Luonnonystävän pihapiiri kummastuttaa...
Miltä teistä kuulostaa tällainen pihapiiri:
- nurmikko leikataan vasta kun voikukka, apila, niittyleinikit, maahumalat ja muut on kukkineet, eli korkeintaan pari kolme kertaa kesässä. Jos/kun leikatessa kukkii joku, se kierrellään leikkurilla. Osa nurmikosta korvattu apilalla.
- nokkoset ja luonnonkukat saa rehottaa, eikä niitä kitketä. Nokkonen tekee maalle hyvää ja houkuttelee nokkosperhosiakin. Voikukka juurillaan kuohkeuttaa maata puolestani.
- tontin reunat on heinittyneempää aluetta. Eli suojapaikkoja ötököillle. Risukasojakin on hyönteishotelliksi.
- kukkapenkkejä rajaa maassa makaavat lahopuut
- kukkapenkkejä ei varsinaisesti kitketä, pahimmat siistitään että varsinaiset kukat saa tilaa
Saan jatkuvasti vähän ihmettelyä ja tuhahtelua osakseni asian takia. Olen lisäksi istuttanut kymmeniä tai varmaan lähemmäs sata erilaista perennaa, puuta ja pensasta, jotka ovat mm. pölyttäjien ja perhosten mieleen. On koiria ja lapsia, hyvin sujuu yhteiselo luonnon helmassa. Miksi edelleen monella on vanha ja pinttynyt käsitys, että tällainen puutarha on laiskan aikaansaannos? En sanoisi, minulla on mennyt tunteja taas tunteja kun olen luontoa vaalinut pihamaallani.
Kommentit (46)
Pörriäispuutarhat on yleistymään päin. Anna ihmisten tuhahdella.
Minulla samanlainen puutarhasysteemi. Asun kyllä maaseudulla, eivätkä ihmiset hirveästi kummastele, kaupungissa ehkä herättäisi vähän paheksuntaa.
Meillä tuo tarkoittaisi miljoonaa lehtokotiloa.
Aiheesta ja pörriäiskadosta on paasattu jo ikuisuus, miten voi tulla kenellekään uutena asiana? Ihmiset kantaa kyllä kaupasta hienoja ötökkähotelleja ja ostavat hyvän omantunnon. Vaan ei puhettakaan että tekisi oikeita tekoja, jättäisi nurtsin ajamatta tai laittaisi kukkia pörriäisille…
Ihana! Kuulostaa kivalta puutarhalta. Itselläni on todellakin laiskan puutarhurin piha, mutta koska talo ja puutarha ovat jo vanhoja ja kasvit asettuneet vuosien saatossa paikoilleen (ennen minua) niin piha näyttää mielestäni aina nätiltä. On vanhoja omenapuita, luumupuita, raparperiä, viinimarjaa ja ties mitä kukkaa ja pensasta. Itse lähinnä ajan nurmikon silloin tällöin ja tietysti syksyllä kerään puutarhan satoa.
Mun korvaani hyvältä. Mulla on kaksi mökkiä, toisella on se nypitympi puutarha, toisella villimpi. Etanaongelmia ei ole kummallakaan.
Nypityssä itse ostetussa on ojennuksessa kukkapenkit ja nurmikko, mutta tontin reunat on täynnä oksakasoja ja villit kasvit saa olla. Spartalaista menoa en tahdo. Koska teen etätyötä ja tämä mökki on lähellä, niin siellä tulee oltua paljon ja nurtsi on mukava koirille (alueella punkkeja paljon ja heinikko ei ole siksi toivottava).
