Lue keskustelun säännöt.
Abortti ja syyllisyys
27.06.2014 |
Viime vuoden lopulla tein keskeytyksen rv. 11+1 16-vuotiaana juuri ennen joulua, poikaystäväni ja hänen äitinsä painostuksesta. Raskaus oli yllätys, mutta viikko viikolta olin varmempi että tämä on sitä mitä haluan. Minusta tulisi äiti. Viikot kului ja poikaystävänikin oli sitä mieltä, että jos jatkan raskautta, olisi hän tukenani. Näillä mentiin.. Kunnes poikaystävä jutteli äitinsä kanssa, joka oli ehdottomasti abortin kannalla. Menin tilanteesta aivan hämilleni, koska eihän hänen poikansa asiat enää hälle kuuluneet. Poikaystäväni oli tuolloin 19-vuotias. Tämän keskustelun jälkeen poikaystäväni alkoi painostamaan aborttiin. Heitti uhkauksia, jos en suostuisi. Alkoi viikot häämöttää siellä rajoilla, milloin keskeytyksen saa ilman erikoislupia. Poikaystäväni ja hänen äitinsä sana alkoi painaa enemmän ja enemmän... Ahdistuin. Lopulta päätin poikaystäväni mieliksi suostua aborttiin. Kävin kättärillä tarkistuttamassa viikot, pyysin lääkäriä kääntämään näytön niin että myös minä sain nähdä pikkuiseni. Se oli aivan hirveää, pidättelin itkua viimeiseen saakka. Se sydämen syke, en unohda sitä koskaan. Keskeytystapa päätettiin ja seuraavalla viikolla oli sen aika. Heräämöstä herätessäni sain paniikki- ja itkukohtauksen. Nämä hetket muistan kuin eilisen. Seuraavana päivänä jouluaattona kävin hautausmaalla viemässä kynttilän, jossa luki "Pienelle enkelille". Tästä päivästä lähtien olen joka ilta ennen nukkumaanmenoa itkenyt itseni uneen. Minulla on ultrakuvakin tallella, en vain pysty heittämään sitä pois.
Miten päästä yli tästä loputtomasta ahdistuksesta, katumuksesta ja tuskasta? Tiedän, aikaa on kulunut vasta vähän. Mutta helpottavat vinkit olisi tarpeen. Älkää ikinä tehkö asioita vain muiden mieliksi, vaan täytyy muistaa tehdä miten oma sydän sanoo. Jos on kohtalontovereita, ottaisin mieluusti neuvoja vastaan miten selvitä ja päästä yli. Saa myös haukkua, jos kokee tarpeelliseksi.
Kiitos.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:12"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:05"]
Neuvolassa ehdin käymään, koska olihan ajatukseni raskauden jatkamisesta aivan erilaiset. Neuvolatäti joutui tehdä ls-ilmoituksen, juurikin siitä syystä koska yhtäkkiä mielipiteeni vauvan pitämisestä keskeyttämiseen tapahtui nopeasti. Olivat huolissaan juurikin tästä "painostamisesta".
AP
[/quote]
Hyvä kuulla, että neuvolatäti oli sentään puolellasi ja halusi puuttua asiattomaan painostukseen. Sääli, ettet kuitenkaan saanut apua ja tukea ajoissa. Poikaystäväsi äidillä tuntuu olevan paljonkin valtaa sinuun, kun pystyi asian jyräämään läpi.
Millaisia ajatuksia kävit silloin läpi, kun suostuit painostukseen? Mikä sai tuntumaan siltä, että on pakko tai parempi suostua?
[/quote]
Olen luonteeltani hiukan sellainen, että teen muiden pillin mukaan. Varsinkin noin isossa asiassa ja ison painostuksen alla iski paniikki ja pelko. Itkien soitin yhden puhelinsoiton lääkäriin. Jopa kättärillä kun kysyttiin, että oletko nyt aivan satavarma, en uskaltanut sanoa ei vaikka se oli kielen päällä. En vain uskaltanut enää. :( painostamisella he saivat sellaisen tunteen, etten pärjäisi ja siitä johtuva paniikki. Vaikka todellisuudessa minulla on iso suku, paljon sisaruksenlapsia joita olen hoitanut, lukuna yli 10. Eli ei olisi tukiverkosta tai osaamisesta jäänyt kiinni. Mutta ei auta jälkiviisastella. :(
AP
[/quote]
Ehkä kuitenkin kannattaa purkaa syitä, mitkä johtivat mihinkin. Ahdistusta aiheuttaa paitsi lapsen menettäminen, varmasti myös tilanne miten siihen jouduit.
