Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perheiden tasapuolisuus kaikkia isovanhempia kohtaan
Kun täällä on usein ollut keskustelua isovanhempien tasapuolisuudesta lastenlapsia kohtaan, niin entä sitten toisin päin: miksi jotkut perheet suosivat selvästi toisia isovanhempia, ja ovat heidän kanssaan selvästi enemmän tekemisissä, vaikka toisetkin asuvat kutakuinkin yhtä lähellä, eikä minkäänlaista estettä läheisempään kanssakäymiseen olisi? Onko tämä sitten reilua ja tasapuolista? Välttämättä kyse ei ole aina isovanhempien harjoittamasta suosimisesta, vaan voi olla myös, että toiset perheet pitävät enemmän yhteyttä toisen puolen isovanhempiin.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Näin meilläkin. Ja näin oli myös ensimmäisessä avioliitossani. Ja näin myös veljeni perhe toimii.
Ihanko oikeesti joku hoitaa myös miehen puoleiset sukulaiset?
En minä heitä mitenkään erityisemmin hoida, mutta erittäin hyvin voin soittaa anopille tai appiukolle tai vaikka miehen serkulle, jos haluan tai tarvetta ilmenee. Anopin kanssa olenkin paljon yhteyksissä ja käyn kylässäkin jopa ilman miestä :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Näin meilläkin. Ja näin oli myös ensimmäisessä avioliitossani. Ja näin myös veljeni perhe toimii.
Ihanko oikeesti joku hoitaa myös miehen puoleiset sukulaiset?
Mun anoppi lähetti minulle aikoinaan kalenterin johon oli merkitty kaikkien miehen puolen sukulaisten merkkipäivät hääpävineen, toisen nimen nimipäivineen jne.
Ainoa lahja jonka koskaan sain.
Ja oikeasti kuvitteli että minä rupean jollekin tuntemattomalle Minna Marialle löhettelemään Kainuuseen toisen nimen nimipäiväonnitteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Juu, mutta ehkä ne toisetkin isovanhemmat saattaisivat monesti kovasti haluta olla ja touhuta lastenlasten kanssa, mutta kun heille ei oikein anneta siihen kunnolla edes mahdollisuutta, vaan aina kysytään ensisijaisesti toisilta.
Aivan varmasti on jokin oikea syy, jos ei koskaan pyydetä joltain isovanhemmalta apua vaan aina muilta.
Mutta senhän sinä taidat tietääkin. Eri asia miellyyttääkö se tieto sinua.
Kyllä, tiedän kyllä miksi minulta pyydettiin aina apua, mutta toiset isovanhemmat vain kutsuttiin kahville ynnä muihin rientoihin. Syy oli se, että miniä (onneksi nyt jo ex) on hyväksikäytön mestari ja käytti minun hyväntahtoisuuttani hyväkseen aina kuin vain mahdollista. Lapset tietenkin ovat ihania, mutta jotakin tasapuolisuutta hoitohommaankin olisi toivonut. Ja vaikkapa kahvikupillisen tarjoaminen vuodessa ei varmaan olisi ollut ihan mahdotonta järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Juu, mutta ehkä ne toisetkin isovanhemmat saattaisivat monesti kovasti haluta olla ja touhuta lastenlasten kanssa, mutta kun heille ei oikein anneta siihen kunnolla edes mahdollisuutta, vaan aina kysytään ensisijaisesti toisilta.
Aivan varmasti on jokin oikea syy, jos ei koskaan pyydetä joltain isovanhemmalta apua vaan aina muilta.
Mutta senhän sinä taidat tietääkin. Eri asia miellyyttääkö se tieto sinua.
Kyllä, tiedän kyllä miksi minulta pyydettiin aina apua, mutta toiset isovanhemmat vain kutsuttiin kahville ynnä muihin rientoihin. Syy oli se, että miniä (onneksi nyt jo ex) on hyväksikäytön mestari ja käytti minun hyväntahtoisuuttani hyväkseen aina kuin vain mahdollista. Lapset tietenkin ovat ihania, mutta jotakin tasapuolisuutta hoitohommaankin olisi toivonut. Ja vaikkapa kahvikupillisen tarjoaminen vuodessa ei varmaan olisi ollut ihan mahdotonta järjestää.