Villimpi taas on tullut perintönä ja on 6 tunnin ajomatkan päässä, joten nurtsinleikkuu ei ole toivottavaa. Maisema on hyvin lehtomaista, vaikka ollaan Pohjois-Karjalassa, mikroilmasto on hyvä ja tontti on vaaran laella. Tontti on 2 hehtaaria ja siitä on pihakäytössä 3000 neliötä. Olen kylvänyt entisen nurmikon tilalle 1000 neliön niityn (kellokasveja, päivänkakkaroita jne) ja noin 1000 neliön alalta ja puron (joka laskee järveen puolen kilsan päässä) varresta joudun ottamaan raivaussahalla kasvustoa alas. Siellä on nimittäin ongelma: joku saman tien asukas on ollut ihastunut lupiiniin ja jättipalsamiin ja jättipalsami leviää puron vartta pitkin järveä kohti. Haluan niistä eroon. 1000 neliötä olen vaihtanut nurmikosta apilalle. Ötököitä riittää. Olen suosinut istutuksissa kukkivia pensaita ja puita ja havuja, perennoista vain harva on päässyt tontille.....Ruusut viihtyy tällä rinnetontilla.
Ei kannata liikaa siistiä pihaa, ötököitä on mukava katsella.
Ihanaa, että alkaa (ehkä?) yleistyä pörriäisystävällisemmät pihat! Me ostettiin talvella omakotitalo ja minusta on aivan ihanaa, että pihassa on melko paljon puita, kasveja ja pensaita. Saisi niitä kyllä olla enemmänkin. Olen itse tosi laiska hoitamaan puutarhaa, joten haluan helppoa. Mies tykkää että nurmi on siististi ajettu, joten hän sitä kyllä tekee...mutta jospa ne kukat, puut ja kasvit sitten tasapainottaisi edes vähän. Aion laittaa lisää kasvillisuutta, mutta pikkuhiljaa. Tänä keväää/kesäänä istutin kukkia jonkin verran ja pari pensasta, muuta ei ole vielä ehtinyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo tarkoittaisi miljoonaa lehtokotiloa.
Enpä tiedä. Mun entisellä pihalla oli lehtokotiloita, ja oli hyvin aloittajan puutarhan kaltainen. Mutta ne kotilot eivät koskaan lisääntyneet sen enempää kuin mikään muukaan. Juju on luultavasti siinä, että piha on vanha ja luontoa on reunamilla. Siellä vallitsee jonkinlainen tasapainotila. Uuden pihan luonnollistaminen johtaa ensin epätasapainoon ja esim. kotiloräjähdykseen. Aiheesta on hieno dokumentti areenassa: Unelmien maatila, alkukielellä biggest little farm.
Joku voisi vuokrata ankkoja popsimaan kotilot.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo tarkoittaisi miljoonaa lehtokotiloa.
Jos lehtokotiloita on, siinä ei auta nurmikon pitäminen lyhyenä tai pensaiden alustojen pitäminen mulloksella. Kaverilla on Turengissa iso nurmikko ja jalan alla vaan ratisee, kun sillä kävelee.
Omien havaintojeni mukaan paras konsti vähentää lehtokotiloiden tuhoja on antaa sellaisten kasvien kasvaa, jotka ovat niiden herkkua. Näin säästyvät jopa kuunliljat.
Houkutuskasveilta on helppo kerätä kotilot pois. Varsinkin maahan niitettyinä houkutuskasvit on kotilomagneetteja.
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta ja pörriäiskadosta on paasattu jo ikuisuus, miten voi tulla kenellekään uutena asiana? Ihmiset kantaa kyllä kaupasta hienoja ötökkähotelleja ja ostavat hyvän omantunnon. Vaan ei puhettakaan että tekisi oikeita tekoja, jättäisi nurtsin ajamatta tai laittaisi kukkia pörriäisille…
No on kyllä laitettu kukkia pörreille, kun keväällä yli 5000 tulppaania aloittaa niin siitä se alkaa, tulee matalaa sammal leimua muutamaa eri väriä kymmeniä neliöitä, kultavihmaa ohessaan. Pionit seuraavana joita on kymmeniä, liljoja on vajaa 1000, syysleimukukkia +200, kuunliljoja +100, karpaatinkelloa kymmeniä metrejä reunuksia.
Ja erilaisia puita ja pensaita ihan hitokseen.
