Pitääkö teillä lapsen syödä lautanen tyhjäksi?

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:01"]Heitättekö te oikeasti pois kaiken sen ruoan, mitä lapsenne eivät syö? Ei sillä maailman nälänhätää pelasteta, mutta miettimään se kai laittaa...

[/quote]

Vierailla ollessa syön toki suurimman osan lasten jättämästä ruuasta itse, mutta kotona ollessani heitän surutta ylijääneet ruuat roskiin.

Kotona kukaan ei ole valittamassa ruuan haaskauksesta. ;-P

Ap

Ei tarvitse syödä tyhjäksi, on omasta elämästä sen verran karmeita kokemuksia pakkosyötöstä. Toki rohkaistaan syömään kaikki jos on itse ottanut, mutta jonkun muun annostellessa en sano mitään. Vanhempani olivat sitä koulukuntaa, että ruoka syötiin loppuun aina. Ongelmaksi tämä muodostui sen takia, että en saanut ottaa teininäkään itse ruokaa. Ruoka kotona ei maittanut vaikka äiti olisikin välillä laittanut ruokaa sopivasti, koska oli niin hirveät paineet ja pakko syödä. Olen myös luonnostani hoikka, joten äiti halusi lihottaa laittamalla minulle enemmän ruokaa kuin hän tai isäni söi! Lapsena minulla saattoi olla KAKSI ruokalautasta, niin paljon sitä ruokaa haluttiin lapata. Ja sitten huudettiin, kun en jaksanut kaikkea.

Yllättäen koulussa en jättänyt ikinä ruokaa. Edelleen ahdistaa syödä vanhempien luona. En todellakaan halua lapsilleni samaa.

Ei tietenkään pidä syödä. Riittää kun vie lautasensa ruokailun jälkeen tiskipöydälle. Syödään vain nälkään on prinsiippi. Kyllä oppii itse ottamaan sen mitä syö.

Ei, minäkään en syö aina lautasta tyhjäksi, yritän kyllä ottaa aina vain vähän.

Minä en taas syö mitään mitä ei tee mieli, en siis syö mitään pahaa ruokaa, vaikka olisi nälkäkin. Ja inhoan ähkyä oloa, kun maha on täysi lopetan syömisen. Ja joo, olen sairaaloisen lihava bmi 44.

Meillä pitää syödä lautanenkin.

Lapsen lautaselle täytyy pistää sen verran kuin Se syö. Tai jaksaa syödä. Ei voi pakottaa syömään kaikkea ellei ole ihan pakko.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:53"]

Ei tarvitse syödä. Vaikka olisi itse ottanut. Ei tarvinnut lapsuudenkodissanikaan.

Tokaluokalla on bimbo ope, joka pakotti syömään lautasen tyhjäksi vaikka keittäjä oli lappanut sen ruoka-annoksen lautaselle. Monesti jäin yksin luokkaan syömään muiden mennessä välitunnille. Opettaja tuli kädet puskassa viereen paasamaan Afrikan nälkää näkevistä lapsista. Jos olisin uskaltanut, olisin sanonut, että saa ilomielin lähettää sen kaalikeittolautaseni Afrikkaan. Afrikan nälänhätä ei helpota vaikka me kuinka lapioitaisiin lautaset tyhjäksi viimeistä murusta myöten.

Tuo tapahtui v.71-72 ja siitä on jäänyt elinikäinen trauma. Olen pitänyt huolen,e ttei pk:ssä eikä koulussa omia lapsiani ole pakotettu syömään.

[/quote]

Kuulostaa hirveältä,tuo trauma. 

Ei tarvitse, en syö itsekään lautasta tyhjäksi, jos on jo maha täynnä. Yleensä näin käy minulle vain ravintolassa, kun sitä annoskokoa ei voi siellä valita. Lapsuudenkodissakaan ei ollut pakko syödä lautasta tyhjäksi, meillä oli koira, jolle voitiin antaa useimmat ruoanloput.

Ei todellakaan. Maistaa pitää, aina. En myöskään anna mitään ylimääräistä, vaan seuraavaksi saa syötävää, kun on sen aika.

Ei, mutta lapsi aina haluaa syödä tyhjäksi. Laitan aika pieniä annoksia sen takia.

