Lue keskustelun säännöt.
Toimittajaksi opiskeleminen - yliopisto vai amk?
28.06.2021 |
Onko kokemuksia tai näkemyksiä kellään, kumpi vaihtoehto kannattaisi, jos haluaisi toimittajaksi? Mitä koulutusta alalla arvostetaan tai mitä kautta pääsisi hankkimaan parhaita kontakteja ja kokemuksia?
Toki toimittajaksi ei virallisesti tarvitse mitään pätevyyttä, mutta aika hankalalta tuntuisi ilman mitään kokemusta lähteä tarjoamaan juttuja lehdille. Ainakin oma mielikuvani on, että tarjontaa on vähän liikaakin ja vain parhaat pärjäävät. Mielelläni kyllä tekisin freelance-työtä, jos maksajia olisi riittävästi, mutta kylmiltään siihen ryhtyminen ei oikein houkuttele.
Kommentit (64)
Toimittajan työssä ikävää on erittäin asiaton palaute, jota tulee väistämättä. Tietynlaista paksua nahkaa kannattaa kasvattaa. Varsinkin nyt sosiaalisen median aikana palautetta tulee entistä enemmän.
Alan työpaikkojen määrä vähenee jatkuvasti, mikä vaikuttaa myös toimitusten ilmapiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Googlaa surullisenkuuluisa Iltalehden "toimittaja" Jonna Joutsen ja lue artikkeleiden kommenttikenttiä (jos niitä vielä löytyy). Saa pskaa niskaansa jokaisessa minkä on kirjoittanut.
Kommenttikentissä haukutaan aina ja kaikki. Mutta mitään häirintää ei pidä kenenkään sietää, ei missään työyhteisössä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Tervetuloa reaalimaailmaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
En ole juurikaan tehnyt toimittajahommia. Olen ollut masentunut suurimman osan elämästäni ja käynyt vähän tyhjäkäynnillä, ajatellut ettei minusta ole oikein mihinkään. Aiemmat opinnot meinasin monesti jättää kesken, ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä kannattanutkin.
Olen pitänyt kirjoittamisesta ja tutkimisesta aina, enkä oikein keksi muutakaan alaa, jossa voisin toteuttaa itseäni. Saat toki ehdotella, jos mieleen jotain tulee :) Varsinaisesti tutkijaksi minusta ei olisi, akateeminen tutkimuksen teko ei kiinnosta enkä ole ihan niin pitkäjänteinen. Pidän vaihtelusta.
-Ap
Kokeile kirjoittaa juttuja pienemmille lehdille tai nettilehdille, jotta saat kokemusta kirjoittamisesta. Voit myös perustaa blogin, jossa kirjoitat journalistisia juttuja. En keksi tuolle oikeaa sanaa, mutta tarkoitan, ettet kirjoitat vaikka poliittista blogia, jos sua kiinnostaa poliittinen journalismi.
Mulla meni ajatus väärinpäin. :D Tarkoitin siis, että kirjoitat poliittista blogia, jos poliittinen journalismi kiinnostaa.
Tässä jäi nyt vähän epäselväksi, että onko ensisijainen tavoite työllistyä toimittajan ammattiin ja elättää jatkossa itsensä sillä, löytää itselle mielekästä tekemistä arkeen esim. uuden tutkinnon opiskelun merkeissä? Ap, et kerro ikääsi, mutta jos sinulla on jo humanistinen korkeakoulututkinto, niin et liene enää ihan nuori. Jos mitään relevanttia työkokemusta toimittajan työhön ei vielä ole kertynyt, niin nyt on sen aika, ei uusien opintojen. Itsensä elättäminen toimittajan töillä on todella haastavaa. Tästä näkökulmasta kehottaisin mieluummin miettimään hyvin työllistävää, tutkintoon johtavaa ammattia ja sen ohella toimittajan työn ”harrastamista”. Jos siis työllistyminen on se ensisijainen tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampereen yliopiston journalismi eli entinen tiedotusoppi on perinteisesti arvostetuin toimittajakoulutus Suomessa. Suosittelen. Amk-koulutuksia mainostetaan käytännönläheisinä, mutta niin on käytännönläheinen koulutus tuo Treen yliopiston journalismikin ja samalla se opettaa vähän syvempää katsantokantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Amk-koulutus on pelkkää tekemistä ilman syvempää akateemista pohjaa.