Ja poikasi siis oli kuollut jo aikoja sitten? Vai miksei hän hoitanut lapsiaan tai kahvittanut sinua?
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Mä kanssa pyrin tuohon, mutta vastaan kyllä jos joku miehen sukulainen minulle soittaa. Omat sukulaiseni asuvat kauempana kuin appivanhemmat joten heitä näemme noin viikonlopun kuukaudessa. Appivanhemmat käyvät meillä (ikävä kyllä) useamman kerran viikossa. Osittain tästä ja jatkuvista ohjeista johtuen pyydämme minun sukulaisia avuksi, jos tiedämme tarvitsevamme esim. lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Kaikilla anopeilla ja isoäideillä ja sellaisiksi aikovilla kannattaa jo hyvissä ajoin valmistautua läheisiin suhteisiin pojan puolison kanssa. Ihan riittää, että on sille tyttöystävälle kiltti ja kiva. Minun anoppini suhtautui minuun jo seurusteluaikana hyvin nihkeästi, sittemmin on suopunut, mutta kyllähän sen nihkeyden muistaa. Ajoi poikansakin kotoa pois, kun ei saanut tyttöystävää kotona pitää yökylässä. Minun kotonani poikaystävää passattiin kuin piispaa pappilassa.
Oma anoppini oli kiva siihen asti kunnes saatiin lapsi. Sitten hän muuttui ja minun olisi pitänyt pysyä poissa kotoani, jotta hän olisi saanut hoitaa vauvaa. Enää en arvosta häntä yhtään enkä jätä lapsia hänelle hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tossukoita ja alistuvat peloissaan puolison määräiltäväksi.
Näin on! Minäkin onneton kasvatin poikani kiltiksi ja korostin aina muiden huomioonottamista. Nyt sitten hän joutuu kärsimään kasvatuksestani. Miniä on itsekäs, määräilevä oman edun tavoittelija ja poikani on kutistunut varjoksi entisestään. Ero on vain ajan kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Kaikilla anopeilla ja isoäideillä ja sellaisiksi aikovilla kannattaa jo hyvissä ajoin valmistautua läheisiin suhteisiin pojan puolison kanssa. Ihan riittää, että on sille tyttöystävälle kiltti ja kiva. Minun anoppini suhtautui minuun jo seurusteluaikana hyvin nihkeästi, sittemmin on suopunut, mutta kyllähän sen nihkeyden muistaa. Ajoi poikansakin kotoa pois, kun ei saanut tyttöystävää kotona pitää yökylässä. Minun kotonani poikaystävää passattiin kuin piispaa pappilassa.
Kovasti auttaa jos miniäkokelaskin on kiltti ja kuva eikä ole naama norsunemättimellä koko aikaa.
Vanhempasi halusvat sinusta eroon, siksi vävyn kohdeltiin hyvin.En tiedä oletko anoppi ja mummo itse, mutta en henkilökohtaisesti kyllä tukisi omien lasten suhdetta tuolla tavalla ajattelevaan ja kirjoittavaan ihmiseen.
Meillä onneksi kaikki isovanhemmat mukavia ja fiksuja. Itsekin autamme heitä paljon.
Ohesta sanon, että se on vanha keino, kun tyttö halutaan maailmalle vävykokelasta kohdellaan hyvin. Nirpistele vaan, mutta kyllä se totta on. Poika halutaan pitää lähempänä, vanhusten mielestä mies tuo turvan ja tuen ja tytöstä on kuluja pitemmän ja sille on hyvä löytää ottaja.
Kovasti taisi kalikka kalahtaa. 🤔😊
Oletkohan minun anoppi? Ainakin samanlainen ajatuksen juoksu tuntuu olevan... Menetin äitini nuorena ja anoppi koki tarpeelliseksi sanoa:"kyllä sinut ilman perintöä jätetään, pojat ovat vain niin paljon tärkeämpiä, että veljesi saa kaiken. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Oikeasti? 😳
Niin teen minäkin ja mieheni. Toimii erinomaisen hyvin.
Tämä kuvaa niin hyvin tätä aikaa. Minä-minä-minä. Ollaan itsekkäitä yksilöitä, jotka vain asuvat yhdessä, ei olla ME, eli PERHE. Perhe on yksikkö, joka elää yhteistä elämää ja suhteet isovanhempiin ja sukulaisiin ovat tärkeä koko perheen asia.
