Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheiden tasapuolisuus kaikkia isovanhempia kohtaan
Kun täällä on usein ollut keskustelua isovanhempien tasapuolisuudesta lastenlapsia kohtaan, niin entä sitten toisin päin: miksi jotkut perheet suosivat selvästi toisia isovanhempia, ja ovat heidän kanssaan selvästi enemmän tekemisissä, vaikka toisetkin asuvat kutakuinkin yhtä lähellä, eikä minkäänlaista estettä läheisempään kanssakäymiseen olisi? Onko tämä sitten reilua ja tasapuolista? Välttämättä kyse ei ole aina isovanhempien harjoittamasta suosimisesta, vaan voi olla myös, että toiset perheet pitävät enemmän yhteyttä toisen puolen isovanhempiin.
Kommentit (117)
Meillä oma äitini on aktiivisempi lapsenlapsensa näkemisen suhteen ja kun on eläkkeellä ja asuu lähellä ja minä vanhempainvapaalla, tulee nähtyä usein. Käydään kylässä vuorotellen.
Miehen vanhemmat asuu yhtä lailla lähellä, mutta mies käy äärimmäisen harvoin kylässä. toisella puolella Suomea asuva siskonsa käy siellä useammin kuin me, jotka olemme koko ajan asuneet samassa kaupungissa...
No, kesälomalla tämä sisko on vanhemmillaan, joten koska mies ei lähde kylään, olen itse ottanut siskoon yhteyttä, kun olen lenkillä ja mennyt kylään, että vauva tottuu myös miehenpuoleisiin isovanhempiinsa eikä vierastaisi niin paljon. Samoin olen nähnyt miehen mummoa (joka myös asuu kilometrin päässä) useammin kuin mies, koska kävelen tarkoituksella lenkillä siitä talon ohi siltä varalta, jos osuttaisiin samaan aikaan ulos, että pääsevät näkemään ensimmäistä lapsenlapsenlastaan. Miehen varaan jos jättäisi, ei näkisi koskaan. Kylään toki saavat tulla milloin haluavat, jos kotona ollaan, mutta eivät ole yhtä innokkaita kyläilijöitä kuin oma äitini, etenkään näin korona-aikana.
Olen myös miehelle ehdottanut, että mennään käymään hänen vanhemmillaan, mutta harvoin lähtee, vaikka ei ole pakko jäädä asumaan, vaan riittäisi vaikka puolen tunnin piipahdus päivälenkin yhteydessä. Ei vaan tykkää kyläillä, mistä sitten vanhempansa "kärsivät", kun näkevät lapsenlastaan harvemmin. Eivät kuitenkaan samalla lailla ravaa usein kylässä kuin oma äitini.
Eli yritän olla tasapuolinen myös miehen sukua kohtaan, koska mies ei sitä itse tajua olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Siis tosissasiko sinulle noin 30v pikkulasten vanhemmat on itsekin lapsia? No ei ihme, että töitä ei saa, jos identifioi itsensä lapseksi.
No heheh, tuota juuri tarkoitinkin.
Et oikeasti ymmärrä miksi alaikäisten lasten tasapuolinen kohtelu on tärkeämpää? Ja mitä vaikutuksia sillä voi olla lapsen psyykkeelle, kun huomaa, että (esim) omat isovanhemmat selkeästi suosivat sisaruksia tai serkkuja?
Meillä kaikilla lasten lähipiirissä on velvollisuus pyrkiä turvaamaan lapsille hyvä elämä.
Herranisä mitä soopaa sinä uliset, kaikkien ihmisten tasapuolinen kohtelu on tärkeää. Kuvitteletko sinä taliaivo, että jos sinä vaikkapa anoppiasi kohtelet huonosti, niin hän siitä kiitoksena kohtelee sinua ja lapsiasi hyvin. Kasva aikuiseksi talipää.
Kirjoituksestasi näkee nykyäitien suunnattoman itsekkyyden, minä, minä, minä, kaikki minulle heti, minun ei tarvitse tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Kaikilla anopeilla ja isoäideillä ja sellaisiksi aikovilla kannattaa jo hyvissä ajoin valmistautua läheisiin suhteisiin pojan puolison kanssa. Ihan riittää, että on sille tyttöystävälle kiltti ja kiva. Minun anoppini suhtautui minuun jo seurusteluaikana hyvin nihkeästi, sittemmin on suopunut, mutta kyllähän sen nihkeyden muistaa. Ajoi poikansakin kotoa pois, kun ei saanut tyttöystävää kotona pitää yökylässä. Minun kotonani poikaystävää passattiin kuin piispaa pappilassa.