T. Tiedotusoppia opiskellut toimittaja, joka ensin opiskeli amk:ssa ja vaihtoi sitten yliopistoon
Siinä 2 vuodessa, kun saa maisteriopinnot tehtyä, saa kirjoitettu ainakin sata juttua, joilla osoittaa osaamisensa. Hyvin harvassa lehdessä tarvitaan syvää akateemista pohjaa. Ehkä jossain tiedelehdissä, joissa julkaistaan vain tieteellisiä artikkeleita.
Kyllä toimittajan pitää osata ajatella asioita vähän pidemmälle ihan perus uutistoimittajanakin. Ihan jo siitä lähtien, millaisiin aiheisiin kannattaa tarttua, miten niitä käsitellä ja keitä haastatella. En puhu nyt ollenkaan mistään tieteellisten tekstien kirjoittamisesta. Uutisia tehdessä on hyvä olla yhteiskunnan tuntemusta, ja on hyvä muutenkin laajentaa omaa ajattelua. Sitä akateemisuus tarjoaa. Siksi kannustan yliopiston valitsemiseen.
Ja ei sitä niin vain saa friikkuna sataa juttua tehtyä kahdessa vuodessa, tarkoitan siis sataa JULKAISTUA juttua. Se vaatii kontakteja ja verkostoja ja todella hyviä juttuideoita, joita toimitukset eivät varasta itselleen. Ehkä johonkin harrastusläpyskään voinee saada helposti juttuja, mutta tarkoitan nyt ihan oikeita päivittäisiä suomalaisia sanomalehtiä tai aikakauslehtiä. Helpoin tie päästä töihin lehteen on opiskella alaa ja mennä sitä kautta harjoitteluun ja saada sitä kautta verkostoja.
T. Tuo tiedotusoppia opiskellut, nykyinen uutistoimittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Tervetuloa reaalimaailmaan :)
Olen töitä kyllä tehnyt ja aiheesta lukenutkin, ei ole varsinainen yllätys että Suomessa on mm. huomattavan paljon (työpaikka)kiusaamista :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Jos kutsut kritiikkiä paskaksi niskassa niin kyllä, sitä tulee kollegoilta. Sanomalehden toimituksessa arvioidaan jatkuvasti juttuja. Sekä esimiehet että kollegat arvioivat tekemisiäsi.
Sanomalehden toimituksessa tulee tyypillisesti joka päivä palautetta esimiehiltä sekä printti- että verkkosisällöstä. Siinä kommentoidaan hyvin suorasanaisesti, mikä on hyvää ja mikä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Toimittajan työssä ikävää on erittäin asiaton palaute, jota tulee väistämättä. Tietynlaista paksua nahkaa kannattaa kasvattaa. Varsinkin nyt sosiaalisen median aikana palautetta tulee entistä enemmän.
Alan työpaikkojen määrä vähenee jatkuvasti, mikä vaikuttaa myös toimitusten ilmapiiriin.
Tämä, ja lisäksi ainakin sanomalehden uutistoimittajan työ on todella hektistä ja kuluttavaa. En voi suositella, jos taustalla on uupumusta tai masennusta, sillä työ vaatii hektisyydessään todella paljon. Joka päivä pitää olla parhaimmillaan, jotta seuraavan päivän lehdessä on laadukasta sisältöä. Varaa ns. huonoille päiville ei ole.
T. Se tiedotusoppia opiskellut toimittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampereen yliopiston journalismi eli entinen tiedotusoppi on perinteisesti arvostetuin toimittajakoulutus Suomessa. Suosittelen. Amk-koulutuksia mainostetaan käytännönläheisinä, mutta niin on käytännönläheinen koulutus tuo Treen yliopiston journalismikin ja samalla se opettaa vähän syvempää katsantokantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Amk-koulutus on pelkkää tekemistä ilman syvempää akateemista pohjaa.
T. Tiedotusoppia opiskellut toimittaja, joka ensin opiskeli amk:ssa ja vaihtoi sitten yliopistoon
Siinä 2 vuodessa, kun saa maisteriopinnot tehtyä, saa kirjoitettu ainakin sata juttua, joilla osoittaa osaamisensa. Hyvin harvassa lehdessä tarvitaan syvää akateemista pohjaa. Ehkä jossain tiedelehdissä, joissa julkaistaan vain tieteellisiä artikkeleita.
