Miten pääsee irti ahdistavista ja jumittavista ajatuksista?

Jos aiot pitää blogia aiheesta, teer päätöksen, että murehdit vain sen ajan kuin kirjoitar. Alussa viihdyin blogin äärellä pitempään, mutta mitä enemmän asiaa käsittelee ja pyrkii kontrolloimaan sitä ja murehtimisen ajankäyttöä, huomasin itse pikku hiljaa, miten oma elämänhallinta parani.

T:30&35

38, eikö siitä juomisesta sitten koskaan tule huono olo? Minulle ei sovi alkoholi ollenkaan. Muuten kyllä saattaisin hyvinkin olla nyt kiskomassa viiniä kaksin käsin, koska tällainen halvaannuttava ahdistus ja samojen asioiden pyöritteleminen on niin rankkaa. ap

lääkkeillä ja terapialla. Tuo on yksi pakko-oireisen häiriön muoto.

Minua auttaa parhaiten juoksu tai muu rankka liikunta. Ihan tosi.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 14:19"]

38, eikö siitä juomisesta sitten koskaan tule huono olo? Minulle ei sovi alkoholi ollenkaan. Muuten kyllä saattaisin hyvinkin olla nyt kiskomassa viiniä kaksin käsin, koska tällainen halvaannuttava ahdistus ja samojen asioiden pyöritteleminen on niin rankkaa. ap

[/quote]

Ei, jos ei kisko liikaa. Joskus karkaa käsistä, mutta harvemmin. Se auttaa, koska muuten kiipeilisin seinille. Jos saan sitten jonkun sairauden seurauksena, niin so what. En selviä muuten. Ja olen siis työssäkäyvä ihminen, jolle tämä elämä on liikaa selvinpäin. 

30&35, pidän mielessä. Tällä hetkellä en pystyisi kirjoittamaan itse asiasta. ap

Itse aloitin kirjoittamaan ajatuksistani ja ahdistuksesta ja mikä siinä ahdistaa. Mikäli blogi tuntuu liian julkiselta sen voisi toteuttaa päiväkirjamuodossa.

T:30&35

44, katsoin pikaisesti jonkin artikkelin pakko-oireisesta häiriöstä läpi, mutta en ihan tunnista itseäni kuvauksesta. Minulla ahdistus liittyy ihan oikeisiin asioihin enkä yritä esim. millään kaavamaisella toiminnalla päästä siitä. En ole aina tällainen, mutta joskus jokin huoli saa vallan. Mutta voi olla, että pitäisi silti puhua jonkun ammattilaisen kanssa. ap

38, etkö sitten ole saanut lääkkeistä apua vai etkö ole edes kokeillut? ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 12:43"]Kun joku yleisesti ottaen melko pieni asia alkaa omassa päässä suurentua hirveisiin mittasuhteisiin, niin miten sen saa siirrettyä taka-alalle tai miten saa suhteutettua sen muihin asioihin? Itselläni on huoli eräästä asiasta, johon en voi vaikuttaa kesäloman aikana, ja nyt päivät kuluvat miettien pahimpia skenaarioita. Tunnen itseni ihan tyhmäksi, kun en osaa relata.

Nagantilla.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 14:35"]

38, etkö sitten ole saanut lääkkeistä apua vai etkö ole edes kokeillut? ap

[/quote]

Olen kokeillut, ja en saanut. Vain kaameat sivuvaikutukset. 

30&35, en tosiaan pysty nyt oikein mihinkään ja päiväkirja tuntuu ajatuksena vain samojen huolien pyörittämiseltä ilman toista ihmistä. Tietysti se voisi silti auttaa, mutta ahdistus vain estää nyt kirjoittamasta mitään.

Olisipa niitä ystäviä. ap

38, oletko ahdistunut elämästä ylipäätään vai erityisesti jostain? Ei tietysti ole pakko kertoa. Enhän minäkään tässä kerro juuri mitään. ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 14:41"]

38, oletko ahdistunut elämästä ylipäätään vai erityisesti jostain? Ei tietysti ole pakko kertoa. Enhän minäkään tässä kerro juuri mitään. ap

[/quote]

Sekä että. Se on sotkuinen vyyhti. Jos alkaisin tässä kertomaan, niin siinä menisi pitkälle yöhön. Ja täytyy vielä ehtiä Alkoon hakemaan sitä raamatullista eliksiiriä. 

38, toivotan jaksamista joka tapauksessa. ap

Olen varmaan sinuakin pahempi omassapäässäeläjä. Joskus auttaa hiukan se, kun kirjoitan kalenteriin mitä pitää tai voi tehdä. Sen päivän kohdalle, jolloin asiaan voi tarttua. Muille päiville saatan kirjoittaa mukavia asioita, esim. kahvit ystävän kanssa. Keino pienentää joskus ongelmaa kun se saa rinnalleen muun elämän.

57, periaatteessahan minulla voisi olla loman joka päivälle jotain kivaa, mutta kun en pysty tarttumaan mihinkään. Tai sitten kun vaikka keitän ne uudet perunat, niin ne eivät maistu hyviltä, kun ajatukset ahdistavat niin paljon. Mutta tiedän silti, että juuri se muu elämä auttaisi. ap

kuulostaa kovin pakko-oireiselta häiriöltä. Ymmärrän hyvin että joku asia joka on tulossa ahdistaa ja varmaan toivoisit että se tapahtuisi jo huomenna, että se olisi ohi ja sinun ei tarvitsisi sitä pohtia. Voisiko olla, että se mikä on tulossa ei itseasiassa ole ahdistavaa, vaan se aika minkä joudut odottamaan? Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta yritä sanoa itsellesi aina kun ajatus tulevasta tulee että "tämä on vain ahdistava ajatus ei muuta". Älä yritä estää ajatuksiasi, sillä se saa ne vaivaamaan vieläkin enemmän. On olemassa monia hyviä itsehoitokirjoja jotka saattavat autaa ja myös jos pystyt jollekin huoliasi kertomaan, saatat huomata kun sanot ne ääneen, että ne eivät ehkä ole niin ahdistavia kun mielessäsi kuvittelet.

Tule pois sieltä tunteesta. Käske itsesi lopettaa. Kiellä ja määrää. Sinä valitset olla siellä. Et voi valita, mitä tapahtuu, mutta voit valita, miten reagoit tapahtumiin.

Kerro asia ääneen jollekin. Sitten kerrot kuulijalle ja itsellesi ääneen, että asia on tämä, mutta juuri nyt tällä hetkellä en voi tehdä asialle mitään, joten sitä on nyt turha murehtia. Niin mä aina teen ja olen kunnon stressi-irmeli. :)