Tai sitten kannattaa ajatella niin, että jos ero tulee, niin lapsenlasta ei näe enää koskaan. Parempi pitää alusta alkaen viileät välit, eipä menetä mitään siinä vaiheessa kun elatusmaksuista riidellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Siis tosissasiko sinulle noin 30v pikkulasten vanhemmat on itsekin lapsia? No ei ihme, että töitä ei saa, jos identifioi itsensä lapseksi.
No heheh, tuota juuri tarkoitinkin.
Et oikeasti ymmärrä miksi alaikäisten lasten tasapuolinen kohtelu on tärkeämpää? Ja mitä vaikutuksia sillä voi olla lapsen psyykkeelle, kun huomaa, että (esim) omat isovanhemmat selkeästi suosivat sisaruksia tai serkkuja?
Meillä kaikilla lasten lähipiirissä on velvollisuus pyrkiä turvaamaan lapsille hyvä elämä.
Herranisä mitä soopaa sinä uliset, kaikkien ihmisten tasapuolinen kohtelu on tärkeää. Kuvitteletko sinä taliaivo, että jos sinä vaikkapa anoppiasi kohtelet huonosti, niin hän siitä kiitoksena kohtelee sinua ja lapsiasi hyvin. Kasva aikuiseksi talipää.
Kirjoituksestasi näkee nykyäitien suunnattoman itsekkyyden, minä, minä, minä, kaikki minulle heti, minun ei tarvitse tehdä mitään.
Oho, osuipa sinulla arkaan paikkaan tuo "isovanhemmat suosivat sisaruksia tai serkkuja". Mistähän johtuisi....
En ole ikinä, missään, koskaan nähnyt määräyksiä kohdella sukulaisia tasapuolisesti.
Maailman sivu ihmiset ovat viettäneet aikaa mieluiten niiden ihmisten kesken joiden kanssa on vallinnut molemminpuolinen viihtymys.
Lähtien siitä, että vanhempien vanhemmat ovat ylipäänsä elossa. Ikä, terveydentila, asuinpaikan etäisyys, vierastilat, kyky ja halu olla yhdessä nurisematta ahtaudesta.
Ja sit vaan ihmiset on inhimillisiä. Kaikki tykkää kenestä tykkää.
Tää merkillinen mummovaarien kieltäytyminen "hoitamasta" mutta vaatiminen osallisuutta mitä oudoimmista asioista on kummallista.
Ihme kitsastelua ajasta, tilasta, ruoasta ja taivas tietää mistä, vaikka ihmiset on varakkaampia kuin ikinä. Köyhiä ei ole. Jos ei ole tienannut ja säästänyt, valtio maksaa.
Tosiasiassa se mitä puuttuu, on tietysti rakkautta.
Jossain aina "surettaa kun lapset pettyvät"
Onneksi ei tartte olla noissa kuvioissa mukana. En ole muuten huomannut, että lapset jotka on "kaikki saa harrastaa mitä haluaa" -sukupolvea olisivat ainakaan kiitollisempia kuin aiemmat.
Onhan näitä kaiken ilmaiseksi saaneita ollut aina. Valtaosa on jossain vaiheessa naama nirpallaan kitisemässä että kun en mä halunnut soittaa viulua ja käydä telinevoikassa! Olisin halunnut olla kavereiden kanssa tai tehdä jotain ihan muuta. Silloin sentään överit maksettiin vanhempien pussista. Nyt ne menee verorahoista.
Eikä mistään löydy Takahikiän urheiluseuraan miekkailun, laitesukelluksen ja korkeushypyn opettajaa.
Ai niin. Harrastukset on oltava omalla kylällä. Piltit ei voi alle 18-vuotiaana matkustaa itse/kavereiden kanssa/ mennä kävellen harrastuksiinsa.
No, pennoset loppuvat meiltä, se on selvää.
Saa nähdä miten kauan kestää ennen kuin se kolahtaa tajuntaan.
Katsoin hiljattain että koskas Interrail-kortti lakkautettiin ja mitä se silloin maksoikaan. Ilmeni että IR-kortti on taas tarjolla - ilmaiseksi!
