Luonnonystävän pihapiiri kummastuttaa...
Miltä teistä kuulostaa tällainen pihapiiri:
- nurmikko leikataan vasta kun voikukka, apila, niittyleinikit, maahumalat ja muut on kukkineet, eli korkeintaan pari kolme kertaa kesässä. Jos/kun leikatessa kukkii joku, se kierrellään leikkurilla. Osa nurmikosta korvattu apilalla.
- nokkoset ja luonnonkukat saa rehottaa, eikä niitä kitketä. Nokkonen tekee maalle hyvää ja houkuttelee nokkosperhosiakin. Voikukka juurillaan kuohkeuttaa maata puolestani.
- tontin reunat on heinittyneempää aluetta. Eli suojapaikkoja ötököillle. Risukasojakin on hyönteishotelliksi.
- kukkapenkkejä rajaa maassa makaavat lahopuut
- kukkapenkkejä ei varsinaisesti kitketä, pahimmat siistitään että varsinaiset kukat saa tilaa
Saan jatkuvasti vähän ihmettelyä ja tuhahtelua osakseni asian takia. Olen lisäksi istuttanut kymmeniä tai varmaan lähemmäs sata erilaista perennaa, puuta ja pensasta, jotka ovat mm. pölyttäjien ja perhosten mieleen. On koiria ja lapsia, hyvin sujuu yhteiselo luonnon helmassa. Miksi edelleen monella on vanha ja pinttynyt käsitys, että tällainen puutarha on laiskan aikaansaannos? En sanoisi, minulla on mennyt tunteja taas tunteja kun olen luontoa vaalinut pihamaallani.
Kommentit (46)
Itse en haluaisi tuollaista pihaa, koska siitä saa punkkeja niin helposti.
Muuten varmasti ihan ok.
🇺🇦🇮🇱
Jos asut Etelä-Suomessa ja sinulla leikkii tuossa heinittyneessä pihassa lapsia ja lemmikkejä, muista pitää lapsilla pitkälahkeiset ja hihaiset vaatteet helteelläkin, ja onhan heillä puutiaisaivokuumerokotus kunnossa? Punkkitarkastus on silti tärkeä joka ilta ja lääkäriin on syytä mennä, jos punkki puree ja tulee puremakohtaan yhtään ihottumaa. Borrelioosiin kun ei ole rokotetta.
Molemmat taudit voivat aiheuttaa vakavia jälkitauteja, puutiaisaivokuume jopa kuoleman.
Lemmikeille punkkipanta. Koirille on borreliarokote.
Muuten puutarhasi on minusta ihan evvk, kiva jos se on mieleisesi.
Kuulostaa meidän pihalta. Sama kuin sinulla, tämän kukkaloiston vaalimiseen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Kovin työ on ollut edellisen omistajan istuttamien "helppohoitoisten" ruton lailla leviävien vieraslajien hävittäminen ilman myrkkyjä.
Meillä ei muuten ole punkkeja koskaan nähty pihassa, vaikka kyllä tällä alueella niitä muuten on. Ne tarvitsevat jonkun isomman eläimen kuljettamaan niitä, eivät ryömi mistään itsekseen pitkiä matkoja.
Tosi palkitsevaa, kun pihassa on alkanut näkyä sellaisia perhosia ja kimalaisia, joita ei tässä tosiaankaan silloin muuttaessa näkynyt. Ja samaan naapuri ajaa joka lauantai koko aamun nurmikkoaan hirveällä pärinällä, sielläkään tuskin perhoset viihtyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo tarkoittaisi miljoonaa lehtokotiloa.
Enpä tiedä. Mun entisellä pihalla oli lehtokotiloita, ja oli hyvin aloittajan puutarhan kaltainen. Mutta ne kotilot eivät koskaan lisääntyneet sen enempää kuin mikään muukaan. Juju on luultavasti siinä, että piha on vanha ja luontoa on reunamilla. Siellä vallitsee jonkinlainen tasapainotila. Uuden pihan luonnollistaminen johtaa ensin epätasapainoon ja esim. kotiloräjähdykseen. Aiheesta on hieno dokumentti areenassa: Unelmien maatila, alkukielellä biggest little farm.
Joku voisi vuokrata ankkoja popsimaan kotilot.
Meidän piha on ollut kutakuinkin nykyisenlainen vuodesta 1899 eli piha on vanha ja sen reunamilla on luontoa. Täällä ei silti vallitsetasapainotilaa, vaan kotiloräjähdystä on nyt riittänyt vähän yli 10 vuoden verran.