Olet nuori ja siksi on ymmärrettävää, että olet alttiimpi painostukselle. Mutta miksi juuri tämän poikaystävän äidin? Mikä tilanteessa esti keskustelemasta ja hakemasta tukea muilta, etkö voinut luottaa samalla tavalla esim. omaan äitiisi, lääkäriin, terveydenhoitajaan..?
Onko sinua joku toinen ihminen elämässä aikaisemmin pystynyt kohtelemaan samalla tavoin, kuin poikaystäväsi äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiitollinen, että näinkin moni otti osaa kirjoitukseeni. Kunnioitusta teille. Sain lisäpuhtia tunteeseen, että kyllä vielä jonain päivänä olo helpottuu. Jos tulee mieleen kysymyksiä, vastaan niihin kyllä mielelläni.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:32"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:12"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:05"]
Neuvolassa ehdin käymään, koska olihan ajatukseni raskauden jatkamisesta aivan erilaiset. Neuvolatäti joutui tehdä ls-ilmoituksen, juurikin siitä syystä koska yhtäkkiä mielipiteeni vauvan pitämisestä keskeyttämiseen tapahtui nopeasti. Olivat huolissaan juurikin tästä "painostamisesta".
AP
[/quote]
Hyvä kuulla, että neuvolatäti oli sentään puolellasi ja halusi puuttua asiattomaan painostukseen. Sääli, ettet kuitenkaan saanut apua ja tukea ajoissa. Poikaystäväsi äidillä tuntuu olevan paljonkin valtaa sinuun, kun pystyi asian jyräämään läpi.
Millaisia ajatuksia kävit silloin läpi, kun suostuit painostukseen? Mikä sai tuntumaan siltä, että on pakko tai parempi suostua?
[/quote]
Olen luonteeltani hiukan sellainen, että teen muiden pillin mukaan. Varsinkin noin isossa asiassa ja ison painostuksen alla iski paniikki ja pelko. Itkien soitin yhden puhelinsoiton lääkäriin. Jopa kättärillä kun kysyttiin, että oletko nyt aivan satavarma, en uskaltanut sanoa ei vaikka se oli kielen päällä. En vain uskaltanut enää. :( painostamisella he saivat sellaisen tunteen, etten pärjäisi ja siitä johtuva paniikki. Vaikka todellisuudessa minulla on iso suku, paljon sisaruksenlapsia joita olen hoitanut, lukuna yli 10. Eli ei olisi tukiverkosta tai osaamisesta jäänyt kiinni. Mutta ei auta jälkiviisastella. :(
AP
[/quote]
Ehkä kuitenkin kannattaa purkaa syitä, mitkä johtivat mihinkin. Ahdistusta aiheuttaa paitsi lapsen menettäminen, varmasti myös tilanne miten siihen jouduit.
Olet nuori ja siksi on ymmärrettävää, että olet alttiimpi painostukselle. Mutta miksi juuri tämän poikaystävän äidin? Mikä tilanteessa esti keskustelemasta ja hakemasta tukea muilta, etkö voinut luottaa samalla tavalla esim. omaan äitiisi, lääkäriin, terveydenhoitajaan..?
Onko sinua joku toinen ihminen elämässä aikaisemmin pystynyt kohtelemaan samalla tavoin, kuin poikaystäväsi äiti?
[/quote]
En oikeastaan uskaltautunut kertomaan raskaudesta kun poikaystävälleni enkä luottanut muihin, joka tottakai meni äidilleen siitä kertomaan. Juttelin koululääkärini kanssa ja lopulta muidenkin jotka olivat että "pidä ihmeessä lapsi, sä jos kuka olisit hyvä äiti". Silti, poikaystäväni ja hänen äitinsä jatkuva muistuttelu siitä että abortin kyllä menet tekemään sekotti kaikki ajatukset eikä enää löytynyt sitä luottamusta. He saivat mut pelkäämään. Hyvin todennäköisesti jos he olisivat olleet hiljaa, päätös olisi ollut helppo. Jälkeen päinkin ihmettelen miten annoin sen vaikuttaa, ehkä se "valta" muhun tuli kun keskustelin äidin kanssa puhelimessa ja hän kertoi tehneensä joskus abortin ja sen olleen hyvä ratkaisu. Tiedä sitten, en muista enää tarkalleen mitä olen tilanteessa ajatellut.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:12"]Miten pystyt olla vielä yhdessä miehen kanssa joka painosti murhaamaan lapsesi ? Oletko kokeillut jotain lääkitystä terapian lisäksi ? Inhottavaa kuin julma tuo poikaystäväsi äiti, ei se hänen lapsensa ois ollut vaan lapsenlapsi joten mielestäni ei oikeutta puolustaa. Tsemppiä ja halaus sulle
[/quote]
Kiitos. Olen sulkenut ajatuksen pois että hänkin on painostanut. Joskus riidellessä siitä olen muistuttanut ja kironnut ne hetket. Minulla on todettu vakava masennus ja keskivaikea ahdistus, lääkkeistä puhuttiin muttei niihin koskaan reseptiä tullut.
