei kukkiin. Joten näin äkkiseltään tuntuu, ettei tuo ranskalainen malli olisi oma juttuni. Toisaalta en myöskään tunnista pohjoismaiseksi tyyliksi sitä, että nainen uhraa oman elämänsä ja omat harrastuksensa lasten vuoksi - en ainakaan itse tai omat ystäväni ole tehneet näin.

Artikkelissa ei myöskään kerrottu, että palkkaavatko kaikki rasnkalaiset siivoojan, Onko esim. siivoojan ammatissa toimiva palkannut jonkun kollegansa siivoomaan kotonaan, ja mistä löytyy niin paljon siivoojia, että jokaiseen ranskalaiseen perheeseen riittää niitä - vai onko jutussa sittenkin kyse vain mielikuvista ja tietyn tuloluokan todellisuudesta?

Ranskassa on paljon siivoojia.

Otetaan myös tänne suomeen halpatyövoimaa ja kohta meillä on vitosen siivoojia ja vartin maalarit pääsevät vähemmällä÷)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei miellyttäisi se, että naisen on oltava hyvännäköinen, ja miehelle riittää, kun ostaa kukkia naiselle. Ei, vaan minä haluan, että mieskin on hyvännäköinen ja haluttava. En halua seksuaalisesti ruusuja, joten ne eivät saa minua syttymään. Haluan, että haluni kohdistuu kumppaniin, ei kukkiin. Joten näin äkkiseltään tuntuu, ettei tuo ranskalainen malli olisi oma juttuni. Toisaalta en myöskään tunnista pohjoismaiseksi tyyliksi sitä, että nainen uhraa oman elämänsä ja omat harrastuksensa lasten vuoksi - en ainakaan itse tai omat ystäväni ole tehneet näin.

Artikkelissa ei myöskään kerrottu, että palkkaavatko kaikki rasnkalaiset siivoojan, Onko esim. siivoojan ammatissa toimiva palkannut jonkun kollegansa siivoomaan kotonaan, ja mistä löytyy niin paljon siivoojia, että jokaiseen ranskalaiseen perheeseen riittää niitä - vai onko jutussa sittenkin kyse vain mielikuvista ja tietyn tuloluokan todellisuudesta?

Ranskassa on paljon siivoojia.

Otetaan myös tänne suomeen halpatyövoimaa ja kohta meillä on vitosen siivoojia ja vartin maalarit pääsevät vähemmällä÷)

Okei, nyt käsitin - eli artikkelin kuvaus ranskalaisesta todellisuudesta ei koskenut pienipalkkaisia? Esim. niitä siivoojia ja muita, joiden palkka ei riitä keskiluokkaiseen elämäntyyliin. Tai sitten keskiluokkaisia, jotka ovat tähän asti laittaneet rahansa muihin huvituksiin kuin siivoojan palkkaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älä anna lapsille liikaa aikaa ja huomiota, keskity parisuhteeseen."

Juuri tätä ystäväni eivät ymmärrä. Heti kun tuli lapsi, pariskunta katosi maan päältä ja mikään tapaaminen ei onnistu. Koskaan.

On vain arkea. Ihmekkös kun nuo parisuhteet ovat kuin kuivia kuin hapankorppu. Katsotaan vain televisiota kotona ja jos pyytää tapaamista, niin on "kiire": sinä et tiedä koska sinulla ei ole lapsia...

Yritä nyt ymmärtää, että sinä et ole kovin tärkeä ihminen ystäväsi elämässä. Et ole koskaan ollutkaan, vaan esimerkiksi puoliso menee aina sinun edellesi, lapsi ja lapset taas menevät todella reilusti sinun tylsien juttujesi edelle. Aina. Ystäväsi arvostaa sinun yhtä vähän kuin sinä arvostat ystävääsi.

Ehkä sinun kannattaisi lopettaa ystävänsä roikkuminen ja hänen elämänsä kyylääminen ja etsiä itsellesi samankaltaisia ystäviä kuin sinä olet? :D

Minulla kaikki ystävät ovat saaneet perheen ympärilleen ja juuri niin kaikki oli tarkoituskin mennä. Nyt lapset ovat osin jo aikuisia ja parisuhteet ovat useimmilla todella hyvät ja asiat ovat muutenkin hyvin. Aika paljon se on itsestä kiinni, mitä elämä tuo tullessaan. Aika paljoon pystyy itse vaikuttamaan ja elämästään haluaa tietenkin oman näköistä ja mahdollisimman hyvää. Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla paljoa merkitystä.

Ohis, mutta se että sinä ajattelet "ystävistäsi" noin ei tarkoita että muut ajattelisivat samoin. Tai siis ystäviähän sinulla ei ole, vaan jotain tyyppejä joita käytät hyväksesi kun itsellesi sopii.

Vierailija kirjoitti:

Onko ranskalainen parisuhdemalli sitä, että kummatkin tietää että toisella on rakastajia/rakastajattaria, mutta kummatkin on ok asian kanssa? En jaksa lukea artikkelia. Parempi referaatti olisi ollut tarpeen.

