Pitääkö teillä lapsen syödä lautanen tyhjäksi?

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 17:25"]

Taidan nalkuttaa että söisivät kaiken. Usein mäkätän kun huomaan että lautaselle on jäänyt, tosin usein mäkätän että voisivat sitten ainakin siivota lautasen rippeistä itse.

Laitan aluksi ruokaa hyvin pienen määrän, koska tiedän että muuten sitä jää paljon.

Esimerkiksi nyt jos vaikkapa tiedän että toinen lapseni syö kokonaisen possun ulkofileepihvin koska rakastaa lihaa, laitan sellaisen, ehkä yhden perunan ja pari lusikallista salaattia.

Toinen syö puolikkaan pihvin, yhden perunan ja sitä salaattia.

Itse ottaisivat aivan olemattomia annoksia.

Usein ruokaa on esim. 2 dl, mielestäni 11- ja 13-vuotiaiden on kyllä sen verran syötävä, olen nähnyt taaperoiden syövän huomattavasti isompia annoksia.

Omani ovat hoikkia, aina olleet pieniruokaisia, mutta herkut maistuisivat. Usein kysellään että milloin se ruoka on kun on nälkä, pari tuntia ennen ruoka-aikaa. Mutta jos antaa vaikka leivän välipalaksi, niin sitten aterialla ei ruoka menekään.

Ja hyvin harvoin ottavat mitään lisää, sen saamarin 2 desinkin syömisessä niillä menee tunti, siksi en yleensä itse enää ole pöydässä istumassakaan kun olen itse ehtinyt syödä jo 45 minuuttia aiemmin.

Saan varmaan hirveästi paskaa niskaan, mutta meillä vain on pakko mennä näin.

Jos saavat vapaasti jättää niin 9 kertaa kymmenestä siellä on siitä parista desistä ruokaa jätetty puolet lautaselle.

[/quote]

Mutta mitä tapahtuisi, jos vain antaisit niiden lasten ottaa sen kokoisia annoksia kun tahtovat ja syödä ne? Ei mitään välipaloja ruoka-aikojen välillä. En vaan jaksa uskoa, että terveet tuon ikäiset lapset nääntyisivät nälkään nalkuttamatta...

[/quote]He ottaisivat pienempiä annoksia kuin puolivuotias, ja vinkuisivat väliajat nälkää, tai sitten lakkaisivat vinkumasta aikanaan, mutta lopputulos ei muutu, eivät söisi enempää. En anna nytkään niitä välipaloja, koska näin jo taaperona kuinka sitten elettiin pelkällä leivällä päivästä toiseen. Silloinkin välipalat olivat siis ns. normaaleina välipala-aikoina.

Isompi oli parivuotiaana täysin syömättä jos kuinka pitkään, välillä olin jo hädissäni että pakko kai sille on suklaapatukka syöttää että syö yhtään mitään pariin päivään.

Lopputulos on se että laihtuisivat entisestään, ja luultavasti lastensuojelu olisi minun kimpussani etten anna ruokaa, kuten jo vauvana tarkkailtiin. Se että olin laiha ja koin syömisen olevan vain välttämätön paha, tankkaus, oli merkki ilmeisesti siitä että lapsikaan ei saa ruokaa ja siirrän väärän asenteeni lapsiin.

Lapset eivät halua laihtua vaan kasvaa, vahinko vain että he ovat ruokahaluttomia.

Kaikki eivät sillä tavalla tunne nälkää tai se menee nopeasti itsestään ohi, itsekin voin olla useita päiviä syömättä enkä aina parissa päivässä edes huomaa sitä. Heikottaa alkaa vasta usean päivän jälkeen. Oman terveyteni olenkin varmaan tuhonnut jatkuvalla syömättömyydellä yksin ollessani vaikka nykyisin osaankin nauttia hyvästä ruoasta.

Se on kyllä mielenkiintoista että vasta noin viidentenä päivänä nälkä alkaa kurista ja olla epämiellyttävä olo vatsassa, henkinen mieliteko alkaa olla melko kova jo muutaman päivän jälkeen.

En usko lasten kärsivän vaikka nalkutetaan, ne annokset nyt ovat todella niin pieniä. Ja kuten sanoin, aika usein siitä vielä osa jää silti.

[/quote]

Mitä jos lapset söisivät useammin, mutta annokset olisivat pieniä. 

[/quote]Laittaisitko sinä ruokaa lapsille puoli desiä kerrallaan, teinille? Käytännössähän se tarkoittaisi kuitenkin tähteiden lämmittämistä, samaa ruokaa monta kertaa. Mielestäni annokset ovat oikeasti älyttömän pieniä jo nyt.