Enkä halua ankkoja popsimaan kotiloita, koska ankat puolestaan paskovat ympäriinsä ja siinä on sitten hurjasti lisätyötä haravoida hiekkakäytäviä siisteiksi. Lisäksi ankatkaan eivät syö määräänsä enempää kotiloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee punkkeja kun nurmikko on vähänkään pidempi, joten ei onnistu. Heinikot sun muut on myös no-no, ettei peuroja tulisi enempää (tuomaan niitä punkkeja lisää).
Niinpä. Tärkeintä onkin, että jokainen tekee mieleisensä puutarhan, eikä kuitenkaan tuhahtele ja arvostele muiden puutarhoja.
Ilmastonmuutoksen takia jokaisen olisi kyllä aiheellista vähän miettiä sen puutarhansa hiilijalanjäljeä ja ekologisuutta.
Siksi meidän puutarhassa ei ole kestopuista terassia betoniperustalla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa meidän pihalta. Sama kuin sinulla, tämän kukkaloiston vaalimiseen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Kovin työ on ollut edellisen omistajan istuttamien "helppohoitoisten" ruton lailla leviävien vieraslajien hävittäminen ilman myrkkyjä.
Meillä ei muuten ole punkkeja koskaan nähty pihassa, vaikka kyllä tällä alueella niitä muuten on. Ne tarvitsevat jonkun isomman eläimen kuljettamaan niitä, eivät ryömi mistään itsekseen pitkiä matkoja.
Tosi palkitsevaa, kun pihassa on alkanut näkyä sellaisia perhosia ja kimalaisia, joita ei tässä tosiaankaan silloin muuttaessa näkynyt. Ja samaan naapuri ajaa joka lauantai koko aamun nurmikkoaan hirveällä pärinällä, sielläkään tuskin perhoset viihtyvät.
Punkit eivät pysähdy koskaan tontin rajalle. Ne liikkuvat vuosien mittaan eteenpäin itsekseenkin ja myös jänisten, siilien ja lemmikkien mukana.
Se, ettet SINÄ niitä paljain silmin huomaa ei todista vielä yhtään mitään.
Minä sain borrelioosin puutarhasta, kun poimin maahan pudonneita omenoita. Tämä siis Salossa Suomusjärvellä, eli ei missään meren rannalla edes.
Jos asuu punkkialueella, on vastuutonta kuvitella, että lapset ovat punkeilta suojassa vain pysymällä omalla tontilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa meidän pihalta. Sama kuin sinulla, tämän kukkaloiston vaalimiseen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Kovin työ on ollut edellisen omistajan istuttamien "helppohoitoisten" ruton lailla leviävien vieraslajien hävittäminen ilman myrkkyjä.
Meillä ei muuten ole punkkeja koskaan nähty pihassa, vaikka kyllä tällä alueella niitä muuten on. Ne tarvitsevat jonkun isomman eläimen kuljettamaan niitä, eivät ryömi mistään itsekseen pitkiä matkoja.
Tosi palkitsevaa, kun pihassa on alkanut näkyä sellaisia perhosia ja kimalaisia, joita ei tässä tosiaankaan silloin muuttaessa näkynyt. Ja samaan naapuri ajaa joka lauantai koko aamun nurmikkoaan hirveällä pärinällä, sielläkään tuskin perhoset viihtyvät.
Punkit eivät pysähdy koskaan tontin rajalle. Ne liikkuvat vuosien mittaan eteenpäin itsekseenkin ja myös jänisten, siilien ja lemmikkien mukana.
Se, ettet SINÄ niitä paljain silmin huomaa ei todista vielä yhtään mitään.
Minä sain borrelioosin puutarhasta, kun poimin maahan pudonneita omenoita. Tämä siis Salossa Suomusjärvellä, eli ei missään meren rannalla edes.
Jos asuu punkkialueella, on vastuutonta kuvitella, että lapset ovat punkeilta suojassa vain pysymällä omalla tontilla.
Niin ja se, ettei punkkeja ole huomattu kiinni ihossa, ei tarkoita etteikö niitä olisi ollut.. Pienimpiä on aivan hemmetin hankala huomata joistakin paikoista.
