Lue keskustelun säännöt.
Abortti ja syyllisyys
27.06.2014 |
Viime vuoden lopulla tein keskeytyksen rv. 11+1 16-vuotiaana juuri ennen joulua, poikaystäväni ja hänen äitinsä painostuksesta. Raskaus oli yllätys, mutta viikko viikolta olin varmempi että tämä on sitä mitä haluan. Minusta tulisi äiti. Viikot kului ja poikaystävänikin oli sitä mieltä, että jos jatkan raskautta, olisi hän tukenani. Näillä mentiin.. Kunnes poikaystävä jutteli äitinsä kanssa, joka oli ehdottomasti abortin kannalla. Menin tilanteesta aivan hämilleni, koska eihän hänen poikansa asiat enää hälle kuuluneet. Poikaystäväni oli tuolloin 19-vuotias. Tämän keskustelun jälkeen poikaystäväni alkoi painostamaan aborttiin. Heitti uhkauksia, jos en suostuisi. Alkoi viikot häämöttää siellä rajoilla, milloin keskeytyksen saa ilman erikoislupia. Poikaystäväni ja hänen äitinsä sana alkoi painaa enemmän ja enemmän... Ahdistuin. Lopulta päätin poikaystäväni mieliksi suostua aborttiin. Kävin kättärillä tarkistuttamassa viikot, pyysin lääkäriä kääntämään näytön niin että myös minä sain nähdä pikkuiseni. Se oli aivan hirveää, pidättelin itkua viimeiseen saakka. Se sydämen syke, en unohda sitä koskaan. Keskeytystapa päätettiin ja seuraavalla viikolla oli sen aika. Heräämöstä herätessäni sain paniikki- ja itkukohtauksen. Nämä hetket muistan kuin eilisen. Seuraavana päivänä jouluaattona kävin hautausmaalla viemässä kynttilän, jossa luki "Pienelle enkelille". Tästä päivästä lähtien olen joka ilta ennen nukkumaanmenoa itkenyt itseni uneen. Minulla on ultrakuvakin tallella, en vain pysty heittämään sitä pois.
Miten päästä yli tästä loputtomasta ahdistuksesta, katumuksesta ja tuskasta? Tiedän, aikaa on kulunut vasta vähän. Mutta helpottavat vinkit olisi tarpeen. Älkää ikinä tehkö asioita vain muiden mieliksi, vaan täytyy muistaa tehdä miten oma sydän sanoo. Jos on kohtalontovereita, ottaisin mieluusti neuvoja vastaan miten selvitä ja päästä yli. Saa myös haukkua, jos kokee tarpeelliseksi.
Kiitos.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:13"]Tuskin tulet ikinä pääsemään yli tuosta. Miksi annoit heidän painostaa sinulla olisi ollut oikeus päättää toisin
[/quote]
Niin, voit olla oikeassa. Aika näyttää. En todellakaan tiedä, ei ole ollut päivääkään jolloin en olisi sitä katunut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti et olisi pystynyt sitä lasta itse elättämään. Fiksu päätös olla lisääntymättä, kun on vielä itsekin lapsi.
Teit väärin ja siitä kuuluukin kokea syyllisyyttä. Sinä sentään saat olla täällä elossa, vaikkakin syyllisyys oloasi kurjistaa, kun taas tappamasi lapsi ei saanut ottaa ensimmäistä henkäystäkään.
Jumala antaa kuitenkin ihan kaikki synnit anteeksi, jos sitä Jeesuksen nimessä pyydät.
Voit tehdä vielä paljon hyvää hakeutumalla abortinvastaiseen toimintaan, jotta muut eivät tekisi samaa virhettä.
Voimia ja halaus sinulle!
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:23"]Todennäköisesti et olisi pystynyt sitä lasta itse elättämään. Fiksu päätös olla lisääntymättä, kun on vielä itsekin lapsi.
[/quote]
Sitähän emme saa koskaan tietää. Ainut huoli olisi ollut raha, eikä sekään itseasiassa niin suurena huolena.