AP
Ap, koita antaa itsellesi anteeksi. Itsensä armahtamisesta ja anteeksiannosta on kirjoitettu kirjoja ja netistä löytyy varmasti myös heti luettavaa. Nuorena on vaikea antaa itselleen anteeksi, mutta harjoittelun ja iän myötä se helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:32"]Olen kiitollinen, että näinkin moni otti osaa kirjoitukseeni. Kunnioitusta teille. Sain lisäpuhtia tunteeseen, että kyllä vielä jonain päivänä olo helpottuu. Jos tulee mieleen kysymyksiä, vastaan niihin kyllä mielelläni.
AP
[/quote]
Et vastannut mun kysymykseen jossa kysyin miten voit olla poikaystäväsi kans
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:57"]Ap, koita antaa itsellesi anteeksi. Itsensä armahtamisesta ja anteeksiannosta on kirjoitettu kirjoja ja netistä löytyy varmasti myös heti luettavaa. Nuorena on vaikea antaa itselleen anteeksi, mutta harjoittelun ja iän myötä se helpottaa.
[/quote]
Muille on helpompi antaa anteeksi kuin itselleen. Varsinkin tällaisissa asioissa. Yritys on kova, ehkä vielä jonain päivänä.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:01"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:32"]Olen kiitollinen, että näinkin moni otti osaa kirjoitukseeni. Kunnioitusta teille. Sain lisäpuhtia tunteeseen, että kyllä vielä jonain päivänä olo helpottuu. Jos tulee mieleen kysymyksiä, vastaan niihin kyllä mielelläni.
AP
[/quote]
Et vastannut mun kysymykseen jossa kysyin miten voit olla poikaystäväsi kans
[/quote]
Sori myöhässä tuli tää. Kannattais kokeilla jotain mielialaa tasaavaa lääkettä joka helpottaisi ahdistustasi. Ei ole oikein että sinun tulee elää noin kauheassa syyllisyydessä kun ei kuitenkaan ihan oma valinta ollut. Ootko ikinä itse sanonut suoria sanoja anopilles ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:01"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:32"]Olen kiitollinen, että näinkin moni otti osaa kirjoitukseeni. Kunnioitusta teille. Sain lisäpuhtia tunteeseen, että kyllä vielä jonain päivänä olo helpottuu. Jos tulee mieleen kysymyksiä, vastaan niihin kyllä mielelläni.
AP
[/quote]
Et vastannut mun kysymykseen jossa kysyin miten voit olla poikaystäväsi kans
[/quote]
Pahoittelut, jos jätin vastaamatta. En todellakaan tiedä, ehkä sen takia että olemme olleet pitkään yhdessä ja hän on kuitenkin loppujen lopuksi enemmänkin auttanut asioissa. Mutta jos pitäisi suvun takia lähteä päättämään niin en jatkaisi suhdetta, on niin ahdasmielisiä narsisteja. Ja ehkä myös sen takia, koska olen ollut jo pitkään masentunut niin on se tunne että jos hänet menetän, ei mulla ole mitään. Niin oudolta, kun se kuulostaakin kaiken tuon jälkeen. Mutta juuri sen takia emme ääneen tästä puhu, ettei vihatunteet saa valtaa.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:03"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:01"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:32"]Olen kiitollinen, että näinkin moni otti osaa kirjoitukseeni. Kunnioitusta teille. Sain lisäpuhtia tunteeseen, että kyllä vielä jonain päivänä olo helpottuu. Jos tulee mieleen kysymyksiä, vastaan niihin kyllä mielelläni.
AP
[/quote]
Et vastannut mun kysymykseen jossa kysyin miten voit olla poikaystäväsi kans
[/quote]
Sori myöhässä tuli tää. Kannattais kokeilla jotain mielialaa tasaavaa lääkettä joka helpottaisi ahdistustasi. Ei ole oikein että sinun tulee elää noin kauheassa syyllisyydessä kun ei kuitenkaan ihan oma valinta ollut. Ootko ikinä itse sanonut suoria sanoja anopilles ?