Kyllä toimittajan pitää osata ajatella asioita vähän pidemmälle ihan perus uutistoimittajanakin. Ihan jo siitä lähtien, millaisiin aiheisiin kannattaa tarttua, miten niitä käsitellä ja keitä haastatella. En puhu nyt ollenkaan mistään tieteellisten tekstien kirjoittamisesta. Uutisia tehdessä on hyvä olla yhteiskunnan tuntemusta, ja on hyvä muutenkin laajentaa omaa ajattelua. Sitä akateemisuus tarjoaa. Siksi kannustan yliopiston valitsemiseen.
Ja ei sitä niin vain saa friikkuna sataa juttua tehtyä kahdessa vuodessa, tarkoitan siis sataa JULKAISTUA juttua. Se vaatii kontakteja ja verkostoja ja todella hyviä juttuideoita, joita toimitukset eivät varasta itselleen. Ehkä johonkin harrastusläpyskään voinee saada helposti juttuja, mutta tarkoitan nyt ihan oikeita päivittäisiä suomalaisia sanomalehtiä tai aikakauslehtiä. Helpoin tie päästä töihin lehteen on opiskella alaa ja mennä sitä kautta harjoitteluun ja saada sitä kautta verkostoja.
T. Tuo tiedotusoppia opiskellut, nykyinen uutistoimittaja
Kuulostaa nyt vahvasti siltä, että akateemisella toimittajalla on noussut pissi päähän siellä yliopistossa ja kuvittelee nyt olevansa muita parempi. Tietotaso kommenteissa osoittaa, että hukkaan meni sekin koulutus, kun ei tuon enempää siellä oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Jos kutsut kritiikkiä paskaksi niskassa niin kyllä, sitä tulee kollegoilta. Sanomalehden toimituksessa arvioidaan jatkuvasti juttuja. Sekä esimiehet että kollegat arvioivat tekemisiäsi.
Sanomalehden toimituksessa tulee tyypillisesti joka päivä palautetta esimiehiltä sekä printti- että verkkosisällöstä. Siinä kommentoidaan hyvin suorasanaisesti, mikä on hyvää ja mikä ei ole.
En, mutta kutsutko sinä kiusaamista kritiikiksi? Kritiikki on ok, "paskan kaataminen niskaan" sen sijaan on kiusaamista.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Tervetuloa reaalimaailmaan :)
Olen töitä kyllä tehnyt ja aiheesta lukenutkin, ei ole varsinainen yllätys että Suomessa on mm. huomattavan paljon (työpaikka)kiusaamista :)
-Ap
Kritiikillä ja palautteen antamisella ei ole mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Ja Suomessahan toimittajia kohdellaan silkkihansikkain, kun vertaa maihin, joissa heitä jopa lyödään vankilaan ja tapetaan, kun erehtyvät kirjoittamaan väärästä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampereen yliopiston journalismi eli entinen tiedotusoppi on perinteisesti arvostetuin toimittajakoulutus Suomessa. Suosittelen. Amk-koulutuksia mainostetaan käytännönläheisinä, mutta niin on käytännönläheinen koulutus tuo Treen yliopiston journalismikin ja samalla se opettaa vähän syvempää katsantokantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Amk-koulutus on pelkkää tekemistä ilman syvempää akateemista pohjaa.
T. Tiedotusoppia opiskellut toimittaja, joka ensin opiskeli amk:ssa ja vaihtoi sitten yliopistoon
Siinä 2 vuodessa, kun saa maisteriopinnot tehtyä, saa kirjoitettu ainakin sata juttua, joilla osoittaa osaamisensa. Hyvin harvassa lehdessä tarvitaan syvää akateemista pohjaa. Ehkä jossain tiedelehdissä, joissa julkaistaan vain tieteellisiä artikkeleita.