Ja en ole kateellinen. Kyllä oli rinta rottingilla kun oli tienannut omat ir.-korttinsa ja käyttörahansa. Ai niin, mut
eihän Euroopassa ole enää maita. Kaikki samaa huttua. Ikeat, Lidlit, ja euro joka paikassa.
Onko jo keksitty rinkka joka kulkee sähköllä reilaajan vieressä? Ettei pikkumurunen vain rasitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oma äitini on aktiivisempi lapsenlapsensa näkemisen suhteen ja kun on eläkkeellä ja asuu lähellä ja minä vanhempainvapaalla, tulee nähtyä usein. Käydään kylässä vuorotellen.
Miehen vanhemmat asuu yhtä lailla lähellä, mutta mies käy äärimmäisen harvoin kylässä. toisella puolella Suomea asuva siskonsa käy siellä useammin kuin me, jotka olemme koko ajan asuneet samassa kaupungissa...
No, kesälomalla tämä sisko on vanhemmillaan, joten koska mies ei lähde kylään, olen itse ottanut siskoon yhteyttä, kun olen lenkillä ja mennyt kylään, että vauva tottuu myös miehenpuoleisiin isovanhempiinsa eikä vierastaisi niin paljon. Samoin olen nähnyt miehen mummoa (joka myös asuu kilometrin päässä) useammin kuin mies, koska kävelen tarkoituksella lenkillä siitä talon ohi siltä varalta, jos osuttaisiin samaan aikaan ulos, että pääsevät näkemään ensimmäistä lapsenlapsenlastaan. Miehen varaan jos jättäisi, ei näkisi koskaan. Kylään toki saavat tulla milloin haluavat, jos kotona ollaan, mutta eivät ole yhtä innokkaita kyläilijöitä kuin oma äitini, etenkään näin korona-aikana.
Olen myös miehelle ehdottanut, että mennään käymään hänen vanhemmillaan, mutta harvoin lähtee, vaikka ei ole pakko jäädä asumaan, vaan riittäisi vaikka puolen tunnin piipahdus päivälenkin yhteydessä. Ei vaan tykkää kyläillä, mistä sitten vanhempansa "kärsivät", kun näkevät lapsenlastaan harvemmin. Eivät kuitenkaan samalla lailla ravaa usein kylässä kuin oma äitini.
Eli yritän olla tasapuolinen myös miehen sukua kohtaan, koska mies ei sitä itse tajua olla.
Ihme stalkkaaja.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Täällä +40 isovanhempi. On meitä nuoria isovanhempia myös olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Omista vanhemmista tässä onkin kyse eikä jostain random-isovanhemmista. Vai eikö sun lasten isän vanhemmat olekaan puolisosi oikeat vanhemmat?
Onko sinulla kaikki hyvin? Kuulostaa kovin sekavalta tuo tekstisi.
Tähän asti olen kuvitellut, että perheessä molemmilla vanhemmilla on vanhemmat. Viestiketjussa selvisi, että suositaan vain omia vanhempia eli perheissä omituisesti miehen vanhemmilla ei olekaan mitään sijaa. He eivät ole omia vanhempia kummallekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Omista vanhemmista tässä onkin kyse eikä jostain random-isovanhemmista. Vai eikö sun lasten isän vanhemmat olekaan puolisosi oikeat vanhemmat?
Onko sinulla kaikki hyvin? Kuulostaa kovin sekavalta tuo tekstisi.
Tähän asti olen kuvitellut, että perheessä molemmilla vanhemmilla on vanhemmat. Viestiketjussa selvisi, että suositaan vain omia vanhempia eli perheissä omituisesti miehen vanhemmilla ei olekaan mitään sijaa. He eivät ole omia vanhempia kummallekaan.
Et siis osaa lukea. No se selittääkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Siis tosissasiko sinulle noin 30v pikkulasten vanhemmat on itsekin lapsia? No ei ihme, että töitä ei saa, jos identifioi itsensä lapseksi.
No heheh, tuota juuri tarkoitinkin.
Et oikeasti ymmärrä miksi alaikäisten lasten tasapuolinen kohtelu on tärkeämpää? Ja mitä vaikutuksia sillä voi olla lapsen psyykkeelle, kun huomaa, että (esim) omat isovanhemmat selkeästi suosivat sisaruksia tai serkkuja?
Meillä kaikilla lasten lähipiirissä on velvollisuus pyrkiä turvaamaan lapsille hyvä elämä.
