Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset ovat jotain pyhiä otuksia?
28.06.2014 |
Tämä ehkä kuulostaa typerältä, mutta oikeesti! Välillä tuntuu , että lapset eivät olekaan ihmisiä vaan jokin täysin oma lajinsa. Pidän lapsista kovasti, mutta yleinen suhtautuminen niihin on välillä naurettavaa. Joo, lasten seurassa pitää tietysti olla "nätisti" ja jokaisella lapsella on oikeus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen jne jne jne. Mutta esimerkiksi:
- miksi lapsen kuolema on kamalampaa kuin esim. kolmekymppisen?
- ketäänhän ei siis saisikaan haukkua, mutta lasta ei saa sanoa rumaksi tai lihavaksi mutta aikuisia ja vaikkapa julkkiksia pilkataan ja arvostellaan jatkuvalla syötöllä?
- lapsen mieltä ei saa pahoittaa mutta aikuisen kyllä? Aikuisen on kestettävä mitä vaan hymysuin mutta lasten ei tosiaan?
- lapsille on kaiken maailman erityisoikeuksia, miten saa käyttäytyä ja puhua, muka ihan normaalia kiljua pää punasena julkisissa paikoissa ja inistä ja kitistä
- miksi lapsille on halvemmat junaliput?
- monilla vanhemmilla tuntuu olevan sellainen hassu mielikuva, että juu meidän Irmeli saa tehdä mitä vaan ja rikkoa naapurin lasten lelut ja kaivaa nenää kirkossa, kaikki sen piikkiin että on LAPSI :D
- lapsesta ei saa ajatella pahaa
Anteeksi huonot esimerkit, nää on näitä ylifiksuja krapula-aatteita...
Mutta siis, milloin ihminen ylittää sen mystisen rajan, että ei saakkaan enää olla hirviö vain lapsuuden piikkiin? Minkäikäisenä ihmistä saa alkaa nälviä julkisesti?
Esim silloin kun Anna Abreu oli Idolsissa 16-vuotiaana, häntä jo arvosteltiin rankasti ympäri nettiä ja turuilla ja toreilla. Mutta jos vaikka tänne laittaa avauksen, jossa on linkki vaikkapa johonkin 8 v. tytön lauluesitykseen, sitä ei saa arvostella tai pilkata heti on "koulukiusaajien kasvattaja". Aina lapsille pitäis jotenkin kumarrella!
Mikä siis on se maaginen ikä, jonka jälkeen saa rehellisesti sanoa tai miettiä jonkun olevan kusipää tai ruma luuseri? Älkääkä sanotko vaan että: ketäänhän ei saa haukkua :):)
Milloin ihminen siis menettää tämän pyhyytensä?
Kommentit (35)
Lapsen kuolema on vanhemmalle aina paha, vanhempien ei kuuluisi haudata lapsiaan. Ja todellakin se on paha paikka vanhemmalle jos lapsi ei saanut elää kuin hetken, hän ei ehtinyt kokea mitään, eikä vanhempi saanut nähdä lapsensa kehitystä aikuiseksi asti, nähdä lapsensa puolisoa ja lapsia.
Ei kai se sen pahempi ulkopuolisille ole oliko kuollut lapsi vai aikuinen, mutta yleensä suru jota ulkopuoliset tuntee lapsen kuoleman kohdalla, on suurimmaksi osaksi surua vanhempien suuren surun vuoksi, ne joilla on omia lapsia osaavat kuvitella miltä kuolleen lapsen vanhemmasta tuntuu.
Esimerkiksi meillä oli tuossa lähistöllä hiljattain tapaus jossa uusperheen neljä lasta jäi auton alle, yksi lapsista kuoli, ja hän oli toinen kaksosista. Itselläni on pari vuotta nuoremmat kaksoset, ja tunnen kyllä myötätuntoa niitä vanhempia kohtaan, vaikka en ole heitä ketään koskaan edes tavannut, voin vain kuvitella kuinka kauheaa olisi menettää toinen kaksosista, kuinka kauheaa se olisi sille henkiin jääneelle veljelle joka on tottuntu kohdusta asti olemaan aina yhdessä veljen kanssa.
Jo ap ei ymmärrä näitä asioita, on ymmärryksessä todella vikaa.
Eikö ap muista minkälaista oli olla lapsi? Oletko ollut syntymästäsi asti juuri samanlainen kuin nyt? Ymmärsitkö ja tiesitkö kaikki asiat heti kun äitisi jalkovälistä tupsahdit tähän maailmaan?
Se että miten lapsia kohdellaan, johtuu juuri siitä että lapsen kehitys ja ymmärrys kehittyy ikää myöden, eli kaksivuotiasta pitää kohdella eri tavalla kuin 16-vuotiasta. Eivät eläimetkään kohtele vastasyntyneitä avuttomia pentujaan kuin aikuisia yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:53"]
Niin justiinsa. Ei niille lapsille tartte mitään opettaa eivätkä ne saa häiritä normaalia elämää.