Kyllä toimittajan pitää osata ajatella asioita vähän pidemmälle ihan perus uutistoimittajanakin. Ihan jo siitä lähtien, millaisiin aiheisiin kannattaa tarttua, miten niitä käsitellä ja keitä haastatella. En puhu nyt ollenkaan mistään tieteellisten tekstien kirjoittamisesta. Uutisia tehdessä on hyvä olla yhteiskunnan tuntemusta, ja on hyvä muutenkin laajentaa omaa ajattelua. Sitä akateemisuus tarjoaa. Siksi kannustan yliopiston valitsemiseen.
Ja ei sitä niin vain saa friikkuna sataa juttua tehtyä kahdessa vuodessa, tarkoitan siis sataa JULKAISTUA juttua. Se vaatii kontakteja ja verkostoja ja todella hyviä juttuideoita, joita toimitukset eivät varasta itselleen. Ehkä johonkin harrastusläpyskään voinee saada helposti juttuja, mutta tarkoitan nyt ihan oikeita päivittäisiä suomalaisia sanomalehtiä tai aikakauslehtiä. Helpoin tie päästä töihin lehteen on opiskella alaa ja mennä sitä kautta harjoitteluun ja saada sitä kautta verkostoja.
T. Tuo tiedotusoppia opiskellut, nykyinen uutistoimittaja
Uskallan väittää, että ihan oikeissa sanomalehdissä ja aikakauslehdissäkin valtaosalla toimittajista ei ole akateemista koulutusta. Kun sitä ajatteluaan voi laajentaa muutenkin kuin yliopiston luentosalissa istumalla. Kun tämä Internet on kuitenkin keksitty jo aika kauan aikaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Tervetuloa reaalimaailmaan :)
Olen töitä kyllä tehnyt ja aiheesta lukenutkin, ei ole varsinainen yllätys että Suomessa on mm. huomattavan paljon (työpaikka)kiusaamista :)
-Ap
Kritiikillä ja palautteen antamisella ei ole mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Ja Suomessahan toimittajia kohdellaan silkkihansikkain, kun vertaa maihin, joissa heitä jopa lyödään vankilaan ja tapetaan, kun erehtyvät kirjoittamaan väärästä aiheesta.
Paitsi jos ne ovat asiattomia, silloin ne muuttuvat kiusaamiseksi. Paskaa kohtelua ei pidä sietää vain siksi, että muualla asiat ovat vielä huonommin!
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampereen yliopiston journalismi eli entinen tiedotusoppi on perinteisesti arvostetuin toimittajakoulutus Suomessa. Suosittelen. Amk-koulutuksia mainostetaan käytännönläheisinä, mutta niin on käytännönläheinen koulutus tuo Treen yliopiston journalismikin ja samalla se opettaa vähän syvempää katsantokantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Amk-koulutus on pelkkää tekemistä ilman syvempää akateemista pohjaa.
T. Tiedotusoppia opiskellut toimittaja, joka ensin opiskeli amk:ssa ja vaihtoi sitten yliopistoon
Siinä 2 vuodessa, kun saa maisteriopinnot tehtyä, saa kirjoitettu ainakin sata juttua, joilla osoittaa osaamisensa. Hyvin harvassa lehdessä tarvitaan syvää akateemista pohjaa. Ehkä jossain tiedelehdissä, joissa julkaistaan vain tieteellisiä artikkeleita.
Kyllä toimittajan pitää osata ajatella asioita vähän pidemmälle ihan perus uutistoimittajanakin. Ihan jo siitä lähtien, millaisiin aiheisiin kannattaa tarttua, miten niitä käsitellä ja keitä haastatella. En puhu nyt ollenkaan mistään tieteellisten tekstien kirjoittamisesta. Uutisia tehdessä on hyvä olla yhteiskunnan tuntemusta, ja on hyvä muutenkin laajentaa omaa ajattelua. Sitä akateemisuus tarjoaa. Siksi kannustan yliopiston valitsemiseen.
Ja ei sitä niin vain saa friikkuna sataa juttua tehtyä kahdessa vuodessa, tarkoitan siis sataa JULKAISTUA juttua. Se vaatii kontakteja ja verkostoja ja todella hyviä juttuideoita, joita toimitukset eivät varasta itselleen. Ehkä johonkin harrastusläpyskään voinee saada helposti juttuja, mutta tarkoitan nyt ihan oikeita päivittäisiä suomalaisia sanomalehtiä tai aikakauslehtiä. Helpoin tie päästä töihin lehteen on opiskella alaa ja mennä sitä kautta harjoitteluun ja saada sitä kautta verkostoja.