Me tehtiin pihasta niitty. Ja on vaikka mitä pörriäistä (13-vuotias poika on innostunut tutkimaan niitä). Yksi naapuri on valittanut jokaiselle mahdolliselle ja mahdottomallekin taholle tästä, kun on "epäsiisti". Kerran uhkasi tulla ajamaan sen ruohonleikkurilla. Sen verran jyrkkä taisin kannassani olla, ettei ole sitä tehnyt eikä ole meille siitä sen jälkeen avautunut. Muut naapurit tykkäävät. Ja me asutaan siis kehyskunnassa, on isot pihat eli lääniä riittää. Suurimmalla osalla piha on enemmän tai vähemmän luonnontilainen, mutta tällä yhdellä naapurilla golfkenttätasoinen nurmi. Saa olla, ei se meitä haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tosi palkitsevaa, kun pihassa on alkanut näkyä sellaisia perhosia ja kimalaisia, joita ei tässä tosiaankaan silloin muuttaessa näkynyt.
Saman huomannut. Lintujen, perhosten ja,pölyttäjien määrä on kasvanut huomattavasti omalla tontilla.
Jospa nämä laajat kiveykset, tasaisen samettiset nurmikot, kiviset istutusaltaat, tuijat ja tanssilavan kokoiset terassit menisivät pikkuhiljaa muodista ja tilalle tulisi rönsyilevämpi tyyli
Täällä kaupungin kerrostaloissa jossa on hieman pihaa asukkaat pillastuvat heti jos ruohon korkeus tms. ylittää tietyn korkeuden. En ymmärrä mikä siinä on niin kauheaa että aina pitää olla niin kiilloitetun näköistä. Pörriäiskato uhkaa kuitenkin maapalloa.
Meilläkään ei ole nurmikkoa, piha on rakennettu mäntyjä kasvavaan rinteeseen, aluskasvillisuutena alkuperäinen kuntta varpukasveineen, pääasiassa mustikkaa ja puolukkaa, sammalta, saniaisia ja kallioimarretta.. Rakentamisen aikana aukaistuihin kohtiin on istutettu havuja ja helppohoitoisia, kuivaa hiekkamaata kestäviä pensaita, kuten angervoja. Alppiruusut tykkäävät kasvaa myös. Alkuperäisessä puustossa on mäntyä, kuusta ja koivua. Pajut on jo isoja puita, ne tarjoavat pörriäisille ravintoa ensimmäisenä keväällä.
Lapset ovat aikanaan leikkineet ja pelanneet hiekkakentällä, jossa on ollut hienoa hiekkaa, nykyisin sitä kutsuttaisiin varmaan turvahiekaksi, silloin 20 vuotta sitten se oli vain jalalle mukavaa hiekkaa.
Olen yrittänyt kylvää kuivaan hiekkamaahan ketoniittyä, mutta se ei ole onnistunut näiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Mutta en ole lähtenyt tälle paikalle ominaisten maan ja maasto-olosuhteiden muuttamiseen, se olisi vaatinut järkyttävän määrän multaa ja työtä, nyt tämä piha tulee toimeen lähes itsekseen. Ainoat huoltotoimenpiteet, mitä pitää tehdä on ruohotuppojen ja puuntaimien kitkeminen kulkureiteiltä ja haravointi keväällä.
Puutarhafilosofiani mukaan, se mikä ei kasva täällä ilman vaivaa, ei kuulu tänne.
Anna palaa vaan, ap. Meillä kyllä nurmikkoa leikataan, koska pihalla pyörii rusakoita enkä haluaisi mitään punkkikeskittymää tähän. Mutta voikukat on silti voitolla ja annan niiden kukkia ihan rauhassa. Samoin apila alkaa aika nopeasti kasvaa niin matalana, että kukkii, vaikka ruohoa leikataankin. Tänä kesänä huomasin, että kukkapenkistä on karannut metsämansikka nurmikon puolelle aika laajana kasvustona. Iloitsin. Samoin orvokkiamppelista on lähtenyt karkulaisia ja nekin osaavat kasvaa niin matalana, että välttävät leikkurin. Ei siis ole mikään golfaajan unelmanurmikko, mutta hällä väliä. Kukkapenkkiin olen tietoisesti valikoinut pörriäisten ja perhosten suosikkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta ja pörriäiskadosta on paasattu jo ikuisuus, miten voi tulla kenellekään uutena asiana? Ihmiset kantaa kyllä kaupasta hienoja ötökkähotelleja ja ostavat hyvän omantunnon. Vaan ei puhettakaan että tekisi oikeita tekoja, jättäisi nurtsin ajamatta tai laittaisi kukkia pörriäisille…
No on kyllä laitettu kukkia pörreille, kun keväällä yli 5000 tulppaania aloittaa niin siitä se alkaa, tulee matalaa sammal leimua muutamaa eri väriä kymmeniä neliöitä, kultavihmaa ohessaan. Pionit seuraavana joita on kymmeniä, liljoja on vajaa 1000, syysleimukukkia +200, kuunliljoja +100, karpaatinkelloa kymmeniä metrejä reunuksia.