Se on ihan OK että yhdeksän tunnin lennolle tuodaan se viisivuotias joka kirkuu pää punaisena koko lennon, muut vain hymyilevät että sehän on LAPSI.
Kyllä me ymmärrämme että ne muksut saavat tehdä mitä tahansa, joka paikassa, sehän on LAPSI.
Juu kyllä meidänkin pihalle saa tulla hyörimään, lapsiahan ne ovat.
Itseänikin kiinnostaisi tietää, mikä se maaginen raja lapsuuden ja järjenkäytön välillä on?
[/quote]
Jollakin apinalajilla se maaginen raja on turkin väri. Niin kauan kun ovat mustaturkkisia, saavat tehdä mitä tahansa, mutta kun muuttuvat saman värisiksi kuin aikuiset, niiltä odotetaan samanlaista käytöstä kuin aikuisilta. (valitettavasti en muista lajin nimeä, mutta jos kiinnostaa niin varmasti löydät googlella)
Ihmisillä tämmöinen raja voisi olla vaikka koko. Joltakin puolimetriseltä ei voine vaatia vielä mitään, mutta metrin mittaiselta jo jotakin. Ja vaatimukset kasvavat tietysti sitä mukaa kuin lapsen kokokin. Aikuisen kokoiselta voi vaatia jo ihan asiallista käytöstä :)
Koska lapset ovat aikuisia kehittymättömämpiä. He eivät esimerkiksi osaa säädellä käyttäytymistään samalla tavalla kuin aikuinen, eivätkä he osaa ajatella asioita muiden ihmisten kannalta. Pieniltä lapsilta puuttuu myös kyky ymmärtää aikaa, ja sen takia heilla ei ole juurikaan kärsivällisyyttä. Vaikkapa vauvalla sitä ei ole lainkaan (vauva alkaa parkua heti, kun tuntee olonsa epämukavaksi), parivuotiaalla sitä on jo jonkin verran.
Lapsella ei ole kykyä suhteuttaa asioita (vaikkapa haukkuja) kontekstiin. Lapset tekevät asiat vilpittömämmin kuin aikuiset.
Se raja ei ole mitenkään selvä, vaan tulee vastaan pikkuhiljaa eri asioissa. Tietyssä iässä voi jo vaatia tiettyjä asioita, esim. kärsivällisyyttä odottaa vuoroaan, ottaa vastuuta tai ymmärtää ajatella asioita toisten kannalta.
Anna Abreaun tapausta en oikein voi omalta osaltani kommentoida, koska mulla ei ole tapana haukkua netissä lapsia, teinejä eikä aikuisia.
Tekee mieli sanoa sulle: aattelepa ite.
Sitten kun herrantertut hakevat töitä. Hirviömäinen ei saa koskaan olla, ei pidä ruokkia harhaluuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:15"]
Sitten kun herrantertut hakevat töitä. Hirviömäinen ei saa koskaan olla, ei pidä ruokkia harhaluuloa.
[/quote]
Niin. Koska ihminen on aikuisena samanlainen kuin kaksivuotiaana. Voi vittu teidän riemuidioottien kanssa.
Seuraavaksi joku varmasti pohtii avauksessaan, miksi lapset ovat pienikokoisempia kuin aikuiset, ovatko ne jotain vammaisia vai.
Lapsille on halvemmat matkaliput, koska lapsella itsellään ei ole rahaa ostaa niitä vaan aikuinen joutuu ne maksamaan. Oletko koskaan kuullut, että myös ryhmämatkoilla lippujen hinnat ovat halvempia kuin yksittäiset liput? Lapsille on myös ravintoloissa omat ruokalistat ja halvemmat hinnat, oletko huomannut?
Jotenkin minusta tuntuu, että ap:lla on ollut ihan hirveä lapsuus ja hän on joutunut kokemaan asioita, jotka eivät lapselle kuulu. Olen pahoillani puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistanette kuitenkin vaikka kuinka joku on vielä lapsi, jos vaikka 10-vuotias tekee tahallaan sabotaasia, hän on korvausvelvollinen siihen asti kun alkaa käydä töissä. Vaikka vanhemmat maksavatkin käytännössä.
-Lapsen tunnesäätely on aikuisten varassa; kun lasta loukataan, hän ei pysty käsittelemään sitä ilman aikuista niin ettei se loukkaus vaikuttaisi kovin paljon lapsen itsetuntoon. Lapsi oppii käsittelemään omat tunteensa vain aikuisten (ensisijaisesti vanhempien) avulla. Kun lasta loukataan, niin hän ei kykene samalla tavalla kuin aikuinen sitä käsittelemään.