Ja niin, minun lapseni eivät syö aamupalaa ainakaan näin loma-aikoina, arkena on nalkutettu ja pakotettu syömään jotain ennen kouluunlähtöä. Nakkelen puoliksi syödyn leivän päälliset ja rippeet roskiin.

Ei myöskään iltapalaa kuin hyvin harvoin, mikäli on jotain herkkua, kuten ehkä pitsaa jos tyrkyttää niin kelpaa. Tai jokin makea joskus.

2 ateriaa päivä, ja niillä ei mene kummoisia annoksia. Ja ikinä ei oteta lisää, paitsi joskus esikoinen sitä rakastamaansa lihaa.

Tulikin mieleeni että tästähän on ollut joskus juttua lehdissä.

http://m.iltalehti.fi/terveys/2013020616643284_tr.shtml

http://static.iltalehti.fi/terveys/annos50602JOB_820_tr.jpg

Tältä suurin piirtein näyttäisi minun lasteni annos, kaksi kertaa päivässä. Ja tuosta voisivat jättää makkarat pois, meillä ei syödä koska lapsille ei kelpaa. Ettekö te sanoisi että on pakko syödä loppuun, ja vähän enemmänkin pitäisi kyllä syödä?

[/quote]

Tarkoitan, että he söisivät 4-5 ateriaa päivässä. Itse syöty ruokamäärä ei (ehkä) kasvaisi, mutta energiansaanti jakautuisi tasaisemmin. Sillähän ei ole mitään väliä, missä ruuassa (aamupala, lounas, välipala) ne vitamiinit, hivenaineet, hyvät rasvat jne saa. Pieni aamupala, vaikka vajaa desi maustamatonta jukurttia, nykyistä pienempi lounas, jos samankokoinen ei maistu, omena välipalaksi, se entinen tai vähän pienempi päivällinen ja jotain iltapalaksi, vaikka pieni pala leipää  muutamalla kurkkusiivulla. Jos he eivät tunne nälkää, pitää heidän syödä kellon mukaan. Ja jos he ovat pieniruokaisia, niin parempi syödä usein kuin yrittää ahtaa kahdella aterialla koko päivän ruuat = kalorit.

Mielestäni ruokailun ei kuulu mennä taistelukentäksi. En itsekään pidä siitä, että lautastani tuijotetaan ja suupalojani vaanitaan.

Aika yksinkertaistettuna se on mennyt niin, että ruokaa on tarjolla ruoka-aikoina ja sitä saa syödä sen mitä syö ja pärjätä sitten sillä seuraavaan ruokailuun tai välipalaan saakka. Vaihtoehtoruokia en juuri ala valmistamaan, mutta otan kuitenkin mieltymyksiä jonkin verran huomioon. Joitakin uusia juttuja olen houkutellut maistamaan positiivisen kautta, mutta pakottamaan en ole alkanut. En ole säännöstellyt leipää tai maitoakaan vaan olen tarjonnut ne samaan aikaan muun ruuan kanssa.

Meidän kohdallamme tämä on toiminut. Varhaislapsuudessa oli kausia, jolloin ruoka ei vaan maistunut, mutta aina niistä palattiin "lihapatojen ääreen" kun ei asiasta tehty numeroa. Nyt kouluikäisenä lapset syövät yleensä ottaen hyvin ja monipuolisesti ja rajansakin tuntien.

Osaatko aina arvioida paljonko syöt? Minä en. Meillä ei nipoteta. Hotelliaamiaisnen nipotat siis sielläkin. Löysää pipoa tai nutturaa.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:32"]

Meillä noudatetaan sitä periaatetta, että se syödään mikä otetaan. Ja sama periaate on ollut lasten päiväkodissa ja koulussa. Tämä on minusta tärkeä oppi juuri siksi, että oppii arvioimaan paljonko kannattaa ottaa ja ruokaa ei turhaan mene roskiin.

Juuri työmatkalla katsoin hotellin aamupalalla perhettä, jotka kasasivat lautaset täyteen uudestaan ja uudestaan ja jättivät varmaan puolet syömättä. Samaan törmää aina seisovassa pöydässä ja jopa työpaikkaruokalassa. Minusta se on typerää ja tuhlausta ja toivon, että kasvatan lapseni paremmin.

