Lue keskustelun säännöt.
Toimittajaksi opiskeleminen - yliopisto vai amk?
28.06.2021 |
Onko kokemuksia tai näkemyksiä kellään, kumpi vaihtoehto kannattaisi, jos haluaisi toimittajaksi? Mitä koulutusta alalla arvostetaan tai mitä kautta pääsisi hankkimaan parhaita kontakteja ja kokemuksia?
Toki toimittajaksi ei virallisesti tarvitse mitään pätevyyttä, mutta aika hankalalta tuntuisi ilman mitään kokemusta lähteä tarjoamaan juttuja lehdille. Ainakin oma mielikuvani on, että tarjontaa on vähän liikaakin ja vain parhaat pärjäävät. Mielelläni kyllä tekisin freelance-työtä, jos maksajia olisi riittävästi, mutta kylmiltään siihen ryhtyminen ei oikein houkuttele.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Voit tehdä perus- ja aineopintoja avoimessa, jolloin saat yleensä oikeuden hakea maisteritutkintoon. Näin sun ei tarvitse tehdä koko kandia ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Toimittajaksi ei tosiaan opiskella. Toimittajaksi ryhdytään.
Se on sitten eri pääseekö töihin kommarimedioihin ilman vihvas indoktrinaatioleiriä.
Oman kotipaikkakuntani jääkiekkotoimittajalla on vain ylioppilastutkinto. Silti selostaa pelit, kirjoittaa lehteen sekä liigapeleistä että MM-kisoista, on ollut MM-kisoissa toimittajana jne. jne. Tehnyt alan hommia ainakin parikymmentä vuotta.
Tuo vain yksi esimerkki siitä, että aktiivisuudella on suurempi rooli kuin koulutuksella. Varsinkaan freelancerina ei töitä saa jos jää odottelemaan harjoittelukutsu tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
En ole juurikaan tehnyt toimittajahommia. Olen ollut masentunut suurimman osan elämästäni ja käynyt vähän tyhjäkäynnillä, ajatellut ettei minusta ole oikein mihinkään. Aiemmat opinnot meinasin monesti jättää kesken, ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä kannattanutkin.
Olen pitänyt kirjoittamisesta ja tutkimisesta aina, enkä oikein keksi muutakaan alaa, jossa voisin toteuttaa itseäni. Saat toki ehdotella, jos mieleen jotain tulee :) Varsinaisesti tutkijaksi minusta ei olisi, akateeminen tutkimuksen teko ei kiinnosta enkä ole ihan niin pitkäjänteinen. Pidän vaihtelusta.
-Ap
Kokeile kirjoittaa juttuja pienemmille lehdille tai nettilehdille, jotta saat kokemusta kirjoittamisesta. Voit myös perustaa blogin, jossa kirjoitat journalistisia juttuja. En keksi tuolle oikeaa sanaa, mutta tarkoitan, ettet kirjoitat vaikka poliittista blogia, jos sua kiinnostaa poliittinen journalismi.
Tampereen yliopiston journalismi eli entinen tiedotusoppi on perinteisesti arvostetuin toimittajakoulutus Suomessa. Suosittelen. Amk-koulutuksia mainostetaan käytännönläheisinä, mutta niin on käytännönläheinen koulutus tuo Treen yliopiston journalismikin ja samalla se opettaa vähän syvempää katsantokantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Amk-koulutus on pelkkää tekemistä ilman syvempää akateemista pohjaa.
T. Tiedotusoppia opiskellut toimittaja, joka ensin opiskeli amk:ssa ja vaihtoi sitten yliopistoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tampereen yliopiston journalismi eli entinen tiedotusoppi on perinteisesti arvostetuin toimittajakoulutus Suomessa. Suosittelen. Amk-koulutuksia mainostetaan käytännönläheisinä, mutta niin on käytännönläheinen koulutus tuo Treen yliopiston journalismikin ja samalla se opettaa vähän syvempää katsantokantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Amk-koulutus on pelkkää tekemistä ilman syvempää akateemista pohjaa.
T. Tiedotusoppia opiskellut toimittaja, joka ensin opiskeli amk:ssa ja vaihtoi sitten yliopistoon
Siinä 2 vuodessa, kun saa maisteriopinnot tehtyä, saa kirjoitettu ainakin sata juttua, joilla osoittaa osaamisensa. Hyvin harvassa lehdessä tarvitaan syvää akateemista pohjaa. Ehkä jossain tiedelehdissä, joissa julkaistaan vain tieteellisiä artikkeleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äly riittää, tietenkin yliopistoon. Amk on niille, jotka eivät sinne pääse. Se antaa laajemman pohjan ajattelullesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimittaja on ammatti, joka on todella kilpailtu ja jossa todella moni toimii ilman mitään korkeakoulututkintoa. Hesarin toimittajista tulee ensimmäisenä mieleen Ville Similä, joka on kirjoittanut pitkiä ulkomaan reportaaseja (juuri muutama päivä sitten Silkkitiestä), koulutukseltaan ylioppilas. Myöskään Riku Rantala ei ole koskaan valmistunut, vaikka on tiedotusoppia Tampereella lukenut. Tutkiva journalisti Anu Silfverberg (Enkeli-Elisa jutun kirjoittaja, Long Playn perustaja) on taas koulutukseltaan kyllä maisteri, mutta englantilaisesta filologiasta, eli ei toimittajan koulutusta hänelläkään.
Nyt ryhdyt ap vaan kirjoittamaan ja tekemään juttuja ja tarjoat niitä eteenpäin. Unohda toimittajan opinnot. Avoimesta kannattaa katsoa ehkä jotain omaa osaamista tukevaa tai täydentävää (jos aiot esim. erikoistua tiettyyn teemaan), mutta muuten keskity nyt tuottamaan tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto, koska sieltä saat hankittua poikkitieteelliset verkostot ja tutustuttua tulevaisuuden päättäjiin. Muuten ei mitään väliä.
Noin heikolla itsetunnolla voit suosiolla unohtaa freelancer-työt ja koko toimittajan uran. Jos et itse usko onnistumiseesi, miksi kukaan muukaan siihen uskoisi. Toimittajia on joka oksalla ja kilpailu on alalla kovaa. Siellä ei pärjää jos ei usko omaan tekemiseensä ja osaa "jyrätä" itseään näkyville ja kuuluville. Pitää myös olla paksu nahka, että kestää saamansa palautteen oli se millaista tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
Eikö opintojen keskeyttäminen ole toimittajien yleisin akateeminen urapolku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Googlaa surullisenkuuluisa Iltalehden "toimittaja" Jonna Joutsen ja lue artikkeleiden kommenttikenttiä (jos niitä vielä löytyy). Saa pskaa niskaansa jokaisessa minkä on kirjoittanut.
En välttämättä parane koskaan täysin, mutta olen toimintakykyinen kyllä. Myönnän että on vaikea uskoa, että vain tyrkyttämällä omia juttujani ilman mitään aiempaa kokemusta voisin päästä eteenpäin! Varmaan jotkut tuossakin onnistuvat.
-Ap