[/quote]
Ehkä kun alan taas käymään purkamassa asioita, saatetaan ehdottaa jotain vastaavaa lääkettä. Ei itsetuhoista nuorta ihan omilleen voi jättää, masennus kestänyt jo monta vuotta ennen aborttiakin. En ole sanonut, vaikka lukuisat kerrat olisi mieli tehnyt. En halua ottaa mitään kontaktia kyseiseen ihmiseen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää pystynyt lainaamaan tuota keskusteluketjuamme, jonka viimeisimmän viestin kirjoitin numerolla 28. Yritän vain sanoa, että näitä asioita kannattaisi käydä läpi vaikka ammattilaisen kanssa. Jokaisella ihmisellä on solmuja, mitkä altistavat meitä kehnolle kohtelulle tai heikentävät muutoin elämänlaatua. Ehkä tämä kokemus oli sinulle niin järkyttävä, että sen vuoksi joudut nyt tavallaan kohtaamaan asian, ettei sinun jatkossa enää tarvitsisi kokea samaa.
Toivottavasti löydät luotetun ihmisen, joka voisi sinua aidosti tukea hädän hetkellä. Ehkä poikaystäväsi on ollut se, johon olet eniten luottanut, mutta nyt olet huomannut että poikaystävääsi todellisuudessa vaikuttaa erittäin vahvasti toinen ihminen, joka ei ole ystäväsi.
Tärkeintähän olisi oppia rakastamaan ja luottamaan itseensä. Olla itsensä paras ystävä myös niissä tilanteissa, kun ihmiset joiden varassa olemme olleet, pettävät meidät. Se tarkoittaa sitä, että niinä hetkinä pystyisimme nousemaan ylös ja sanomaan EI. Pitämään puolemme. Laittamaan kovan kovaa vastaan.
Monen meistä täytyy todellisuudessa tuota asiaa harjoitella. Ehkä jopa kaikkien.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 01:11"]En enää pystynyt lainaamaan tuota keskusteluketjuamme, jonka viimeisimmän viestin kirjoitin numerolla 28. Yritän vain sanoa, että näitä asioita kannattaisi käydä läpi vaikka ammattilaisen kanssa. Jokaisella ihmisellä on solmuja, mitkä altistavat meitä kehnolle kohtelulle tai heikentävät muutoin elämänlaatua. Ehkä tämä kokemus oli sinulle niin järkyttävä, että sen vuoksi joudut nyt tavallaan kohtaamaan asian, ettei sinun jatkossa enää tarvitsisi kokea samaa.
Toivottavasti löydät luotetun ihmisen, joka voisi sinua aidosti tukea hädän hetkellä. Ehkä poikaystäväsi on ollut se, johon olet eniten luottanut, mutta nyt olet huomannut että poikaystävääsi todellisuudessa vaikuttaa erittäin vahvasti toinen ihminen, joka ei ole ystäväsi.
Tärkeintähän olisi oppia rakastamaan ja luottamaan itseensä. Olla itsensä paras ystävä myös niissä tilanteissa, kun ihmiset joiden varassa olemme olleet, pettävät meidät. Se tarkoittaa sitä, että niinä hetkinä pystyisimme nousemaan ylös ja sanomaan EI. Pitämään puolemme. Laittamaan kovan kovaa vastaan.
Monen meistä täytyy todellisuudessa tuota asiaa harjoitella. Ehkä jopa kaikkien.
[/quote]
Olen keskustellut lukuisten ammattilaisten kanssa, muttei helpotusta vielä ainakaan ole löytynyt vaikkakin luotettavia ihmisiä on heidänkin joukossa ollut. Silloin on pystynyt avautumaan. Ainakin minun kohdalla on paljon harjoteltavaa, ehkä nuoren ikäni vuoksi saan anteeksi etten vielä niitä hallitse. Mutta vaikeiden asioiden kautta oppimaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samassa tilanteessa, tosin paljon vanhempana ja painostaja oli oma mieheni. Voin todeta, että aika helpottaa. Surin useamman vuoden, mutta sitten päätin ihan tietoisesti jatkaa elämääni, nauttia siitä ja lopettaa itseni rangaisemisen. Olet tehnyt päätöksesi siinä tilanteessa olevilla tiedoilla ja sitä et voi enää muuttaa. Itsensä syyllistäminen ei asiaa muuta. Ala aktiivisesti sen sijaan listata ylös asioita, jotka elämässäsi on hyvin. Abortista selviämiseen on muuten kirjoitettu hyvä kirja. Etsi Se käsiisi.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 06:30"]Olen ollut samassa tilanteessa, tosin paljon vanhempana ja painostaja oli oma mieheni. Voin todeta, että aika helpottaa. Surin useamman vuoden, mutta sitten päätin ihan tietoisesti jatkaa elämääni, nauttia siitä ja lopettaa itseni rangaisemisen. Olet tehnyt päätöksesi siinä tilanteessa olevilla tiedoilla ja sitä et voi enää muuttaa. Itsensä syyllistäminen ei asiaa muuta. Ala aktiivisesti sen sijaan listata ylös asioita, jotka elämässäsi on hyvin. Abortista selviämiseen on muuten kirjoitettu hyvä kirja. Etsi Se käsiisi.