Miten isovanhempien tasapuolinen kohtelu on pois lapsilta? Ei tässä tarkoiteta sitä, että jos mummi saa jäätelötuutin, niin kaikille lapsenlapsille pitää sellainen löytyä samantien. Tässä ollaan tasapuolisia isovanhempien kesken, ei yritetä tasapuolistaa isovanhempia ja pikkulapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Kaikilla anopeilla ja isoäideillä ja sellaisiksi aikovilla kannattaa jo hyvissä ajoin valmistautua läheisiin suhteisiin pojan puolison kanssa. Ihan riittää, että on sille tyttöystävälle kiltti ja kiva. Minun anoppini suhtautui minuun jo seurusteluaikana hyvin nihkeästi, sittemmin on suopunut, mutta kyllähän sen nihkeyden muistaa. Ajoi poikansakin kotoa pois, kun ei saanut tyttöystävää kotona pitää yökylässä. Minun kotonani poikaystävää passattiin kuin piispaa pappilassa.
Kovasti auttaa jos miniäkokelaskin on kiltti ja kuva eikä ole naama norsunemättimellä koko aikaa.
Vanhempasi halusvat sinusta eroon, siksi vävyn kohdeltiin hyvin.
En tiedä oletko anoppi ja mummo itse, mutta en henkilökohtaisesti kyllä tukisi omien lasten suhdetta tuolla tavalla ajattelevaan ja kirjoittavaan ihmiseen.
Meillä onneksi kaikki isovanhemmat mukavia ja fiksuja. Itsekin autamme heitä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Omista vanhemmista tässä onkin kyse eikä jostain random-isovanhemmista. Vai eikö sun lasten isän vanhemmat olekaan puolisosi oikeat vanhemmat?
Onko sinulla kaikki hyvin? Kuulostaa kovin sekavalta tuo tekstisi.
Tähän asti olen kuvitellut, että perheessä molemmilla vanhemmilla on vanhemmat. Viestiketjussa selvisi, että suositaan vain omia vanhempia eli perheissä omituisesti miehen vanhemmilla ei olekaan mitään sijaa. He eivät ole omia vanhempia kummallekaan.
No karma iskee takaisin, poikien äidit saavat itse miniät jotka eivät anna heidän nähdä lapsenlapsiaan. Näin se menee. Heistä itsestään tulee hirviöanoppeja, joita haukutaan tällä palstalla😀
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun äiti ei pysty kävelemään kunnolla, saati juoksemaan lapsen kiinni tarvittaessa. Äitini ei myöskään kuule kunnolla. Puhumattakaan sitten siitä, ettei edes ymmärrä millaisia asioita lapsille saa puhua (tästä minulla on koko lapsuus kokemusta). Siskon mielestä on epäreilua, kun ei saa hoitaa lapsiamme. Äitini mielestä myös. Kertoo uhritarinaansa siitä kuinka ei saa olla mummo. Hän ei osaa olla lasten kanssa kun me olemme läsnä, niin ei sitten kuulemma saa olla ollenkaan mummo. Suositaan kuulemma puolisoni vanhempia.
Mielestäni sekä siskolla että äidilläni on jo pelkästään tuon perusteella niin huono arviointikyky (ihminen joka ei pysty kunnolla liikkumaan tai kuulemaan hoitaisi pieniä lapsia), etten rehellisesti sanottuna lähetä lapsia heidän seuraan ilman minua edes teini-iässä. En todellakaan usko, että osaavat olla kumpikaan aikuisia. Mielikuva itsestä on tärkeämpi kuin muiden turvallisuus.
Jos on huono kuulo ja kävelyvaikeuksia, niin kyllähän sellainen voi olla jo esikouluikäisten kanssa.
Ei normaalin esikouluikäisten perässä tarvitse pystyä juoksemaan. Yleensä jo nelivuotiaalla on sen verran järkeä päässä, ette se enää päättömästi ryntäile minne sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perhe näkee toisia isovanhempia noin neljä kertaa vuodessa ja toisia runsaasti enemmän.
Silti kun tavataan näitä harvemmin nähtyjä, niin osataan olla hehkuttamatta toisia runsaasti nähtyjä isovanhempia. Kaikille toivotetaan hyvät joulut ja ostetaan joululahjat. Kaikista puhutaan nätisti.
Sitähän sillä lapsenlapsien tasapuolisuudella tarkoitetaan. Ettei toisille osteta enemmän kuin toisille tai muuten aiheuteta tahallisesti kateutta. Eikä hehkuteta toisia lapsenlapsia toisille, kuinka kauniita, mahtavia ja fiksuja ovat.