[/quote]

Sitä on hyvä harjoitella, että syödään se mikä otetaan, mutta hyvä on muistaa, että lapselta ei kovin nuorena voi vaatia nälkänsä ja ruokahalunsa määrän tarkkaa tunnistamista. Hiljalleen harjoittelun kautta se tunnistaminen lisääntyy.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:35"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:28"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 17:59"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 17:49"]

Meillä piti kans syödä aina lautanen tyhjäks. Istuin pienenä monesti montakin tuntia kun en suostunut syömään kalaa. Nyt 23-vuotiaana todettiin kala-allergia.

[/quote]Ehkäpä sait pahemman allergian kun et siedättynyt. Aivan lievä allergia (et itsekään muista saaneesi pahoja oireita, vaikka muistat istuneesi) ei ole syy aloittaa välttämisdieettiä. Ja toisekseen kala-allergiakin liittyy usein vain osaan lajeista. Oletko itse kokeillut kaikkia?

[/quote]

No en varmasti kaikkea ole kokeillut. Vuosi sitten kokeilin tonnikalaa ja lohta. Kumpikin tuli ylös ja loppupäivä kipeänä. Kalapuikotkin tekee saman.

[/quote]No merianturaa voisit vielä kokeilla. Oliko tonnikala tuoretta? Eikö siinä ole jotain histamiineja. Lohesta nyt ei tiedä mitä väriaineita sinne on isketty yms.

[/quote]

Purkkitonnikalaa :D taidan kyllä helpommalla päästä etten syö kalaa ollenkaa. Purkista sitten d-vitamiinia ja omega3sta.

Viesti 36 osoitettu kirjoittajalle 32, eli tuolle tiukkapipolle. Kai huomautat hotellivieraille, että ette osaa käyttätyä,lautanen tyhjäksi. Sinua on helppo ärsyttää.

Ei tarvitse, jossain vaiheessa laitettiin lapsi syömään aina muutama lusikallinen, kun hän ilmoitti olevansa valmis. Suhteellinen paino nousi 5% ja kun lopetettiin tuputtaminen niin paino laski entiselleen. Kyse normaalikokoisesta lapsesta. Itse en syö lautasta loppuun, jos ei ole nälkä. Joskus olen arvioinut nälkäni väärin. Ei meidän ylensyöminen auta nälkää näkeviä.

Meillä työmaaruokailussa ei voi ottaa lisää, joten ei voi ottaa vähää kerrallaan ja tarvittaessa lisää. Töissä siksi joskus jätän ruokaa. Ravintolassa harvoin jaksan syödä koko annosta. Kotona otan pieniä annoksia lautaselleni ja tarvittaessa sitten lisää, joten kotona en itse jätä ruokaa. 

-40

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:32"]

Meillä noudatetaan sitä periaatetta, että se syödään mikä otetaan. Ja sama periaate on ollut lasten päiväkodissa ja koulussa. Tämä on minusta tärkeä oppi juuri siksi, että oppii arvioimaan paljonko kannattaa ottaa ja ruokaa ei turhaan mene roskiin.

Juuri työmatkalla katsoin hotellin aamupalalla perhettä, jotka kasasivat lautaset täyteen uudestaan ja uudestaan ja jättivät varmaan puolet syömättä. Samaan törmää aina seisovassa pöydässä ja jopa työpaikkaruokalassa. Minusta se on typerää ja tuhlausta ja toivon, että kasvatan lapseni paremmin.

[/quote]

Sitä on hyvä harjoitella, että syödään se mikä otetaan, mutta hyvä on muistaa, että lapselta ei kovin nuorena voi vaatia nälkänsä ja ruokahalunsa määrän tarkkaa tunnistamista. Hiljalleen harjoittelun kautta se tunnistaminen lisääntyy.

[/quote]

No ei tietenkään voi. Mutta siksi se periaate on olemassa ja lapsia aktiivisesti opetetaan, että he selviytyisivät itse myöhemmin.

ei omia lapsia vielä, mutta itse kun olin pieni niin piti syödä. muut poistui pöydästä ja jäin yksin syömään. laitoin aina ruuat mitä en jaksanut takaisin kattilaan.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:41"]Viesti 36 osoitettu kirjoittajalle 32, eli tuolle tiukkapipolle. Kai huomautat hotellivieraille, että ette osaa käyttätyä,lautanen tyhjäksi. Sinua on helppo ärsyttää.

[/quote]

Eli sinusta on ok heittää ruokaa roskiin ihan heittämisen ilosta? Noh, olen ehkä tiukkapipo, mutta en sentään (wate for it...) w... Eikun juntti! ;)

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:32"]

Meillä noudatetaan sitä periaatetta, että se syödään mikä otetaan. Ja sama periaate on ollut lasten päiväkodissa ja koulussa. Tämä on minusta tärkeä oppi juuri siksi, että oppii arvioimaan paljonko kannattaa ottaa ja ruokaa ei turhaan mene roskiin.