Miten tuo vuodatus liittyy siihen kuka sen yhteydenpidon hoitaa?
Tietenkin kumpikin hoitaa oman sukunsa. Pitää yhteyttä, hankkii lahjat jne.
Miksi sen pitäisi just vaimon olla joka kaiken hoitaa?
No, ei todellakaan tarvitse olla vaimo, joka hoitaa. Hoidetaan yhdessä! Eli keskustellaan ja sovitaan asioista ja se on sitten se ja sama kuka sen yhteyden konkreettisesti ottaa. Ei niin, että MINÄ hoidan omat sukulaiseni ja mies hoitakoon omansa, kuten täällä on esitetty. Siitä paistaa, että miehen suku on yhdentekevä, ottakoon yhteyttä, jos haluaa tai sitten ei. Ei heilauta minua! Ei ajatella mitään muuta kuin itseä. Minä, minä, MINÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Oikeasti? 😳
Niin teen minäkin ja mieheni. Toimii erinomaisen hyvin.
Tämä kuvaa niin hyvin tätä aikaa. Minä-minä-minä. Ollaan itsekkäitä yksilöitä, jotka vain asuvat yhdessä, ei olla ME, eli PERHE. Perhe on yksikkö, joka elää yhteistä elämää ja suhteet isovanhempiin ja sukulaisiin ovat tärkeä koko perheen asia.
Miten tuo vuodatus liittyy siihen kuka sen yhteydenpidon hoitaa?
Tietenkin kumpikin hoitaa oman sukunsa. Pitää yhteyttä, hankkii lahjat jne.
Miksi sen pitäisi just vaimon olla joka kaiken hoitaa?
No, ei todellakaan tarvitse olla vaimo, joka hoitaa. Hoidetaan yhdessä! Eli keskustellaan ja sovitaan asioista ja se on sitten se ja sama kuka sen yhteyden konkreettisesti ottaa. Ei niin, että MINÄ hoidan omat sukulaiseni ja mies hoitakoon omansa, kuten täällä on esitetty. Siitä paistaa, että miehen suku on yhdentekevä, ottakoon yhteyttä, jos haluaa tai sitten ei. Ei heilauta minua! Ei ajatella mitään muuta kuin itseä. Minä, minä, MINÄ!
Miksi se mies saa olla kädetön vauva? Miksei hän voi hoitaa osuuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Oikeasti? 😳
Niin teen minäkin ja mieheni. Toimii erinomaisen hyvin.
Tämä kuvaa niin hyvin tätä aikaa. Minä-minä-minä. Ollaan itsekkäitä yksilöitä, jotka vain asuvat yhdessä, ei olla ME, eli PERHE. Perhe on yksikkö, joka elää yhteistä elämää ja suhteet isovanhempiin ja sukulaisiin ovat tärkeä koko perheen asia.
Miten tuo vuodatus liittyy siihen kuka sen yhteydenpidon hoitaa?
Tietenkin kumpikin hoitaa oman sukunsa. Pitää yhteyttä, hankkii lahjat jne.
Miksi sen pitäisi just vaimon olla joka kaiken hoitaa?
No, ei todellakaan tarvitse olla vaimo, joka hoitaa. Hoidetaan yhdessä! Eli keskustellaan ja sovitaan asioista ja se on sitten se ja sama kuka sen yhteyden konkreettisesti ottaa. Ei niin, että MINÄ hoidan omat sukulaiseni ja mies hoitakoon omansa, kuten täällä on esitetty. Siitä paistaa, että miehen suku on yhdentekevä, ottakoon yhteyttä, jos haluaa tai sitten ei. Ei heilauta minua! Ei ajatella mitään muuta kuin itseä. Minä, minä, MINÄ!
Millä tavoin siitä sellainen paistaa? Eikö se mies ole juuri ainoa oikea henkilö päättämään, kuinka paljon hänen sukuunsa ollaan yhteydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Näin meilläkin. Ja näin oli myös ensimmäisessä avioliitossani. Ja näin myös veljeni perhe toimii.
Ihanko oikeesti joku hoitaa myös miehen puoleiset sukulaiset?
En hoida mutta olen päivittäin tekemisissä miehen vanhempien kanssa.
