Lue keskustelun säännöt.
Abortti ja syyllisyys
27.06.2014 |
Viime vuoden lopulla tein keskeytyksen rv. 11+1 16-vuotiaana juuri ennen joulua, poikaystäväni ja hänen äitinsä painostuksesta. Raskaus oli yllätys, mutta viikko viikolta olin varmempi että tämä on sitä mitä haluan. Minusta tulisi äiti. Viikot kului ja poikaystävänikin oli sitä mieltä, että jos jatkan raskautta, olisi hän tukenani. Näillä mentiin.. Kunnes poikaystävä jutteli äitinsä kanssa, joka oli ehdottomasti abortin kannalla. Menin tilanteesta aivan hämilleni, koska eihän hänen poikansa asiat enää hälle kuuluneet. Poikaystäväni oli tuolloin 19-vuotias. Tämän keskustelun jälkeen poikaystäväni alkoi painostamaan aborttiin. Heitti uhkauksia, jos en suostuisi. Alkoi viikot häämöttää siellä rajoilla, milloin keskeytyksen saa ilman erikoislupia. Poikaystäväni ja hänen äitinsä sana alkoi painaa enemmän ja enemmän... Ahdistuin. Lopulta päätin poikaystäväni mieliksi suostua aborttiin. Kävin kättärillä tarkistuttamassa viikot, pyysin lääkäriä kääntämään näytön niin että myös minä sain nähdä pikkuiseni. Se oli aivan hirveää, pidättelin itkua viimeiseen saakka. Se sydämen syke, en unohda sitä koskaan. Keskeytystapa päätettiin ja seuraavalla viikolla oli sen aika. Heräämöstä herätessäni sain paniikki- ja itkukohtauksen. Nämä hetket muistan kuin eilisen. Seuraavana päivänä jouluaattona kävin hautausmaalla viemässä kynttilän, jossa luki "Pienelle enkelille". Tästä päivästä lähtien olen joka ilta ennen nukkumaanmenoa itkenyt itseni uneen. Minulla on ultrakuvakin tallella, en vain pysty heittämään sitä pois.
Miten päästä yli tästä loputtomasta ahdistuksesta, katumuksesta ja tuskasta? Tiedän, aikaa on kulunut vasta vähän. Mutta helpottavat vinkit olisi tarpeen. Älkää ikinä tehkö asioita vain muiden mieliksi, vaan täytyy muistaa tehdä miten oma sydän sanoo. Jos on kohtalontovereita, ottaisin mieluusti neuvoja vastaan miten selvitä ja päästä yli. Saa myös haukkua, jos kokee tarpeelliseksi.
Kiitos.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä poikaystävä ja syytä elämäsi pilaamisesta!!!
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 10:08"]Poikaystäväsi on toki nuori hänkin, mutta tuntuu jotenkin kamalalta se, ettei hän voinut pysyä sinun ja vauvanne puolella vaan kääntyi teitä vastaan, äitinsä puolelle ja vieläpä kamalin seurauksin. Eikö suhtaittuminen raskaana olevaan tyttöystävään ja tulevaan lapseen pitäisi olla vähän toista? Voiko häneen luottaa muissakaan elämän tyrskyissä?
[/quote]
Aluksihan hän sanoi, että tukee minua loppuun saakka. Onhan se meidän molempien pikkuinen. Sitten hänen juteltuaan äitinsä kanssa muuttui mielipiteet tukemisesta painostamiseen sellaiseen asiaan, jota en olisi halunnut tehdä koko elämäni aikana. Aina kyllä löytyisi jokin parempi ratkaisu. Hänkin on nyt oppinut, ettei kellään ole oikeutta puuttua meidän kahden välisiin asioihin. Luottamusta löytyy, mutta kyllähän se hiukan kolhua sai. Masennukseni keskellä hän tuntuu lottovoitolta, vaikkei ulkopuolisille siltä vaikutakkaan.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 10:12"]Heräämö?
[/quote]
Keskeytys tehtiin kaavinnalla, joten jouduin mennä takaisin osastolle heräämön kautta.
En olisi ikimaailmassa pystynyt tuota kohtaamaan hereillä.
AP
Mutta kun masennuksesi johtuu siitä, että poikaystävä välittää enemmän äitinsä miellyttämisestä kuin sinusta. Kannattaako sellaista miestä pitää? ?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 10:12"]Jätä poikaystävä ja syytä elämäsi pilaamisesta!!!