Ihmiset tässä ketjussa eivät tunnu ymmärtävän tätä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun äiti ei pysty kävelemään kunnolla, saati juoksemaan lapsen kiinni tarvittaessa. Äitini ei myöskään kuule kunnolla. Puhumattakaan sitten siitä, ettei edes ymmärrä millaisia asioita lapsille saa puhua (tästä minulla on koko lapsuus kokemusta). Siskon mielestä on epäreilua, kun ei saa hoitaa lapsiamme. Äitini mielestä myös. Kertoo uhritarinaansa siitä kuinka ei saa olla mummo. Hän ei osaa olla lasten kanssa kun me olemme läsnä, niin ei sitten kuulemma saa olla ollenkaan mummo. Suositaan kuulemma puolisoni vanhempia.
Mielestäni sekä siskolla että äidilläni on jo pelkästään tuon perusteella niin huono arviointikyky (ihminen joka ei pysty kunnolla liikkumaan tai kuulemaan hoitaisi pieniä lapsia), etten rehellisesti sanottuna lähetä lapsia heidän seuraan ilman minua edes teini-iässä. En todellakaan usko, että osaavat olla kumpikaan aikuisia. Mielikuva itsestä on tärkeämpi kuin muiden turvallisuus.
Jos on huono kuulo ja kävelyvaikeuksia, niin kyllähän sellainen voi olla jo esikouluikäisten kanssa.
Ei normaalin esikouluikäisten perässä tarvitse pystyä juoksemaan. Yleensä jo nelivuotiaalla on sen verran järkeä päässä, ette se enää päättömästi ryntäile minne sattuu.
No ei voi. Onhan tuo nähty, että edes 17-vuotiailla ei ole niin paljon järkeä päässä, etteikö niitä tarvitsisi vahtia. Ei toki samalla tavalla kuin 1-vuotiasta, mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun äiti ei pysty kävelemään kunnolla, saati juoksemaan lapsen kiinni tarvittaessa. Äitini ei myöskään kuule kunnolla. Puhumattakaan sitten siitä, ettei edes ymmärrä millaisia asioita lapsille saa puhua (tästä minulla on koko lapsuus kokemusta). Siskon mielestä on epäreilua, kun ei saa hoitaa lapsiamme. Äitini mielestä myös. Kertoo uhritarinaansa siitä kuinka ei saa olla mummo. Hän ei osaa olla lasten kanssa kun me olemme läsnä, niin ei sitten kuulemma saa olla ollenkaan mummo. Suositaan kuulemma puolisoni vanhempia.
Mielestäni sekä siskolla että äidilläni on jo pelkästään tuon perusteella niin huono arviointikyky (ihminen joka ei pysty kunnolla liikkumaan tai kuulemaan hoitaisi pieniä lapsia), etten rehellisesti sanottuna lähetä lapsia heidän seuraan ilman minua edes teini-iässä. En todellakaan usko, että osaavat olla kumpikaan aikuisia. Mielikuva itsestä on tärkeämpi kuin muiden turvallisuus.
Jos on huono kuulo ja kävelyvaikeuksia, niin kyllähän sellainen voi olla jo esikouluikäisten kanssa.
Ei normaalin esikouluikäisten perässä tarvitse pystyä juoksemaan. Yleensä jo nelivuotiaalla on sen verran järkeä päässä, ette se enää päättömästi ryntäile minne sattuu.
Ilmeisesti lapseton yrittää kertoa, miten lasten kanssa toimitaan. Toivottavasti kukaan ei usko tuota juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun äiti ei pysty kävelemään kunnolla, saati juoksemaan lapsen kiinni tarvittaessa. Äitini ei myöskään kuule kunnolla. Puhumattakaan sitten siitä, ettei edes ymmärrä millaisia asioita lapsille saa puhua (tästä minulla on koko lapsuus kokemusta). Siskon mielestä on epäreilua, kun ei saa hoitaa lapsiamme. Äitini mielestä myös. Kertoo uhritarinaansa siitä kuinka ei saa olla mummo. Hän ei osaa olla lasten kanssa kun me olemme läsnä, niin ei sitten kuulemma saa olla ollenkaan mummo. Suositaan kuulemma puolisoni vanhempia.
