Lue keskustelun säännöt.
Miten naimisissa oleva voi unohtaa ihastuksen
27.06.2014 |
Mulla tilanne, jossa miehen kanssa hankalaa jo useampi vuosi. Viime vuonna tapasin miehen, joka on todella ihana ja ihastuin häneen. Mitään ei ole tapahtunut, mutta olen kyllä vahvasti aistinut, että kiinnostan myös häntä - toisaalta voin olla väärässäkin. Tämä mies on mua kuitenkin huomattavasti nuorempi, eli en edes haluaisi mitään juttua hänen kanssaan.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluan todennäköisesti erota miehestäni. Ei tästä enää mitään tule, kun luottamus on mun puoleltani kuollut täysin. Valitettavasti mulla kuitenkin menee sekaisin tää ihastuksen ja oman avioliiton miettiminen, ja olen huomannut, että ihastuksen pohtiminen saa mut varmemmin ajattelemaan eroa. Kuitenkin haluaisin jotenkin "selvin päin" tehdä sen eropäätöksen ja haluaisin todellakin unohtaa ton ihastuksen, jota en missään tapauksessa koskaan kuitenkaan tule saamaan, erosin tai en.
Auttakaa, jos osaatte! Ajattelen tätä asiaa kaiket päivät, joka päivä.
Kommentit (27)
Niin, nyt tuntuu siltä, että haluan kyllä erota, ja olen kyllä pyöritellyt tätä ajatusta jo pitemmän aikaa. Kuitenkin mietin, johtuuko se nyt siitä ihastuksesta, jota toisaalta en edes halua, koska tiedän, ettei siitäkään tulisi mitään. Toisin sanoen mun pitäisi uskaltaa ja haluta erota, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että olisin koko loppuikäni yksin (no, onhan mulla lapsia kyllä).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos todella haluat ihastuksesta eron, niin nopeiten se käy jos pyrit olemaan ko tyypin kanssa niin vähän tekmisissä kuin mahdollista. Jos työkaveri niin ei kahveja, yhteisiä lounaita, asiat tiukasti työasioita, ei turhia lirkutteluja. Lyhyesti: välttele ja asiallista välit. Kyllä ne tunteet siitä kuolee. Molemmilta.
Joo, niinpä kai. Se linja on otettava. Mutta nyt on paha, kun on noi kaksi asiaa päällekkäin, eli kriisi oman miehen kanssa ja se ihastus. Molemmat ruokkii toisiaan aika tehokkaasti.
ap
Niin se kai tekee. Mikä sinun ja miehesi välinen ongelma sitten on?
Sanotaan lyhyesti vaikka että luottamuspula. En viitsi sitä asiaa tässä availla sen kummemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamuspula on hankala, mutta se on varmaan yleisimpiä ongelmia pariskuntien välillä. Toisin sanoen, se voi tulla vastaan tulevissakin suhteissa ja elämässä. Toisaalta tarvitaan kummankin sitoutuneisuus, että moisesta pääsee yli ja jatkamaan elämää pariskuntana.
Ap, kuulin pari päivää sitten Radio Helsingistä tällaisesta ohjelmasta pätkiä:
En tiedä kuinka paljon tuosta olisi apua juuri sinun tilanteessasi, mutta kuulosti todella hyvältä ja tervehenkiseltä ohjelmalta! Muut, aiemmin kuulemani jaksot ovat olleet myös poikkeuksetta hyviä.
Muuten en oikein osaa sinua neuvoa, mutta luulisin että ensisijaisesti sinun kannattaa pohtia parisuhteesi tilaa ja sitä, haluatko edelleen jatkaa siinä. Ihastukset ja muut ovat sitten asia erikseen. Jos löydät varmuuden siitä että haluat jatkaa suhdettasi, saat enemmän motivaatiota jättää ihastuksen taaksesi. Mitä epävarmempi olet, sitä helpommin tuo ihastus ottaa sinusta vallan.
Suhteessahan on aina kaksi ihmistä, joten yksin et varmasti voi tuota varmuutta saavuttaa, vaan teidän pitäisi yhdessä miehesi kanssa alkaa työskennellä joko suurempaa sitoutumista tai sitten eroa kohti.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä te helposti eroatte! Teilläkö ei edes ole mitään halua setviä kriisejänne? Miksi edes menitte naimisiin jos ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla olette jo lusikat laittamassa jakoon?
Hei kiitos tosta linkistä! Kuuntelen sen heti!!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 11:34"]
Kylläpä te helposti eroatte! Teilläkö ei edes ole mitään halua setviä kriisejänne? Miksi edes menitte naimisiin jos ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla olette jo lusikat laittamassa jakoon?