Valitettavasti meillä näkyy myös tämä imiö syystä, että toiset isovanhemmat eivät kunnioita meitä vanhempien kasvatuslinjoja. Asumme kaukana kaikista isovanhemmista ja tottuneet hoitamaan lapsemme ilman tukiverkkoja ja luomaan perheellemme omat kasvatuslinjat. Toiset isovanhemmat (joita näemme enemmän) ovat mielellään sivusta seuraajan roolissa. Toki leikkivät, hemmottelevat, pitävät sylissä, mutta eivät puutu siihen miten lapset puetaan, syötetään jne... Näistä vieraantuneimmista isovanhemmista pääasiassa anoppi on se yli innokas mummo, joka alkaa leikkiä lastemme vanhempaa. Jos olemme päättäneet, mitä lapsi nyt syö tai puetaan niin mummo tunkee väliin inttämään omia näkemyksiään ja jankkaamaan lapsen kuullen. Yrittää siis rikkoa meidän vanhempien auktoriteettia ja olla se "kiva" lapselle antamalla periksi. Lopputuloksena kiukutteleva lapsi ja väittelevä mummo. Paha mieli tulee kun muuten niin mukavat ja hyvätahtoiset ihmiset eivät vieläkään ymmärrä rooliaan ja kiristävät kaikkien välejä toisiinsa. On loukkaavaa ettei meitä vanhempina kunnioiteta ja vähätellään kasvatustapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan selvästi omat lapset, sukupuolesta riippumatta, pitää kasvattaa niin, että pitävät yhteyttä sukulaisiinsa 😃.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti meillä näkyy myös tämä imiö syystä, että toiset isovanhemmat eivät kunnioita meitä vanhempien kasvatuslinjoja. Asumme kaukana kaikista isovanhemmista ja tottuneet hoitamaan lapsemme ilman tukiverkkoja ja luomaan perheellemme omat kasvatuslinjat. Toiset isovanhemmat (joita näemme enemmän) ovat mielellään sivusta seuraajan roolissa. Toki leikkivät, hemmottelevat, pitävät sylissä, mutta eivät puutu siihen miten lapset puetaan, syötetään jne... Näistä vieraantuneimmista isovanhemmista pääasiassa anoppi on se yli innokas mummo, joka alkaa leikkiä lastemme vanhempaa. Jos olemme päättäneet, mitä lapsi nyt syö tai puetaan niin mummo tunkee väliin inttämään omia näkemyksiään ja jankkaamaan lapsen kuullen. Yrittää siis rikkoa meidän vanhempien auktoriteettia ja olla se "kiva" lapselle antamalla periksi. Lopputuloksena kiukutteleva lapsi ja väittelevä mummo. Paha mieli tulee kun muuten niin mukavat ja hyvätahtoiset ihmiset eivät vieläkään ymmärrä rooliaan ja kiristävät kaikkien välejä toisiinsa. On loukkaavaa ettei meitä vanhempina kunnioiteta ja vähätellään kasvatustapoja.
Juuri tämä tyyli sinetöi päätökseni jättää lapset tekemättä. En muutenkaan ollut niitä halunnut, miehen omavaltaiset vanhemmat sekaantuivat muutenkin elämäämme joka käänteessä.
Oli helppo nähdä, että jos saisimme lapsen (sehän olisi heidän lihaa ja vertaan) tunkeilu kasvaisi potenssiin viisi.
Ensimmäinen asia joka kaikkien ydinperheen ulkopuolisten on tajuttava: perheissä eletään vanhempien säännöillä. Jos mummot ja papat alkavat sooloilemaan, välirikko on vain ajan kysymys.
Kumma kun omassa perheessä oli itsestäänselvää että äiti ja isä päättivät säännöt. Muut kunnioittivat niitä.
Jos näyttää että selkärangaton mies luikertelee sosiaalisesti ikävistä asetelmista jättäen vastuun vaimolleen voi olla varma siitä että kuvio vakiintuu vaan pahemmaksi.
Lasten myötä velvollisuudet lisääntyvät.
Oli oikea ratkaisu erota. Se olisi vain kannattanut tehdä aikaisemmin.
Mammanpoika on aina mammanpoika.
Sillä riittää tekosyitä, eikä ole mitään aihetta kasvaa aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Näin meilläkin. Ja näin oli myös ensimmäisessä avioliitossani. Ja näin myös veljeni perhe toimii.