Juuri työmatkalla katsoin hotellin aamupalalla perhettä, jotka kasasivat lautaset täyteen uudestaan ja uudestaan ja jättivät varmaan puolet syömättä. Samaan törmää aina seisovassa pöydässä ja jopa työpaikkaruokalassa. Minusta se on typerää ja tuhlausta ja toivon, että kasvatan lapseni paremmin.

[/quote]

Sitä on hyvä harjoitella, että syödään se mikä otetaan, mutta hyvä on muistaa, että lapselta ei kovin nuorena voi vaatia nälkänsä ja ruokahalunsa määrän tarkkaa tunnistamista. Hiljalleen harjoittelun kautta se tunnistaminen lisääntyy.

[/quote]

No ei tietenkään voi. Mutta siksi se periaate on olemassa ja lapsia aktiivisesti opetetaan, että he selviytyisivät itse myöhemmin.

[/quote]

Kyllä aikuisena selviää,vaikka jättää ruokaa lautaselle ja heittää roskiin...

Siis tarkkailet myös hotellivieraiden syömistä ja lautasille jättämistä???

Oletpa aikamoinen...

Jonkun muun annostelemaa saa jättää. Jos annos on itse otettu, niin lautanen syödään tyhjäksi. Tosin en kyllä ala istuttaa jäähtyneen ruuan kanssa jos ei kerta kaikkiaan maistu, mutta mielestäni lastenkin pitää oppia ottamaan sen verran kuin aikoo syödä.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:02"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:32"]

Meillä noudatetaan sitä periaatetta, että se syödään mikä otetaan. Ja sama periaate on ollut lasten päiväkodissa ja koulussa. Tämä on minusta tärkeä oppi juuri siksi, että oppii arvioimaan paljonko kannattaa ottaa ja ruokaa ei turhaan mene roskiin.

Juuri työmatkalla katsoin hotellin aamupalalla perhettä, jotka kasasivat lautaset täyteen uudestaan ja uudestaan ja jättivät varmaan puolet syömättä. Samaan törmää aina seisovassa pöydässä ja jopa työpaikkaruokalassa. Minusta se on typerää ja tuhlausta ja toivon, että kasvatan lapseni paremmin.

[/quote]

Sitä on hyvä harjoitella, että syödään se mikä otetaan, mutta hyvä on muistaa, että lapselta ei kovin nuorena voi vaatia nälkänsä ja ruokahalunsa määrän tarkkaa tunnistamista. Hiljalleen harjoittelun kautta se tunnistaminen lisääntyy.

[/quote]

No ei tietenkään voi. Mutta siksi se periaate on olemassa ja lapsia aktiivisesti opetetaan, että he selviytyisivät itse myöhemmin.

[/quote]

Kyllä aikuisena selviää,vaikka jättää ruokaa lautaselle ja heittää roskiin...

[/quote]

Selviää toki. Mutta minä pyrin kasvattamaan lapsiani. Ja tässä täysin kummallisessa asiassa eli kasvatuksessa meille tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi toisten huomioiminen ja ympäristön ja luonnon kunnioittaminen. Ruoan heittäminen roskiin on paitsi rahan tuhlausta myös ympäristön turhaa kuormittamista. Pyrin siis välttämään sitä ja opettamaan saman toimintamallin lapsilleni.

Uskomattomia johtopäätöksiä. Meillä kasvatus ei ole pakkosyöttöä. 

Meillä ei tarvitse pian 3-vuotiaan syödä lautasta loppuun. Minähän sen ruoat yleensä annostelen ja tiedän itsekin usein yliarvioivani sen, mitä noin pieni jaksaa syödä. Vaikka onkin yleensä luokkaa 1 pieni peruna + lihakastiketta + salaattia.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:18"]Uskomattomia johtopäätöksiä. Meillä kasvatus ei ole pakkosyöttöä. 

[/quote]

Siis sinusta on pakkosyöttöä se, että lasta ohjataan ottamaan ruokaa sen verran kun jaksaa syödä? Nyt olen kuullut kaiken... :D

Lautausen tyhjäksi syömisen vaatiminen on pakkosyöttöä, mitä muutakaan.

Lapsi ei jaksakaan syödä itse annostelemaansa annosta, siis ohjaat, että pitää osata ottaa se määrä jonka jaksaa syödä ja ohjaat, että lautanen syödään tyhjäksi.