-Lapsuuden kokemukset vaikuttavat paljon hänen elämäänsä ja tulevaisuutensa. Itsetunto, suhtautuminen muihin ihmisiin, elämänmyönteisyys jne rakentuvat aika pitkälti lapsuuden kokemuksien myötä. Jos tapahtuu jotain mikä kovin vahingoittaa lasta, esim pitkään jatkunut koulukiusaaminen, perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta, niin lapsesta ei välttämättä ikinä kasva tervettä aikuista. Kun tuollaiset kohdataan aikuisena, ne pystytään käsittelemään muiden avulla niin ettei ihminen jää pysyvästi mielenterveysongelmalliseksi. Jos siis preferoit sellaista yhteiskuntaa, jossa ei tapahdu random massamurhia ja kouluammuskeluita, niin panostahan sinäkin lasten mielekkäisiin kokemuksiin maailmasta ja elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin justiinsa. Ei niille lapsille tartte mitään opettaa eivätkä ne saa häiritä normaalia elämää.
Se on ihan OK että yhdeksän tunnin lennolle tuodaan se viisivuotias joka kirkuu pää punaisena koko lennon, muut vain hymyilevät että sehän on LAPSI.
Kyllä me ymmärrämme että ne muksut saavat tehdä mitä tahansa, joka paikassa, sehän on LAPSI.
Juu kyllä meidänkin pihalle saa tulla hyörimään, lapsiahan ne ovat.
Itseänikin kiinnostaisi tietää, mikä se maaginen raja lapsuuden ja järjenkäytön välillä on?
Halvemmat junaliput koska aikuiset ostavat ne? Ei se voi syynä. Yhden penkin se lapsikin vie junassa, lentokoneesa ja bussissa. Lentokoneessakaan ei hinnoiltella painon mukaan.
Aina saa kysyä, siinä mielessä ihan kiinnostava aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kysyisin toisin päin: miksi ihminen ylittää vanhetessaan sen rajan, että häntä vihataan, kiusataan ja syrjitään siksi, että hän on erilainen tai että hänellä on ongelmia? Esim. mielenterveysongelmista, yksinäisyydestä tai huonoista perheoloista kärsivä lapsi saa usein aikuisilta osakseen myötätuntoa (suon myötätunnon lapsille kaikesta sydämestäni), mutta kun sama ihminen tulee aikuiseksi, häntä syrjitään, pidetään luuserina, hulluna tai syyllisenä omiin ongelmiinsa. Miksi? Miten myötätunto voi loppua tuosta vain?
Adolf Hitler oli kerran lapsi. Josef Stalin oli kerran lapsi. Pekka-Eric Auvinen oli kerran herttainen pallero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:53"]
Niin justiinsa. Ei niille lapsille tartte mitään opettaa eivätkä ne saa häiritä normaalia elämää.
Se on ihan OK että yhdeksän tunnin lennolle tuodaan se viisivuotias joka kirkuu pää punaisena koko lennon, muut vain hymyilevät että sehän on LAPSI.
Kyllä me ymmärrämme että ne muksut saavat tehdä mitä tahansa, joka paikassa, sehän on LAPSI.
Juu kyllä meidänkin pihalle saa tulla hyörimään, lapsiahan ne ovat.
Itseänikin kiinnostaisi tietää, mikä se maaginen raja lapsuuden ja järjenkäytön välillä on?
[/quote]
Juu, juuri sitähän tässä ketjussa on sanottu. Jospa kuitenkin lukisit ne vastaukset?
Mitään "maagista rajaa" lapsuuden ja järjenkäytön välillä ei ole. Eri ikäisten lasten oletetaan hallitsevan erilaisia asioita. Aikuisten taas oletetaan ymmärtävän, että lapsilta ei voi vaatia ihan samaa kuin aikuisilta. Mutta näköjään on myös niin, etteivät kaikki aikuisetkaan osaa tässä käyttää järkeään
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 16:29"]
- lapsen mieltä ei saa pahoittaa mutta aikuisen kyllä? Aikuisen on kestettävä mitä vaan hymysuin mutta lasten ei tosiaan?
[/quote]
Missä muka sanotaan että aikuisen on kestettävä haukkumista hymyssäsuin? En minä ainakaan ota asiatonta käytöstä vastaan hymyssäsuin vaan sanon suoraan vastaan. Suosittelen samaa muillekkin.
Samoin muut ap:n esimerkit aikuisten sortamisesta. Missä tynnyrissä elätte jos muien haukkuminen ja pilkkaaminen ja henkinen väkivalta on muka hyväksyttävää?
[/quote]
No minusta kyllä vaikuttaa siltä että tynnyrissä on saanu elää ne jotka kuvittelee että muilta ihmisiltä ei tarvitse sietää ihan mitä tahansa. Helvetillinen sota tulee jos antaa vähänkin kuulua takaisin huonosta käytöksestä. Mä ainakin olen täyspaska ihminen siksi etten siedä mitä tahansa.
Mutta aloittajalla ei kyllä vaikuta olevan oikein minkäänlaista käsitystä siitä mihin lapset missäkin ikävaiheessa kykenevät. Kaipa vauvan itkukin on vaan huonoa käytöstä...