AP
Voi rakas lapsi. Sinua on kohdeltu todella julmasti. Hirveä äiti poikaystävälläsi. Toivottavasti lukee tätä tai saa edes jollain tapaa tietää tuskastasi. Mitä jos soittaisit neuvolaan / terveyskeskukseen ja pyytäisit ammattilaisen keskusteluapua? Oletko jutellut äitisi kanssa? *halaus*, koita jaksaa. Ja hävetköön loppuikänsä jokainen "anoppisi" kaltainen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen fiksusti kirjoitat ollaksesi noin nuori. Vai asutko Porvoossa?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:27"]Voi rakas lapsi. Sinua on kohdeltu todella julmasti. Hirveä äiti poikaystävälläsi. Toivottavasti lukee tätä tai saa edes jollain tapaa tietää tuskastasi. Mitä jos soittaisit neuvolaan / terveyskeskukseen ja pyytäisit ammattilaisen keskusteluapua? Oletko jutellut äitisi kanssa? *halaus*, koita jaksaa. Ja hävetköön loppuikänsä jokainen "anoppisi" kaltainen vanhempi.
[/quote]
Kiitos kommentistasi.
Äitini kanssa olen jutellut, en vain oikein tahdo tästä asiasta keskustella kun sen verran mitä täytyy. Nuorisopsykiatrilla käynyt juttelemassa, tuntuu ettei se mitään auta. Ehkä jonain päivänä tämäkin tuska helpottaa. Kunnioitan "pikkuistani" joka joulu sen yhden kynttilän verran, siitä tulee tunne etten sentään julmimmasta päästä ole. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä sanoisin että surullista. Tuntuu että pojan äiti halusi välttää monia asioita itsensä ja poikansa puolesta, en osaa sanoa mitä eniten: vääränlainen nainen sukuun, elatusmaksut, poikansa varhaisaikuisuuden katkeamisen, pojan pitäisi etsiä parempi nainen heidän mielestään? pelotellut varmaan poikaa mitä kaikkea siitä seuraa jos tulee isäksi noin nuorena, ja ehkä väärän tytön kanssa.
Ymmärrän että toi tuntuu pahalta koska jos näit lapsen sydämenlyönnit jo, niin se on jo tavallaan sun lapsi joka nyt tapettiin. Päätös on tehty ja toteutettu niin sen mukaan pitää mennä. Älä syytä itseäsi.
Uusia tilaisuuksia tulee varmasti.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:27"]Ihmeen fiksusti kirjoitat ollaksesi noin nuori. Vai asutko Porvoossa?
[/quote]
Ihan Helsingistä olen, en kuulu tähän ylimieliseen "nykynuorisoon" vaan osaan käyttäytyä ja kirjottaa asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan, 9 & 11 oli AP:n kirjottamia.
On kai poikaystävä nyt ex-poikaystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:34"]Miehenä sanoisin että surullista. Tuntuu että pojan äiti halusi välttää monia asioita itsensä ja poikansa puolesta, en osaa sanoa mitä eniten: vääränlainen nainen sukuun, elatusmaksut, poikansa varhaisaikuisuuden katkeamisen, pojan pitäisi etsiä parempi nainen heidän mielestään? pelotellut varmaan poikaa mitä kaikkea siitä seuraa jos tulee isäksi noin nuorena, ja ehkä väärän tytön kanssa.
Ymmärrän että toi tuntuu pahalta koska jos näit lapsen sydämenlyönnit jo, niin se on jo tavallaan sun lapsi joka nyt tapettiin. Päätös on tehty ja toteutettu niin sen mukaan pitää mennä. Älä syytä itseäsi.
Uusia tilaisuuksia tulee varmasti.
[/quote]
En osaa sen naisen ajatuksia lukea, eikä kyllä kiinnostakaan. Ollaan edelleen poikaystävän kanssa yhdessä, kaikesta huolimatta. Hänen muukin perhe alkanut suhtautua muhun ihan kuin olisin joku "lutka" ja laittanut väkisin heidän poikansa tuohon tilanteeseen.
Ja äitisi ei sanonut mitään kun anoppisi painosti aborttiin? Tosi uskottavaa... En usko että tarina on tosi, taitaa olla jonkun abortinvastustajan propakandaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:38"]On kai poikaystävä nyt ex-poikaystävä?