T. Tuo tiedotusoppia opiskellut, nykyinen uutistoimittaja
Hyvin onnistuu esim. urheilutoimittajalta enemmänkin kuin sadan jutun JULKAISEMINEN kahdessa vuodessa. Moni julkaisee tuon satakunta vuodessa. Enkä nyt tarkoita pelkkiä "Saipa voitti Kärpät 2-0"-tyypisiä raportteja. Erityisalan jutuissa ei tarvita laajaa yhteiskunnallista ajattelua tai akateemisuutta. Lajituntemus ja oman erityisalan seuraaminen on kaiken a ja o.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Tervetuloa reaalimaailmaan :)
Olen töitä kyllä tehnyt ja aiheesta lukenutkin, ei ole varsinainen yllätys että Suomessa on mm. huomattavan paljon (työpaikka)kiusaamista :)
-Ap
Kritiikillä ja palautteen antamisella ei ole mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Ja Suomessahan toimittajia kohdellaan silkkihansikkain, kun vertaa maihin, joissa heitä jopa lyödään vankilaan ja tapetaan, kun erehtyvät kirjoittamaan väärästä aiheesta.
Paitsi jos ne ovat asiattomia, silloin ne muuttuvat kiusaamiseksi. Paskaa kohtelua ei pidä sietää vain siksi, että muualla asiat ovat vielä huonommin!
-Ap
Miten tämä nyt yhtäkkiä kääntyi kiusaamisjankutukseksi? Sinulla ilmeisen paljon vielä traumoja käsittelemättä, kun et pysty tulee työnkuvaasikaan pohtimaan vetämättä kiusaamiskorttia esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Tervetuloa reaalimaailmaan :)
Olen töitä kyllä tehnyt ja aiheesta lukenutkin, ei ole varsinainen yllätys että Suomessa on mm. huomattavan paljon (työpaikka)kiusaamista :)
-Ap
Kritiikillä ja palautteen antamisella ei ole mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Ja Suomessahan toimittajia kohdellaan silkkihansikkain, kun vertaa maihin, joissa heitä jopa lyödään vankilaan ja tapetaan, kun erehtyvät kirjoittamaan väärästä aiheesta.
Paitsi jos ne ovat asiattomia, silloin ne muuttuvat kiusaamiseksi. Paskaa kohtelua ei pidä sietää vain siksi, että muualla asiat ovat vielä huonommin!
-Ap
Miten tämä nyt yhtäkkiä kääntyi kiusaamisjankutukseksi? Sinulla ilmeisen paljon vielä traumoja käsittelemättä, kun et pysty tulee työnkuvaasikaan pohtimaan vetämättä kiusaamiskorttia esiin.
Kääntyi siksi, koska puolustauduin, kun epäiltiin, etten seuraa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä enkä tee mitään. Jaksan kyllä "jankuttaa" vaikka maailmanloppuun asti, jos tiedän olevani oikeassa. Vaikeneminen on alistumista.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Tervetuloa reaalimaailmaan :)
Olen töitä kyllä tehnyt ja aiheesta lukenutkin, ei ole varsinainen yllätys että Suomessa on mm. huomattavan paljon (työpaikka)kiusaamista :)
-Ap
Kritiikillä ja palautteen antamisella ei ole mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Ja Suomessahan toimittajia kohdellaan silkkihansikkain, kun vertaa maihin, joissa heitä jopa lyödään vankilaan ja tapetaan, kun erehtyvät kirjoittamaan väärästä aiheesta.
Paitsi jos ne ovat asiattomia, silloin ne muuttuvat kiusaamiseksi. Paskaa kohtelua ei pidä sietää vain siksi, että muualla asiat ovat vielä huonommin!
-Ap
Miten tämä nyt yhtäkkiä kääntyi kiusaamisjankutukseksi? Sinulla ilmeisen paljon vielä traumoja käsittelemättä, kun et pysty tulee työnkuvaasikaan pohtimaan vetämättä kiusaamiskorttia esiin.
Kääntyi siksi, koska puolustauduin, kun epäiltiin, etten seuraa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä enkä tee mitään. Jaksan kyllä "jankuttaa" vaikka maailmanloppuun asti, jos tiedän olevani oikeassa. Vaikeneminen on alistumista.
