Perheiden tasapuolisuus kaikkia isovanhempia kohtaan
Kun täällä on usein ollut keskustelua isovanhempien tasapuolisuudesta lastenlapsia kohtaan, niin entä sitten toisin päin: miksi jotkut perheet suosivat selvästi toisia isovanhempia, ja ovat heidän kanssaan selvästi enemmän tekemisissä, vaikka toisetkin asuvat kutakuinkin yhtä lähellä, eikä minkäänlaista estettä läheisempään kanssakäymiseen olisi? Onko tämä sitten reilua ja tasapuolista? Välttämättä kyse ei ole aina isovanhempien harjoittamasta suosimisesta, vaan voi olla myös, että toiset perheet pitävät enemmän yhteyttä toisen puolen isovanhempiin.
Kommentit (117)
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Oikeasti? 😳
Minun äitini loputon ruikutuksen aihe.
Hän mieluiten pilkkoisi lapsemme että varmaati saa yhtä paljon kuin muut sukulaiset.
Me emme vain pidä hänestä eikä hän osaa hoitaa lapsia. Ja vihaan sitä miten hän lörpöttää asiamme joka puolelle.
Jotkut ovat tossukoita ja alistuvat peloissaan puolison määräiltäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Juu, mutta ehkä ne toisetkin isovanhemmat saattaisivat monesti kovasti haluta olla ja touhuta lastenlasten kanssa, mutta kun heille ei oikein anneta siihen kunnolla edes mahdollisuutta, vaan aina kysytään ensisijaisesti toisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Oikeasti? 😳
Tietenkin. Kumpikn hoitaa oman sukunsa. Miten muuten sen voisi tehdä?!
Eri
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Omista vanhemmista tässä onkin kyse eikä jostain random-isovanhemmista. Vai eikö sun lasten isän vanhemmat olekaan puolisosi oikeat vanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Kaikilla anopeilla ja isoäideillä ja sellaisiksi aikovilla kannattaa jo hyvissä ajoin valmistautua läheisiin suhteisiin pojan puolison kanssa. Ihan riittää, että on sille tyttöystävälle kiltti ja kiva. Minun anoppini suhtautui minuun jo seurusteluaikana hyvin nihkeästi, sittemmin on suopunut, mutta kyllähän sen nihkeyden muistaa. Ajoi poikansakin kotoa pois, kun ei saanut tyttöystävää kotona pitää yökylässä. Minun kotonani poikaystävää passattiin kuin piispaa pappilassa.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Siis tosissasiko sinulle noin 30v pikkulasten vanhemmat on itsekin lapsia? No ei ihme, että töitä ei saa, jos identifioi itsensä lapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Juu, mutta ehkä ne toisetkin isovanhemmat saattaisivat monesti kovasti haluta olla ja touhuta lastenlasten kanssa, mutta kun heille ei oikein anneta siihen kunnolla edes mahdollisuutta, vaan aina kysytään ensisijaisesti toisilta.
Tarjoudu ihan itse olemaan niiden lasten kanssa. Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat vaan niin paljon läheisempiä, avuliaampia ja helpommin lähestyttäviä, että siihen tämä on mennyt. Jo ennen lapsia oltiin heidän kanssaan enemmän tekemisissä.
Omista vanhemmista tässä onkin kyse eikä jostain random-isovanhemmista. Vai eikö sun lasten isän vanhemmat olekaan puolisosi oikeat vanhemmat?
Onko sinulla kaikki hyvin? Kuulostaa kovin sekavalta tuo tekstisi.
Kyllähän jokin este siihen läheiseen kanssakäymiseen on, jos toisia nähdään huomattavasti enemmän kuin toisia. Ei sitä välttämättä ulkopuolelta vain pysty näkemään ja ymmärtämään.
Meillä toisen isoäidin luona leikittiin vapaasti, toisen luona istuttiin hipihiljaa rautakanki persiissä (kuvainnollisesti) sohvan reunalla. Voit päätellä, miksi ensin mainitulla mummolla käytiin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Siis tosissasiko sinulle noin 30v pikkulasten vanhemmat on itsekin lapsia? No ei ihme, että töitä ei saa, jos identifioi itsensä lapseksi.
No heheh, tuota juuri tarkoitinkin.
Et oikeasti ymmärrä miksi alaikäisten lasten tasapuolinen kohtelu on tärkeämpää? Ja mitä vaikutuksia sillä voi olla lapsen psyykkeelle, kun huomaa, että (esim) omat isovanhemmat selkeästi suosivat sisaruksia tai serkkuja?
Meillä kaikilla lasten lähipiirissä on velvollisuus pyrkiä turvaamaan lapsille hyvä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat tyypillisesti jotain 60+ vuotiaita aikuisia. Lapset ovat lapsia. Huomaatko mitään eroa?
Juu, mutta ehkä ne toisetkin isovanhemmat saattaisivat monesti kovasti haluta olla ja touhuta lastenlasten kanssa, mutta kun heille ei oikein anneta siihen kunnolla edes mahdollisuutta, vaan aina kysytään ensisijaisesti toisilta.
Aivan varmasti on jokin oikea syy, jos ei koskaan pyydetä joltain isovanhemmalta apua vaan aina muilta.
Mutta senhän sinä taidat tietääkin. Eri asia miellyyttääkö se tieto sinua.
Minä pyydän aina miehen vanhempia katsomaan lapsia, jos en itse voi olla paikalla. Oman äidin luokse menemme vain niin, että minä olen mukana. Näin vältymme varmemmin siltä, että lapsi pitää viedä ensiapuun allergisen reaktion takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Oikeasti? 😳
Niin teen minäkin ja mieheni. Toimii erinomaisen hyvin.
Meillä minun äiti ei pysty kävelemään kunnolla, saati juoksemaan lapsen kiinni tarvittaessa. Äitini ei myöskään kuule kunnolla. Puhumattakaan sitten siitä, ettei edes ymmärrä millaisia asioita lapsille saa puhua (tästä minulla on koko lapsuus kokemusta). Siskon mielestä on epäreilua, kun ei saa hoitaa lapsiamme. Äitini mielestä myös. Kertoo uhritarinaansa siitä kuinka ei saa olla mummo. Hän ei osaa olla lasten kanssa kun me olemme läsnä, niin ei sitten kuulemma saa olla ollenkaan mummo. Suositaan kuulemma puolisoni vanhempia.
Mielestäni sekä siskolla että äidilläni on jo pelkästään tuon perusteella niin huono arviointikyky (ihminen joka ei pysty kunnolla liikkumaan tai kuulemaan hoitaisi pieniä lapsia), etten rehellisesti sanottuna lähetä lapsia heidän seuraan ilman minua edes teini-iässä. En todellakaan usko, että osaavat olla kumpikaan aikuisia. Mielikuva itsestä on tärkeämpi kuin muiden turvallisuus.
Minä ainakin hoidan yhteydenpidon vain omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Mies olkoon yhteydessä omiinsa ihan niin paljon kuin itse haluaa.