Sen verran syö kuin ottaa. Roskiin ei ruokaa heitetä! Ensin maistaa vaikka vähän ja sit ottaa lisää...

Taidan nalkuttaa että söisivät kaiken. Usein mäkätän kun huomaan että lautaselle on jäänyt, tosin usein mäkätän että voisivat sitten ainakin siivota lautasen rippeistä itse.

Laitan aluksi ruokaa hyvin pienen määrän, koska tiedän että muuten sitä jää paljon.

Esimerkiksi nyt jos vaikkapa tiedän että toinen lapseni syö kokonaisen possun ulkofileepihvin koska rakastaa lihaa, laitan sellaisen, ehkä yhden perunan ja pari lusikallista salaattia.

Toinen syö puolikkaan pihvin, yhden perunan ja sitä salaattia.

Itse ottaisivat aivan olemattomia annoksia.

Usein ruokaa on esim. 2 dl, mielestäni 11- ja 13-vuotiaiden on kyllä sen verran syötävä, olen nähnyt taaperoiden syövän huomattavasti isompia annoksia.

Omani ovat hoikkia, aina olleet pieniruokaisia, mutta herkut maistuisivat. Usein kysellään että milloin se ruoka on kun on nälkä, pari tuntia ennen ruoka-aikaa. Mutta jos antaa vaikka leivän välipalaksi, niin sitten aterialla ei ruoka menekään.

Ja hyvin harvoin ottavat mitään lisää, sen saamarin 2 desinkin syömisessä niillä menee tunti, siksi en yleensä itse enää ole pöydässä istumassakaan kun olen itse ehtinyt syödä jo 45 minuuttia aiemmin.

Saan varmaan hirveästi paskaa niskaan, mutta meillä vain on pakko mennä näin.

Jos saavat vapaasti jättää niin 9 kertaa kymmenestä siellä on siitä parista desistä ruokaa jätetty puolet lautaselle.

Ei missään tapauksessa. Yksi ylipainon syistä on juuri se, että lapsi ei opi lopettamaan syömistä silloin, kun on kylläinen juuri siksi, että häntä vaaditaan syömään lautanen tyhjäksi. Kun sitä ei opi lapsena, syö aikuisenakin helposti liikaa ja silloin on selvä ylipainon vaara, vaikka lapsena olisikin suuremman energiankulutuksen takia pysynyt hoikkana.

Sen sijaan meillä kyllä opastetaan lapsia ottamaan ruokaa lautaselle vain sen verran, kun jaksaa syödä. Tarvittaessa voi sitten ottaa lisää.

En todellakaan ymmärrä sitä, miksi joku annostelee 11-vuotiaalle ruuan valmiiksi lautaselle. Minusta viimeistään 4-vuotias on kypsä ottamaan ruuan itse.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 17:25"]

Taidan nalkuttaa että söisivät kaiken. Usein mäkätän kun huomaan että lautaselle on jäänyt, tosin usein mäkätän että voisivat sitten ainakin siivota lautasen rippeistä itse.

Laitan aluksi ruokaa hyvin pienen määrän, koska tiedän että muuten sitä jää paljon.

Esimerkiksi nyt jos vaikkapa tiedän että toinen lapseni syö kokonaisen possun ulkofileepihvin koska rakastaa lihaa, laitan sellaisen, ehkä yhden perunan ja pari lusikallista salaattia.

Toinen syö puolikkaan pihvin, yhden perunan ja sitä salaattia.

Itse ottaisivat aivan olemattomia annoksia.

Usein ruokaa on esim. 2 dl, mielestäni 11- ja 13-vuotiaiden on kyllä sen verran syötävä, olen nähnyt taaperoiden syövän huomattavasti isompia annoksia.

Omani ovat hoikkia, aina olleet pieniruokaisia, mutta herkut maistuisivat. Usein kysellään että milloin se ruoka on kun on nälkä, pari tuntia ennen ruoka-aikaa. Mutta jos antaa vaikka leivän välipalaksi, niin sitten aterialla ei ruoka menekään.

Ja hyvin harvoin ottavat mitään lisää, sen saamarin 2 desinkin syömisessä niillä menee tunti, siksi en yleensä itse enää ole pöydässä istumassakaan kun olen itse ehtinyt syödä jo 45 minuuttia aiemmin.

Saan varmaan hirveästi paskaa niskaan, mutta meillä vain on pakko mennä näin.