Mielestäni sekä siskolla että äidilläni on jo pelkästään tuon perusteella niin huono arviointikyky (ihminen joka ei pysty kunnolla liikkumaan tai kuulemaan hoitaisi pieniä lapsia), etten rehellisesti sanottuna lähetä lapsia heidän seuraan ilman minua edes teini-iässä. En todellakaan usko, että osaavat olla kumpikaan aikuisia. Mielikuva itsestä on tärkeämpi kuin muiden turvallisuus.
Jos on huono kuulo ja kävelyvaikeuksia, niin kyllähän sellainen voi olla jo esikouluikäisten kanssa.
Ei normaalin esikouluikäisten perässä tarvitse pystyä juoksemaan. Yleensä jo nelivuotiaalla on sen verran järkeä päässä, ette se enää päättömästi ryntäile minne sattuu.
Kuka puhui esikouluikäisestä lapsesta. Tai edes normaalista. Puhuttiin pienistä lapsista. En ole se jota lainasit, mutta jos joku tarjoaisi tuossa kunnossa hoitoapua minun 2-vuotiaalle lapselleni, niin en ottaisi sitä apua kyllä edes kun lapsi on 8-vuotias. Ihan sama minkä ikäinen se lapsi on, niin arviointikyky pitää niillä aikuisilla pelata, jotka viettävät lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Omista vanhemmista tässä onkin kyse eikä jostain random-isovanhemmista. Vai eikö sun lasten isän vanhemmat olekaan puolisosi oikeat vanhemmat?
Onko sinulla kaikki hyvin? Kuulostaa kovin sekavalta tuo tekstisi.
Tähän asti olen kuvitellut, että perheessä molemmilla vanhemmilla on vanhemmat. Viestiketjussa selvisi, että suositaan vain omia vanhempia eli perheissä omituisesti miehen vanhemmilla ei olekaan mitään sijaa. He eivät ole omia vanhempia kummallekaan.
Et siis osaa lukea. No se selittääkin paljon.
Rautalankaosuus:
Ap kysyy: "miksi jotkut perheet suosivat selvästi toisia isovanhempia..."
Hänelle vastataan: "Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä".
Looginen kummastus: Jos perhe on isä, äiti ja lapset, niin miksi vain toisella vanhemmalla perheessä on omat vanhemmat.
Ap ei kysynyt, miksi perheen äiti suosii toisia isovanhempia, mutta nähtävästi isällä ei ole merkitystä, jos perheen mielipide on sama kuin äidin mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun äiti ei pysty kävelemään kunnolla, saati juoksemaan lapsen kiinni tarvittaessa. Äitini ei myöskään kuule kunnolla. Puhumattakaan sitten siitä, ettei edes ymmärrä millaisia asioita lapsille saa puhua (tästä minulla on koko lapsuus kokemusta). Siskon mielestä on epäreilua, kun ei saa hoitaa lapsiamme. Äitini mielestä myös. Kertoo uhritarinaansa siitä kuinka ei saa olla mummo. Hän ei osaa olla lasten kanssa kun me olemme läsnä, niin ei sitten kuulemma saa olla ollenkaan mummo. Suositaan kuulemma puolisoni vanhempia.
Mielestäni sekä siskolla että äidilläni on jo pelkästään tuon perusteella niin huono arviointikyky (ihminen joka ei pysty kunnolla liikkumaan tai kuulemaan hoitaisi pieniä lapsia), etten rehellisesti sanottuna lähetä lapsia heidän seuraan ilman minua edes teini-iässä. En todellakaan usko, että osaavat olla kumpikaan aikuisia. Mielikuva itsestä on tärkeämpi kuin muiden turvallisuus.
Jos on huono kuulo ja kävelyvaikeuksia, niin kyllähän sellainen voi olla jo esikouluikäisten kanssa.
Ei normaalin esikouluikäisten perässä tarvitse pystyä juoksemaan. Yleensä jo nelivuotiaalla on sen verran järkeä päässä, ette se enää päättömästi ryntäile minne sattuu.
No sinulla ei kyllä ole lapsia. Jos 4-vuotiaan hoitajan ei täytyisi pystyä kuulemaan tai kävelemään, niin sehän voisi ihan hyvin jo kasvattaa itse itsensä ja muuttaa omilleen.
Alue: Aihe vapaa
Kovasti auttaa jos miniäkokelaskin on kiltti ja kuva eikä ole naama norsunemättimellä koko aikaa.
Vanhempasi halusvat sinusta eroon, siksi vävyn kohdeltiin hyvin.