Ja erilaisia puita ja pensaita ihan hitokseen.
Unohtamatta kesäkukkien runsasta määrää, jotka on itse siemenistä kasvatettu, on sammaraeita satoja, petunioita samoin, suurissa ruukuissa.
Se onkin antoisaa, tulee siemeniä omista kukuista ja sellaisia värivariaatioita, joita ei kaupasta saa.
Petunioiden värivalikioma on jotenkin supistunut kaupoissa.
Köynnöksiä on likemmäs 70kpl ja pikkutaimet niistä lisänä, joille ensikesänä onkin jo uusi istutusalue valmiina.
Puoliso teki pari hyönteishotellia, heti alkoi vilske käydä, samoin kuin silloin, kun linnuille kunnon kylpylän teki....ensin suhtautui naureskellen, että jos siihen yhtään lintua tulee, niin hatunsa syö.
Jäi kuitenkin hattu syömättä, kun linnut tuli sillä minuutilla kun selkänsä käänsi, veden laitettuaan.
Siileille on myös omia juottokuppeja.Oravat käy molemmissa.
Täytyy sanoa, että hiukan liikutuin lukiessa näitä viestejä, ylläolevaakin. Ihanaa, että ihmiset välittää pörriäisistä ja huolehtii niiden elintilasta. :´)
Täällä mennään kanssa valtavirtaa vastaan ja koko ajan pienenee tylsä nurmikkoala. Okt:mme piha onkin muuttunut kuivan kesän orava arosta monilmeiseksi mutta monin kohdin luonnonkaltaiseksi omaan makuun paratiisiksi.
Paremmin ne teidän PörRiÄiSeNnE lentäisivät niissä hienoissa istutetuissa kukissa kuin voikukan ja ohdakkeinen kukinnoissa!
Ei ole mitään PÖRRIÄISIÄ! Muualla kuin lastentarhassa. Se on lasten lässytyskieltä. Suomessa on ihan sana PÖLYTTÄJÄ.
Melkein samalla tavalla hoidan minäkin. Maahumala saa rehottaa hedelmäpuiden alla ja vuohenputki nurmikon reunassa. Kuitenkin kitken pieneltä tasaiselta nurmikkopläntiltäni voikukkia pois. Kun vetää voikukan juuren pois sopivaan aikaan, saa toinen kasvi syntyneeseen kohtaan siemenensä asettumaan.
Minulla on siis myös kukkanurmea/autan nurmikkoa muuttumaan kukkanurmeksi. Voikukka tekee nurmikosta liian epätasaisen, mutta myös yksipuolisen, jos sen antaa vallata alaa ja sen lehtiruusukkeet saavat kasvaa isoiksi. Voikukka välttelee myös ruohonleikkuuta painamalla lehtiään maata vasten, joten siksi kitken niitä. Minulla on työnnettävä mekaaninen ruohonleikkuri, joka on kevyt ja hiljainen. Minulla on myös kukkaniittyä, jonka tein osasta nurmikkoa. Niitän sen kaksi kertaa kesässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee punkkeja kun nurmikko on vähänkään pidempi, joten ei onnistu. Heinikot sun muut on myös no-no, ettei peuroja tulisi enempää (tuomaan niitä punkkeja lisää).
Niinpä. Tärkeintä onkin, että jokainen tekee mieleisensä puutarhan, eikä kuitenkaan tuhahtele ja arvostele muiden puutarhoja.
Ilmastonmuutoksen takia jokaisen olisi kyllä aiheellista vähän miettiä sen puutarhansa hiilijalanjäljeä ja ekologisuutta.
Se puutarha ei ole hiilijalanjäljen takia ongelma, dorka. Se iso omakotitalo/huvila on.
Ilmastonmuutoksen takia jokaisen olisi kyllä aiheellista vähän miettiä sen puutarhansa hiilijalanjäljeä ja ekologisuutta.