Tämähän on jo viimeisintä huutoa isoissa kaupungeissa keskiluokan piireissä. Ihanan vapaata!

Eli ranskalaiset teettää siis kaikki kotityönsä palkatuilla henkilöillä ja vielä paneskelee ristiinrastiin ja se on tosirakkautta se? Pysyttelen ihan mielelläni suomalaistyylisissä suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ranskalainen parisuhdemalli sitä, että kummatkin tietää että toisella on rakastajia/rakastajattaria, mutta kummatkin on ok asian kanssa? En jaksa lukea artikkelia. Parempi referaatti olisi ollut tarpeen.

Tämähän on jo viimeisintä huutoa isoissa kaupungeissa keskiluokan piireissä. Ihanan vapaata!

Joo ja sitten kuitenkin känäpäissään mustasukkaisina tapellaan.

Tuo on joku ylemmän keskiluokan perhemalli, johon Suomessa harvalla on varaa.



Jos isä käy keskipalkkaisessa työssä, ja äiti kotihoidontuella, asuntolaina maksettavana, niin siinä ei ole varaa viikoittaiseen siivoojaan ja lastenlikkaan joka toinen ilta.



Ranskassa on toki paljon äveriäämpiä ihmisiä kuin Suomessa.



Jos mies tienaa vaikka 10K kuussa ja vaimon ei tarvitse käydä ollenkaan töissä, niin siinä tapauksessa tuo on ihan toimiva kuvio.



Äiti saa aikaa itselleen, äidillä on aikaa tavata ystäviä ja sisustaa kotia ja käydä salilla päivisin. Iltaisin sitten lapsenlikka kotiin ja yhteistä parisuhdeaikaa ravintolassa.



Tuo toimittaja ei tajunnut, että kyse ei ole kulttuurista, vaan elintasosta.

Kaffepulla kirjoitti:

Tuo on joku ylemmän keskiluokan perhemalli, johon Suomessa harvalla on varaa.

Jos isä käy keskipalkkaisessa työssä, ja äiti kotihoidontuella, asuntolaina maksettavana, niin siinä ei ole varaa viikoittaiseen siivoojaan ja lastenlikkaan joka toinen ilta.

Ranskassa on toki paljon äveriäämpiä ihmisiä kuin Suomessa.

Jos mies tienaa vaikka 10K kuussa ja vaimon ei tarvitse käydä ollenkaan töissä, niin siinä tapauksessa tuo on ihan toimiva kuvio.

Äiti saa aikaa itselleen, äidillä on aikaa tavata ystäviä ja sisustaa kotia ja käydä salilla päivisin. Iltaisin sitten lapsenlikka kotiin ja yhteistä parisuhdeaikaa ravintolassa.

Tuo toimittaja ei tajunnut, että kyse ei ole kulttuurista, vaan elintasosta.

Siis ei se siivooja nyt kovin paljoa maksa, jos kerran viikossa käy. Parempi parisuhdemalli löytyy takuuvarmasti Pohjoismaiden ulkopuolelta. Täällä vain riidellään ja katsotaan televisiota.

En ota muuten kantaa, mutta en voi ymmärtää miksi suomalaiset noudattavat niin orjallisesti jotain tiettyä aikataulua lapsiperheissä. Olin kerran ulkomaisissa häissä missä alle kouluikäiset lapset olivat juhlissa mukana keskiyöhön asti ja vähän myöhempäänkin (vanhukset tanssittivat yksivuotiasta sylissä jne), ja silti lapset tulivat aamukymmeneltä kauniisti puettuina ja hyväkäytöksisinä seuraavan aamun hääbrunssille. Juhlat siis kestivät useamman päivän. Ei ollut mitään katastrofikiukkupuuskia pienestä muutoksesta rutiineihin yms. Jälkimmäiseen aina vedotaan, mutta mieleeni tulee kyllä aina mahdollisuus neurologisiin poikkeavuuksiin, jos lapsi kilahtaa siitä että meneekin yhtenä iltana klo 23 eikä klo 20 nukkumaan. Tällaisen elämäntavan noudattaminen rajoittaa ihan järkyttävän paljon ja sulkee monista ystäväpiireistä pois. Tekee myös vanhempien elämästä ankeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ranskalainen parisuhdemalli sitä, että kummatkin tietää että toisella on rakastajia/rakastajattaria, mutta kummatkin on ok asian kanssa? En jaksa lukea artikkelia. Parempi referaatti olisi ollut tarpeen.

Tämähän on jo viimeisintä huutoa isoissa kaupungeissa keskiluokan piireissä. Ihanan vapaata!

Viimeisintä huutoa missä? Suomessako? Ranskassa se on ollut osa tapakulttuuria jo vuosisatoja, mutta Suomeen rantautuneesta muoti-ilmiöstä en ole kuullut.