[/quote]
Kiitos kommentistasi, on lohduttavaa tietää muidenkin selvinneen. Omana epäonnenani oli se että oma siskoni oli samaan aikaan raskaana, lasketuissa ajoissa muutama viikko väliä. Eli hänestä näin missä vaiheessa itse olisin menossa. Se lisää tuskaa, koska pidän todella paljon lapsista ja nautin olla heidän kanssa tekemisissä. Senkin takia abortti oli paha paikka, sillä olin jo ehtinyt kiintyä. Iltaisin yksin ollessa tiesi jonkun olevan mukana, eikä ollut yksinäistä oloa.
AP
Et pääse mitenkään yli. Mutta se juuri osoittaa, että olet hyvä ihminen.
Yhdyntään asti ei pitäisi seksissä mennä ennen kuin on valmis äidiksi, sillä ehkäisy voi aina pettää.
Veikkaan että poikkkses on enää kanssasi helpon seksin takia. Jätä se!
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 09:52"]Et pääse mitenkään yli. Mutta se juuri osoittaa, että olet hyvä ihminen.
Yhdyntään asti ei pitäisi seksissä mennä ennen kuin on valmis äidiksi, sillä ehkäisy voi aina pettää.
[/quote]
Olisin ollutkin, jos ei olisi ollut painostajia sekottamassa ajatuksiani. Samalla kertaa asennettiin hormonikierukka suojaamaan, lisäksi käytämme kondomia. Eli toivotaan, että tuplaehkäisy suojaisi hiukan enemmän. Jos se pettää, valintani on selvä.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 09:55"]Veikkaan että poikkkses on enää kanssasi helpon seksin takia. Jätä se!
[/quote]
Saattaa se olla niinkin.. Olen eroa miettinyt, vaikka hän onkin nyt kovasti yrittänyt parantaa asioita meidän hyväksi. Saa nähdä, riittääkö se.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:12"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:05"]
Neuvolassa ehdin käymään, koska olihan ajatukseni raskauden jatkamisesta aivan erilaiset. Neuvolatäti joutui tehdä ls-ilmoituksen, juurikin siitä syystä koska yhtäkkiä mielipiteeni vauvan pitämisestä keskeyttämiseen tapahtui nopeasti. Olivat huolissaan juurikin tästä "painostamisesta".
AP
[/quote]
Hyvä kuulla, että neuvolatäti oli sentään puolellasi ja halusi puuttua asiattomaan painostukseen. Sääli, ettet kuitenkaan saanut apua ja tukea ajoissa. Poikaystäväsi äidillä tuntuu olevan paljonkin valtaa sinuun, kun pystyi asian jyräämään läpi.
Millaisia ajatuksia kävit silloin läpi, kun suostuit painostukseen? Mikä sai tuntumaan siltä, että on pakko tai parempi suostua?
[/quote]
Olen luonteeltani hiukan sellainen, että teen muiden pillin mukaan. Varsinkin noin isossa asiassa ja ison painostuksen alla iski paniikki ja pelko. Itkien soitin yhden puhelinsoiton lääkäriin. Jopa kättärillä kun kysyttiin, että oletko nyt aivan satavarma, en uskaltanut sanoa ei vaikka se oli kielen päällä. En vain uskaltanut enää. :( painostamisella he saivat sellaisen tunteen, etten pärjäisi ja siitä johtuva paniikki. Vaikka todellisuudessa minulla on iso suku, paljon sisaruksenlapsia joita olen hoitanut, lukuna yli 10. Eli ei olisi tukiverkosta tai osaamisesta jäänyt kiinni. Mutta ei auta jälkiviisastella. :(
AP