[/quote]
Harkinnassa on ollut, ehkä jos hän ei osoita tarpeeksi kiintymystä ja sitoutumista tähän suhteeseen.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 10:22"]Mutta kun masennuksesi johtuu siitä, että poikaystävä välittää enemmän äitinsä miellyttämisestä kuin sinusta. Kannattaako sellaista miestä pitää? ?!
[/quote]
Masennukseni on alkanut jo monia vuosia aikaisemmin, tunteet ovat pahentuneet vain omalta kohdaltani kun aattelen mitä olisin voinut tehdä toisin. Ja paljonkin. Jos pääsisin takaisin tilanteeseen, tekisinkin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:50"]Ihme ettet kertonut noin suuresta asiasta äidillesi etukäteen. Ikävä että jäit tuon toisen perheen painostuksen alle. Et varmaan heidän silmissään ollut sopiva heidän sukuunsa... poika pilalle jos jää lukkoon väärän naisen kanssa.
[/quote]
En uskaltanut kertoa äidilleni, ennen kuin sosiaaliviranomaiset yritti tavoitella. Kyseli syytä, johon vastasin ihan totuuden. Ei kuitenkaa suuttunut. Niin, voi olla.. Nykyään emme anna heidän mielipiteen vaikuttaa meidän tekemisiin tai päätöksiin.
AP
Olen tosi pahoillani puolestasi.
Kerroit että seurustelette vielä poikaystäväsi kanssa. Millaiset välit teillä nykyään ovat? Entä poikaystäväsi äiti, miten hän sinua kohtelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:56"]Olen tosi pahoillani puolestasi.
Kerroit että seurustelette vielä poikaystäväsi kanssa. Millaiset välit teillä nykyään ovat? Entä poikaystäväsi äiti, miten hän sinua kohtelee?
[/quote]
Kiitos. Välimme ovat ihan hyvät, parempaan suuntaan ollaan menty. Ehkä senkin takia ettei me tätä ääneen mietitä keskenämme. Poikaystäväni oli siis koko päivän sairaalassa kanssani. Ei kohtele oikein mitenkään, puhunut poikaystävälleni pahasti minusta. Uhannut tehdä lastensuojeluilmoituksenkin, ihmettelen vain että mistä syystä.
AP
Neuvolassa ehdin käymään, koska olihan ajatukseni raskauden jatkamisesta aivan erilaiset. Neuvolatäti joutui tehdä ls-ilmoituksen, juurikin siitä syystä koska yhtäkkiä mielipiteeni vauvan pitämisestä keskeyttämiseen tapahtui nopeasti. Olivat huolissaan juurikin tästä "painostamisesta".
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:56"]Olen tosi pahoillani puolestasi.
Kerroit että seurustelette vielä poikaystäväsi kanssa. Millaiset välit teillä nykyään ovat? Entä poikaystäväsi äiti, miten hän sinua kohtelee?
[/quote]
Kiitos. Välimme ovat ihan hyvät, parempaan suuntaan ollaan menty. Ehkä senkin takia ettei me tätä ääneen mietitä keskenämme. Poikaystäväni oli siis koko päivän sairaalassa kanssani. Ei kohtele oikein mitenkään, puhunut poikaystävälleni pahasti minusta. Uhannut tehdä lastensuojeluilmoituksenkin, ihmettelen vain että mistä syystä.
AP
[/quote]
Tuli heti muutama lisäkysymys mieleen.
Mitä pahaa poikaystäväsi äiti puhuu sinusta?
Entä miten poikaystäväsi suhtautuu siihen, että äitinsä kohtelee sinua noin? Puuttuuko äitinsä käytökseen, laittaako konkreettisia rajoja, meneekö sinun puolellesi noissa tilanteissa vai vetäytyykö?
Poikaystäväsi on toki nuori hänkin, mutta tuntuu jotenkin kamalalta se, ettei hän voinut pysyä sinun ja vauvanne puolella vaan kääntyi teitä vastaan, äitinsä puolelle ja vieläpä kamalin seurauksin. Eikö suhtaittuminen raskaana olevaan tyttöystävään ja tulevaan lapseen pitäisi olla vähän toista? Voiko häneen luottaa muissakaan elämän tyrskyissä?