Unohtamatta kesäkukkien runsasta määrää, jotka on itse siemenistä kasvatettu, on sammaraeita satoja, petunioita samoin, suurissa ruukuissa.
Se onkin antoisaa, tulee siemeniä omista kukuista ja sellaisia värivariaatioita, joita ei kaupasta saa.
Petunioiden värivalikioma on jotenkin supistunut kaupoissa.
Köynnöksiä on likemmäs 70kpl ja pikkutaimet niistä lisänä, joille ensikesänä onkin jo uusi istutusalue valmiina.
Puoliso teki pari hyönteishotellia, heti alkoi vilske käydä, samoin kuin silloin, kun linnuille kunnon kylpylän teki....ensin suhtautui naureskellen, että jos siihen yhtään lintua tulee, niin hatunsa syö.
Jäi kuitenkin hattu syömättä, kun linnut tuli sillä minuutilla kun selkänsä käänsi, veden laitettuaan.
Siileille on myös omia juottokuppeja.Oravat käy molemmissa.
Voikukat kitken pois, ennen kuin ne siementävät, sillä voikukkien lisääntyminen houkuttaa kotiloita. Kotiloita löytyy juuri voikukan juurten ympäriltä. Muuten annan kasvaa melko samaan tapaan kuin ap:lla. Suosin osittain myös kasveja, jotka eivät kiinnosta kotiloita. Käytävät olen siistinyt kivituhkalla. Puiden alla saa kasvaa pidemmäks, kukkia ja rehottaa ja vain pienen osan leikkaan lyhyeksi nurmikoksi. Aluksi tuli paljon pörriäisiä, sitten lintuja ja perhosia ja nykyisin myös heinäsirkkoja. Jätän myös lahoavaa puuta. Minulla on myös kuiva kukkaniitty ja kivikkokasveja.
Meillä tulee punkkeja kun nurmikko on vähänkään pidempi, joten ei onnistu. Heinikot sun muut on myös no-no, ettei peuroja tulisi enempää (tuomaan niitä punkkeja lisää).
Voikukat tuovat kotilot nurmelle. Tahdon niiden pysyvän vuorenkilpien ja vuohenputkien luona.
Meilläkin on perintönä tullut mökki jonka pihalla kasvaa metrin heinä ja koivuntaimet. Aiotaan laittaa myyntiin, joku lyontoystävä varmaan ihastuu.
Maahumala houkuttaa ihanasti pörriäisiä ja hedelmäpuiden alla se on oikein hyvä kasvi. Nurmikko olisi liian tiivis, jolloin puut voisivat kärsiä. Maahumalan sekaan voi istuttaa sipulikasveja esim skilloja ja helmililjoja.
Vierailija kirjoitti:
Voikukat tuovat kotilot nurmelle. Tahdon niiden pysyvän vuorenkilpien ja vuohenputkien luona.
Minulla oli yhteen aikaan paljon voikukkia. En tehnyt mitään, vaan annoin vahvempien kilpailijoiden syrjäyttää ne. Voikukkia on jo liiankin vähän. Samoin syrjäytyi viheliäinen juolavehnä. Luonto itse tasoittaa, jos jotain lajia on ylettömästi.
Minä en haluaisi tuollaista pösilöä naapurikseni houkuttelemaan kaikkia mahdollisia syöpäläisötököitä nurkkiin.
” Miltä teistä kuulostaa tällainen pihapiiri:”
punkkiystävälliseltä pihapiiriltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee punkkeja kun nurmikko on vähänkään pidempi, joten ei onnistu. Heinikot sun muut on myös no-no, ettei peuroja tulisi enempää (tuomaan niitä punkkeja lisää).
Niinpä. Tärkeintä onkin, että jokainen tekee mieleisensä puutarhan, eikä kuitenkaan tuhahtele ja arvostele muiden puutarhoja.
Seuraava sen talon asukas varmaan vetäsee koko pihan koneella irti ja istuttaa siistejä nurmikkorullia, asentaa sadettajan.