Ihanko oikeesti joku hoitaa myös miehen puoleiset sukulaiset?
En hoida mutta olen päivittäin tekemisissä miehen vanhempien kanssa.
Miksi? Ei minulla ole päivittäin asiaa edes omille vanhemmilleni. Eikä edes omillaan oleville lapsille. Eikä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tossukoita ja alistuvat peloissaan puolison määräiltäväksi.
Näin on! Minäkin onneton kasvatin poikani kiltiksi ja korostin aina muiden huomioonottamista. Nyt sitten hän joutuu kärsimään kasvatuksestani. Miniä on itsekäs, määräilevä oman edun tavoittelija ja poikani on kutistunut varjoksi entisestään. Ero on vain ajan kysymys.
Menehän sinä Prismaan hakemaan maksalaatikkosi.
Jätä poikasi rauhaan. Olet tyypillinen anoppi from Hell. Tuollaista pakoon muuttaa moni perhe vaikka maapallon toiselle puolelle.
Meillä ne isovanhemmat vinkuvat tasapuolisuutta, jotka eivät ole itse tasapuolisia kaikkia lapsiaan kohtaan. Meille lupaillaan vaikka mitä, esim. vaatteita lapsille, mutta ne menevätkin serkulle.
Meillä ei käydä kylässä juuri koskaan, mutta toisilla sisaruksilla kyllä käydään ja usein. Meille sitten jaksetaan selittää kuinka he ihan tasapuolisesti käyvät. No ovat tämän vuoden puolella meillä käyneet kerran ja toisella sisaruksella monta kertaa enemmän.
Emme saisi tehdä omia lomasuunnitelmia kysymättä heiltä ensin heidän lomistaan, että saisivat meidän lapset kylään ilman meitä vanhempia. Tästä sitten suuttuvat ja osoittavat mieltään etteivät edes ohiajaessaan käy moikkaamassa lapsia, niinkuin normaalisti. Mielestäni on aika karmivaa, että aikuiset ihmiset suuttuvat niin paljon kun eivät saa meidän lapsia heille ilman meitä. Meillä ei edes toinen lapsista halua heille mennä ilman meitä. Mikä pakko on lasten olla ilman vanhempiaan isovanhemmilla? Ei meillä ole pahemmin toistenkaan isovanhempien luona ilman meitä, kerran kesässä viikonlopun. Sinne haluavatkin mennä, sillä sieltä puolelta on vastavuoroista se kyläily ja mitään lapsellisia suuttumisia ei ole, jos meille ei joskus käy heidän ehdottama asia. Ja nämä vieraammat isovanhemmat vaativat viikkoa.. juu, ovat itse lapsensa hoidattaneet omilla isovanhemmillaan, me emme niin tee.
Ja yksi todella suuri asia on kunnioitus. Sitä ei ole juuri lainkaan meitä ja meidän sääntöjä kohtaan. He kuvittelevat, että heillä voi olla omat mummolasäännöt lapsille ja meidän säännöt ja rajat kaikki poljetaan lattiaan miten halutaan. Muutamia extroja voi mummoloissa olla erilailla, mutta ne peruslinjat täytyy pysyä samoina ja näin heidän kanssaan asiat eivät toimi.
Myös se, että he eivät osaa olla hiljaa toisten asioista. He kertovat kaiken eteenpäin koko suvulle. Siksi emme ole heille kertoneet esimerkiksi lapsemme saamasta diagnoosista, joka vaatii tiettyjä asioita ja juurikin niitä rajoja ja rutiineja. Olemme yrittäneet heitä pitää yhtälailla mukana, mutta ei se vain onnistu. He eivät itse ole tasapuolisia, juoruavat asioista, valehtelevat meille, yrittävät jatkuvasti muuttaa meitä mieleisekseen, ei soiteta tarpeeksi usein niinkuin ne paremmat sisarukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Miksi näin? Onhan miehenkin nyt sinun perhettäsi. Vai onko sinulla jotain heitä vastaan?
Alue: Aihe vapaa
Näin meilläkin. Ja näin oli myös ensimmäisessä avioliitossani. Ja näin myös veljeni perhe toimii.
Ihanko oikeesti joku hoitaa myös miehen puoleiset sukulaiset?