-Ap
Uh, tuollaista tyyppiä ei kyllä kukaan halua työkaveriksi. Jankuta siis keskenäsi vain. Minä vaihdan ketjua, kun ei neuvoja halunnut, vaan ainut päämääräsi oli päästä jankuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon. Voit työllistyä tutkinnolla muuallekin kuin toimittajaksi. Toimittajista on järkyttävä ylitarjonta ja moni vaihtaa alaa.
Itselläni on jo yksi yliopistotutkinto taustalla, siksi mietin olisiko amk hyödyllisempi?
Ja tosiaan, en kuvittele että työllistyisin heti alalle tai välttämättä ollenkaan, mutta on jäänyt kaihertamaan se, etten ole koskaan edes kokeillut.-Ap
Jos sulla on jo tutkinto, eikö kannattaisi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Minkä alan tutkinto sinulla on?
Maisteriohjelmiin on todella tarkat vaatimukset, ihan kaikki tutkinnot eivät taustalle kelpaa. Mielelläni kyllä opiskelisin lyhyemmän kuin pidemmän koulutuksen! Oma tausta on humanistinen kulttuuriala.
-Ap
Miksi haluat toimittajaksi? Jos se on haave, oletko kirjoittanut ikinä juttuja opiskelijalehtiin tai vastaaviin? Tai vaikka harrastajalehtiin? Miksi arvelet, että juuri toimittajan työ sopisi sinulle jos et kuitenkaan ole opiskeluaikana mitenkään pyrkinyt alalle?
Samaa ihmettelin. Jos on yksi yliopistokoulutus takana ja on tottunut kirjoittamaan, en tiedä minkä takia olisi työn kannalta parempi viettää lisävuosia yliopistossa ennenkuin alkaa oikeisiin töihin. Onko esimerkiksi kolmekymppinen paljon koulussa istunut toimittaja halutumpaa kuin 26-vuotias, joka aggressiivisesti puskee juttujaan epätäydellisinäkin? Niitä voidaan muuttaa ja editoida toimituksessa nopeasti, jos niissä on pieniä virheitä. Jos on suuria puutteita, ehkä ala on väärä.
Toimittajalla rohkea luonne on tärkeämpää kuin hiotut taidot.Kokemus ja kontaktit. Miksi yksikään työnantaja ottaisi minut listoilleen, jos voi valita jonkun, joka on koulusta saanut uusinta tietoa ja käytännön kokemustakin vähintään harjoittelujen kautta, ehkä myös sitä kautta tuntee oikeita tyyppejä?
-Ap
Työnantaja valitsee sen, jolla on lehden tyyliin sopivimmat jutut. Koulutuksella on aika vähän merkitystä, kun sitä uusinta tietoa voi hankkia käymättä kertaakaan yliopistossa. Lisäksi aktiivisuus on valttia. Niitä suhteitakin voi pyrkiä luomaan ilman koulunpenkillä istumista. Veljeni on toimittaja ja koulutukseltaan autonasentaja. Kirjoittaa autolehteen juttuja. On aina intohimoisesti lukenut autojuttuja ja opiskellut omatoimisesti alaa. Asiantuntemus siis ratkaisi, ei tutkinto.
Aikalailla samaa mietin. Olen itse entinen toimittaja. Koulutus on sivuseikka. Varsinkin nuorilla toimittajilla on useimmiten korkeakoulututkinto, mutta ei välttämättä journalistiikkaan liittyvä. Monilla opiskelut ovat jääneet kesken. Sen sijaan ala vaatii aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Lähinnä kummastelen, miksi ap ei tee mitään haaveen saavuttamiseksi. Alalla on erittäin kova kilpailu. Jos haluat toimittajaksi, pitäisi olla uteliaisuutta ja paloa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden seuraamiseen. Koulu ei korvaa omaa aktiivisuutta.
Ei pidä jäädä odottelemaan jotain harjoittelupaikkaa vaan kirjoittaa opiskelija-, harrastus- tai vaikka kaupunginosalehteen tai muuten osoittaa kiinnostusta.