[/quote]
Ei ole, usko tai älä. Olen sulkenut nämä ajatukset pois päästäni, iltaisin yksin ollessani ne tulee vasta mieleen.
AP
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:41"]Ja äitisi ei sanonut mitään kun anoppisi painosti aborttiin? Tosi uskottavaa... En usko että tarina on tosi, taitaa olla jonkun abortinvastustajan propakandaa.
[/quote]
Kerroin äidilleni vasta jälkeenpäin painostamisesta. Ei ollut hänkään tyytyväinen ja olisi halunnut ottaa yhteyden kertoakseen että hoitaa jatkossa omat asiansa. Kaiken lisäksi poikakin oli silloin jo 19-vuotias eli huoltajuusvelvollisuus päättynyt jo.
Ihme ettet kertonut noin suuresta asiasta äidillesi etukäteen. Ikävä että jäit tuon toisen perheen painostuksen alle. Et varmaan heidän silmissään ollut sopiva heidän sukuunsa... poika pilalle jos jää lukkoon väärän naisen kanssa.
Miten pystyt olla vielä yhdessä miehen kanssa joka painosti murhaamaan lapsesi ? Oletko kokeillut jotain lääkitystä terapian lisäksi ? Inhottavaa kuin julma tuo poikaystäväsi äiti, ei se hänen lapsensa ois ollut vaan lapsenlapsi joten mielestäni ei oikeutta puolustaa. Tsemppiä ja halaus sulle
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:56"]Olen tosi pahoillani puolestasi.
Kerroit että seurustelette vielä poikaystäväsi kanssa. Millaiset välit teillä nykyään ovat? Entä poikaystäväsi äiti, miten hän sinua kohtelee?
[/quote]
Kiitos. Välimme ovat ihan hyvät, parempaan suuntaan ollaan menty. Ehkä senkin takia ettei me tätä ääneen mietitä keskenämme. Poikaystäväni oli siis koko päivän sairaalassa kanssani. Ei kohtele oikein mitenkään, puhunut poikaystävälleni pahasti minusta. Uhannut tehdä lastensuojeluilmoituksenkin, ihmettelen vain että mistä syystä.
AP
[/quote]
Tuli heti muutama lisäkysymys mieleen.
Mitä pahaa poikaystäväsi äiti puhuu sinusta?
Entä miten poikaystäväsi suhtautuu siihen, että äitinsä kohtelee sinua noin? Puuttuuko äitinsä käytökseen, laittaako konkreettisia rajoja, meneekö sinun puolellesi noissa tilanteissa vai vetäytyykö?
[/quote]
Kaikkea poikaystäväni ei ole kertonut, mutta avautunut siitä miten näin hirveä ihminen hänen poikansa noin pahaan tilanteeseen saattoi. Mielestäni tähänkin tarvitaan toista osapuolta yhtä paljon. Poikaystäväni on vähän hiljainen vetäytyjä, on muutamaan otteeseen sanonut äidilleen ettei ole mitään oikeutta puuttua meidän asioihin tai ladella ls-ilmoitusuhkauksia.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:05"]
Neuvolassa ehdin käymään, koska olihan ajatukseni raskauden jatkamisesta aivan erilaiset. Neuvolatäti joutui tehdä ls-ilmoituksen, juurikin siitä syystä koska yhtäkkiä mielipiteeni vauvan pitämisestä keskeyttämiseen tapahtui nopeasti. Olivat huolissaan juurikin tästä "painostamisesta".
AP
[/quote]
Hyvä kuulla, että neuvolatäti oli sentään puolellasi ja halusi puuttua asiattomaan painostukseen. Sääli, ettet kuitenkaan saanut apua ja tukea ajoissa. Poikaystäväsi äidillä tuntuu olevan paljonkin valtaa sinuun, kun pystyi asian jyräämään läpi.
Millaisia ajatuksia kävit silloin läpi, kun suostuit painostukseen? Mikä sai tuntumaan siltä, että on pakko tai parempi suostua?
Tuskin tulet ikinä pääsemään yli tuosta. Miksi annoit heidän painostaa sinulla olisi ollut oikeus päättää toisin