Jos saavat vapaasti jättää niin 9 kertaa kymmenestä siellä on siitä parista desistä ruokaa jätetty puolet lautaselle.

[/quote]

Mutta mitä tapahtuisi, jos vain antaisit niiden lasten ottaa sen kokoisia annoksia kun tahtovat ja syödä ne? Ei mitään välipaloja ruoka-aikojen välillä. En vaan jaksa uskoa, että terveet tuon ikäiset lapset nääntyisivät nälkään nalkuttamatta...

Ei pidä, lapsi lopettaa syömisen kun haluaa. Joskus syö enemmän, joskus vähemmän. Vaikka ei söisi lautastaan tyhjäksi, meillä voi saada silti jälkiruokaa riippuen siitä mitä se kulloinkin on. Jos on kakkua, jätskiä tms niin ei saa, jos on vaikka tuoreita mansikoita tai hedelmäsalaattia, niin saa. Enimmäkseen ruoka maistuu ja kasvu sujuu niin hyvin, että en jaksa nipottaa.

Ei tarvitse ja kiukuttaa, kun miehen vanhemmat natkuttavat aina sitä lautasen tyhjäksi syömistä. Vaihtoehtoruokia meillä ei ole, eli jos ruoka ei maistu, niin voi voi, sit pitää odottaa seuraavaa ruoka-aikaa, tosin voin sitä vähän aikaistaa, jos lapset vaikuttaa nälkäisiltä.

Ei tarvitse ja kiukuttaa, kun miehen vanhemmat natkuttavat aina sitä lautasen tyhjäksi syömistä. Vaihtoehtoruokia meillä ei ole, eli jos ruoka ei maistu, niin voi voi, sit pitää odottaa seuraavaa ruoka-aikaa, tosin voin sitä vähän aikaistaa, jos lapset vaikuttaa nälkäisiltä.

Meillä saa jättää, herkkujakin. Tiedän, että ärsytän tällä kovasti esim. vanhempiani ja sisaruksiani. Meillä lapsuudenkodissa ei saanut mitään jättää. Sama juttu anoppilassa. Siellä siis käskytetäänkin aina, että kaikki pitää syödä, vaikka aikuinen olisi sen ruoan annostellut.

Minulla on ongelmallinen suhtautuminen ruokaan. Syön pahaakin ruokaa ja paljon, en tiedä miksi. Olen tajunnut tämän kuitenkin ja olettanut, että se johtuu lapsuuteni ruokatavoista (mitään ei saanut jättää ja kaikkea oli otettava lautaselle). Itse yritän olla kiinnittämättä oikeastaan mitään huomiota ruokaan ja syömistilanteeseen, kun lapset ovat läsnä. Toki sanon, että ei voi olla maistamatta ja välillä pienemmän suhteen houkuttelen, että ei saa jälkiruokaa, jos ei syö esim. viittä lusikallista, koska tämä lapsi on huomattavan alipainoinen. Vältän kyllä tätäkin niin paljon kuin mahdollista.

Myönnän, että kyläillessä on välillä noloa, kun lapset ottavat ruokaa lautaselle ja sitten eivät syökään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että aikuisten pitää kyetä kestämään se ennemmin kuin että lapsille muodostetaan ongelmallinen suhtautuminen ruokaan. Kylässä saatan kyllä pari kertaa komentaa, että pitää syödä enemmän, kun on lautaselle otettukin, mutta en edelleenkään pakota.

Meillä opetetaan, että jos itse ei laita ruokaa lautaselle niin sitä ei myöskään tarvitse syödä. Esim. Aikoinaan koulussa yrittivät pakottaa syömään niin meidän äiti nosti siitä niin suuren metelin ettei tarvinnut syödä. Siis sellaista ruokaa minkä se keittiön täti lätkäisi lautaselle.

Omille opetan myös ,että ruokaa pitää ottaa sen verran kun jaksaa syödä, eikä nälissään pidä ahnehtia vaikka silloin tutnuukin, että jaksaa vaikka mitä. Mielummin ottaa sitten lisää.

Meillä piti kans syödä aina lautanen tyhjäks. Istuin pienenä monesti montakin tuntia kun en suostunut syömään kalaa. Nyt 23-vuotiaana todettiin kala-allergia.