Käytän suurimman osan ajastani lehtien ja kirjojen ym. lukemiseen, että kyllä seuraan ihan jatkuvasti ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Minulla tosiaan on masennustaustaa, mikä saattaa selittää sen, miksi en ole koko elämääni aktiivisesti toiminut. Nyt olisin lähdössä liikkeelle kuitenkin. Vähän ikävää tyrmätä heti sillä asenteella, että jos en ole tähän asti mitään tehnyt niin en sitten loppuelämänikään aikana tee!
-Ap
Noinhan tuossa ei sanottu. Kehotettiin vain aktiivisuuteen. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä työn saamisen kannalta, jos ei kirjoita työnäytteitä, joita esitellä työtä hakiessa.
t. eri
No kyllähän siinä taivasteltiin sitä, että miksi en tee mitään. Ja vähän kaikuu sellainen asennekin, että enpä varmaan edes ole perillä mistään, en lue mitään, en seuraa mitään, passiivisena vaan loikoilen vauva-palstalla.
Mutta se on toki totta, että tähän asti en ole juttuja julkaissut. En suostu kuitenkaan olemaan koko loppuelämääni passiivinen masentunut luuseri, mitä toki tähän asti olen enimmäkseen ollut.-Ap
Kuulostat asenteeltasi siltä, että sinun kanssasi on hyvin hankala työskennellä. Et tunnu kestävän yhtään palautetta. Et edes neutraalia, vaan käännät senkin hyökkäykseksi itseäsi vastaan. Se on toki tyypillistä masentuneille ihmisille. Mutta sillä asenteella ei ikävä kyllä ikinä tule pärjäämään toimittajan työssä, jossa paskaa tulee niskaan ovista ja ikkunoista teki mitä tahansa.
Kollegoiltako sitä paskaa siis tulee jatkuvasti niskaan?
-Ap
Niiltäkin. Ei ala ole mikään pumpulimaailma, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki tykkää kaikista. Kilpailu on kovaa ja "sodassa" käytetään monesti koviakin keinoja.
No, samat ongelma siis kuin joka alalla.
-Ap
Tervetuloa reaalimaailmaan :)
Olen töitä kyllä tehnyt ja aiheesta lukenutkin, ei ole varsinainen yllätys että Suomessa on mm. huomattavan paljon (työpaikka)kiusaamista :)
-Ap
Kritiikillä ja palautteen antamisella ei ole mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Ja Suomessahan toimittajia kohdellaan silkkihansikkain, kun vertaa maihin, joissa heitä jopa lyödään vankilaan ja tapetaan, kun erehtyvät kirjoittamaan väärästä aiheesta.
Paitsi jos ne ovat asiattomia, silloin ne muuttuvat kiusaamiseksi. Paskaa kohtelua ei pidä sietää vain siksi, että muualla asiat ovat vielä huonommin!
-Ap
Miten tämä nyt yhtäkkiä kääntyi kiusaamisjankutukseksi? Sinulla ilmeisen paljon vielä traumoja käsittelemättä, kun et pysty tulee työnkuvaasikaan pohtimaan vetämättä kiusaamiskorttia esiin.
Kääntyi siksi, koska puolustauduin, kun epäiltiin, etten seuraa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä enkä tee mitään. Jaksan kyllä "jankuttaa" vaikka maailmanloppuun asti, jos tiedän olevani oikeassa. Vaikeneminen on alistumista.
-Ap
Uh, tuollaista tyyppiä ei kyllä kukaan halua työkaveriksi. Jankuta siis keskenäsi vain. Minä vaihdan ketjua, kun ei neuvoja halunnut, vaan ainut päämääräsi oli päästä jankuttamaan.
Ei se suinkaan päämääräni ollut, mutta minulla ei ole tapana antaa olla ja alistua, jos minua syytetään aiheettomasti. Se on toki selvää, että työelämään halutaan mahdollisimman "helppoja" tyyppejä, erityisesti jos on nainen niin pitäisi vaan mukisematta kestää mitä tahansa. Mutta en minäkään haluaisi olla sinunkaltaisesi ylimielisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
-Ap
No hyvin suoraa palautetta vähintäänkin. Täysi tyrmäyskään ei ole lainkaan harvinaista. Sitä itse asiassa tulee eniten alkuvaiheessa. Niitä alalla pyrkijöitä kun on muutamia muitakin.