[/quote]
Hei, et ehkä huomannut, mutta olen kirjoittanut tänne parikymmentä riviä tekstiä. Jos luulet, että avasin mun kymmenvuotisen avioliittoni niissä tyhjentävästi, mua ei ehkä edes kiinnosta sun kommentit.
ap
Voi ap, mulla on sama tilanne. Avioliitossa on tosin paljon hyvääkin, ja rakastan miestäni, mutta hän ei vaan tajua lainkaan mitä minä tarvitsisin, vaikka miten kertoisin (jo vuosia). Uusi ihastus (myöskin nuorempi ja täysin mahdoton pitemmän päälle) jotenkin herättelee huomaamaan, että minun ei olisi pakko kärsiä avioliitossa. Meillä on lapsiakin, joten asia on jotenkin tuskaisen monimutkainen. Plääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee nyt heti yhtään mitään eropäätöksiä. Olet ihan viisas, kun mietit, että pää on sekaisin etkä ole ns. selvinpäin. Olet "ihastuspsykoosissa", jossa päätöksentekokyky hämärtyy. Anna asialle aikaa ja ihastuksen haihtua. Siihen menee noin vuosi (tiedän kokemuksesta) ja ajattele sitten asiaa uudelleen.
Kuulostaa todella samankaltaiselta tilanteelta. Mulla kanssa tuo nuori mies on jotenkin herättänyt mut uudestaan, vaikka tosiaan mitään ei meidän välillä ole oikeasti tapahtunut. Muutama katse ja pari hyvin valikoitua sanaa on vaan osuneet tosi syvälle ja jotenkin kiihdyttäneet tän koko pyörän pyörimistä. Meillä oli miehen kanssa muutama vuosi sitten todella iso kriisi, ja olisin silloin halunnut erota, mutta en halunnut tehdä sitä paniikissa, vaan antaa ajan kulua. No, nyt aikaa on kulunut aika paljonkin ja ollaan me yritetty selvittää asioita, mutta kai senkin olisi voinut tehdä paremmin. Nyt en vaan enää jaksaisi mennä mihinkään uuteen pariterapiaan, tuntuu vaan siltä, että olen liian väsynyt tähän kaikkeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihastusta on nyt kestänyt noin vuosi.
ap
No siis tekstisi perusteella teillä on miehen kanssa kriisi ja sitten olet niin sekaisin ihastuksestasi, että haluat erota. Tämän perusteella mielipiteeni on että sinä olet ns, liiton rikkoja. Jos taas esim. miehesi on pettänyt sinua ja siksi kriisi, sitten mies on rikkonut teidän suhteen ja kannustan sua mitä ajattelitkin. Jos et halua avata tilannetta yhtään enempää, niin väkisin syntyy mielikuva aina jomman kumman hyväksi.
Toi radio-ohjelma on todella hyvä, tosi iso kiitos vielä linkistä!
ap
Minusta tällaisissa tapauksissa ei ole syyllisiä ja syyttömiä. On vain tilanteita, joihin on monimuotoisia ratkaisuja.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 11:42"]
Kuulostaa todella samankaltaiselta tilanteelta. Mulla kanssa tuo nuori mies on jotenkin herättänyt mut uudestaan, vaikka tosiaan mitään ei meidän välillä ole oikeasti tapahtunut. Muutama katse ja pari hyvin valikoitua sanaa on vaan osuneet tosi syvälle ja jotenkin kiihdyttäneet tän koko pyörän pyörimistä. Meillä oli miehen kanssa muutama vuosi sitten todella iso kriisi, ja olisin silloin halunnut erota, mutta en halunnut tehdä sitä paniikissa, vaan antaa ajan kulua. No, nyt aikaa on kulunut aika paljonkin ja ollaan me yritetty selvittää asioita, mutta kai senkin olisi voinut tehdä paremmin. Nyt en vaan enää jaksaisi mennä mihinkään uuteen pariterapiaan, tuntuu vaan siltä, että olen liian väsynyt tähän kaikkeen.
ap
[/quote]
Mulla ja sillä mun nuorella miehellä on ollut ihan fyysistäkin kanssakäymistä (ei tosin ihan loppuun asti..), ja se on niin ihanan aulis ja avoin myös henkisesti, että sydäntä raastaa. Avioliitossa taas mennään paskakerroksien peitossa ja kaikki junnaa urillaan vaikka itse tekisin mitä. Mies ei edes tajua loukkaavansa minua ja lapsia omalla kuuntelemattomuudellaan, ja minulla on tunne, että olen hakannut päätäni seinään hänen kanssaan jo vuosia. Toisia seinä on jo tuttu, ja pidän sen materiaalista, mutta sattuu se silti. Kaipa tämä asia selvittää itse itsensä ajan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 11:59"]
Toi radio-ohjelma on todella hyvä, tosi iso kiitos vielä linkistä!
ap
[/quote]
Hyvä jos koet hyödylliseksi! Ja sattuipa sopivasti, että satuin törmäämään tähän keskusteluun ja ko. ohjelma oli vielä niin tuoreena mielessä. Plus että sen voi vielä jälkikäteenkin käydä kuuntelemassa.
Hyvää jatkoa sinulle/teille!
9
Tiedän tunteen enkä valitettavasti osaa muuta neuvoa, kuin että jos ajattelet eroa vakavasti on joko erottava tai tehtävä töitä avioliiton pelastamiseksi ja parantamiseksi. Jatkamalla noin teet itsellesi ja muille vain hallaa.